Monet ovat aloittaneet syksyn opiskelut. Toiset siirtyivät alakouluun, toiset yläkouluun, ja toiset lukioon taikka yliopistoon. Miltä tuntuu? :)

Minultakin kysytään usein, aionko hakea opiskelemaan... mhmmhmm.. Kysymys johon ei mulla vieläkään löydy vastausta. Joskus tuntuu kuin viettäisin edelleen ensimmäistä välivuottani, mutta hupsistakeikkaa, niitä on tainnutkin jo vierähtää neljä. Mutta mitä ihmeen välivuosia, mitä ne sellaiset muka on? Minähän olen tehnyt koko sen ajan täysipäiväistä työtä, jota rakastan.

Millainen opiskelija minä olen?

Olen aina ollut omantienkulkija. Totesin sen jo päiväkodissa ensimmäisenä päivänä. Venla 2v. ei viihtynyt aluksi tarhassa, vaan karkasi aidan ali ja ylitti kiltisti suojatiet ja käveli kotirappuun, josta hämmästynyt naapuri löysi hänet lakaisemasta rappukäytäviä, ja soitti vanhemmilleni. Se jäi kuitenkin viimeiseksi karkausreissukseni, sillä kun tutustuin päiväkotiini paremmin, sain sieltäkin heti monta parasta ystävää ja hoitajatkin olivat lämpimiä persoonia.

Esikouluikäisenä harrastin satubalettia ja jazztanssia, se oli mielipuuhaani. Alakouluun mennessä parhaan kaverini ja minun tiet erkanivat, kun jouduimme eri kouluihin. Sitten muutimmekin ensimmäisen luokan puolivälissä Inkooseen, josta sain mahtavia uusia ystäviä, jotka ovat edellleenkin minulle hyvin läheisiä.

Alakoulussa harrastin viikoittain ensin nokkahuilun soittoa Musiikkiopistossa ja sitten siirryin oboeen, pelasin myös sählyä säännöllisesti viikonloppuisin. Se ei ollut niinkään peliä verenmaku suussa, vaan hauskaa liikuntaa kaverien kanssa, vaihtuvilla joukkuekokoonpanoilla. Rakkaisiin harrastuksiini kuului myös näytelmäkerho usean vuoden ajan, se oli huippua. Partio kuului myös arkeeni, sekin oli enemmän elämäntapa kuin harrastus. Ylä-asteella kuvioihin tuli lisäksi disco-soolotanssi ja show-duotanssi, joista molemmista todella nautin.

Minulla on aina ollut hyviä läheisiä ystäviä useita, jotka ovat ja pysyvät, ja tietenkin niitä on elämänvarrella tulllut joukkoon lisää. :)

Sitten siihen itse kysymykseen. Olin ala-asteelta lähtien kaiketi hyvä koulussa. Ei kai siinä mitään pahaa ole jos sen sanoo ääneen? Ei tarvinnut tehdä paljoakaan töitä, että sain hyviä numeroita. Lähes joka vuosi suvivirren jälkeen, sain stipendin hyvästä koulumenestyksestä. Se tuntui hassulta, koska en koskaan nipottanut koulutehtävien suhteen, vaan koin ottavani koulun rennolla otteella, vaikka toki olinkin tunnollinen. :) Ylä-asteella sama jatkui ja lähdinkin kohti Kalllion lukiota muistaakseni 9,3 tai 9,4 keskiarvolla. Ja jälleen tarttui kouraan stipendi.  Muistan, että tuntui siltä, kuin jo yläkoulussa olisi pitänyt tietää miksi sitä tulee isona. "Luetko sitten lukiossa pitkää matikkaa?"  "Ja mitä kursseja kannattaa valita jatko-opintojen kannalta? " Onko siinä jotain pahaa jos ei tiennytkään?

Lukion kävin entistäkin rennommalla otteella, mutta arvosanoja ei enää tipahtanut niin helposti, kuin mihin olin tottunut. Pitikin panostaa enemmän. En ymmärtänyt pakollisia kursseja ja panostamista aineisiin, jotka eivät niinkään kiinnostaneet. Vaikkakin toki yleissivistävää se varmasti onkin. Itsellä vain on tällä hetkellä sellainen olo, että ne kaikki vähemmän kiinnostavat aineet, tuli toisesta korvasta sisään ja kokeiden jälkeen toisesta korvasta ulos. Suorastaan rakastin Kallion Lukion näyttämöilmaisuntunteja, siellä olin elementissäni ja kuin kotonani. Opettajatkin olivat huippuja. Sama päti tanssitunteihin. Kävin molemmista kaikki kurssit, ja näyttiksestä valitsin vielä ekstrakurssitkin. Ylioppilaskirjoitusten ohella tein teatteritaiteen lukiodiplomin, josta saimme erinomaisen arvosanan, yhdessä upean ystävätiimini kanssa. Ylioppilastodistukseni ei ollut enää ollenkaan niin kehuttava, kuin ylä-asteen päättötodistus. Ja stipendiä hyvästä menestyksestä ylioppilaskirjoituksissa oli turha odottaakaan. :D  Mutta sen sijaan sain stipendin monologini esittämisestä eduskunnassa. Niin ja hei, sainpahan ainakin sen lakin, vaikka tein jo silloin säännöllisesti töitä lukion ohella.  Tosin mitäpä sillä lakilla sitten? Noo ainakin on kiva vappuhattu. :D Se oli  minulle tärkeintä, etten jätä mitään kesken.

venlayo
venlayo

Joskus pienempänä vielä luulin, että haen lukiosta suoraan yliopistoon, mutta lukion päätyttyä ei se enää tuntunutkaan niin houkuttelevalta. Tuntuu, että olin saanut opiskelusta tarpeekseni.. ainakin joksikin aikaa. Halusin toteuttaa itseäni eri keinoin. Ja ennen kaikkea halusin nähdä paljon maailmaa. Lähdin heti lomalla reilaamaan ystäväni kanssa Eurooppaan. Ja seuraavana vuonna joululomalla reppureissaamaan. Ja sen jälkeen olenkin oikeastaan lähes joka loma ottanut extempore reissun johonkin maailman kolkkaan. Minusta se on opettanut ja kasvattunut minua ihmisenä todella paljon, siinä missä työelämäkin.

nina ja venla reili09
nina ja venla reili09
venlareilaamassa
venlareilaamassa
nipsu
nipsu

Päätin lukiosta päästyäni, että keskityn asioihin, jotka antaa enemmän kuin ottaa. Ja haluan elää niin, että jos elämä yhtäkkiä minulta riistettäisiin, en päivääkään kadu valintojani. Elämä on liian lyhyt suorittamiseen. Liian moni ei uskalla hypätä oravanpyörästä, vaan suorittaa omaa elämäänsä. Pitää panostaa intohimoonsa, oli se sitten opiskelu, työ, harrastus tai matkailu, tai vaikka ne kaikki yhteensä. Haluan itse pitää kaikki ovet auki. Ja ajatella niin, että jos opiskelukärpänen yhtäkkiä puraisee, niin mikään ei ole myöhäistä, aina ehtii opiskella lisää. Mutta tällä hetkellä elämällä on minulle muuta annettavaa.

jennyjavenlafilippines
jennyjavenlafilippines
lentsikka
lentsikka
ranta
ranta
reissaaja
reissaaja
väsynyt reissaaja
väsynyt reissaaja

NYC
NYC
Nykissä
Nykissä
NYci
NYci
Brooklynbridge
Brooklynbridge

venlakapverde
venlakapverde
mjav reissu
mjav reissu

Haluan kannustaa nuoria panostamaan kouluun, harrastuksia unohtamatta. Olen varma, että harrastukset buustasivat koulumenestystäni positiivisessa mielessä. Ne piristivät, antoivat elämään muutakin, opettivat pitkäjänteisyyttä ja kehittivät luovaa puoltani. Ja ilman harrastusten kirjoa, olisin tuskin Kallion lukioon päätynytkään. Älkää antako murrosiän tunnekuohujen, tai elämän vastoinkäymisten lannistaa tai haitata koulunkäyntiänne. Pää pystyyn ja entistä vahvempina vain eteenpäin. Älkää toteuttako muiden unelmia, vaan omianne. Uskaltakaaa kysyä apua ja uskaltakaa erehtyä,  vain virheistä oppii. Olkaa rohkeita ja ihannoikaa erilaisuutta ja erilaisia ihmisiä.  Erilaisuus on rikkaus. Älkää sietäkö kiusausta ja puolustakaa aina heikompaa.

Sen lisäksi haluan innostaa kaiken ikäisiä kohti terveellisempää elämää, ja auttaa löytämään liikunnan ilon, sekä hyvän olon ja tasapainon.

Siinä pieni pala minusta.

<3:Venla

 Kuunnelkaa elastisen irrallaan biisi, se on osuva:

 

 

Kommentit (57)

Vera

Aivan ihana postaus <3 ja noi kuvat xD muuten onko sun ripsienpidennyksien kanssa ollut ongelmia? irtoileeko paljon/ kutiseeko silmät? (: kysyn koska olen itsekin ottamassa.

Venla Savikuja
Liittynyt20.4.2017

Voi kiitos :) Mulla ei oo kyllä ollut minkäänlaisia ongelmia, jos on hyvä tekijä, niin ei pitäisi tulla mitään ongelmia, kunhan et ole allerginen sille liimalle. :) Riippuu oikeasti tosi paljon tekijästä, suosittelen itse Studio Serenityä. :)

Frida

Hauskaa lukea tätä, kun itse kans muutin perheeni kanssa Inkooseen kesällä ennen kun aloitin tokalla luokalla (1999). Yläasteella harrastuksiin tuli myös discotanssi josta tykkäsin todella kovasti, ja myös lukion oon suorittanut aika samoissa tunnelmissa kun sinä. Hassua :)

Suski

Mahtavaa Venla!!! :) Oon kirjottanu tän aikasemminki, mutta voi kun kaikki ihmiset olisi yhtä positiivisia ja ystävällisiä kuin sinä.

Missäpäin Kiinaa oot muuten käynyt, vai onko tuo yks kuva Kiinasta?

Venla Savikuja
Liittynyt20.4.2017

Voi ihana kiitos! :) Toi yksi kuva on itse asiassa Nycin chinatownista, mutta oon kyllä käynyt Shanghaissa ja Pekingissä myös :)

Jatta

Oikein hyvin, kyllä olet ajatellut tämän asian mitä loppun kirjoitit :) Ja muutenkin todella hyvä teksti, oot kyllä niin ihana persoona ja sun blogia on todella kiva lukea ! Mukavaa syksyä Venla :)

Miina

Ihanaa Venla että teit tän postauksen, annoit mulle rutkasti voimaa kolmanteen välivuoteen. Olen ainoa lukiokaveriporukastani, joka ei ole vielä koulussa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että nämä kuluneet kaksi vuotta ovat opettaneet minulle eniten. Olen matkaillut kaukomailla, aloittanut kilpailemaan rakkaassa harrastuksessani, treenannut hulluna, toteuttanut unelmiani, löytänyt poikaystävän, muuttanut kimppaan asumaan. Kouluunmeno kummittelee taustalla, ja olen potenut huonoa omaatuntoa siitä etten ole vielä päässyt opiskelemaan, mutta silti tuntuu että stressaan sitä asiaa vain sen takia mitä muut siitä ajattelevat. Tää postaus vakuutti mut että mitä siitä vaikka kaikki muut on koulussa, mä tykkään siitä mitä teen ja vain sillä on väliä.

Olet ihana tyyppi ja blogisi paras ja hyvän tuulinen. Toivon sulle yvää syksynjatkoa :)

Venla Savikuja
Liittynyt20.4.2017

Kiitos ja aivan mahtavaa syksyn jatkoa sulle! Tutulta kuulostaa! Nimenomaan, ei siis anneta yhteiskunnan tai muiden ihmisten olettamusten, tai normikäytäntöjen vaikuttaa siihen, miten me elämästämme nautitaan. Siihen vaaditaan rohkeutta, että osaa toteuttaa omia unelmiaan. Mitä kukaan on sanomaan mikä on se oikea tie. Opiskeluja väheksymättä, elämästä kieltämättä oppii hyvin paljon muualla kuin siellä koulunpenkillä. Vaikka sekin hienoa on. :) Mutta ne on niitä eri vaiheita, jotka tekee elämästä rikkaan! Ollaan ylpeitä, siitä mitä olemme. <3

Venla Savikuja
Liittynyt20.4.2017

Hieno kuulla. Joo itsellekin kiva kirjoitella välillä vähän erilaisia sepustuksia. Paljon kyllä löytyisi multa sanottavaa ja kerrottavaa, mutta toisinaan on mietittävä sitä rajaa, mistä asioista haluaa jakaa muille, että säilyy yksityisyys.:)

Tää postaus kyllä osu ja uppos! Itse aloitin just muutama viikko sitten mun lukiotaipaleen ja pakko myöntää että ei se ihan niin siivillä taida sujua miten yläaste. Vaikka sieltä lähdin 9,8 keskiarvon saattelemana niin ei kyllä samalla lailla melkeen ilmaiseksi tulokset tule lukiossa, sen oon kyllä jo sisäistänyt tässä näinkin pienen ajan kuluessa! Toivon että lukio ei uuvuta mua loppuun koska näinä reiluna kolmena vuotena haluaisin kyllä ylläpitää muutakin elämää. Nyt jo on semmonen fiilis että ei ehdi liikkua tarpeeksi ja kouluhommat on vaan pakko laittaa aina kaiken edelle. No mutta ehkä se tästä tasaantuu ja oikee hyvä rytmi löytyy opiskelun ja vapaa-ajan kanssa!

Itestään pitää muistaa huolehtia, siinä oot aivan oikeessa :-) ei tää elämä kuitenkaan niin kuolemanvakavaa ole, etteikö vois elää hetkessä! Kiitos Venla mahtavasta blogista, ihan huippuluettavaa ja saa paljon potkua ja inspiraatioo itelleenkin!

Venla Savikuja
Liittynyt20.4.2017

Mahtava kuulla, että osasit samaistua muhun. Älä anna lukion kuluttaa itseäsi loppuun. Tottakai kannustan, että jaksat tehdä tehtävät huolella, mutta aina ei kaikkea voi/tarvitse vetää täysillä pisteillä tai lähellekään. Jos samaan aikaan yrität pitää kaikki palikat täydellisesti hallussa, sekä loistaa liikunnan, harrastusten ja ystävyyssuhteiden saralla, ei loppuun palaminen ole kaukana. Silloin asioista, joista tykkää tulee helposti suorittamista, koska ajanpuute astuu kehiin ja se alkaa ahdistamaan ja ihminen stressaantuu entisestään, joilloin elämänlaatu huononee. Joten tsemppiä paljon lukioon, hienosti se menee! Kun elämä ei ole liian vakavaa, siitä ehtii nauttiakin! Ja varmasti nyt alussa ainakin on kyse vaan siitä, että uudet asiat ja käytäntöjen opettelu vie aikaa, mutta kyllä ne siitä lutviutuu sulavammaksi. <3

Lola

Tosi kiva postaus :) Kiva tietää vähän sun koulutustaustoja yms. :D

Olisiko mitenkään mahdollista missään vaiheessa, että kertoisit vähän siitä minkälaista oli/on näytellä suositussa tv-sarjassa?? :) Ei siis tietenkää ole pakko jos et halua, itseäni ainakin kiinnostaisi tietää minkälaista se "työ" on :)

Aivan ihana postaus Venla!!!<3<3 :)Mä niiiiin samaistun suhun:) Ala- ja yläaste kunnialla, mut huh lukio kaikkee muuta:D Mulla tuli viisi välivuotta, ennen kuin päädyin takaisin koulunpenkille:) Ihanat viisi välivuotta. Ne antoi niin paljon:)
Ihan super kivoja kuviakin oot lisännyt tähän, tää postaus oli kyllä oikein illan hyvän mielen tuoja:)

Venla Savikuja
Liittynyt20.4.2017

Eikää, oikeesti?? Ihana kuulla Mona <3 Meitä on siis muitakin samoin ajattelevia ja samanhenkisiä. Huippua, no nimenomaan!! Niin paljon ovat antaneet ja tarjonneet nämä kyseiset "välivuodet". On saanut kokea kaikkea, mitä ilman "niitä vuosia", ei olisi ollut mahdollista. :)!

N

Ihan huippu postaus! Vaikutat aivan ihanalta persoonalta ja sun elämänasenne on aivan upea. :) Voi kun kaikki ajattelis noin kun sä tossa lopussa kirjotit, niin maailma ois paljon parempi paikka!

Emilia

Ihanaa Venla!!
Tää teksti tavallaan auttoi mua mut jotenkin se myös sekoitti mua lisää.
Olen ollut nuorisoteatterissa kuusi vuotta ja Kallion lukio on itselläkin haaveena. Toi sun kuvaukses ja kokemukses autto ja rauhoitti sen Kallion suhteen. Mutta jotenkin kun oon suunnitellut niin paljon mitä mä teen tulevaisuudessa, niin tämä toi ihan uudenlaisen näkökulman.

Tästä lähtien aion nauttia elämän pienistä asioista, elää täysillä enkä vaatia itseltäni niin paljon. Teen sen minkä pystyn ja teen asioita joista nautin.

Kiitos Venla!! :) Ja mukavaa syksyä! Jatka samaan malliin! :)

Siiri

Ihan mahtavaa Venla!! Oot niin älyttömän hyvä esikuva kaikille nuorille ja lapsillekin!!!!! Tsemppiä kaikkeen :)

Iina

Tää sun blogi on ihan huikee :) odotan aina uutta postausta innoissani. olis kiva jos joskus, kun kirjoittelet sun treeneistä, kertoisit myös hiukan et mimmosia sarjoja teet. Näyttää että jo muutamassa kuukaudessa oot saanu kasvatettua lihasta. Tuntuu että itselläni treeni junnaa paikallaan ja lihasten kasvu lakannu, niin ois kiva saada jotain vinkkiä miten sais vähän vaihtelua aikaan. :)

S.

Kiiiitos kiitos kiitos kiitos tuli niin mahtava ja sopivasta aiheesta postaus että pakko kommentoida!
Itsellä on kaksi välivuotta takana, ja vaikka tänä keväänä jatko-opiskelupaikan sainkin, niin päätin lykätä koulun jatkamista vielä vuodella. Niin monesta suunnasta on tullut kyselyitä ja painostusta, että miksi näin: miksi tehdä vielä vuosi ''hanttihommia'' kun voisi päästä jo kiinni ''oikeaan elämään''.
Jostain keskustelusta luinkin päästöstä miettiessäni osuvan mutta ah niin yksinkeirtaisen ajatuksen, jossa todettiin että eihän elämässä mitään välivuosia edes ole, koko ajan se rullaa eteenpäin. Ihmisen keksimä ajatus. Se jollain tapaa avasi näkökulmaani katsoa tätä asiaa ihan uudella tapaa. :D
Noh, nyt edessä ainakin yksi vuosi lisää jolloin toteuttaa unelmiaan ilman koulun kahlitsevuutta, mm. noin 4kuukauden reissaus maailmalla ;)

K

Olisiko sulla minkäänlaisia vinkkejä sellaiselle ihmiselle , joka on unelmoinut näyttelemisestä jo pitkään muttei tiedä mistä aloittaa. Ammattikoulusta valmistuin keväällä,joten koulun kautta ei onnistu :D

Maikki

Ihan huippu postaus! Itse pääsin juuri eroon oravanpyörästä. Jätin esimiestasoisen työni ja lähdin "uudestaan" opiskelemaan vielä näin "vanhalla iällä". Lähdin toteuttamaan omia unelmiani. Kiitos ihanasta blogistasi! :)

johanna

Miten sun ylppärit sitten meni? Vastasko arvosanat numeroita, joita oli päättötodistuksessa? Olisi ihanaa jos kertoisit, mitkä aineet kirjotit ja mitä niistä sait. Itselläni ylppärit juuri menossa, eikä ehkä kovin vahvasti :D mutta ei se mitään :) olet ihanan kannustava!

Alina

Voi vitsi! Oon lukion vipalla ja siis miettiny näitä kyseisiä asioita PITKÄÄN. Tuli jotenki aivan oikeeseen aikaan mun kannalta. :) melkein itken täälä kun oon niin helpottunu että kerranki joku on samaa mieltä siitä ettei aina tarvi mennä huippuyliopistoon tai ihan mihin vaan opiskelemaan kunhan opiskelee. Urheilu on aina ollu mun intohimo ja kerään siitä tietoa niinku pesusieni! :D Työskentelen kans lukion ohella kuntosalilla ja se on vaan vahvistanu mun halua tehdä töitä liikunnan parissa. Kuitenkaan yksikään yliopisto ei anna mulle sitä mitä haluaisin, vaan oon ajatellut ryhtyä yrittäjäksi. Kiitos tästä postauksesta! <3

Venla Savikuja
Liittynyt20.4.2017

Nimenomaan, kaikilla saa olla oma tie, minusta se on rohkeaa! Hyvä SINÄ! Jotta opiskelu voisi olla antoisaa, niin pitäähän sen antaa ja kiinnostaa, miksi muuten opiskella pelkän opiskelun vuoksi. Mahtava kuulla, jos postaus ilahdutti. Tsemppiä paljon sulle ja ihanaa syksyä :)

Päivi

Hei Venla!

Todella mukava postaus, olet fiksu likka ;D Itsekin kävin Kallion, muistelen niitä aikoja edelleen lämmöllä, vaikka ylioppilaaksi pääsystä on jo 10 vuotta (oikeesti, niin kauan..!?!). Alun perin luen blogiasi treenijuttujen takia, mutta onpa meillä tuo kalliolaisuuskin yhteistä :) Kaikkea hyvää sinulle jatkoon ja tsemppiä niin treenirintamalle kuin elämän muillekin osa-alueille! -Päivi-

Sofia

Moikka!!

Kiitos Venla mahtavasta jutusta. Olen itse juuri abivuotta viettämässä ja noh, suoraan sanottuna tuntuu, että tuskimpa edes koko lakkia päähäni saan.
Olin ns. ''mallioppilas'' myös peruskoulussa ja stipendejä sateli. Nyt lukiossa on onnellinen jos pääsee kurssista läpi. :D
Kaikki ne haaveet oikiksesta tai muusta mahtavasta yliopistourasta ovat kaikonneet ja suurin haave elämässä tällä hetkellä on olla oikeasti onnellinen ja tehdä niitä asioita, mitä huvittaa (ja opiskelu ei kuulu siihen ainakaan tällä hetkellä).
On typerää, että monet ajattelevat asoiden laidan olevan niin, että lukiosta on mentävä suoraan yliopistoon, jotta saa sen ammatin minkä haluaa jotta voi päästä nopeasti työelämään ja olemaan yhteiskunnalle mahdollisimman hyödyksi.
Jos nuorena löytyy työtä josta tykkää, eikä se vaadi tietynlaista pätevyyttä, miksi emme tekisi töitä ja nauttisi ''rahakkaasta'' elämästä nuorena. Ehkä pystyisi työn ohessa tekemään sitten säästöjä, joilla myöhemmin tukea opiskeluitaan, jos se ''opiskelukärpänen'' sitten myöhemmin purasee.
En myöskään usko, että tietynlainen ammattipätevyys tuo onnea elämään, vaikka sitä toitotetaan täällä urakeskeisessä yhteiskunnassamme enemmän kuin tarpeeksi.
Kukin kuitenkin tyylillään ja henkilökohtaisesti itse kunnioitan kaikkien tyylejä, oli se oma tie amk:ssa tai kaupan kassalla.
Kirjoituksesi avasi omaa näkemystäni jatkoa ajatellen.. Kiitos! <3

Venla Savikuja
Liittynyt20.4.2017

Puhut viisaita, samaa mieltä olen! Tsemppiä abivuoteen! Eletään omalla tyylillä, yritetään parhaamme ja nautitaan! <3

Aivan ihana postaus Venbu! <3

Itsekin kolme välivuotta viettäneenä, tiedän miltä susta tuntuu! Ei mullakaan mennyt hukkaan, hankin kokemuksia maailmalta ja tein pohjatyötä tulevaa uraa varten! Mun oli kuitenkin jo korkea aika palata koulun penkille, kun koin ettei työelämä anna mulle enää niitä haasteita mitä tarvitsen. Ja vaikka aikoinaan olin pettynyt, etten kouluun päässyt kun hain, niin tällä hetkellä en voisi olla onnellisempi, etten aikaisempiin hakupaikkoihin "joutunut". Humakin yhteisöpedagogi-koulutus on niin mun paikka! Parasta on, kun koulu ei ole äikkää, matematiikka ja kemiaa, vaan saan opiskella ja harjoitella juuri niitä asioita, joita oon tässä harrastanut muutenkin! Nyt pystyn kuitenkin yhdistämään ne vielä tutkinnon muodossa tuleviin töihin jne.

Nähdään pian ja vaihdetaan kuulumisia! Ikävä sua! pus pus, Särve

Venla Savikuja
Liittynyt20.4.2017

Oii Serveh!! Olitkin ehtinyt kommentoimaan tänne<3 NImenomaan, totta puhut! Oli ihana nähdä, olikin jo ikävä! <3

:)

Missäpäin kävit reppureissaamassa? Voisiks tehdä kysymyspostausta??:)
Tää postaus oli tosi inspiroiva, ainakin mun mielestä! ja oot ihan supernätti<3

käyttäjä-7246
Liittynyt24.4.2014

Tulipas luettua hyvään saumaan tämä postaus, sillä minulla olisi edessä juuri ne kirotut ylioppilaskirjoitukset :D olen aina ollut keskiverto-oppilas, ja olen onnistunut pitämään tämän tason myös lukiossa, joissain aineissa jopa parantamaan, hyvä minä!

Vaikka olen lukenut blogiasi yli vuoden, en ole kertaakaan kommentoinut postauksiisi :D ihailen positiivista elämänasennettasi ja tietynlaista huolettomuutta: vaikka treenaat kovasti niin silti sallit itsellesi esimerkiksi herkkuja :) ja kuten tässä postauksessa kerroit, lähdit lukion jälkeen reilaamaan, olen niin kateellinen! :D sinä taidat todellakin elää unelmaasi :)

Blogisi on ihanan värikäs ja täynnä positiivista elämänasennetta, jatka samaan malliin!! :)

Terveisin melkein kaikki Salkkareiden jaksot nähnyt abi :P

emilia

Venla oot ihana! Motivoit mua tosi paljon. Oon innostunu liikkuun ja elää terveellisesti vaikka oonki vasta 14. Ens kuussa ois tarkotus juosta puoli maraton joten motivaatioo tarvii:) hyvää syksyn jatkoa sulle <3

Meri

Hei näin instassa sun ja oonan kuvassa sulla IHAANAAT pinkit housut! Mistä oot hankkinut ne? Ja hyvää syksyä sinulle Venla!

huippis

Missä hotellissa asuitte New York matkalla. Itse lähdössä ensi vuoden alussa ja tarvitsisin suosituksia mihin kannattaisi sijoittua. Ja oliko kovinkin hintava? :)

Venla Savikuja
Liittynyt20.4.2017

Hahaa me oltiin jossain tosi edullisessa. Päätettiin yöpyä halvassa, kun ajateltiin, että kaupungissa, jossa on niin paljon nähtävää, hotellihuoneessa käydään vain nukkumassa. :D Joku Riverside niminen muistaakseni :)

carita

ihanan inspiroiva postaus!! rakastan sun asennetta elämään :) voisitko joskus tehdä postauksen kaikenlaisistaa proteiinituotteista (mitä kannattaa syödä/juoda ja milloin)? :)

S

Moikka, pahoittelut ettei kommentti liity postaukseen mitenkään, olisin vain udellut minkä merkkisiä/mallisia urheilurintsikoita käytät ja oletko todennut jotkin erityisen hyviksi? :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa pohditaan elämän ihmeellisyyttä ja haastetaan lukija herättelemään omia ajatuksiaan. Toisinaan tartutaan ajankohtaisiin aiheisiin, paneudutaan syvemmin joihinkin elämän osa-alueisiin ja puntaroidaan mm. eettisiä ja ekologisia asioita. Teksteissä pysähdytään ihailemaan auringonlaskuja, nauttimaan arjen pienistä iloista ja etsitään tasapainoa kulttuurista, matkustelusta, luonnosta sekä urbaaneista betoniviidakoista. 

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
Tammikuu

Kategoriat