Kyynelehdimme silmät päästämme. Kyllä, Make myös. Kun katsoimme tässä taannoin elokuvan nimeltä Hachiko A Dog´s Story. Jos tämä elokuva ei saa kyynelkanavia aukenemaan, niin ei sitten mikään.

Tässä siis pitkästä aikaa leffavinkki; suosittelen lämpimästi katsomaan kyseisen filminpätkän, mikäli ette ole sitä jo sattuneet joskus näkemään.

Aivan uskomaton tarina uskollisuudesta, sekä ihmisen ja koiran ystävyydestä. Alkaa itkettää jo pelkkä ajatuskin tuosta elokuvasta, kyseessä on siis tositarina. Olen pienestä asti ollut sellainen, että vollotan, mikäli leffoissa (ihan vaikka piirretyissä) on liikuttavia tarinoita eläimistä. Karvaiset otukset kun ovat niin viattomia, eivätkä koskaan halua kellekään pahaa.

En tiedä johtuiko suunnaton tunteenpurkaukseni myös siitä, että Mulan on meille kaikista rakkain maailmassa. Sitä on jotenkin niin sanoinkuvailemattoman paljon kiintynyt hänen ainutlaatuiseen luonteeseen, persoonaan ja tapoihin.

Nenäliinat esille ja sohvan uumeeniin viltin alle rentoumaan. Siinä teille loistava, koskettava elokuva syysiltaan.

Meidän oma uskollinen Hachiko alias Mulan.

Elämyksellistä torstai-iltaa toverit!

<3:Venla

Kommentit (27)

Kani

Toinen ihana koiraelokuva on Red Dog, se saa myös kyynelkanavat aukeamaan! Löytyy mm. Netflixistä :)

Se on aivan ihana ja koskettava leffa! Kyyneleet vieri täälläkin...Koirat ja ylipäätään eläimet ovat uskomattoman uskollisia ja fiksuja<3 Itsellä yksi koira ja kaksi kissaa ja äärettömän rakkaita jokainen!<3

jmp

Se on kyllä niin koskettava tarina. Googlettelin leffan nähtyäni oikean Hachikon mustavalkokuvia ja luin sen tarinasta. Muistaakseni ruumiinavauksessa sen vatsasta oli löytynyt useita metallipiikkejä, joita se oli nielaissut vartaiden mukana. :( Toinen sydäntäsärkevä, karunpuoleinen koiraelokuva on venäläinen (?) Bim Mustakorva. Näin sen joskus 15 vuotta sitten ja silloin kyllä padot aukesi.

Jutta

Me katsottiin ko. leffa Ruotsin-laivalla miehen kanssa. Molemmat itkettiin aivan valtoimenaan. Aivan valtavan koskettava leffa.

Jutta

Piti vielä lisätä että siis sattumalta katsottiin tuo leffa, kun oltiin menossa Tukholmaan ja kulutettiin aikaa hytissä :D pikku riita siinä vaihtui melko nopeasti aluksi hempeilyyn suloista koiraleffaa katsellessa ja pian vuolaisiin kyyneliin :D

Heidiki

Toi on kyllä aivan ihana elokuva aluksi ajattelin kaverien kertomusten jälkeen että minä en kyllä itke vaikka herkkä ihminen olenkin. Mutta kuinka kävikään, välillä oli pakko laittaa paussille ja lähteä pois elokuvan äärestä kun itketti niin paljon :D

M

Ihan paras leffa!<3 en oo ikinä itkenyt mitään muuta elokuvaa katsoessa kuin tämä ja Marley&Me (siinä muuten leffavinkki vaikka luultavasti ootkin jo nähnyt). Ja näitähän yhdistää juurikin nuo karvakorvat joiden vilpitön välittäminen saa mun silmät kostumaan, on koirat vaan mahtavia otuksia!

Käyttäjä5911
Liittynyt20.2.2017

Voii hachiko ! Ihana elokuva ♥
Katsonu elokuvan varmaan 100 ja 1 kertaa ja vieläkin menee :))
pitää katsoa jokavuosi uudestaan ja itkeä kerta toisensa jälkeen :Dd

Salla

Eikäää miten surullinen!! Heti postauksen luettuani menin youtubeen ja ihme kyllä koko elokuva löytyi sieltä. Pakkohan se oli katsoa heti - vaikka yöllä :D Ja tosiaan, itkin (ja itken edelleen) silmät päästäni, miten ihana<3 En saa varmaan untakaan kun tunteet niin pinnassa :D Kiitos vinkistä!

Maarit

En ole vielä pystynyt katsomaan sitä.Sen sijaan luepa kirja Marley ja minä (on myös leffana,sekin on ihan hyvä,mutta kirja vielä parempi!) harvoin itken kirjaa lukiessani,mutta molemmat koirat vierellä ja kirjan ihana tarina...Taisi mennä paketti Nessuja...

Laura

Toi on kyllä melkoinen elokuva. Oon nähnyt sen yhden kerran, enkä uudestaan ole pystynyt vielä katsomaan. Katsoin sen yhdessä äitini kanssa. Jotenkin en olisi mitenkään halunnut hänen nähden alkaa elokuvalle itkemään, ja pidättelin itkua varmaan puolesta välistä leffaa, niin että kurkkua kuristi. Lopuksi se itku sitten purkautui oikein kovana, niin että äiti otti ja halasi :D

Jansku

Satuttiin kerran poikaystävän kanssa tv:n ääreen juuri tämän leffan alkaessa. Eipä se kovin kauaa ehtinyt pyöriä, kun täysi vollotus oli jo päällä :') Leffan jälkeen taisin vielä itkeä ainakin puoli tuntia vuolaasti, ei siitä meinannut loppua tulla. En ole vielä uskaltanut katsoa uudelleen... Ajatuskin siitä saa tunteet pintaan.

Oon ihan samanlainen kaikkien eläinjuttujen suhteen.. Esimerkiksi sarjoissa, joissa taistellaan ratsain, meinaan alkaa vollottamaan, jos hevoselle sattuu jotakin :D Vaikka tiedän, ettei eläimiä ole satutettu kuvauksissa oikeasti.

Kuten muutamat jo sanoivatkin, myös Marley and me on huippuleffa koiraihmisille. Veikkaanpa, ettei kovin moni koiransa menettänyt (tai koiraihminen muuten vaan)pysty loppua elokuvasta katsomaan nyyhkimättä. Ensimmäisen kerran näin tämän elokuvateatterissa, kun silloinen opettajani suositteli elokuvaa ja käski ottamaan nenäliinoja mukaan :D sen jälkeen useamman kerran tv:stä. Joka kerta sitä jää seuraamaan uudestaan, mutta jos ei halua loppuiltaa itkeä, täytyy lopettaa katsominen vähän ennen kuin elokuva on lopussa.. Kirjana tosiaan kannattaa lukea myös :)

Jenna

Moikka! Mietin pitkään viitinkö tulla tästä asiasta laittamaan kommenttia mutta blogiasi olen pitemmän aikaa lukenut ja olet ihana kun et treenaa kisoihin vaan omaksi iloksi. itse treenasin ennen samasta syystä,mutta tällä hetkellä olen bikinifitness dieetillä ja kovasti mietin jätänkö kesken. terveellisyys ja urheilu on iso osa elämää mutta ruokien mittaus ei tunnu omalta jutulta . Ilman blogiasi en olisi älynnyt että terveellistä elämää voi elää ilman että mittaa grammalleen ruuat sekä ilman että kuljettaa pakasterasiat mukana kokoajan. en halua yleistää mutta itse olen ollut henkisesti todella loppu. kiitos sinulle ihanasta blogista,olet ihana,!

Kiia

Mä kans kääryidyin yks ilta viltin alle koira kainalossa ja pistin elokuvan pyörii, eikä menny kauaakaa ku jo vollotin koiran turkkia vasten.. :D Ei sitä voi sanoin kuvailla miten tärkee se oma lemmikki on <3

Henzku

Olen itse myös katsonut aikoinaan kyseisen elokuvan ja en voinut välttyä itkulta. Oli kyllä huikea tarina uskollisuudesta ja tuli mieleen oma vanha koira, joka jouduttiin lopettamaan 2011.
Se oli sillä hetkellä rankin päätös, jonka olen eläissäni tehny ja tiukkaa teki tehdä se päätös. :'(
Muistan aina kuinka Emma tuli viereen lohduttamaan, jos nuorempana itkin jostain syystä ja aina hän oli mahdollisimman lähellä. Sain kyseisen koirulin 1-vuotiaana kummeilta joululahjaksi eli hän oli mun elämässä mukana 15 huikeaa vuotta, joita en ikinä unohda! :)

Ei vitsi, katoin tuon Hachikon just perjantaina, kun viettelin sairaslomaa sohvanpohjalla. Voin sanoo ettei se iso räkäpaperikasa johtunu flunssasta :D Ihana leffa <3

Eeppa

Gavril Trojepolskin romaaniin perustuva Bim Mustakorva on myös katsomisen arvoinen leffa, vaikkakin tosi surullinen sekin:(

leena

Oli pakko katsoa tuo heti kun luin tän sun postauksen, ja en ole ikinä itkenyt niin paljon kun sitä katsoessa. Tosi ihana, mutta niin surullinen elokuva! Kiitos vinkistä :) Koiranikin sai sen jälkeen extra annoksen hajeja ja pusuja <3

Norah

Pakko tulla kommentoimaan: näin itse kyseisen elokuvan n.3 vuotta sitten koulussa. Oli aivan hirveää pidätellä itkua kun muut eivät itkeneet, kotiin päästyäni itkin sitten silmäni päästä. :-D Useampaan kertaan olen kyseisen leffan nähnyt ja vieläkin jaksan itkeä jo alusta asti.

K

Akitan omistajana leffa iskee vielä enemmän syvälle sydämmeen <3 Oma akita neiti ei ehkä tuu juna-asemalle vastaa, mutta toi lojaalisuus on jotain niin koskettavaa ! Ihana elokuva ja ihania koiria akitat <3( ja kaikki muutkin :D)

Nane

Mulla on ollut leffa tallennettuna varmaan jo kohta vuoden, mutta en ole uskaltanut vielä katsoa =D Aivan varmana se on niin surullinen, että milloinhan sen pystyy sitten katsomaan.
Ei kyllä mitään eläimiin liittyvää oikein pysty katsomaan, ei pysty enää kattomaan I am Legendia sen koirajutun takia, ei The Ringiä sen hevosjutun takia ja mitähän muita vielä lie. Voisihan sitä niiden kohtien ohi mennä, mutta ei voi katsoa....... Oi voi. Kannattaa muuten katsoa Fluke, se on koiraleffa, kyllä itkee.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa pohditaan elämän ihmeellisyyttä ja haastetaan lukija herättelemään omia ajatuksiaan. Toisinaan tartutaan ajankohtaisiin aiheisiin, paneudutaan syvemmin joihinkin elämän osa-alueisiin ja puntaroidaan mm. eettisiä ja ekologisia asioita. Teksteissä pysähdytään ihailemaan auringonlaskuja, nauttimaan arjen pienistä iloista ja etsitään tasapainoa kulttuurista, matkustelusta, luonnosta sekä urbaaneista betoniviidakoista. 

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
Tammikuu