Se tulvahtaa vastaan toisia niin luotaantyöntävänä hajuna, toisia taas kiihottavaa tuoksuna; "Ah ihanaa, durian!". 

Durian on jännä hedelmä. Se on kova kuin kivi ja kuoressa on vahvat ja auts, kunnolla terävät piikit. Avaamattomanakin durianin läsnäolosta ei voi erehtyä. Se todellakin haisee. Vahvasti. 

~Singaporessa, jossa asuimme aiemmin, on julkisissa liikennevälineissä kylttejä, joissa kielletään durian nautiskelu.~

Durianin ulkomuoto on jotenkin 'uhkaava'. Vähän kuin isompi kokoinen käsikranaatti. Melko outo mielleyhtymä? Jotenkin agressiivisen näköinen joka tapauksessa. 

Kun viimein onnistuu, melkoisen ponnistelun jälkeen, avaaman hedelmän, sisältä paljastuu erikokoisia 'kapseleita' joihin durianin isokokoiset siemenet ovat kätkeytyneet pehmeän samettisen hedelmäliha-vaipan alle. Voih! Kuin sikiö kohdun suloisessa turvassa. 

Siementä ympäröivä hedelmäliha on se, jota jotkut oikein himoitsevat saada syödäkseen. 

Durianista ollaan kahta mieltä : joko vihataan hajua ja koko hedelmä kuvottaa, taikka sitä rakastetaan. Minä en kuulu kumpaankaan leiriin. Olen väliin putoaja elikkä en erityisemmin mielly durianin tuoksusta mutta pidän sen syömisestä aina silloin tällöin. Se käy hyvin mm smootheihin juuri sen samettisen kermaisen hedelmälihan ansioista. 

Durianin syönnin jälkeen suu huuhdotaan kookosvedellä ja mikäs siinä, kun näitä ns eksoottisia hedelmiä piisaa omalta pihalta.

Kaikkein eniten meillä kuitenkin kasvaa papaijoita. Papaija on muuten aivan älyttömän helppo saada kasvamaan näillä leveysasteilla. Syönnin jälkeen heitämme kuoret ja siemenet täysin random periaatteella pihalle ja ei aikaakaan, kun pieni papaijapuun versohan se siinä jo kasvaa.

~Kaksi ääripäätä : aivan raakoja vihreitä papaijoita ja jo mätääntymään kovaa vauhtia lähtenyt tapaus.~ 

Toisinaan käy niin, ettei papaijapuun hennohko runko jaksa kannatella satoaan ja puu kaatuu juurineen maahan. Tänä aamuna oli käynyt juuri näin surullisesti. Yksi papaijapuista oli kaatunut aidan yli naapurin katolle ja siitä saldona näitä liian raakoja papaijoita. Näillä ei tee mitään. 

Papaijoita tulee niin kauhealla vauhdilla ettei niitä kukaan ehdi ja jaksa syödä. Paljon ehtii mätääntyä ihan käsiin. Se tuntuu todella hullulta, sillä muistan kun raskaanaollessani Tukholmassa asuessa vuonna 2002 talvella himoitsin papaijaa. No mieshän lähti tarpomaan kovassa lumisateessa Åhlensille ja toi kotiin puolikkaan isosta papaijasta. Hinta oli jotakin aivan pöyristyttävää, tyyliin 170SEK. 

Joka maassa herkkunsa. Suomessa ja Ruotsissa kesän marjat ovat aivan lyömättömiä. Kohtahan niitä jo taas saa - enää alle 6 kuukautta juhannukseen! 💟

 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Sanna kirjoittaa elämästään Balilla jooga-ohjaajana ja -kouluttajana, Brittimiehen puolisona, surffaavan teinipojan ja kolmen koiran seka yhden kissan äitinä. Blogissa käydään läpi teemaa voiko paratiisilla olla myös varjopuolet ja iloitaan elämän pienistä suurista ihanuuksista ainaisen auringon alla. Joskus myös kaihotaan hiukan kauas koto-Suomeen karjalanpiirakoiden ääreen.

Kategoriat