Uusi viikko humahti  vinhasti jälleen käyntiin ja lähdin koirien kanssa kävelylle kauniin aurinkoisena avautuneesta aamusta. Riisipellolla oli riisit leikattu ja siellä olikin hyvä koirien temmeltää. Etäisyydestä kuulin epämääräistä huutoa. Ääni tuli lähemmäksi ja arvasinkin mitä odottaa. Tässä lähistöllä on pari melko omalaatuista riisinviljelijää, jotka ovat tunnettuja mm koiravihastaan.  Niinhän se meni juuri. Toinen näistä melko epätasapainossa olevista henkilöistä tuli karjumaan minulle ja alkoi huitoa Bennyä, meidän kultaista noutajaa,  pitkällä bambukepillä. 

Olimme liian lähellä aitausta , jossa hän säilyttää ankkoja yön yli. Aitaus oli tyhjä. Ankat olivat jo viety kaukaisemmille pelloille tekemään luonnollista lannoitustyötään. Bennyä tietenkin noutajana kuitenkin kiinnosti kovasti aitauksesta kantautuva haju. Mitään ns vahinkoa ei siis tapahtunut, riisinviljelijä halusi vain raivota. Olen kuullut hänestä moneen otteeseen, kuinka hän yrittää hakata koiria kepeillä. Olin rauhallinen, vaikkakin tilanne oli sangen epämukava. Kiitin häntä ja kerroin etten tiennyt (ymmärsin hänen puheesta vain osia) ja sanoin, että nyt tiedän. Kiitos jälleen kerran. Katsoin häntä suoraan silmiin ja puristin kättä. Hän alkoi vapisemaan. Reaktioni oli hänelle täysi yllätys. Olen tähän ikään oppinut, että vihaa ja yleisesti ottaen kaikenlaisten peruskäytöstapojen puuttumista ei voiteta vihalla. Rakkaus sulattaa vihan (ja saa usein raivoavan henkilön näyttämään melkoisen naurettavalta). 

Viime viikko oli melkoisen kirjava ja tapahtumarikas. Aivan hurmaavia koiranpennun reppanoita oli jälleen heitettynä tien poskeen ja upean hyväsydämiset  naapurini Jonna & Sami (kyllä, Suomalaisia!) olivat pennut pelastaneet. Kysyivät minultakin voinko ottaa lisää. Teki mieli auttaa. Tietenkin. Meillä on jo ihan tarpeeksi omasta takaa ja niin ihania kuin ovat, heissä kaikissa on melko kova työ. Joten ei nyt kuitenkaan  millään mutta lupasin auttaa hakemalla uutta sijoitusperhettä ja vaikuttaisi, että sain heti ainakin yhden hommattua. 

Romantiikkaa oli myös kuluneella viikolla ilmassa. Balilainen kolleegani Diantari meni satuprinssinsä kanssa naimisiin. Häiden ajankohtaa joudutti se tosiseikka, että Diantari oli raskaana. Ennen muinoin tämmöinen peli ei olisi tullut kuuloonkaan. Nykyajan Balin sukupolvi pitää jo lähes käytäntönä, että ensin testataan hedelmällisyys ja sitten jos natsaa, mennään vihille. Tämän ovat minulle kertoneet kolleegani. He ovat kaikki nuoria ja tehneet saman kaavan mukaan. 

Olen ajattelut moneen kertaan, että vitsi, miten ihania jooga-miehiä ja -naisia meillä on studiossa oppilaina. Lauantai aamuna energisen ohjatun ashtanga vinyasa tuntini  jälkeen otimme yhteiskuvan tunnilla olleista miehistä. Naisia on edelleen reilu enemmistö, mutta miesten määrä kasvaa koko ajan. Lisäksi ne miehet, jotka treenaavat, ovat todella innokkaita ja asiaan omistautuneita. Kuvassa olevilla miehillä on kaikenlaista osaamista kuten löytyy mm  IT-alan ammattilaista, Ranskalaisen viinitilan omistajaa ja jopa yksi entinen CIA-agenttikin Miamista. Ihania miehiä kaikki! Ilo tehdä tätä (jooga-ohjaajan) työtä heidän kanssa. 

Kuluneella viikolla meille tuli myös odotettuja vieraita Suomesta; ystävämme Ulla perheineen. Ullaan tutustuimme asuessamme Ranskan Lyonissa. Lapset olivat samassa kansainvälisessä koulussa. Ulla puolisonsa Hannun kanssa toivat meille kaikkia ihanuuksia koto-Suomesta, kuten vinon pinon Suomalaisia lehtiä, suklaata, salmiakkia.....ihan tuli joulu tähän helteen keskelle! He toivat meille myös pari Fiskarsin haravaa. Miksi? Siitä oma juttunsa minun blogissa. 

Eilen sunnuntai oli minun vapaapäivä ja teimme koko poppoo päivän reissun Cangguun. Nautimme kaikki ranta-elämästä, hieronnasta ja poikamme taisi jopa antaa Ullalle pienen surffaus-tunninkin. Itse nautin suuresti hetkestä, kun meri tyyntyi ja tuli uima-kelpoiseksi. Lilluin laineilla ja leikin meritähteä. Siellä olisi viihtynyt vaikka kuinka kauan. Kaikki työ"-stressi" jäi sinne mereen. Tänään jaksoi taas paahtaa kokouksessa ja tulevien koulutuksiemme  suunnittelussa. 

Upeaa uutta viikkoa sinulle 💟

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit (1)

Rk

Voi apua miten söpöt koirat! Toivottavasti löytyy hyvät kodit :)

Olipa oiva neuvo tuohon vihaan ja raivoamiseen suhtautumisesta! Pitää itsekin yrittää, vaikeaa tulee kyllä olemaan...

Kiitos ihanasta blogista!

Mukavaa maaliskuuta sinne!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Sanna kirjoittaa elämästään Balilla jooga-ohjaajana ja -kouluttajana, Brittimiehen puolisona, surffaavan teinipojan ja kolmen koiran seka yhden kissan äitinä. Blogissa käydään läpi teemaa voiko paratiisilla olla myös varjopuolet ja iloitaan elämän pienistä suurista ihanuuksista ainaisen auringon alla. Joskus myös kaihotaan hiukan kauas koto-Suomeen karjalanpiirakoiden ääreen.

Kategoriat