Kommentit (1)

50pinen mies

        Tekee mieli sanoa jotakin, lähinnä siitä millaista lopettaminen on. Paras tietää etukäteen, että se on aivan hirveää, MUTTA se ei suinkaan kestä loputtomiin asti. Ensimmäiset kolme viikkoa olivat aivan kauheita, röökiä teki aivan hirvittävällä tavalla mieli, ja huusin ja kirosin ääneen (siis todella HUUSIN) omakotitaloni tyhjille seinille. Mieliteko saattoi häipyä ehkä viideksi minuutiksi eritoten työskennellessä, mutta alkoi sitten uudelleen...

       Kuitenkin mikä parasta helpotus alkaa hitaasti jo noin kolmen päivän kuluttua stumppauksesta ja sen jälkeen jokainen päivä on pikkuisen helpompi. Voisi sanoa, että ehkä muutamien viikkojen jälkeen tiesin voittaneeni (tai ehkä tällä kerralla tiesin sen jo alussa). Joka tapausessa muutaman kuukauden päästä asia ei ole ongelma, röökiä EI ENÄÄ TEE MIELI, EIKÄ UUDELLEEN ALOITTAMINENKAAN KIINNOSTA. 

         Korvausnikotiinit eivät minua ikinä auttaneet, päin vastoin, siirsivät nikkiksiä vain tuonnemmaksi.

        Sinnikyys palkitaan, on kiva kun saa pitää keuhkot jotka toimivat, ja mikä ihmeellisintä, minulta hävisi jopa limainen yskä, jonka ajattelin olevan jo parantumaton krooninen bronkitis, se on kuitenkin jo eri juttu.

        Ehdin polttaa noin parikymmentä vuotta, alkaen peruskoulusta ja lukiosta, täytyy sanoa, että tupakointiin liittyi paljon erittäin hyviä hetkiä, todella onnellisia. Vaikka niin, se ei kuitenkaan ole sen arvoista, että saa siitä seurauksena itselleen kroonisen yskän esimerkiksi. Se taas on aivan kamalaa. Jokainen huomaa tuon yskäsi, ja menetetyn terveyden. Vaikka et juuri silloin yskisi. Sen kohtaaminen on hyvin hyvin ikävää. Omalla kohdallani tapahtui omasta mielestäni pikku ihme. 5 vuotta on kulunut ja yskä on poissa.... ... ...

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat