Milloin viimeksi kysyit itseltäsi, mitä sinulle kuuluu? Miltä nyt tuntuu? Kerro meille ajatuksistasi, toiveistasi, mielipiteistäsi! Ilmaise myös tunteesi, niin saat niihin myös vastakaikua.
Suorat linkit kiinnostaviin, suomalaisten naisten suosimiin blogeihin. Mukana myös Me Naiset -lehden toimittajien blogeja. Löydä oma suosikkisi tai vinkkaa omasta löydöstäsi.
Pidä tauko ja rentoudu nettipelin parissa. Varta vasten meille naisille valikoituja nettipelejä yhden klikkauksen päässä. Uutuuksia ja klassikkoja, ole hyvä.
Lehdessä julkaistussa jutussa toinen henkilö Selja elää köyhästi mutta ei tee töitä. Kaikki vähätkin rahat ovat yhteiskunnalta. Elämä on taloudellisesti köyhää, henkisesti rikasta. Entäs jos kaikki olisivat samanlaisia toisten verovaroilla eläjiä, näinkö se maailma muka pelastuu?
Aivan... Kyllä jokaisen tavallaan pitää kantaa kortensa kekoon ja osallistua verovaroin yhteiskunnan pyörittämiseen... Kyllä noita viherpipertäjiä on aina riittänyt, jotka luulevat voivansa elää muiden kustannuksella. Ja sitten ajatellaan, että hyvän asian puolesta.
Pisteet Sampsalle. MUTTA: Kihisin kiukusta lukiessani jutun loppuosaa Seljasta. Olen hänen ikäisensä naisyrittäjä, teen ympäripyöreää päivää, maksan ja kannan veroja, jotta hän saa elää henkisesti rikasta elämää poissa yhteiskunnan oravanpyörästä, joogaten, saunoen ja riippumatossa loikoillen. Kulutuksen ja omien kulujen minimoiminen on positiivinen asia, siihen pyrin itsekin omalta osaltani minkä pystyn (kierrätän, syön luomua jne...), mutta juttua lukiessani tuli mieleen että onpas pummille keksitty hieno nimi, downshiftaaja! Mikäli Selja tekisi edes osa-aikatyötä (pitäisi vaikka joogatunteja) kattaakseen pienet elinkustannuksensa niin arvostaisin hänen elämäntapaansa. Nyt pelkästään hävettää, että kuinka joku kehtaa Suomen suurimmassa naistenlehdessä mainostaa elävänsä onnellisesti yhteiskunnan tuella, ilman mitään halua edes muuttaa asiaa.
Lisään vielä edelliseen, että Suomessa on ihan tarpeeksi vanhuksia, vammaisia ja sairaita, jotka oikeasti tarvitsevat yhteiskunnan tuen. Eivät verorahatkaan loputtomiin riitä, jos meidän täytyy kaikenlaiset pummit elättää...
Downshifting käsiteenäkin on aivan muuta, kuin yhteiskunnan tuilla loisimista. Tänä kesänä oli eräässä toisessa lehdessä juttu pariskunnasta, joka eli vaatimatonta, mutta ilmeisen onnellista elämää ja kieltäytyi kaikista yhteiskunnan tuista. Se on mielestäni oikeata downshiftaamista. He hankkivat elantonsa monista pienistä virroista eivätkä maanneet riippumatossa odottamassa että yhteiskunta elättää ja toiset tekevät työt heidänkin puolesta, että veroja riittäisi jaeltavaksi.
Mikäli joku oikeasti hankkii isomman asunnon, kun tavarat ei mahdu nykyiseen, niin aika outoa ja poikkeuksellista.
Mikäli normaalityöpäivällä tienaa tarpeeksi, että voi harrastaa ja tehdä erilaisia asioita, niin olisiko hienompaa istua kotona kynttilän valossa lukemassa kirjaston kirjaa tehden huonosti palkattua pätkätyötä?
Pienen lapsen äidillä on nyky-Suomessa onneksi mahdollisuus elää työssä käymättä ja yhteiskunnan tuella, tämä on lapsen edun mukaista. Minimikorvauksella tulee toimeen juu jos pitää menot kurissa. Jutussa annettiin ymmärtää että arki kuluu jouten ollen, epäilen jos kotona on pieni vauva.
Just näin! Valitettava tosiasia on että työttömistä noin puolet on oppinut elämään yhteiskunnan tuilla. Tuki on kai alunperin tarkoitettu väliaikaiseksi avuksi työttömyyden kohdatessa, muutei pysyväisluonteiseksi "palkaksi". Hauska nähdä mihin yhteiskuntamme romahtaa näiden loiseläjien myötä!? Silloin pitää toisen siivillä eläjän olla hiljaa, hyvin hiljaa. Valituslupaa ei ole.
Aika itsekeskeinen henkilö ollakseen "maailman" asialla. Mä teen töitä ja elätän oman perheeni, ja.... sun perheesi. Kokonaan. Mut pääasia että sua ei stressaa. Ei se hei mitään, mä tarjoon.
Kyllä noita viherpipertäjiä on aina riittänyt, jotka luulevat voivansa elää muiden kustannuksella. Ja sitten ajatellaan, että hyvän asian puolesta.
oikeata downshiftaamista. He hankkivat elantonsa monista pienistä virroista eivätkä maanneet riippumatossa odottamassa että yhteiskunta elättää ja toiset tekevät työt heidänkin puolesta, että veroja riittäisi jaeltavaksi.
Mikäli normaalityöpäivällä tienaa tarpeeksi, että voi harrastaa ja tehdä erilaisia asioita, niin olisiko hienompaa istua kotona kynttilän valossa lukemassa kirjaston kirjaa tehden huonosti palkattua pätkätyötä?