Lakaiseminen on vakavaa puuhaa. Joskus menee hermot, tai ainakin melkein. Balilla käytetään hyvin yleisesti risuista kyhättyä pientä luutaa. Se ei ole noita-akka mallia, eli varrellinen, vaan risujen ympärille kiedotaan naru ja se on siinä.  Isompia alueita lakaistessa luudan käyttö kysyy kärsivällisyyttä ja syö miestä kuin naista. Asento on kumara ja anatomisesti haastava. Luuta alkaa hajoamaan käsiin. Olen saanut lakaisemisesta pikkuhiljaa tarpeekseni. Pelastus saapui viime hetkellä  -  saimme ihania vieraita Suomesta, jotka hukuttivat  meidät ruhtinaallisiin tuliaisiin ja kaikkein parasta; toivat meille ei vain yhden, vaan kaksi Fiskarsin kunnollista haravaa! Kun haravoista poistaa varret, ne menevät leikiten matkalaukkuun ja eivät paina juuri mitään. 

Siispä, jo lähti, sanoi Annikki Tähti. Elikkä tämä mamma hankkii nyt haravoille uudet varret ja alkaa hymyssä suin puuhaan uudella ilolla ja innolla! Voi tätä ihanuutta kerrassaan.

Viikon teema tästä : arvostan perusjuttuja jotka voi olla ihan pieniä mutta merkitsevät minulle suuria 💟

 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Sanna kirjoittaa elämästään Balilla jooga-ohjaajana ja -kouluttajana, Brittimiehen puolisona, surffaavan teinipojan ja kolmen koiran seka yhden kissan äitinä. Blogissa käydään läpi teemaa voiko paratiisilla olla myös varjopuolet ja iloitaan elämän pienistä suurista ihanuuksista ainaisen auringon alla. Joskus myös kaihotaan hiukan kauas koto-Suomeen karjalanpiirakoiden ääreen.

Kategoriat