Saavumme Poriin. Ympärillämme on ihanan letkeä festaritunnelma, sateesta huolimatta. Sen sijaan tämän vempeleen alapuolella parveilee pieni hilpeä, mutta hiljainen porukka. Ilmassa on aistittavissa jännitystä. Läppä ei lennä niinkuin yleensä, joku korkeintaan naurahtaa hermostuneesti. Minä olen harvinaista kyllä, aivan hiljaa. Sitä se jännitys teettää, kun miljoona ajatusta laukkaa samaan aikaan pään sisällä. Hetken jo mietin, pitäisikö sittenkin perääntyä ja toivottaa muille iloista brunssia yläilmoissa. Ukkostakin on luvattu, se ei ainakaan yhtään lievennä kauhuskenaarioita korvieni välissä. Yllättäen sade kuitenkin lakkaa ja taivas jopa selkenee hieman. Yritän muistutella itselleni, että pelko on vain tunne, jonka voi kohdata. Joissain tapauksissa tuo tunne voisi olla niin vahva, että se kannustaisi toimimaan, pakeneminen tuntuisi luonnollisemmalta ratkaisulta. Pelot eivät ole kuitenkaan aina pahasta, ne voivat tukea myös itsesuojeluvaistoa. Ymmärrän, että tässä tapauksessa pelkoni on kuitenkin osittain aiheeton ja teen päätöksen. Ei hitsi vieköön, kyllä se on mentävä, ettei sitten jälkeenpäin tarvitse harmitella.

Istumme tuoleihin ja turvallisuudesta vastaavat henkilöt laittavat vitsien saattelemana vyöt kiinni. Pöytä alkaa nosturin voimalla vienosti keinuen kohota kohti korkeuksia. Tukeva maa katoaa jalkojen alta. Aluksi hirvittää, en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, muistinkohan hengittääkään. Tuijotan hetken pöytää, enkä viitsi kuikuilla alaspäin. Pikkuhiljaa alkujännitys alkaa kaikota ja uskallan jo tähyillä ympärilleni. Kun olemme taivaalla, houstit keventävät tunnelmaa ja alkavat tarjoilla herkkuja. Olo on rauhallinen ja voin keskittyä nauttimaan maisemista.

Tälle lievälle korkeanpaikankammoiselle tämä kokemus merkitsi pelon voittamista ja itsensä ylittämistä.

Kertakaikkiaan ikimuistoinen elämys!

Kuinka moni teistä on sattunut käymään DINNER IN THE SKY -päivällisellä/ vastaavalla? Nyt viikonloppuna Porissa tai aiempina vuosina Helsingissä tai Tampereella? Tai kuinka moni aikoo mahdollisesti suunnata tuonne elokuussa, kun Dinner in the Sky vierailee jälleen Helsingissä?

PS. Olisi mahtavaa kuulla, millaisia pelkojasi sinä olet päättänyt kohdata ja voittaa?

<3:Venla

Kommentit (7)

Hannu

Kiva, kun Venla kävit meitä porilaisiakin morjestamassa! Ja tervetuloa aina uudelleenkin!

Sara Vanhala

Mä oon todella pikkusena tipahtanut pihalla olevaan koristealtaaseen ja sen jälkeen vielä vähän vanhempana jäin kumiveneen kans "jumiin" keskelle järveä, joten pelko uimista kohtaan on ollut suuri! Muutama vuosi takaperin kuitenkin mut heitettiin veteen ja sain tietenkin kauhean paniikin ja itkun siitä. Päätin kuitenkin rauhotuttua että nyt loppuu! Menin laiturilta monta kertaa veteen ja aina juoksin nopeasti takasin rantaan. Jatkoin sitä kavereiden avustuksella niin kauan että enää ei ahdistanutkaan niin paljoa ja lopulta taisin pulahtaakin ihan kunnolla veden alle. Nykyään pystyn uimaan melkein missä tahansa jossa vain jalat yltää pohjaan tai pääsen muuten nopeasti turvaan esim laiturille. Edelleen alan panikoimaan jos joku mua on työntämässä tai heittämässä, mutta eiköhän siitäkin vielä päästä! :)

Aino Laukkanen

Toinen korkeanpaikankammoinen ilmoittautuu! Kaikista pahimpia ovat maailmanpyörät tai muut korkeat ja melko avonaiset paikat. Ehkä tätä päästään joskus yli :D

Kerttu

Ai'on vielä joskus koitaa tuota vaikka itellänikin kauhee korkeenpaikan kammo. Itseni ai'on ylittää ens vuonna käymällä powerparkin Dragon towerissa. Nyt on aika kohdat ne pelot!!

ester

Oot kyllä tosi nättinä näissä kuvissa Venla. Hyvältä näyttää. ❤️✌️

VenlaFani

Voi hitsi uskon et oli ikimuistoinen pv ois kyllä siistii! Saanko kysyy miten tonne pääsistte?:)

M

Oho ompas Make muuttunut, varsinkin kun vertaa tällähetkellä tuleviin salkkari-uusintoihin:D Ootte kyllä komea pari ja hienolta kuulostaa tuo elämys!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa pohditaan elämän ihmeellisyyttä ja haastetaan lukija herättelemään omia ajatuksiaan. Toisinaan tartutaan ajankohtaisiin aiheisiin, paneudutaan syvemmin joihinkin elämän osa-alueisiin ja puntaroidaan mm. eettisiä ja ekologisia asioita. Teksteissä pysähdytään ihailemaan auringonlaskuja, nauttimaan arjen pienistä iloista ja etsitään tasapainoa kulttuurista, matkustelusta, luonnosta sekä urbaaneista betoniviidakoista. 

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
Tammikuu

Kategoriat

Instagram