~"Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa." Todellakin. Tämä ikkunamainos kirjoitusvirheidensä ja koko yleis-fiiliksensä kanssa tiivistää tuon lausahduksen.~ 

 

Minulta on pyydetty, että kirjoittaisin Balin arjesta. Siitä olisikin paljon kerrottavaa. Asuessa Balilla arjesta tulee totista totta sen rutiineineen ja haasteineen. 

Nyt on satanut useamman päivän yötä päivää lähes taukoamatta. Jos katsoo kalenteria, se kertoo, että sadekausi on virallisesti ohi. Tosin sadekaudella tänä ja viime vuonna ei kauheasti satanut. Sanoisin, että kiitos globaalin ilmaston lämpenemisen sadekausi on siirtynyt nyt myöhemmäksi. Hyvänä puolena kovista sateista mainittakoon, että Balin saari tarvitsee kipeästi vettä. Saari on kuivumassa pelottavan kovaa vauhtia. Pohjavesi on laskenut hälyyttävän alhaiselle tasolle. Turismi on lisääntynyt valtavasti, josta johtuen taukoamatta rakennetaan lisää hotelleja isoine uima-altaineen. Ravintoloita, kauppoja, kahviloita, kaikkea on jo tarjolla ja lisää vaan nousee pystyyn kuin sieniä sateella. Veden kulutus on noussut hurjasti ja luonto ja infrastruktuuri eivät jaksa pysyä tämän ns 'kehityksen' perässä. Siispä, antaa sataa! 
Joskus mietiskelen, tätä tahtia Balista on tulossa seuraava Thaimaa : massaturismin osittain jo pitkälle pilaama. 

Kova sade asettaa tietynlaisia haasteita päivittäiseen arkeen. Pyykit eivät kuivu edes useamman päivän aikana. Tiedän, että pyykinkuivauskone on keksitty. En tykkää kuitenkaan käyttää sitä monesta eri syystä. Huoneissa ja tekstiileissä alkaa tuntumaan kosteus. Homeen hajua alkaa muodostumaan. 

Jatkuvilla sateilla koirat eivät viihdy ulkona yhtähyvin ja ravaavat sisään ja ulos aiheuttaen työlästä sotkua. Lattialla on hiekkaa, mutaa, likaa, vettä. Rankkasateessa lenkille lähtö on tuskan takana: asumme riisipeltojen laidalla ja lenkkipolkumme kulkee riisipeltojen poikki mutaista kinttupolkua pitkin. Sateella polusta tulee entistäkin mutaisempi luistinrata jossa saa kävellä kieli keskellä suuta jottei lennä nurin ja saa mutakylvyn. Meidän kolme koiraa tosin eivät ole moksiskaan mutakylvyistä. Benny, meidän kultainen noutaja, suorastaan hakeutuu kuin porsas pyörimään mutaan. Tänä aamuna koiria ulkoiluttaessa tässä rankkasateessa haistoin ilmassa kuin Suomen syksyn.

~Kuva ei ole tältä aamulta. Tilanne tosin toistuu päivittäin; oja- ja mutakylvyt.~ 

Riisipeltoja reunustaa ojat, joista riisinviljelijät ohjaavat vettä pelloilleen. Tämä oja-systeemi on aivan uskomaton ja ainutlaatuinen. Vesi tulee pitkien matkojen takaa vuorilta ja on varsinainen taiteen laji, miten riisifarmarit osaavat säännöstellä ja ohjata veden kulkua laajoille aloille pelloilleen. Ojassa kulkeva vesi on ruskeaa ja haiskahtaa. Paikalliset vähemmän koulutetut (ja joilla ei ole omaa juoksevaa vettä) käyttävät ojaa hampaiden- ja vartalonpesusta wc-tarkoitukseen. Eli samalla vedellä peseydytään, pestään astioita ja siihen ulostetaan. Kikkareita uiskentelee tuon tuosta veden pinnalla ja arvaa miltä tuntuu juuri noina hetkinä, kun koirat ovat ojassa uimassa. Sinne ojaan lentää myös paikallisten roskat, erityisesti lasten vaipat. Siitähän koirat ovat mielissään ja miten mukavaa repiä ja syödä niitä vaippoja. On ihan ihme, ettei koirille tule enemmän tauteja kuin ne tuiki tavalliset ihosairaudet; tulehdukset ja ihottumat, joita jatkuvasti hoidetaan Sunset Vet eläinlääkärin avustuksella. 

Paikallisten elinennuste ei ole kauhean korkea ja meidän kylällä tuntuu olevan yleistä, että nelikymppinen on jo 'vanha' ja kupsahtaa viiteenkymppiin mennessä. Mieheni sai juuri 'ringworm' tartunnan koirilta. Suomalainen käännös näyttäisi olevan silsa tuolle ringwormille. Silsa ei ole tuttu minulle mutta ringworm on. Se on punainen täydellisen pyöreä läiskä iholla joka kutiaa ja alkaa kasvamaan ja leviämään. Koirilla häviää karvat ja iho vuotaa verta. Vaikka englantilainen nimi sanoo 'worm' eli mato, kyseessä ei kuitenkaan ole mikään kiemurteleva nilviäinen vaan ikäänkuin sieni. Siihen on onneksi voiteet ja lääkkeet. 

~Tunnelmia aamun lenkin jälkeen; märkä maa, märkä koira ja litimärät lenkkarit .~

Ihan pakko mainita punkit tässä. En ole elämäni aikana koskaan tavannut niin paljon punkkeja yhdellä koiralla samaan aikaan. Kaiken kokoista, väristä ja näköistä. Todella ällöttävää, sanon suoraan! Koska meillä on kolme koiraa, mieheni on täystyöllistetty punkin irrottaja. Hän käyttää joka päivä vähintään tunnin, kaksi 'punkki-show:n' kanssa. Kaikenlaista punkin kartoittajaa on kokeiltu ja jotkut toimivat aikansa, jotkut eivät lainkaan. Jos joskus on joku välipäivä, ettei hän ole ehtinyt ja jaksanut käydä koirien turkkeja läpi, heti on kymmenittäin punkkeja nahassa kiinni. Punkit ovat päivittäinen riesa Balin arjessa. 

Koska julkista liikennettä ei ole, kaikki ajavat mopoilla. Se onkin kaikkein näppärien kulkupeli täällä. Tiet ovat kapeita ja kimurantteja, auto jää helpommin ruuhkiin jumiin, mopolla voi vetää siksakkia paikallisten tyyliin.Sateilla mopolla ajosta on romanttisuus kaukana. Pakko on kuitenkin lähteä ajamaan kun töihin on mentävä tiettyinä aikoina. Jotkut tiet muuttuvat joiksi joissa liikkuu mutaa ja roskaa. Ajaa saa entistä varovaisemmin tuolloin. Joskus suoraansanottuna tympäisee saapua töihin jalat märkinä. Kumisaappaissa jalat kiehuvat, tosin olen alkanut kaipaamaan kunnon laadukkaita Suomalaisia kumppareita. Mieluummin kuumat jalat kuin likaiset ja märät. 

Tietynlaista, jollei melkein päivittäistä, niin vähintään viikoittaista frustraatiota aiheuttaa suurehkot kulttuurierot ja joidenkin paikallisten englannin kielen kehno osaaminen. Olen opetellut Indonesian kieltä perustarpeisiin. Mieheni ei puhu Indonesiaa ja hän kamppaileekin usein monien väärinymmärrysten kanssa. Meidän siivooja vähän tulee ja menee miten sattuu. Balilaisilla on valtavasti seremonioita ja usein töihin pääsemättömyyden syy on juuri joku seremonia tai siihen valmistelu. Siivoojamme lähettelee tekstiviestejä jotka hän on kääntänyt Google translate:in kautta. Usein lauseissa ei ole mitään järkeä ja arvuuttelemmekin, että mitäköhän tämäkin viesti mahtaa tarkoittaa. Monia koomisia tilanteita syntyy jatkuvalla syötöllä. Enää asioista ei jaksa hermostua taikka turhautua. Parhaiten selviää, kun koittaa ottaa huumorilla lähinnä. 

Vaikka Balilaiset periaatteessa uskovat karmaan, niin pientä ja suurempaakin vedätystä silti harjoitetaan. Joskus tuntuu siltä, että he ovat tehneet omat säännöt karman lakiin. Esimerkkinä mainittakoon rahasta takaisin anto. Helposti voi saada liian vähän vaihtorahaa takaisin. Koskaan ei saa liikaa. Kumma juttu. Mopoille bensaa myydään pienissä absolut-vodka lasipulloissa pienten yksityisten kioskejen edustalla. Hinta voi olla merkittynä 8000 (0,55 centtiä) mutta maksettaessa myyjä ilmoittaa: "Price go up, now 10.000". Tämä on täysin vedätystä. Elikkä turistilta koitetaan vetää korkeampi hinta. Nyt helposti voisi vaikka ajatella, että mitäs noin pienestä vikiset. Turistille tuo ei olekkaan iso raha jos sen kerran pari joutuu maksamaan rahasta, joka on tienattu korkeamman elintason maassa täysin eri palkkatasolla. Asuessa ja työskennellessä täällä tilanne on täysin toinen: palkat ovat alhaiset paikallisen tason mukaan ja elinkustannukset kuitenkin korkeammat kuin paikallisille. Minä yleensä puhunkin vain Indonesiaa bensanmyyjille ja minulle ei juurikaan satu tuota vedätystä mutta monelle muulle kyllä. 

Supermarketissa kuluttajaa huijataan päivittäin. Se on helppoa kun siihen on kehitetty systeemi. Juusto on kallista ja sitä ei juurikaan myydä isoina köntteinä kuten esim Suomessa ja ah, niin edullisesti. Täällä se on leikattu pienemmiksi paloiksi ja valmiiksi punnittuna hintalappu kyljessä. Joka kerta kun ostan juustoa, menen tarkastamaan todellisen painon vihannesosaston vaa'asta. Ja mitä käykään ilmi? Joka ikinen kerta on paino eri vaa'an näytöllä kuin mitä lukee hintalapussa. Voit jo arvata miten päin? Niin,hintalapussa painoa on enemmän vaikka vaaka näyttää selvästi kevyemmän lukeman. Eilen viimeksi kävi näin. Huomautin myyjälle asiasta indonesiaksi. Hän punnitsi uudelleen, asetti uuden hintatarran vanhan päälle ja ainut mitä hän sanoi oli 'huh'. Ei siis pahoittelua, anteeksi pyynnöstä puhumattakaan. Olisi paljon muitakin ja hurjempia tarinoita ruokakauppojen menettelyistä, kuten mm vanhaa lihaa myydään uudelleen ja uudelleen vain manipuloimalla aina vain uusi hintatarra päälle. Terveysriski hälyyttävästi! Tarkkana saa siis olla kuin porkkana. Näihin kun on tottunut, niin näiden kanssa osaa elää. Eikä kaikki supermarketit ole yhtä alhaisella tasolla. Onneksi meille avautui juuri hiljattain uusi freesi marketti joka vaikuttaa huomattavasti luotettavammalta kuin tuo edellinen, johon en muuten enää meinaa jalallani astua ellei ole ihan pakko. Siinä vanhassa myös kylmäosaston koneet ovat jatkuvasti rikki ja olen nähnyt liian monet kerrat, kuinka pakasteet ovat lähteneet sulamaan ja ei muuta kuin uudelleen pakastukseen ja myyntiin. Mitään ei täällä heitetä pois taikka alenneta liian helposti. Suomessa käydessä tuntuu suoranaisella luxukselle 'eilisen päivän leivät alennuksella' ja muut vastaavat tarjoukset. Me olimme juuri Balin Canggussa hotellissa pari yötä ja aamiaisella tarjottiin ihan pokkana useamman päivän vanhoja croisantteja. Hyvä, ettei hammas katkennut. Teimme asiallisen ja todellisesta aiheesta valituksen. Moni muukin asia oli nimittäin vähän niin ja näin. Tarjosivat meillä korvaukseksi yhden ilmaisen yön ensi kerralla ( jos huvittaa enää samaan paikkaan mennä). 

Olisihan tässä vaikka kuinka paljon aiheesta lisää kerrottavaa ja ihan kokonaisen kirjan verran. Ehkäpä sen joskus vielä työstän. 

Sitten loppuu sade ja tulee jälleen aurinkoinen päivä. Pyykit kuivuvat. Mutapolkukin inhimillistyy. Kaikki näyttää taas valoisemmalta. Muistan taas kaikki ne ihanat positiiviset ja mahtavat asiat täällä Balilla. Tiettyjen asioiden mieletön helppous. Ihan kaikkea saa loppujen lopuksi kun on vain rahaa. Kuten apteekista antibiootit ilman mitään reseptiä. Melkein minkä lääkkeen vaan saa ilman reseptiä kun osaa pyytää ja hinnat huomattavasti huokeammat kuin Euroopassa. Palvelut kuten mopon pyörän korjaus uudella sisäkumilla 40.000 (2,7e), hieroja kotiin - tunnin kokovartalohieronta 90.000 (6,2e), mopon vuokraus kuukaudeksi 550.000 (38e), vastapuristetut tuoreet mehut kotiin toimitettuna esim pullo kookosvettä 10.000 (0,69 centtiä), manikyyri-pedikyyri setti erittäin korkealaatuisesta ja tasokkaasta paikasta 400.000 (27,7e), manipedin saa myös huomattavasti halvemmalla jos ottaa jostakin pienemmästä, ei niin ammattitaitoisesta paikasta - molemmista on kokemusta ja maksan mielellään laadusta tuon korkeamman hinnan, se on silti vielä puolet halvempi kuin esim Singaporessa vastaavassa hoitolassa. 

Omassa puutarhassa kasvavat papaijat, banaanit ja kookokset. Tuoreet salaatit ja pavut myös saadaan omasta penkistä. Suurimman osan ajasta meitä hellii aurinko. Paljon on Balilla kaikkea ihanaa tarjottavaa ja sitä arvostan. Balin Ubudista löytyy tulivuoret, kulttuuri ja jooga. Etelämpänä esim Cangussa on rannat ja surffaus ja sielläkin joogaa! Elämme realisteina arkea maassa, joka on kuitenkin vielä virallisesti kehitysmaa. Useammassa maassa asuttuani voin vain todeta; ihan joka maalla ja kaupungilla on puolensa ja puolensa. Bali ei todellakaan täällä asuvalle ole pelkkää rannalla loikoilua ja ns 'helppoa elämää'. Bali asettaa omat haasteensa jotka ovat erilaiset esim Euroopan maiden haasteista. Kolikolla on aina kaksi puolta. Tällä hetkellä keskityn niihin positiivisiin, arvostan ja nautin. Meille on annettu vain tämä yksi elämä tässä olomuodossa. Eläkäämme se siis mielekkäästi ja jokaista päivää arvostaen. 

Tätä kirjoittaessa on pahin sade lakannut juuri sopivasti, jippii! Alan valmistelemaan töihin menoa. Tänään minulla on iltapäivätunnin pito kello 16:00 'ashtanga inspired'. 

Hyvää viikon jatkoa ja pian on jo Euroopan kevät! 💟

Kommentit (6)

Rk

Olipas mielenkiintoista lukea tavallisesta arjesta! Kiitos toivepostauksesta. Lisää näitä :)
Mutta pidin myös lopun positiivisesta yhteenvedosta. Se onkin varmaan pääsyy blogin seuraamiseen, siis ei ainoastaan mielenkiintoiset tarinat Balilta, vaan mainio positiivinen, hyvän mielen vire, joka kirjoituksista/elämästäsi paistaa :)
Postauksia odotellen ja mukavaa helmikuuta toivottaen :)

P.s. Oletteko kokeilleet punkkilääkettä, joka annetaan suun kautta koiralle ja vaikuttaa tehokkaasti paitsi ehkäisevästi myös jälkikäteen (koiraan tarttuneet punkit, joita siis huomattavasti vähemmän, kuolee koiraan/tippuu kuolleina pois. Ei ole aiheuttanut sivuoireita ainakaan meidän koirassa ja tehonnut kaikista estolääkkeistä, pannoista jne. ehdottomasti parhaiten). Jos tätä lääkettä ei ole siellä saatavilla, kenties sitä voisi Suomesta voisi lähettää.

ParatiisiSaarenMamma
Liittynyt20.11.2016

Kiitos RK palautteesta,

Kiitos punkkilääke vinkistä. Joku muukin sitä suositteli ja koitimme jo ostaa Singaporesta. Ei ole vielä näillä leveysasteilla. Täytyy kesälomalla ostaa Suomesta.

Kevään odotusta :)

Vierailija

Kiitos blogistasi ja hyvistä postauksistasi. Olen lukenut tätä oman Balin matkani jälkeen, kaihoisin mielin katsellen kuviasi. Olen silti iloinen, että avoimesti ja rehellisesti kirjoitat juuri siitä omasta näkemyksestäsi. On hyvä välillä muistaa juuri se kolikon toinen puoli. Toivotan sinulle ja perheellenne mitä parhainta Bali-elämää. Terveisin lukija lumen, jään ja viiman keskeltä.

Vierailija

Kiitos rehellisestä postauksesta! Tulimme juuri etelän lomareissulta ja mietin miksi olen iloisempi että saavuin Helsinki-Vantaalle. Kirjoituksesi tiivisti ajatukseni. Paikallísten luonnonvarojen eksploitaatio, antibioottien jakaminen ilman reseptiä (joo, pidän sitä negatiivisena asiana koska antibioottiresistentit bakteerit), eriarvoisuus ja ihmisten hyväksikäyttö. Ja vihaan valehtelua päin naamaa, varsinkin kun se on päivittäistä juuri monissa turistimaissa. Se on usein niin näkyvää, vaikka se verhotaankin eri tarkoitusperiin.

Toisessa puntarissa toki oma kitchen garden ja elämisen halpuus. Ihailen myös monien paikallisten iloa ja elämästä nauttimisen taitoa, vaikka voikin olla välillä rankkaa.

Iloa Alille!

ParatiisiSaarenMamma
Liittynyt20.11.2016

Kiitos vierailija palautteestasi,

Näinhän se on. Joka paikassa puolensa ja puolensa. Kyllä Balilta löytyy myös rehellisiä kansalaisia, joiden moraali ei salli valehtelua ja huijaamista. Ne epärehelliset, ison hymyn taakse piiloutuvat vedättäjät, ovat vain niin räikeitä tapauksia kun homma on usein nin läpinäkyvää ja täysin omaa moraalikäsitystäni vastaan.

Kuten aina sanon, joka paikassa, puolensa ja puolensa. Täydellistä paikkaa ei olekkaan ja arvostan kaikkia puolia sillä etenkin niistä haasteellisista opitaan aina jotakin uutta, jos ei muuta, niin ajatuksena, että itse en ainakaan halua noin toimia ja testataan ennenkaikkea oma kärsivällisyys ja ns. henkinen kypsyystaso. Eli parhaita opettajia elämässä juuri nämä ns hankalat tyypit :)

Kiitos vielä sinulle jutun lukemisesta ja valoa ja iloa kevään odotukseen 💟

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Sanna kirjoittaa elämästään Balilla jooga-ohjaajana ja -kouluttajana, Brittimiehen puolisona, surffaavan teinipojan ja kolmen koiran seka yhden kissan äitinä. Blogissa käydään läpi teemaa voiko paratiisilla olla myös varjopuolet ja iloitaan elämän pienistä suurista ihanuuksista ainaisen auringon alla. Joskus myös kaihotaan hiukan kauas koto-Suomeen karjalanpiirakoiden ääreen.

Kategoriat