Moi! kuuluu eteisestä, kun koululainen saapuu reppu heilahtaen. Tuli kutsu synttäreille, kertoo pellavapää. Mulla on kyllä koko ajan kaverisynttäreitä. Syyskuussakin kolmet. Mitäköhän lahjaksi?

Perheessämme on kolme tyttöä. Kaksi heitä on jo aikuisiän saavuttaneita ja opiskelumaailman kimpussa. Kotona asuu pellavapää iltatähti, joka pitää keski-ikäiset kiinni nykymaailman syövereissä. Me keski-ikäiset vanhemmat kun luotsaamme syvää ajatteluamme aika kaukaa.

Olemme omalla tahollamme tehneet syväluotaavaa tutkimusta lasten synttäreistä jo 1990-luvun puolesta välistä asti. Liekö pitkät piuhat vai dinosaurusmaisen hidas älynuppi, mutta nyt vasta asia kolahti oikein kunnolla. Syynä voi toisaalta olla myös vellova talouslama, joka on sanut pohtimaan kulutusta monelta kantilta. Kaverisynttäritutkimukseen käytettävät raha-varat kun ovat kasvaneet koko ajan vaikka lapsiluku pienenee. Hmmm...jokin tässä mättää.

Tutkimusalustana on siis ollut kolmen tyttären kaverisynttärit vauvaiästä aina 21 vuotiaaksi asti. Mielikuva-taulukkoomme on listattu lähinnä lahjojen määrä x hinta x ilon määrä. Tutkimus ei ihan ole samalla tasolla kuin esimerkiksi avaruustieteilijöillä, mutta yhtä kelluvaa se on taatusti ollut.

Tulos on yksinkertainen. Nykyään ostetaan ja saadaan 2-3 kertaa kalliimpia lahjoja kuin ennen ja ilon määrä on säilynyt vakiona tai jopa hieman laskenut. Synttärijuhliinkin menee paljon enemmän pätäkkää.

Mukavaahan se on kullannupuille näitä bileitä järjestää, mutta mitäs sitten kun lapsia onkin vaikka neljä tai viisi? Kertokaapa tämä vielä sillä kaverisynttäri määrällä, joka näille lapsille ja heidän perheilleen lankeaa. Tosin mieluisiahan lahjat ja synttärit ovat ja ihanaa kun on kavereita. Tiedän, että olen tosi tylsä kun puhun tässä yhteydessä rahasta, mutta valitettavasti se on se sama aine, jolla ostetaan se leipäkin sinne ruokapöytään.

Kunnon keski-ikäiset tutkijat ovatkin ratkaisseet pulman seuraavasti: Olemme lähteneet pienentämään sekä vietävien synttärilahjojen rahallista arvoa että järjestettävien bileiden tasoa. Lisäksi päätiin kirjoittaa aiheesta tänne blogiin ja käynnistää keskustelun kanssanne. Onko tutkimuksemme aivan väärässä? Kynät, kumit ja vihkot ovat vaihtuneet hurjan kalliisiin lelupaketteihin. Näkyykö tämä trendi vain meillä, vai onko muillakin samoja kokemuksia? Mitataanko lapsen kaveriarvoa tuotavan paketin arvolla vai osattaisiinko olla iloisia pelkästään siitä että niitä kavereita on? Saataisiinko lapset iloisiksi pikkasen pienemmilläkin synttärijärjestelyillä?

Antakaapa kommentteja, niin jatketaan pohdintaa yhdessä :D

 

 

 

 

Kommentit (2)

janzi

Asiaa!!!! Olen samaa mieltä! Ja miks ihmeessä kaikille vieraille on oltava pieni pussukka kotiinvietäväksi? Outoa..rahastuksen maku haisee.

Seuraa 

Keski-ikäisen naisen aivopieruja elämästä, perheestä ja ystävistä. 

Olen 45 vuotias työurallani suunnanmuutoksen tehnyt naurava ja napakka täti maalta. Perheeseen kuuluvat aviomiehen lisäksi kolme tytärtä ja kaksi koiraa. Muutun hetkessä sohvaperunasta sportti-mimmiksi ja ajatukseni harhailevat milloin missäkin. Minua ei ole diagnosoitu, mutta uskoakseni keittiöpsykologiaa harrastavat ystäväni pitävät minua hiukan omituisena höpsönä.Käytän viiniä ja kynttilänvaloa tekosyynä ajattelun ja ystävyssuhteiden laajentamiseen.