Oma lapseni menehtyi syöpään neljä vuotiaana. Ilman taistelua hän ei olisi elänyt niinkään kauan. Hoidoilla saimme arvokasta lisäaikaa. Minua sieppaa aina jutut, jossa syövästä tai vakavasta sairaudesta selvinneet sanovat, että miten sairauskin oli tavallaan vaan lahja, miten se herätteli ja nytkin miten "Nykyään en jajattele, että syöpä on jokin vihollinen, jota vastaan minun on taisteltava. Se on osa minua..." Kyllä sitä vastaan usein taisteltava on jos meinaa hengissä slevitä, eilä sekään aina auta.