Tanaan nousin varhain valmistelemaan aamun tuntiani. Keittionpoydan aaressa sekvensoin tulevaa vinyasa sarjaa. 

Ulkoa kuului meidan pikkukoiran Luckyn haukku. Menin akkia torumaan Luckya, jotta naapurit saa nukkua. Kukot tosin olivat jo raakyneet moneen kertaan mutta niihin tottuu. Joskus kukot kiekuvat lapi yon. On tarua, etta kukko kiekuu vain aamun valjetessa. Balilla ne mesoaa koska niita huvittaa. 

Lucky haukkui meidan kissaa (jonka nimi muuten on Kissa), jolla oli jotakin kiinnostavaa. Yllattain Lucky ampaisi sisalle ja pudotti kynnysmatolle Kissalta nappaamansa saaliin: pienen pulun poikasen. Lucky jatti sen siihen ihan suosiolla, tuli ihan tunne, koittiko se pelastaa vauvapulun? 

Vein varovasti kynnysmaton paalla sen puluraukan meidan pyykkihuoneeseen kun muutakaan en keksinyt. Suljin kaikki ikkunat ja oven jottei Kissa tahi Luckykaan paase sinne. Lintu on elossa. Kaynyt lapi aikamoisen retuutuksen ja shokin varmasti.

Menin toihin, palasin kotiin valilla ja nyt tata kirjoittaessa, elossa on edelleen se pulunpoika siella pyykkihuoneessa. Nyt oli siirtynyt pesualtaan alle nurkkaan kyhjottamaan. En laita siita pulusta kuvaa tahan. Toisen karsimyksella en halua hakea sensaatiota kuvan muodossa. Siispa postitan kuvia minun joogatunneilta. OM...

Sanotaan, etta kissa on hyva olla talossa. Se pitaa hiiret ja rotat loitolla. Sita tassa vaan ihmettelen, etta miksi meidan Kissa ei kertaakaan ole tuonut tappamiaan hiiria tai rottia esiteltaviksi? Sen sijaan se on erityisen kunnostautunut pikkulintujen ajojahdissa. Aivan hiljattain Kissa sai saaliikseen aikuisen pulun. Olikohan se taman pikkupulun toinen vanhempi? Jai parka puoliorvoksi ja nyt itse jai pedon kynsiin. 

Kissa tappaa ainoastaan tappamisen ilosta. Kissa on julma elain. Minulle elainten ystavana on kestamista loytaa liian usein kasa linnun sulkia ja itse lintuparan raato sohvien alta. On todella kahtiajakautunut olo tuon meidan Kissan suhteen. Linnut ovat niin ihania, viattomia. Ne eivat ole tassa pihapiirissa oikein missaan turvassa. Meidan Kissa kiipeilee kookospuihin kuin apina ja hyppii talomme katolla vaivattomasti kuin hamahakki mies. Meidan Kissa on puolivilli taikka ehka enemman kylla villi kuin kesy. Oikea Bali kissa.

Tarvitaan tassa taas hengitella syvaan ja rauhallisesti. OM...

 

Toissa joogatuntia pitaessani oli jotenkin surullinen olo. Kait se pulunpoika oli mielessa. Sain keskittya, jotta sain pidettya itseni taysin kasassa. Hyvinhan se tunti kuitenkin meni. Oli haikeahko mutta kaunis vire.   

Mitakohan mun pitaisi tehda tuon meidan Kissan kanssa? Onko kissa-asiantuntijoita paikalla? Huh?

Jata kommenttisi alle kiitos!

 

 

 

Kommentit (2)

Nina-ub
Liittynyt10.8.2015

Voi sitä Kissaa! Sehän on tuo lintujen jahtaaminen tyypillistä kissoille... minkäs teet.

Ihanat kuvat sulla muuten jälleen :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Sanna kirjoittaa elämästään Balilla jooga-ohjaajana ja -kouluttajana, Brittimiehen puolisona, surffaavan teinipojan ja kolmen koiran seka yhden kissan äitinä. Blogissa käydään läpi teemaa voiko paratiisilla olla myös varjopuolet ja iloitaan elämän pienistä suurista ihanuuksista ainaisen auringon alla. Joskus myös kaihotaan hiukan kauas koto-Suomeen karjalanpiirakoiden ääreen.

Kategoriat