Kun ostimme talomme 7 vuotta sitten, oli piha varsinainen rytökasa. Nyt jo edesmennyttä koiraamme ei meinannut nähdä kasvuston seasta. Nurmikolla (jos sitä siksi voi sanoa) oli isoja mustia läikkiä, kun vuokralaiset olivat polttaneet pihalla mm. renkaita. Vanhoissa kuvissa näkyy oikein hyvin "nuotiopaikat".

60- ja 70-luvuilla oli tapana kaivaa jätteet maahan. Pihalta on kaivettu myös säkkitolkulla rikkinäistä lasia ja metallia. Edelleenkin pihaa rapsuttaessa tulee vastaan pullonkorkkeja ja lasin pohjia.

Piha oli pakko laittaa uusiksi. Kaivurimies kaivoi pihalta useamman kasettikuormallisen kiviä, jotta saatiin alustaa vähän parempaan kuntoon. Uutta multa levitettiin koko nurmikkoalueelle ja istutettiin uusi nurmikko.

Pihallamme kasvoi marjapensaita ja vanhoja perennoita. Pihamme on varmaan ainoa seudulla, jossa ei ole omenapuita. Enää se ei harmita, koska kun omenoita tulee, saamme niitä joka ainoalta naapurilta ilman pihaan mätänevien omenoiden tuomaa työtä.

Leikkasimme kaikki marjapensaat maan tasalle. Kukaan ei ollut niitä hoitanut yli 10 vuoteen, joten pensaiden kunto oli heikko. Suurin osa lähti kasvamaan elinvoimaisina. Henkilökohtaisesti en pidä punaisista viinimarjoista, eikä mustiakaan tule kerättyä talteen. Erittäin iloinen olen karviaismarjapensaista sekä vadelmista. Pensaamme eivät muodosta mitään järjestelmällistä kokonaisuutta, vaan esim. karviaiset ja vadelmat kasvavat tontin reunoilla. Keskellä pihaa rivissä kasvoi myös raparperia. Ne siirsimme tontin takareunaan, jossa ne ovatkin innostuneet kasvamaan kohisten.

Vanhoja perennoja kasvaa pihassa mm. vuorialpia, akileijoja sekä ruiskaunokkia. Kauniin kirkkaankeltaista vuorialpia olemme kaivaneet hieman poiskin, koska sitä oli todella paljon. Itse olen istuttanut siemenistä palavaa rakkautta, pionia sekä myskimalvaa.

Vuorialpi

 

Akileija

Ihanalta naapuriltani olen saanut särkynyttä sydäntä ja jalopähkämöä.

Rakastan kukkia kovasti, mutta eniten tykkään helppohoitoisista monivuotisista perennoista. Vaikka joka kevät suunnittelen, että tuleva kesänä touhuan puutarhassa jokaisen liikenevän ajan, huomaan syksyllä, että niin ei taaskaan tapahtunut.

Ruusuja tontilla ei ollut paljon. Ihan takalaidassa punainen ruusu, jota olen joutunut leikkaamaan paljon ja juhannusruusua parissa kohtaa tonttia. Naapuriltani sain myös ruusun juuria, joista toivon mukaan kasvaa ihania pensaita. Haaveenani on, että meillä olisi mahdollisesti jo 10 vuoden päästä runsas englantilaistyylinen ruusutarha.

 

-Johanna

Kommentit (0)

Seuraa 

Eläinrakas luontoihminen, joka rakastaa myös lukemista ja suomen kieltä. Vapaa-ajan täyttää vanhan rintamamiestalon remontoiminen (työ, mikä ei koskaan lopu). Välillä reissataan kukkaron ja omantunnon mukaan.

Instagram