Sehän on varmaan kaikkien mielestä kuitenkin totta, että flirtti piristää päivää, iltaa, yötä..., jos henkilö on mieluinen.
Kuulun siihen porukkaan, joka nauttii flirtistä ja lähden siihen myös mukaan. Se ei kuitenkaan saa mennä epämukavaksi eikä aiheuttaa nolostumista tai vaivaannuttaa toista osapuolta. Hyväksyn flittailun jopa työpaikalla. Tällöin on kyseessä jo tuttu henkilö ja taustalla yleensä tunne jopa ystävyydestä.
Vapaana naisena olen joutunut reissuillani myös pohtimaan miten pitkälle päästän tilanteen, En halua aiheuttaa kenellekään pahaa mieltä. Juuri vapaa-ajalla saattaa myös alkoholilla olla osuutta asiaan eli mennään helposti pidemmälle kuin selvinpäin mentäsiin. Näissä tilanteissa olen yleensä se jarru... Ehkä siksi, että morkkisaamut eivät oel kivoja.
Mutta sitten se gallup-osuus.... Onko suuteleminen pettämistä? Onko kiihkeä halailu pettämistä? Joskus tilanne vie mukanaan.... Miten pitkälle ole valmis menemään, jos tiedät toisen elävän suhteessa? Mitä hyväksyisit omalat kumppaniltasi?

En hyväksyisi mieheltäni kiihkeää halailua enkä suutelua. Flirttailla voi (= hymyillä ja jutustella mukavia flirttailevaan tyyliin), mutta sitäkin vain minun poissaollessani.

Itse en edes flirttaile ts. hymyile ja katso syvälle silmiin, jos en todella olisi ko. henkilöstä kiinnostunut romantttisessa mielessä.

SE on sitä! Panemista! pussailu ja halailu eivät vielä ole sitä. Mutta ne saavat muissa aikaan hämmennystä ja juoruilua!

Jokainen priskunta päättää keskenään onko pussailu pettämistä vai ei. Minulla ainakaan ei ole tarvetta pussailla muita kuin tunteideni kohdetta. Suutelu on erittäin intiimiä ja se on yksi osa esileikkiä, siksi se kuuluu mielestäni vain toisiinsa sitouneille pareille.

Pettäminen on juuri sitä, mitä haluaa salailla omalta kumppaniltaan, sitä mitä häpeää myöhemmin tehneensä. Pussailu, kiihkeä halailu; kyllä, lasken ne ehdottomasti joukkoon. Suutelu on tosi tärkeä ja intiimi osa parisuhdetta, enkä haluaisi oman kumppanini tekevän sitä muiden kanssa eikä tulisi mieleenikään tehdä sitä muille. Ei menis jakeluun.

Toiseen rakastuminen on pettämistä, eikä ihastuminenkaan kaukana pettämisestä ole....

Pelkkää ihastumista ei voi pitää pettämisenä, jos homma jää sille asteelle. Varmasti jokainen ihastuu joskus johonkin toiseen ilman mitään lisäseuraamuksia. Oma kumppani voi olla hieman mustasukkainen. Mutta se vain piristää.

mitä hittoa? tunteet eivät todellakaan ole pettämistä eihän se ole edes mitenkään fyysistä toimintaa!!! meidän avioliitossa pettämiseksi luetaan se kun mennään vieraan ihmisen sukupuolielimiin kajoamaan, eli seksi, paneminen SE ON PETTÄMISTÄ! ja kerrasta poikki meiningillä, anteeksi ei anneta ja palata takaisin siihen mitä joskus oli vaan puhtaasti soronoo.

Minun mielestäni pettämisen tunnistaa oikein helposti - jos et haluaisi puolison/kumppanin näkevän puuhiasi, se on pettämistä. Enkä puhu pelkästään seksuaalisesta uskollisuudesta. Tietysti tämä on hankala juttu sikäli, että ihmiset useinkin päättävät ryhtyä (tai ajautuvat) parisuhteeseen sellaisen henkilön kanssa jonka käsitykset näistä rajoista ovat aivan erilaiset. Yhden mielestä muita ei saa edes vilkaista, toisen mielestä kaikki käy kunhan ei jää kiinni, kolmas taas ei pane pahakseen vaikka vähän puolin ja toisin käydään vieraissa. Tällaiset asiat pitäisi selvittää jos rupeaa olemaan yhdessä! Ongelma kai monilla on se ettei oteta puheeksi ja oletetaan että toinen on samoilla linjoilla. Tämä on siis vain minun käsitykseni asiasta ja onnekseni mieheni on samaa mieltä.