Kuva: Kuvakaappaus Me Naiset -digilehdestä.

Vastasin viime viikolla ilmestyneessä Me Naiset -lehdessä (kolmen muun naisen lisäksi) kysymykseen "pelottaako?" Oma vastaukseni oli, että ei pelota. Olen kyllä elämässäni ollut tilanteissa joissa olen pelännyt, mutta vaikka raiskauksista ja seksuaalisesta häirinnästä puhutaankin nyt paljon, niin itseeni se ei ole vaikuttanut siten, että olisin alkanut jotenkin yleisesti pelätä. 

Olen pelännyt aivan helvetisti todistaessani lähes kotiovellani tilannetta, jossa tappelunnujakka päätyi siihen, että mies uhkasi toista aseella. Uhkaaja pakeni kaverinsa suoraan suuntaani ladattu ase kädessään ja ehdin jo muutamassa sekunnissa nähdä päässäni lööpit kuinka sivullinen ammuttiin kuoliaaksi Porissa. Ehdin täpärästi piiloon suuren auton taakse ja tyypit juoksivat ohitseni. Asetyyppien kadotua nurkan taakse juoksin kadun toisella puolella olleen baarin ovelle, missä portsari oli nähnyt tilanteen. Tärisin ja sopersin pelänneeni ihan hirmuisesti. Onneksi keski-ikäinen portsarisetä oli lajia empaattinen ja turvaa huokuva ja hän sitten otti minut rauhoittavasti kainaloonsa ja sanoi, että oli ihan luonnollista pelästyä tilannetta. 

Olen pelännyt myös silloin, kun ollessani kävellen matkalla baarista kotiin, jäi autoilija seuraamaan minua. Ratkaisin tilanteen piiloutumalla matkan varrella olleen talon pihaan. Istuin siellä aikani pimeässä ja pelkäsin. Olen pelännyt nakkikiskan jonossa keski-ikäisen miehen pillastuttua minulle, koska huomautin häntä etuilusta. Pataan olisi tullut ellei toinen tervepäisempi herra olisi ehtinyt väliin. 

Huolimatta näistä ja muista kokemistani pelottavista tilanteista en ole koskaan ajatellut, että täytyisi alkaa jotenkin aktiivisesti pelkäämään ja sydän syrjällään odottamaan koska jotain taas tapahtuu. Tilanteisiin varautuminen ja ratkaisumallien miettiminen etukäteen on fiksua, mutta pelkoa ei kannata alkaa itsessään lietsomaan. 

Tietyt tahot ovat nyt kovasti koittaneet lietsoa puskaraiskauspaniikkia ja kertoneet miten me naiset ja lapset olemme niin hirmuisessa ja ennennäkemättömässä vaarassa. Samat tyypit sitten yrittävät esiintyä suurina pelastajina kootessaan katupartioita "huolehtimaan kantasuomalaisten turvallisuudesta". Tämä asia on ollut todella tapetilla täällä Porissa, missä viikon aikana ehti ainakin kolme eri tahoa ilmoittaa aloittavansa tällaisen "suojelutyön". Ja joudun sanomaan, että nyt mua ehkä hieman pelottaa. En pelkää näitä Odinin Sotureita (toi nimi naurattaa mua aina) sun muita "tavallisia huolestuneita kansalaisia" noin niin kuin henkilökohtaisesti, mutta mua pelottaa yleisellä tasolla, että mihin tää ilmiö oikein johtaa.

Nää samat tyypit, jotka kertovat olevansa huolissaan lapsia ja naisia kohtaan lisääntyneestä väkivallasta, riemuitsevat somessa ja uutisten kommenttibokseissa ihan avoimesti siitä, kun joku maahanmuuttaja on pieksetty. Väkivallalla oikein mässäillään ja samanmoisiin tekoihin yllytetään. En vaan pysty millään tavalla käsittämään tätä "huolettaa kun väkivalta maassamme lisääntyy - pitäis varmaan mennä ja tehdä pikku polttopulloisku" -logiikkaa. Saa olla mielipiteitä, saa vastustaa maahanmuuttoa ja pakolaisten vastaanottamista ja saa pelätä uutta ja tuntematonta, mutta en mitenkään pysty pitämään sivistyneinä sellaisia ihmisiä, jotka ajattelevat väkivallan olevan ratkaisu. 

Kysymykseen "pelottaako" minulla on siis oikeastaan kaksi vastausta. Minua ei pelota henkilökohtaisessa elämässäni muuta kuin joskus harvoin aiemmin kuvailemieni kaltaisissa tilanteissa. Mutta yleisellä tasolla minua pelottaa. Minua pelottaa se lynkkaysmieliala, joka tuntuu vikkelästi leviävän. Minua pelottaa se miten me suomalaiset jakaudumme koko ajan enemmän ja enemmän kahtia leireihin jotka eivät halua olla tekemisissä toistensa kanssa. Minua pelottaa tää vihan ilmapiiri. 

Kommentit (12)

eitarvisuojella

Yhdyn kirjoituksesi viimeiseen kappaleeseen. Mutta sillä erolla, että pelkään hieman myös henkilökohtaisesti. En pelkää maahanmuuttajia, ajatustenlietsonta heitä vastaan ei ole saanut minua puolelleen. Pelkään näitä itseään isänmaanpuolustajina pitäviä, sillä taidan olla heidän lynkkauslistalle sopiva mielipiteideni, sukupuoleni ja näiden kahden yhdistelmän sekä "vääränlaisen ja vain puoliksi suomalaisen" henkilön kumppanikseen valinneena. Aika absurdi tunne että elän elämäni rakkauden kanssa mutta joku ulkopuolinen ihminen olisi oikeutettu väkivallanteon kautta ilmaisemaan että valintani ei hänelle sovi. Sellaisia ajatuksia nämä viime ajat ovat herättäneet henk.koht. asemaani liittyen. Oon vaan järkyttynyt ja surullinen, mut siitähän nämä "kriitikot" varmasti vain nauttivat.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Järkyttynyt ja surullinen on juurikin niitä fiiliksiä mitä itsekin tän kaiken keskellä tunnen. :(

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

"Nää samat tyypit, jotka kertovat olevansa huolissaan lapsia ja naisia kohtaan lisääntyneestä väkivallasta, riemuitsevat somessa ja uutisten kommenttibokseissa ihan avoimesti siitä, kun joku maahanmuuttaja on pieksetty."

En sano, etteikö tuollaisiakin ihmisiä löydy, mutta aika rankkaa yleistämistä. Omassa tuttavapiirissäni sen sijaan löytyy aika monta miestä ja naista, jotka ovat huolissaan tuosta lisääntyneestä väkivallasta naisia ja lapsia kohtaan ja ovat jollain tasolla kriittisiä maahanmuuttoa kohtaan, mutta eivät millään tapaa hyväksy väkivaltaa ketään muutakaan - niitä maahanmuuttajiakaan - kohtaan. Voi siis olla huolissaan ja kritisoida maahanmuuttopolitiikkaa olematta rasisti.

Tuosta kahtia jakautumisesta ja vihan ilmapiiristä olen täysin samaa mieltä.

Veera
Liittynyt2.9.2015

No en nyt tällaisessa mielipidetekstissä jaksa alkaa kirjoittamaan, että "juu, ei toki kaikki maahanmuuttoon kriittisesti ajattelevat ihmiset toivo väkivältaa ja plaa plaa plaa". Mä puhun tuossa siitä ryhmästä, joka tosiaan tekee noita molempia, on huolissaan ja samaan aikaan kannustaa väkivaltaan, en kaikista maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvia ihmisiä. 

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Heidi

Aivan totta kyllä, tosin munkin on sanottava, että kyllä mua ihan henkilökohtaisestikin ajoittain pelottaa hieman. Mutta ei nää "saatanan mutiaiset" vaan nimenomaan tää "pelastajaporukka". Oon tullut siihen tulokseen, että Suomessa kun naisten kokemasta perheväkivallasta vaietaan visusti, mutta sitten samat, oman FB-seinän perusteella ainakin ikävän useasti sovinistiset miehet, jaksaa jauhaa "meidän naisten raiskaajista" sun muista, niin ilmeisesti me naiset ollaan näiden hienojen isänmaalaisten suomalaisten miesten omaisuutta, jota saa kohdella miten sattuu, mutta ulkopuolisella siihen ei asiaa ole. Tais olla vähän vaikee lause, mutta toivottavasti toi ajatus irtoo:D

Ja toinen, mikä ei nyt liity tähän, tuli vaan tosta isänmaallisuudesta mieleen, niin musta on ihan hirveen surullista, että just näiden, meidän omien sankareiden, takia on alkanut suhtautua kaikkiin Suomen lippuihin, Suomen leijoniin ja vastaaviin vähän kartellen. Vaikka aivan hirveen hienojahan noi on! Siis tosissaan kun miettii, kaikki se symboliarvo ja suunnittelu ja kaikki! Ja sit tällänen typerä (joo sanoin ääneen) kovaääninen vähemmistö saa aikaan sen, ettei kukaan kehtaa jotain Suomen leijonaa missään kantaa. Mua niin hirveesti suututtaa, että me annetaan tän kaiken tapahtua, hyssytellään vihaiset puheet vain yksilöiden mielipiteiksi ja sananvapaudeksi...

Heidi

Niin, ja piti vielä siitä sanoa, että eilen illalla kun istuin bussissa, niin jotenkin ihan yhtäkkiä havahduin siihen, että siinä istuin yksin nuorena valkoisena naisena 10-15 tumman miehen keskellä. Ihan yhtäkkiä vaan jotenkin tuli mieleen. Eikä pelottanut. Ei sitten pätkääkään. Jotenkin vaan tajusin, että aijaa, nyt pitäis varmaan jänskättää. Hymähdin ajatukselle ja unohduin taas muihin ajatuksiin. Kriittinen saa ja pitääkin olla, kyllä kaikki, maahanmuuttokin, täytyy vastuullisesti hoitaa, mutta aivan naurettavaa sellainen tyhjänpäiväinen vihan lietsonta. Ei pohjoismaiden ulkopuolelta tulo tee kenestäkään hirviötä, kyllä se pissipää on pissipää oli väri mikä tahansa.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Ai että, kyllä nyt olis sulla pitänyt olla bussissa joku kantasuomalaisista uroista koottu suojelupartio! :D :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

Nämä jutut eivät naurata lainkaan kun vastaanottokeskus on alle kilometrin päässä. Olen lyhyen ajan sisällä kokenut häirintää ja huutelua, tosin kielellä jota en ymmärrä. Pelottavin kokemus oli kun lenkillä vastaan tuli kolme "turvapaikanhakijaa" jotka eivät päästäneet minua ohitseen. Onneksi paikalle sattui autoilija, hyppäsin ajoväylälle ja ahdistelijat häipyivät liukkaasti auton hidastaessa. Viime kuukausien aikana olen oppinut pelkäämään. Olisi varmaan parempi olla vaan luottavaisin mielin ja uskoa siihen ettei kukaan noista ahdistelijoista tahdo minulle mitään pahaa vaikka siltä tuntukin.

Mirkku

Kansojen välillä on mm. erilaisen kulttuuritaustan vuoksi eroja, vaikka kansojen erilaisuutta alleviivaavaa puhetta ei välttämättä koeta poliittisesti korrektiksi. Valtaosa saamistani iskuyrityksistä on tullut maahanmuuttaja taustaisilta miehiltä. Suurin osa on ollut asiallista käytöstä mutta myös jutun negatiivinen puoli, eli häiritsevät huutelut ja jonkun edellisistäkin kommentoijista mainitsema "saartaminen" eli että ei meinata päästää ohi, ovat tulleet minulle entuudestaan tuntemattomilta mamu miehiltä. Eniten tuollaista olen kokenut teini-iässä. Yläasteella suuri osa luokastani oli maahanmuuttajia ja kyllä siellä sai melkoisia mielipiteitä kuulla naisen asemasta. Osalle heistä naisten ja miesten välinen tasa-arvo oli aivan käsittämätöntä, mikä toisaalta ei ole ihme, koska he tulivat maista jossa mm. naisen oikeus päättää omasta kehosta ei ole itsestäänselvää.

Minulla ei ole mitään maahanmuuttoa vastaan yleisellä tasolla enkä pelkää maahanmuuttajataustaisia miehiä. Mainittakoon myös, että minulla on pakolaistaustaisia ystäviä ja seurustelenkin maahanmuuttajataustaisen (työperäinen maahanmuuttaja eräästä Euroopan maasta) miehen kanssa. Mutta turvapaikanhakijoiden mahdolliset (oikeastaan todennäköiset) ikävät kokemukset ja traumat ja epävarmuus tulevasta saattaisivat saada kenen tahansa, myös suomalaisen, käyttäytymään epätoivotulla tavalla. Tähän kun lisätään päälle vielä erilainen kulttuuritausta ja temperamenttierot niin kyllä voin myöntää hiukan pelkääväni, en itseni, mutta nuorten tyttöjen puolesta.

Sisu

Olen viikottain tekemisissä turvapaikanhakijoiden kanssa. Yhtäkään kertaa ei ole ollut minkäänlaista pelottavaa tilannetta heidän taholtaan. Suomalaisten kiihkoilijoiden taholta on uhkailtu kyllä.

Edelliselle kommentoijalle kysymys yläasteella olevista maahanmuuttajista. Olivatko maahanmuuttajia vai olivatko heidän vanhempansa maahanmuuttajia? Suomessa syntyneillä maahanmuuttajien lapsilla pitäisi olla selvänä Suomessa vallitseva naisten ja miesten välinen tasa-arvo.

Itse koen seksuaalista häirintää kaksimielisten vitsien, eleiden ja huuteluiden muodossa työpaikallani. Onneksi kuitenkin harvoin eikä uhkaavana, vaan näiden suomalaisurosten mielestä vitsinä. Ällöttävää mielestäni. En silti plkää mennä töihin.

Eniten minuakin pelottaa viha, mikä suomalaisista on löytynyt - että se saa tekemään terroritekoja, jotka onneksi ovat vielä epäonnistuneet.

Mirkku

En pidä syntymämaata olennaisena entisten luokkakavereideni kohdalla koska hekin, jotka olivat syntyneet Suomen ulkopuolella ja siis vasta myöhemmin muuttaneet Suomeen, olivat täällä kuitenkin jo useita vuosia asuneet. Sen ikäisten ajatuksiinhan vaikuttaa paljon perhepiirin elämäntapa ja asenteet. Kyllä heille Suomen laki oli ihan selvä mutta asenteiden tasolla oli eroavaisuuksia suomalaisiin nähden mikä toki on ihan ymmärrettävää, kun erilaiset kulttuurit kohtaavat. Tytöt itsekin saattoivat olla sitä mieltä ettei naisen kuulu ajaa autoa tai tehdä kodin ulkopuolisia töitä ja lapsia pitäisi alkaa synnyttää heti teini-iästä lähtien, vanhempien valitsemalle miehelle tietenkin. Nuo varsinaiseksi seksuaaliseksi häirinnäksi laskemani tilanteet eivät ole kuitenkaan tapahtuneet koulussa. Kouluajan kokemukset otin vain esimerkiksi ajattelutapojen erilaisuudesta. Ajattelutapojen erilaisuudessakaan ei itsessään mitään vikaa ole, mutta toisaalta ne saattavat tietyissä tilanteissa johtaa myös ristiriitoihin. 

A.

Ennen en pelännyt, eikä nämä "mamut" minua mitenkään häirinneet. Olivat ja elivät, siinäkun.
Vaan tilanne sai ihan uuden käänteen viimeviikolla, kun kaupasta lähtiessäni ryhmä nuorehkoja turvapaikanhakijamiehiä seisoskeli kaupan edustalla ja alkoi huudella perään. Kun en reagoinut huuteluun, alkoi sävy muuttu ja kuulua huorittelua sun muuta. Kun sitten vielä lähtivät siirtymään kohti, kipitin kyllä autoon niin lujaa kuin kengistä lähti ja löin ovet lukkoon. Tietenkään en voi ennustaa mikä ajatus heillä tuossa oli, mutta kyllä pelotti. Ja pelottaa edelleen, sen verran että en enää lähde kauppaan juuri sulkemisajan kynnyksellä ja yksin. Tämä voinee jonkun silmissä nyt olla rasistista, mutta minä ihan oikeasti pelkäsin, ja se jätti sen verran suuren epäilyksen takaraivoon että tänään huomasin vaihtavani kadun puolta kun vokin asukkaita vastaan käveli.
Baareilua en ole ikinä harrastanut, joten supisuomalaisista miehistä minulla ei vastaavia kokemuksia ole - mutta kyllä minä sitä kauppaa sulkemisajan kynnyksellä välttelisin jatkossa vaikka olisivat olleet elovenapoikiakin, niin oli ahdistava kokemus.

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Instagram