Sunnuntai on ihana. Se on mun vapaapaiva. Ei ole tunteja ohjattavana. Usein sunnuntaisin hypataan meidan skoottereiden selkaan ja karautetaan vajaan tunnin ajomatka Cangguun. Silloin nuuhkitaan merituulia, surffataan ja ihastellaan hipstereita.

Tanaan meidan teinarin pitaa lukea huomiseen matikan kokeeseen joten jaatiin tanne kotikulmille Ubudiin.

Aamulla lojuin sangyssa pitkaan. Normaalisti nousemme siina Balin tyylin mukaisesti viiden ja viimeistaan kuuden aikaan. Olin kylla jo hereilla kello 06:45 kun naapurin mies alkoi paukuttelemaan rakennustyomaallaan. Taalla ei ole mitaan tajua paikallisilla viikonpaivista tyyliin arkipaivat vs viikonloppu. Monta kertaa tulee mieleen, etta taalla viela mennaan hiukan saman tyylisilla sosiaalisilla kayttaytymisnormeilla kuin Suomessa 100 vuotta sitten. Paatellen kaikista aanista, joita paikalliset paastelevat riippumatta keta muita on lahistolla. Enpa mene yksityiskohtiin talla kertaa ;)   

Siita sitten noustuani join aamuteet ja kahvit ja hyppasin uima-altaaseen, jonne jai viimeisetkin unihiekan rippeet silmista. Lahdin miehen ja toisen koirista kanssa pitkalle vaellukselle riisipeltojen poikki vailla tarkempaa maaranpaata.  

Olemme asuneet nyt Aasiassa reilut 8 vuotta joista reippaat 3 vuotta Balilla. Maisemiin on siis jo totuttu ja tietylla tapaa turtunutkin. Tanaan jain tosin tuijottamaan tata riisipeltoa. Riisifarmarit laittavat erilaisia lintujen karkoittimia viljelyksilleen. Yleensa kaytetaan kaikkea mahdollista roinaa mm metallipurkeista tehtyja varoittimia, joihin on kytketty naruja ja riisifarmarit vetelevat niista naruista ja purkit pitavat kauheaa metelia joka saa linnut lennahtamaan parvena ilmaan. Talle pellolle tosin olikin vasatty pienia varikkaita lippuja jotka oli aisteille jotenkin yllattava esteettinen elamys. Tuli Tiibet assosiaatio. Rauhoittava riisipelto. Ihana.   

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Sanna kirjoittaa elämästään Balilla jooga-ohjaajana ja -kouluttajana, Brittimiehen puolisona, surffaavan teinipojan ja kolmen koiran seka yhden kissan äitinä. Blogissa käydään läpi teemaa voiko paratiisilla olla myös varjopuolet ja iloitaan elämän pienistä suurista ihanuuksista ainaisen auringon alla. Joskus myös kaihotaan hiukan kauas koto-Suomeen karjalanpiirakoiden ääreen.

Kategoriat