Erään antoisan ystävieni kanssa käydyn keskustelun päätteeksi, tulimme pohtineeksi mitä tekisimme, mikäli tänään saisimme kuulla, että meillä olisi enää kaksi viikkoa elämää jäljellä tämän taivaan alla?

Tällä hieman surullisen kuuloisella ajatusleikillä yritimme lähinnä herätellä mietteitä siitä, että eläisimme elämäämme nyt toivomallamme tavalla, emmekä joutuisi myöhemmin katumaan mitään.

Näistä yhteisistä pohdinnoista ja tähän asti eletystä elämästä viisastuneena, allekirjoittanut kannustaa kiinnittämään seuraaviin seikkoihin huomiota:

Uskalla yrittää. Parempi yrittää ja epäonnistua, kuin katua sitä, ettei edes koskaan yrittänyt.

Kokeile siis uusia asioita ja jätä vaikka kesken, jos huvittaa. Ennemmin keskenjäänyt kokeilu, kuin vuosikausia ilman intohimoa toteutettu toimi, joka ei olekaan sinua varten ja tekee loppujen lopuksi sinut vain onnettomaksi. Oli sitten kyse harrastuksesta, työstä, ihmissuhteesta tai mistä tahansa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettetkö voisi ja etteikö kannattaisi tehdä töitä pitkäjänteisesti sen eteen mitä todella sisimmässäsi haluat.

Älä myöskään muutoksen pelon takia jätä asioita tekemättä tai toteuttamatta itseäsi. Oletko aina haaveillut jostakin? Reissusta, työstä, opiskelupaikasta, uudesta harrastuksesta, elämäntapamuutoksesta, laatuajasta läheistesi kanssa, omien mietteiden ja tunteiden kertomisesta toiselle ihmiselle.. Tee se ja tavoittele sitä nyt! Liian monesti elämme elämäämme "sitten kun" -lauseen saattelemana. Niin kauan kaikki on mahdollista, kuin henki meissä pihisee. On tärkeää pitää omista unelmistaan kiinni, eikä varsinkaan antaa muiden ohjailla valintojaan omien unelmien kustannuksella.

Kuolinvuoteella sitä tuskin murehtii mitä muut ajattelevat sinusta. En missään nimessä tarkoita, että tarvitsisi elää elämäänsä muita loukaten, mutta omien tunteiden ilmaisu on sallittua ja suotavaa. Tiedän, että kaikkien kanssa toimeentulevalle, jopa miellyttämisenhaluiselle ja konflikteja välttävälle ihmisille tämä voi olla suunnattoman vaikeaa ja epämiellyttävän tuntuista, mutta loppujen lopuksi erittäin palkitsevaa. Omia tunteitaan ei siis kannata tukahduttaa vain sen takia, että säilyttäisi välit muiden kanssa, sillä emme koskaan voi hallita muiden reaktioita. Et tarvitse omille tunteillesi lupaa muilta, sillä sinulla vapaus tuntea niinkuin tunnet. Opettele siis sanomaan myös: Ei. Se ei vaadi perusteluja.

Vaikka et haluakaan loukata ketään, tulisi muistaa, ettei kenelläkään ole oikeutta syyllistää tai loukkaantua siitä, ettet toimi heidän odotuksiensa mukaan. Ihmisten liiallista kiltteyttä saatetaan valitettavasti käyttää hyväksi ja siihen alistuminen satuttaa loppujen lopuksi vain eniten itseäsi. Kun päätät alkaa puhua enemmän suoraan ja rehellisesti, voi toki ihmisten olla aluksi vaikea hyväksyä sinussa tapahtunutta muutosta. Loppujen lopuksi kuitenkin rehellisyys voi poikia ainoastaan hyvää; joko pääset eroon epäterveellisestä ihmissuhteesta tai sinut hyväksytään mietteinesi sellaisena kuin olet ja välit uudistuvat. Kävi miten kävi, elämäsi kannalta sinä voitat. 


Murehdi vähemmän. Elämä on liian lyhyt murehtimiseen. Luinkin joku aika sitten tutkimuksesta, josta selvisi, että ihmiset olivat katuneet kuolinvuoteellaan eniten mm. sitä, että olivat käyttäneet aikaansa turhaan murehtimiseen. On turhaa käyttää aikaansa pahimman pelkäämiseen tai stressata asioista, joihin ei voi vaikuttaa. Tuntuu, että varsinkin nykypäivänä ihmiset käyttävät hurjasti aikaa myös mm. ulkonäön ja pinnallisten asioiden murehtimiseen. Uskon, että viimeistään vanhana ja ryppyisenä todetaan, että se kaikki on ollut todella toissijaista ja jopa hukkaan mennyttä aikaa. 

Rahaa tärkeämpää on varmasti saada tehdä mieluista työtä ja nauttia siitä. On myös hyvä muistaa, että vaikka työ olisi kuinka mieluisaa tahansa, niin myöskään työt eivät tekemällä lopu. Työelämässä kukaan ei ole niin korvaamaton, että kannattaisi uhrata oma hyvinvointinsa tai koko työn ulkopuolle jäävä elämä sen takia.

On myös hyvä muistaa, että mikäli puurtaa vain rahankiilto silmissä, ei rahaakaan tule olemaan koskaan riittävästi, sillä usein tulojen kasvaessa myös ihmisen vaatimukset lisääntyvät. Mikäli siis aherrat aina vain muka siihen asti, että "rahaa on tarpeeksi", se päivä tulee tuskin koskaan koittamaan.

Olen myös ehdottomasti sitä mieltä, että rahansa kannattaa sijoittaa materian sijaan elämyksiin. Esineet menettävät yllättävänkin nopeasti arvonsa ostajan silmissä, mutta elämykset sen sijaan tuottavat tutkimuksienkin mukaan pitkäkestoista iloa ja tyydytystä. Tavarat kun eivät muuta meitä ihmisinä tai luo meille upeita muistoja, mutta sen sijaan esimerkiksi elämykset ja kokemukset, sekä uuteen paikkaan ja kulttuuriin reissaaminen voi avartaa ja mullistaa ajatusmaailmaamme paljonkin.

Jos siis mietin ostanko uuden ruokailuryhmän vai lähdenkö reissuun, on valintani ehdotttomasti matkustaminen. Vaikka pöytä ilahduttaisikin kotona vieraita vastaanottaessa tai arjen aterioita nauttiessa, tuskin kuitenkaan tulen muistelemaan sitä kuolinvuoteellani. Toisin kuin Guatemalan banaanifarmilla työskentelyä & paikalliseen kouluun tutustumista, sen kiitollisen ruokaa saaneen kodittoman koiran katsetta, kaikkia niitä ystävällisiä ihmisiä ympäri maailmaa ja heidän uskomattomia elämäntarinoitaan, Jenkki roadtrippiä & Losin auringonlaskuja, hiekkarantoja, lenkkipolkuja, kodittomien valtaamia katuja, Hollywoodin Universal Studios visiittiä, Las Vegasin epätodellisen muovista katukuvaa, sekä mielenkiintoisia stooreja kertonutta stripparin töitä tekevää miestä ja hänen suloista koiraansa, Meksikon reppureissua ja rannalla tähtitaivaan alla nukkumista, ystävän kanssa poliisiauton kyydillä matkustamista interreilillä, aseella uhatuksi joutumista Aasiassa, Filippiinien reppureissua ja vesiputouksia, Malesian seikkailua, Singaporen purkansyöntikieltoa ja yhden hotellin uskomattoman maukasta aamupalaa, Myrskyn takia lennon estymistä ja Bostonin lentokentän lattialla majoittumista, tutustumista uusiin ihmisiin, New Yorkin kaduilla haahuilua ja kaupungin yöllisiä valoja, Jordanian matkalla Kuolleessameressä kellumista, hulvatonta Amsterdamin minireissua työkavereiden kanssa, pienenä isä & tyttäret reissua Portugaliin, alakouluiässä koko perheen Saksa-Ranska-roadtripin salamoivaa taivasta & Pariisin Disneylandia, Egyptin pyramideja ja bussimatkalla kolminkertaiseksi turvonneita jalkojani, yksin Ranskassa aikaa viettäessäni tuntemattoman vanhan herran tarjoamaa ystävällistä kaupunki-sightseeingiä vespalla, Cannesin & Monacon tyttöjenreissua & lentokoneeseen iskenyttä salamaa... ja mikä parasta niitä lukuisia ainutlaatuisia maailmankuvaani muuttaneita, eri kulttuureihin tutustumiseen liittyviä kokemuksia, joita en vaihtaisi mihinkään, ja jotka varmasti tulen muistamaan vielä kiikkustuolissakin. Aivan niinkuin senkin kun Mulan saapui meille, ja on siitä lähtien rikastuttanut jokaista päivääni olemassaolollaan. Ja sen elämyslahjan kun Make vei minut katsomaan Cirque du Soleilia (joka ei käytä esityksissään eläimiä vaan korostaa ihmisten käyttöä esiintyjinä.) Ja kun minä vein yllärinä Maken katsomaan hänen seuraamansa brittiläisen sarjan Live -showta. Tai se kun pulikoimme koskessa Lapin kesäyössä, tai nautimme uskomattoman vegaanisen menun hyvässä seurassa ystävien kanssa yhdessä ravintolassa. Materia tosiaan voi väljähtää ja menettää arvonsa, mutta muistoja ei minulta voi kukaan viedä. Paitsi ehkä dementia, sitten joku päivä, mutta sitäkään on turha etukäteen murehtia.

Pohdiskelevaa, inspiroivaa ja elämäniloista viikonloppua toverit rakkaat!

<3:Venla

Lähde:

Lue lisää aiheesta esim. täältätäältä ja täältä.

Kommentit (22)

Anniina Manninen

Ihana postaus Venla! tosi hyviä mietteitä. Olen itse sellainen haaveilia luonne, mutta kuulen liian usein kavereilta "en mä voisi unelmoida tosta kun ei se ikinä tule toteutumaan" mikä on mun mielestä täyttä hölynpölyä koska kaikki on mahdollista jos vaan sitä oikeast haluaan ja toi "on tärkeää pitää kiinni omista unelmistaan kiinni eikä varsinkaan antaa muiden ohjailla valintojaan omien unelmien kustannuksella" on erittäin hyvin sanottu.

Maiju

Miten hyvin kirjoitettu postaus niin, että oli pakko kommentouda. Olen pyöritellyt omaa elämääni mielessäni ja sitä missä tahtoisin olla, mitä saavuttaa. Kirjoittamasi asiat voisivat olla omasta suustani kerrottuja ystävälle, jostain syystä itseni kohdalla tunnun ne ajoittain unohtavan. Kiitos, että kirjoitit asiasta ja sait sillä heräämään ajatuksia. Ihanaa vappua Venla!

Viltsu E

Jep, maailma on niin individualistinen nykyään, siks yksilökeskeinen. Vahvat yhteisöt puuttuvat varsinkin Suomesta.

Johanna

Totta! Hyvä, että muistutit asiasta! Elämästä pitää voida nauttia koko ajan. :) Kiitos tästä postauksesta!

Kalle K

Aikamoista arvopohdintaa. Etsitään elämäntarkoitusta ja paikkaa, kun tuntuu ettei mihinkään kuulu. Eksistentiaalinen kriisi nimeltään, itse kärsin siitä.

Todella hieno ja inspiroiva kirjoitus! :) olen myös sitä mieltä että ei materia ketään tee onnelliseksi kuin juurikin sen hetken. Olen etsinyt omaa ammattiani pitkään enkä vieläkään tiedä mitä haluan oikeasti tehdä. Teen nyt työtä mistä pidän vaikkei se olekkaan täysin oma työni.

Muistan aina kuinka puolisoni kehuu minua, kuinka olen kiertänyt maailmaa. Olen päässyt vanhempieni siivellä reissuihin sekä myös opintojeni kautta. Mikään ei estä meitä lähtemässä yhdessä reissuun, jonakin päivänä :)

Olen opetellut nauttimaan hetkistä. Koska hetket ovat tärkeitä ja kuuluvat elämään, elämä koostuu hetkistä.

Venla Savikuja
Liittynyt20.4.2017

Oi kiitos Hannah!
Itse olen sitä mieltä, että onneksi niitä omia juttuja voi hakea ajan kanssa, eikä tarvitse valita vain yhtä työtä jossa pitäytyä. Miksei sellaisia mieluisia ammatteja voisi olla useitakin elämän aikana. Rohkeasti vain kokeilemaan erilaisia juttuja! Mielikuvat ammateistakin voivat muuttua kokemuksien myötä ja sekin on erittäin ok, vai mitä?
Niinpä, mikään ei estä teitä lähtemästä puolisosi kanssa yhdessä reissuun! :)
Juuri niin, pienistä hetkistä nauttiminen on arvokasta. <3

Hienosti puet sanoiksi sen, mitä monet miettivät. Juhlan aika on monelle apeaa aikaa kun sitä omaa innostusta ja iloa ei oikein tunnu löytyvän mistään. Mutta kaikki lähtee omasta itsestään, olkaa iloisia, se on helppoa kun sen oivaltaa.

ester

Hienoa venlasavikuja! Hyvää viikonloppua ja Vappu juhlaa sulle kaunotar!❤️ Suloiselle Mulanille paljon terveisiä...

tiina

Hieno kirjoitus! Mielenkiintoinen aihe,rohkeus,uskallus,unelmien tavoittelu,nehän voivat olla pieniä tai suuria asioita. Itse olen huomannut, että olen rohkea reissaamaan,ja siellä kokeilemaan ja tutkimaan.Kotona taas saatan epäröidä,miettiä muiden mielipiteitä,ja mennä muiden mukana.Postauksesi oli tärkeä muistutus, itse tätä elämää eletään.
p.s. miten vastaat s.posteihin? lähetin jo pidemmän aikaa sitten viestiä.

Elvi

Hyvä postaus! Itse sain muistutuksen elämän rajallisuudesta eilen, kun rakas sukulaisemme nukkui pois yllättäen, aivan liian nuorena. Tällä hetkellä päällimmäinen tunne on ikävä, mutta silti näen toivoa paremmasta ja kuolema muistutti minua juurikin näistä asioista joista kirjoitit; elämää pitäisi elää täysillä niin kauan kun se on mahdollista. Kiitos ihanasta blogista. <3 olen seuraillut jo pitkään!

Aivan ihana kirjoitus Venla♥ Olen hiukan jäljessä postauksissasi kun en ole kerennyt niitä lukemaan, mutta nyt kun minulla on aikaa luen niitä enemmän kuin mielelläni. On hyvä kun muistutit taas mitä varten kannattaa elää ja mikä elämässä on tärkeää♥

Venla Savikuja
Liittynyt20.4.2017

Oi kiitos Jenni, ihana kuulla!<3
Mahtavaa, että ehdit nyt palaamaan vanhempiin teksteihini, täällähän ne postaukset odottelee, jotta voi lukea juuri sitten kun aikaa löytyy. Aurinkoista kesää sinulle! :)

emmi

Hieno ja ajatuksia herättävä kirjoitus :) arjen keskelllä nää asiat tuntuu helposti unohtuvan.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa pohditaan elämän ihmeellisyyttä ja haastetaan lukija herättelemään omia ajatuksiaan. Toisinaan tartutaan ajankohtaisiin aiheisiin, paneudutaan syvemmin joihinkin elämän osa-alueisiin ja puntaroidaan mm. eettisiä ja ekologisia asioita. Teksteissä pysähdytään ihailemaan auringonlaskuja, nauttimaan arjen pienistä iloista ja etsitään tasapainoa kulttuurista, matkustelusta, luonnosta sekä urbaaneista betoniviidakoista. 

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
Tammikuu

Kategoriat

Instagram