Mä alan aavistaa, että tällaisesta "argh, että kadun koko opintojen aloittamista!!" -postauksesta saattaa hyvinkin muodostua kuukausittainen perinne. Ajankohta kyseiselle postaukselle on aina tässä jokunen päivä ennen lähijaksoa (koulua ensi ke ja to), juuri kun jonkun työlään raportin tai tutkielman deadline (huomenna) puskee päälle.

Ja ei, mä en ole aloittanut tätä hommaa vasta tänään, vaan mä olen kyllä lukenut aineistoa ja pyöritellyt aihetta päässäni jo ihan tuskaisen monta päivää, mutta jostain helvetin syystä se sanojen paperille laittaminen on mulle ihan sairaan vaikeeta. Mua on vaivannut ihan hirveä kirjoitusblokki opiskeluissa jo ihan lukion loppupuolelta asti. Vaikka mulla olis aika hyvinkin tiedossa pääpirteittäin se mitä mun tulee näppäimistöltäni suoltaa, niin silti se tekstin aloittaminen tuntuu kauheammalta kuin kiipeäminen K2-vuorelle.

Millä tästä kauhusta oikein pääsisi? Siis hillittömästä itsekritiikistä ja epäonnistumisen pelostahan se kauhu johtuu. Olen aika hyvin onnistunut taltuttamaan nuo samaiset peikot muussa elämässäni viime vuosina eikä kauhun tunteet enää leimaa esimerkiksi työn tekoa niin kuin joskus nuorempana, mutta jotenkin opiskelujen suhteen mä en pääse siitä "apua en osaa, en tiedä mitä sanoa, ei tästä tuu paskaakaan, en voi kirjoittaa sanakaan!!!!" -tunteesta lainkaan eroon.

Ja koko ajan mä tiedostan, että tää kauhu on ihan turhaa ja että jos kohtaan kaikki duunihaasteetkin paljon pienemmällä stressillä, niin hittoako mä jonkun muutaman sivun kirjoitustehtävän edessä olen ihan palasina. Pitänee yrittää palauttaa mieleen kaikki terapia-aikojen opit, jotta löytyis vähän relampi suhtautuminen tähänkin puuhaan.

Tänään mä olen onneksi päässyt jo ihan pahimmasta paniikista ja n. puolet prosessianalyysisuunnitelmastani on jo päätynyt kirjaimiksi näytölle. Aihe alkoi kuitenkin siinä määrin jo ahdistaa, että päätin pakoilla kirjoittamista hetken aikaa tekemällä töitä. Tämän viikonlopun agendaan kun kuuluu ton kouluhomman lisäksi yhden ison kuvatilauksen käsittely. Eli kun opiskelu ahdistaa, pakenen sitä töiden pariin ja kun sitten sekin alkaa tökkiä, niin pakenen tänne blogiin. Seuraavaksi mä sit alan varmaan tiskaamaan ja annan kaikkien näiden keskeneräisten projektien täällä koneella odottaa. :D

Ja samaan aikaan, kun mä ahdistun deadlineista ja tehtävistä ja siitä, että duunit aina kasaantuu samoille ajankohdille, niin samalla mä koen, että just niinä päivinä kun on eniten töitä, oon eniten elossa. En edelleenkään kaipaa kokopäiväduuniin, mutta tässä epäsäännöllisessä friikkuelämässä on itselläni sellainen ongelma, että aikatauluttamaton päivä ei motivoi mua nousemaan sängystä. Ja aikatauluksi ei riitä mikään vain itsestäni riippuvainen asia.Olen onnellinen siitä, että mun ei tarvii joka viikko työskennellä viittä päivää toimeentuloni eteen, mutta en myöskään osaa hyödyntää kaikkea vapaa-aikaa itseni hyväksi.  Mä en siis osaa ottaa kaikkea parasta irti tästä elämäntilanteestani ja se ärsyttää ja masentaa mua.

Nyt siis koneella on painostavasti auki ohjelma ja välilehti jos toinenkin ja surffaan niiden välillä kirjoitellen toisinaan virkkeen sinne ja toisen tänne ja käsitellen toisinaan pari kuvaa. Ja samalla mä tuijotan kelloa ja mietin, et olis jo seitsemän ja pääsis saunaan. Ja jos oon siihen mennessä saanut tuon pirullisen prosessianalyysisuunnitelmani kuntoon, niin pistän kyllä saunan jälkeen pakkelit naamaan ja lähden yhdelle palkitsevalle kuplajuomalle lähikuppilaan. Onneksi sentään musa kannustaa ja piristää, ämyreissä pauhaa tietenkin luottokumppani Amorphis.

Ei varmaan päätä eikä häntää tässä postauksessa. Mut kai se on jonkinmoinen yritys kuvailla niitä ristiriitoja mitä päässäni pyörii. Länsimaisen kermaperseen vikinää siitä, kun ikinä ei oo asiat hyvin vaikka onkin.

EDIT: Klo 22.46, nyt se paska on palautettu. Ja yli puolet viikonlopun kuvankäsittelyurakastakin jo pulkassa. Sunnuntaista tulee sittenkin suht rento.

Kommentit (6)

Vinkkejä

Muutama vinkki (kannattaa kokeilla, niin huomaat toimivatko sinun kohdallasi):

1) Madalla kirjoittamiskynnystä. Tekstin ei heti tarvitse olla valmista. Kirjoita aluksi vaikka ranskalaisilla viivoilla. Pääasia, että saat asiat ensin edes jossain muodossa paperille. Tekstiä on helppo muokata myöhemmin.

2) Pomodoro-tekniikka. Tee 25 min (= 1 "tomaatti") ja pidä 5 min tauko. Tauon pitäminen on tärkeää, koska se auttaa jaksamaan useampia "tomaatteja".  Tee niin monta 25 minuutin pätkää kuin olet asettanut päivän tavoitteeksi. Muutaman tuollaisen 25 minuutin pätkän jälkeen voit pitää pidemmän tauon.

3) Jos tehtävään kuuluu kirjoittamista luetun pohjalta, yhdistä lukeminen ja kirjoittaminen. Lue vain sen verran kuin pystyt kirjoittamaan, eli lue esimerkiksi 5 sivua ja kirjoita sitten heti sen pohjalta. Eli älä tee niin, että ensin lukisit läjän kirjoja ja sitten vasta asettuisit näppäimistön ääreen muistelemaan, mitähän tärkeää missäkin kirjassa oli.

4) Anna itsellesi aikaa orientoitua. Laita 25 minuutin pomodoro-ajastin käyntiin ja avaa rauhassa tiedostot. Tee ensin vaikka jokin helppo tekninen asia, muokkaa vaikka teksin ulkoasua tai tarkista jokin lähdeviite. Tämä auttaa pääsemään käyntiin.

5) Viimeisenä vielä tällainen pro-vinkki, joka liittyy orientoitumiseen ja itsensä motivoimiseen: Asetu koneen ääreen ja ala kirjoittaa siitä, mitä mielessäsi pyörii. Vaikkapa siitä, miksi et saa aloitettua tehtävän tekemistä. Joskus tämä auttaa tyhjentämään päätä tehtävään liittyvästä ahdistuksesta ja aloittamaan työskentelyn.

Meur

En ole Veera, mutta kiitos näistä vinkeistä! Tuli zen ja orientoitunut olo pelkästään nämä lukaistessa. Huomenna kouluhommien kimppuun tästä rohkaistuneena!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Ah, olipa oikeesti aika hyviä tipsejä. Mulla on ongelmana just toi, etten osaa madaltaa sitä kynnystä. Tai siis kyllä mä teen aina eka muistiinpanot ranskalaisin viivoin paperille, mutta se ei silti madalla sitä varsinaisen kirjoittamisen kynnystä. Mä odotan itseltäni heti ns. täydellisiä virkkeitä. Argh. 

Mut toi pomodoro-homma kuulostaa kyllä kokeilemisen arvoiselta ja samoin toi pääntyhjennys-kirjoittaminen. 

Kiitos, tuli vaan tosi hyvä mieli, kun vaivauduit kaiken tuon kirjoittamaan. :)

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Amaalia

Mulle tuohon blokkiin auttaa se, etten aloita kirjoittamista alusta :) aloitan sieltä, missä on eniten sanottavaa. Alku ja loppu on vaikeimpia, miten aloittaa kiinnostavasti ja aiheesta alustavasti kertoen ja toisaalta lopettaa siten, että loppupäätelmät tulee selväksi. Aloitan jostain keskeltä ja kirjoitan niin paljon kuin tekstiä tulee. Kun tulee blokki, aloitan alun tai lopun kirjoittamisen ja kun se stoppaa, palaan taas toiseen kohtaan :D näin tekstiä tulee kokoajan ja kaikki kohdat tulee hyvin käsiteltyä. Toisaalta edessä saattaa olla leikkaa-liimaa -askartelu, kun kappaleet vaihtaa paikkoja ja toki koko teksti on huolellisesti luettava läpi moneen kertaan, että kaikki on johdonmukaista. Tää on oma taktiikkani ja toimii mulle :D

Veera
Liittynyt2.9.2015

Mä en tajua miksi mulla on päähänpinttymä, että teksti olisi saatava paperille kronologisesti alusta loppuun ja keskeltä aloittaminen tuntuu ihan mahdottomalta. Tää asia ahdistaa mua ihan hirveesti, koska tuntuu, että mä en missään muussa jutussa ole näin joustamaton ja kykenemätön urpo!

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Noora S.

Mullakin tuo en osaa kirjoittaa- tunne on yhtenä syynä, miksi olen lykännyt uusien opiskelujen aloittamista. En tajua, minkä kauhean mörön olen luonut "tieteellisen" tekstin kirjoittamisesta, sillä kaikkea muuta soopaa suollan ihan mielin määrin.

Edellisissä opinnoissani mulla auttoi just tuo pomodo- tekniikka, kannattaa kyllä testata toimiiko se itsellä. Tsemppiä sulle opiskeluihin! :)

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Instagram