rakastunut varattuun naiseen

Olen eronnut ja nyt korviani myöten rakastunut naiseen , joka on naimisissa ja hänellä on lapsi. Hän oli ollut minuun jo pitkään rakastunut ennenkuin itse tajusin rakastuneeni myös häneen. En ikinä olisi voinut kuvitella että sellaista voi ns. tällä iällä yli nelikymppisenä tapahtua.Enkä myöskään että samaan sukupuoleen... Mutta nyt emme voi olla irti toisistamme, mutta vaikeus on salailu kaiken pitää tapahtua salassa.
Ihaninta on tämä uskomaton tunne, uskomaton RAKKAUS! JOLLAISTA EN TIENNYT OLEVAN...
nainen45

Onneksi olkoon, on hienoa rakastua ilman ennakkoluuloja! Itse naisen kanssa onnellisesti seurustelevana naisena voin sanoa, että tunne on tosiaan huumaava. Sitä en osaa sanoa, kannattaako toisen avioliittoa ja perhettä lähteä särkemään, koska voit löytää myös kiinnostavan sinkkunaisen... Pääset helpommalla, kun tunteita ei tarvitse salailla eikä osallistua avioerodraamaan - ja voihan olla, ettei tunteidesi kohteella ole lopulta aikomusta erota miehestään.

Niin kiitos!! Kun asia olisikin niin yksinkertainen, tiedän ettei hän eroa miehestään , enkä sitä haluakkaan, meillä on oma pieni salainen maailma ihana sellainen :) josta kennelläkään ei ole mitään aavistusta. Tiedämme että jos hänen miehensä tietäisi meidän suhteesta no se olisi varmaan sitten henki pois molemmilta.

Teillä on siis rakkautta, jollaista et tiennyt olevankaan? Ja että jonkun mielestä on vielä mahtavaa rakastua ilman ennakkoluuloja? Teillä on kuulkaa petokseen perustuva suhde, mistä ei voi seurata mitään hyvää - suhteethan päättyvät samoissa merkeissä kun alkavat. Kun tämä naisesi voi valehdella päin näköä aviopuolisolleen ja lapsensa isälle, miksei hän voisi valehdella sinulle? Ja kun hän pelehtii sinun kanssasi, tietääkö hänen lapsensa että mitä äiti mieluummin tekee kuin on kotona perheensä kanssa? Jos omalle lapselleen pystyy valehdella noin näppärästi tekemisistään, kuinka helposti hän naruttaakaan sinua? Totta ihmeessä aviomies raimaantuisi jos tietäisi ja syystä. En minäkään halua ketään luikertelemaan pilaamaan perheonnea, jonka eteen olemme mieheni kanssa tehneet ja tulemme tekemään paljon töitä.

Olen törmännyt aiemminkin tuohon lesbojen asenteeseen, että heillä on mielestään oikeus sotkeentua toisten perheisiin. Miksi te ette voi etsiä kumppania sinkuista? Niin kaikki kunnolliset ihmiset tekevät.

Totuus teidän touhuistanne tulee ilmi ennemmin tai myöhemmin. Olkaa sitten valmiit vastaamaan teoistanne ja ottakaa niistä vastuu.

Niin totta puhut monesta asiasta... mutta jos tietäisit mitä kaikkea tässä on ympärillä pahaa ollut ja tapahtunut , niin meidän rakastuminen ei ole keltään pois tässä tapauksessa voi sanoa että päinvastoin. Että älä tuomitse. Mielipiteeseen on oikeus. Ja vastuun kannan.

Ensinnäkin olet jo sen ikäinen, että luulisi että jos olet omanarvontuntoinen ja sinulla on terve itsetunto, niin et edes lähtisi tuollaiseen pelleilyyn, jossa olet jollekin sellainen jota pitää oikein salailla muilta. Ja vielä käsität, ettei hän mitään miehestään eroa. Minä en tuollaiseen suhteeseen suostuisi, vaikka olisinkin sinkku. Jos elämässäsi on ollut kaikenlaista pahaa, mieti sitä mikä osuus omilla valinnoillasi on ollut. Jos tulee kerran pahasti takkiin jonkun epävakaan persoonan kanssa, mikä pakko seuraavankin rakkauden kohteen on olla häilyvä? Tuo naisesi on erittäin häilyvä ja kykenee pitämään yllä melkoista valheiden verkkoa.

Teidän rakastuminen on todellakin joiltain pois, naisesi lapselta ja mieheltä. Minulla ainakaan ei ole aikaa eikä mielenkiintoa huidella jossain ties missä ties kenen perässä, kyllä tämä perhe-elämä on se mihin juuri ja juuri on aikaa. Tämä on hienoa ja tämä on samalla rankkaa, tämä on myös onnellista jos vain itse niin haluaa ja panostaa niihin asioihin mihin aviopuolison kanssa aikanaan sitouduttiin. Jos lähtisin tonttuilemaan jonkun kolmannen pyörän kanssa jotakin, syy olisi kaikessa yksinkertaisuudessaan pakeneminen arjen realiteetteja ja haasteita ja ennen kaikkea vastuuta omista päätöksistäni. Pitää olla kamala luonne että pystyy valehdella omille lapsilleen.

Että kyllä tuomitsen tuollaisen pelleilyn. Jos haluat pitää ihanan salaisuutenne etkä halua kritiikin sanaa epäillyttävistä touhuistanne, älä sitten kirjoittele nk onnestasi tällaiselle palstalle.

Ja se vastuu... On olemassa tositarina tästä meidän läheltä. Olipa naikkonen, joka meni naimisiin maaseudulla asuvan miehen kanssa ja he saivan yhdessä neljä lasta. Mies rakensi hienon talon perheelleen ja teki rajusti töitä että saa perheensä elätettyä. Naikkonen kekkasi jostain toisen naisen ja lähti tämän matkaan. Vei lapset ja velat jätti miehelle. Mies murtui ja päätyi itsemurhaan. Että kuinkahan innoissaan nuo neljä kärsimään joutunutta lasta ovat äitinsä naisystävästä? Koti meni ja isästään jäivät orvoiksi. Perheen rikkomisella on aina liian suuri hinta. Etsi jostain sinkkunainen.

Kiitos kritiikistäsi. Ja epävakaata persoonaa minun elämässäni ei ole ollut .... vaan sellaista itsestäni riippumattomista syistä tapahtuneita, elämän kolhuja ikäviä... sellaisia....
naisystäväni elämä on yhtä helvettiä, ja hänen lapsensa ei meidän suhteesta kärsi, ei myöskään omat lapseni....
Enkä aijo hänen perhettään tosiaan särkeä, voi olla sellaistakin rakkautta, että se tuottaa hyvää ympärilleen...
Todella ikävää mitä lähelläsi on tapahtunut. Siinä on toimittu todella värin. Minulla ei , eikä kaverillani ole tarkoitusta sellaista aiheuttaa.

Ei tässäkään tarinassa ollut tarkoitus saada ketään hengiltä. Kun nuo naiset lähtivät leikkimään tulella, se karkasi ja jäljelle jäivät vain savuavat rauniot. Niin vilunkitouhussa aina käy, tulet näkemään.

Rakkaus tuottaa ympärille hyvää, olen samaa mieltä. Mistä olen eri mieltä on se mitä rakkaus on. Rakkauteen ei koskaan liity petosta eikä epärehellisyyttä. Jos tuo nainen niin rakastaa sinua ja on niin onneton elämässään, niin ihmetyttää että hän sitten pysyy miehensä kanssa ja haukkuu lastensa isää sinulle? Minusta hän manipuloi että saa huomiota. Ei teidän touhussa olisi mitään vikaa mikäli tuo nainen olisi eronnut ja olisitte sinkkupohjalta lähteneet liikkeelle. Aviorikos mikä aviorikos - eivät avioliiton ulkopuoliset lesbosuhteet ole sen vähempää pettämistä kuin heterosekoilut.

Avioliitto on tietoinen päätös, minkä kaksi aikuista ihmistä vapaaehtoisesti tekevät ja sitä pitää niin aviopuolisoiden kuin ulkopuolisten kunnioittaa.

Minua kyll kiinnostaisi ihan kaikilla tasoilla tää ainaisen pettämisen syyttely. Voiko kukaan kertoa onko pettämistä onnellisessa suhteessa? Eiks se ole itsepetosta väittää että on? Eiks aviosuhteessa valmiiksi ole jo joku vika, jos joku etsii seksiä tai muuta henkistä rakkautta oman aviosuhteen ulkopuolelta? Viisaat vastailkaa?

Minusta ne jotka rakastuu tai pettää avioliiton aikana, syöksyy avioeroon ennemmin tai myöhemmin. ? Joillain käy flaksi ja ne jopa löytää sen seuraavan ennen kuin edellinen on päättynyt. Se ei tietenkään ole hyvä juttu, mutta monelle miehelle käy juuri näin.

Niin pettäminen ja valehtelu ja syyttely ne on kaikki kovia sanoja ja myös tekoja... ja on tilanteita jotka niihin johtaa. Suhde joka alussa oli kaikin puolin tyydyttävä voi jossain vaiheessa muuttua niin että, se on kestämätön ilman että on jotain elämän iloa, tässä tapauksessa jossa ystäväni kanssa ole n, hän ei hauku miestään minulle ei tarvtsei, tiedän mikä hän on ja millainen heidän suhteensa on, sitä paitsi hän tykkää että olen hänen vaimonsa kaveri, ainut että hän ei tiedä että rakastamme toisiamme enemmän kuin laki sallii... ja yllätyksena tämä kaikki on minulle tullut... sille ei vain voi yksin kertaisesti mitään , eikä siitä kukaan kärsi jos kärsisi tämä loppuisi heti.