Joko sitä uskaltautuis julistaa olevansa tanakasti takaisin elävien kirjoissa.. Tarkoitus ei suinkaan ollut sairaslomailla blogista näin paljon, mutta jotenkin se viikon mittainen sängyssä makaaminen passivoi niin älyttömästi, että sieltä pimeästä kuopasta nouseminen meinasi olla vähän hankalaa. Vaikka viihdynkin oikein hyvin itsekseni, niin sairastaessa oli jo pikkusen liikaa aikaa pyöriä pelkän oman pään sisällä. Se yhdistettynä tähän pimeyteen meinasi pukata taas vähän tuttuja masennusoireita. Onneksi tällä viikolla on taas useampi päivä töitäkin, niin on pakko reipastua. Hyvä asia on myöskin se, että osaan nykyään analysoida olojani ja huonoja ajatuksiani paremmin kuin vielä muutama vuosi sitten, joten en hätäänny pienistä mielen matalikoista ja pystyn työstämään niitä heti ja korjaamaan pääni kurssia.

Olen tässä aina toisinaan miettinyt, että joko uskaltaisin jättää kokonaan pois mielialalääkkeni, jota syön nykyään enää hyvin pientä annosta, mutta se tuntuu vielä toistaiseksi liian pelottavalta.  Erään kävelemään opetelleen taaperon isä kertoi lapsen osaavan kävellä oikein hyvin, jos hän sai pitää isää tai äitiä yhdestä sormesta kiinni, mutta otteen irrottaminen kuitenkin kaatoi välittömästi. Yhtenä päivänä isä antoi pojalleen käteen ilmapallon ja poika käveli varmoin askelin pitäen kiinni narusta. Kun pallo otettiin pois kädestä, pyllähti taapero välittömästi nurin.

Se pieni nuppinappula-annos on minulle vähän sama kuin tuolle pojalle se heliumpallo, jotain mistä pitää kiinni, kun ei vielä ihan usko riitä omiin kykyihin. Ehkä mä siis pidän vielä hetken aikaa narusta kiinni ja tarkastelen tilannettaa uudelleen keväämmällä, kun pimeys väistyy. Kasvattelen tätä itseluottamusta omaa päätäni ja oppimiani toimintamalleja kohtaan vielä jonkin aikaa.

Tänään kuitenkin jo taas hyvillä mielin töissä ja nappasin ekat asukuvani 34-vuotiaana.Tuntuu muuten toi ikä ihan kauheelta. En halunnut edes juhlia mitenkään eilisiä synttäreitäni, kun tää tuntuu jotenkin ihan pöljältä iältä. 34 on jo melkein 35 ja 35 on jo lähes 40! Äää! Kai tää ahdistus tästä pian helpottaa. Mut en mä onneks ihan kauheen vanhalta näyttänyt ainakaan tän päiväisessä työasussani. Ehkä... Toivottavasti.. Enhän?

farkut-H&M Mama/raitapaita-Marimekko (saatu)/nilkkurit-Ellos/takki-Cubus/huivi-Asos/korvikset-Aarikka (saatu)

Päällä oli kaikkea ihan hirveän tavallista, mutta niin rakkaita lempivaatteita ja näytin jotenkin niin itseltäni, että oli pakko ottaa kuvat. Olin vielä muutama vuosi sitten sitä mieltä, että ei kai nyt herranjestas voi raitaa ja eläinkuosia yhdistää!!, mutta nykyään se on mun mielestä just hyvä ja raikas yhdistelmä. Ainakin tuo suosikkini punainen leopardihuivi tuntuu viihtyvän loistavasti just raitapaitojen kaverina.

Blogin bannerikuvissakin näkyvista Aarikalta saamistani korvakoruista on tullut mulle todelliset voimakorvikset. Olen jo vuosia sanonut, että punaiset kengät pelastavat asun kuin asun, mutta samaa taikaa tuntuu olevan myös kauniin punaisissa suurissa korvakoruissa. Fiilis nousee heti piirun verran, kun saa väriä kasvojen ympärille.

Huomenna on vuorossa melko tiukka päivä, kuvataan nimittäin aika hillittömän monta #Evek-jaksoa putkeen. Alunperin piti olla vielä yksi kuvauspäivä ennen joulua, mutta studion rempan vuoksi päädyttiinkin maraton-mittaiseen kuvauspäivään. Pikkuisen siis meinaa jänskättää ja kammottaa. Tästä saattaa vielä tulla pitkä ilta, kun osa omista jutuistakin on vielä paperille pistämättä.. Mä aina ennen kuvauksia mietin, et miten hitossa mä tähänkin oikein lähdin mukaan ja ei tuu taas mistään mitään, mut sit kuvauksissa oon taas kauheen innoissani ja iloinen siitä, että saan tehdä näin hauskoja juttuja työkseni. Rimakauhua ja rakkautta siis.

Kommentit (11)

Milenna

Voi Veera, kiva että oot parantunut ja onnea synttäreiden johdosta!

Et sie mikään vanha ole, etkä varsinkaan siltä näytä. :)

Veera
Liittynyt2.9.2015

Mulla on vaan itsellä aina kauhee pelko, et näytän jo ihan keski-ikäiseltä. Mut tää pelko on ollu jo kymmenen vuosen ajan. :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

atomi

Näytät kivalta ja nuorelta:) Voin Veera vakuuttaa, että ikä on vain numero, tämänkin vanhan kuoren sisällä asuu nuori mieli joka ei suostu astumaan mummokuosiin pelkän iän perusteella. Saan joskus (onneksi tosi harvoin) ikäväsävyisiä kommentteja kun en pukeudu ikänormin mukaan, mutta en anna sen isommin häiritä. Olen myös saanut kummastelevia kommentteja kun seuraan vaikkapa sinun tai Nelliinan blogia, ovat kuulemma minua nuoremmille tarkoitettu. Mutta seuraan blogeja aiheen ja kirjoitustyylien ja sen tyylisen muodin, mistä itse pidän - enkä iän perusteella. Luen myös ns aikuisblogeja, jos ne ovat kiinnostavia. Ikäkriisit ovat sinällään kummallisia, vaikka elinikä pitenee koko ajan. Ehkä se johtuukin siitä, että nuoruusikä tuntuu lyhenevän suhteellisesti kun keski-ikä ja vanhuusikä hivuttautuvat pidemmiksi elämänvaiheiksi. Mutta- sulla ei ole vielä hätää, Veera kulta ;) Ja kiva kun olet toipunut :)

Veera
Liittynyt2.9.2015

Mä olen itse asiassa huomannut, että mun blogin lukijoissa on aika paljonkin itseäni vanhempia naisia ja se on just tosi kiva, että ihmiset voi samaistua toisiinsa iästä huolimatta.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

kiva kun olet takaisin

Mukavaa, että olet taas takaisin elävien kirjoissa! Minä, oikeasti vanha ;) eli reilusti yli nelikymppinen, olen ihan täysin hurahtanut blogiisi vaikka näennäisesti meillä ei ole muuta yhteistä kuin huumori ja ruumiinrakenne. Tai näin luulin ennen kuin luin tämän postauksesi. Ei siitä sen enempää kuin, että itsekin pidin kiinni heilumpalloni narusta synkimmän syksyn ja eräästä keväästä lähtien uskalsin päästää irti ja nyt ollaan menty fiilispohjalta oikaisuliikkeitä tarpeen mukaan tehden ilman palloja jo vuosia.  Mukavaa alkanutta viikkoa!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Mä nyt kävin uusimassa oman palloni reseptin, että riittää ainakin kesään saakka. Katellaan sitten uudelleen..

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

ahkk

Moikka, täältä saa tukea myös viiskyt plus ikäiseltä joka ei tunne oloaan yhtään vanhaksi. Olen vast ikään löytänyt blogisi ja sen innoittamana muuten tilannut tänään Levis 710´t. Oikein on raikas luukki ja mätsää muuten korvikset ja huulipunan sävy just eikä melkein :-)

Veera
Liittynyt2.9.2015

Toivottavasti tykkäät farkuista! Itelle ainakin ne ollu aivan täydelliset!

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Haituva

Kiitos jälleen. Tällä kertaa muistutit mua Aarikan olemassaolosta ja Jalava korvikset löysivät luokseni. Omaan mieleen tosin paremmin sopivana oliivina. 

Tuollainen "hirveän tavallinen" on joskus se paras ja toimivin juttu. Ja näyttää siltä, että siinä on mukava olla. Ei näy taudista enää varjoakaan, vaan selvästikin asu asusteineen on nostanut fiilistä. 

Veera
Liittynyt2.9.2015

Mä näin Evekin kuvauksissa vähän ensi kevään Aarikkaa ja sieltä on kyllä taas lisää kivoja koruja tulossa!

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Haituva

Ihanaa! Pitää siis kyttäillä tulevaa. Mun työasuissa korut tuovat eloa ja väriä asuun, Aarikka sopii loistavasti mukaan.

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Instagram