Himottelin joskus kesällä tuota Adidaksen haalaria, mutta jo pari catsuitia omistavana pidin näppini erossa. Elloksen loppualessa värioksennus tuli kuitenkin vastaan himpun alle kolmella kympillä ja jäljellä koko XL, jolloin itsehillintäni ei enää pitänyt. Eilen sitten hilluin ekaa kertaa punttikoulussa uudessa kokovartalosukassani.

Postauksen ekasta kuvasta käy muuten hienosti ilmi miten kaunis näky se on kun massivisen keskivartalon omaava pyllerö kyykkää. Siinä ei paljoa edellisen postauksen slimmaavat kalsaritkaan auttais. :D Olen todennut jo aiemminkin, että ainoa tilanne, jossa oman vartalon fyysiset ulottuvuudet tuppaa vähän ärsyttämään, on sporttihommat. Tai oikeastaan ne pistää enemmänkin naurattamaan kuin ärsyttämään. Eilen esimerkiksi tuli ihan hirveä nauruhepuli kesken toistojen, kun työntövetoa harjoitellessa tanko otti aina vatsamakkaraan kiinni. Että meni ainakin ohjaajan käskyjen mukaan todellakin vartaloa myöden. 

Kun mä kesän tauon jälkeen elokuussa palasin tuonne punttikouluun, oli mun ekan kerran tavoite vain selvitä itkemättä. Olin ihan varma, että kaikki opittu on valunut kesän aikana hukkaan, en enää jaksaisi nostaa edes tankoa eikä tekniikasta nyt ainakaan olisi enää tietoakaan. Onneksi tilanne ei ollutkaan ihan niin katastrofaalinen ja loppujen lopuksi homma alkoikin tuntua kivemmalta kuin koskaan aiemmin. Liikunnan iloa, jee!!! Sitähän mä olen tässä koittanut metsästää. Sitä fiilistä, että treenin loppuessa miettis jo, että koska pääsee taas. Nyt tuli sellanen olo. 

haalari-Adidas/urheiluliivit-Svegmark/painonnostokengät-Adidas

Useimmiten mä oon löytänyt liikunnasta iloa vaan siitä asiasta, kun se on vihdoin ollut ohi. Just puhuttiin yhden kaverin kanssa tästä asiasta ja todettiin molemmat olevamme kaikkea muuta kuin sitä ihmislajia jolla endorfiinit hyrräis täysillä siinä hikoillessa ja itseään rääkätessä. Ehei, mä oon se tyyppi jonka mielestä hengästyminen ja hikoileminen on pääsääntöisesti ihan paskaa ja joka miettii yleensä jo alkulämmittelyjen aikana kelloa katsoen, että eikö tää koskaan lopu. Urheilusuorituksen paras osa on ollut ehdottomasti se, kun sen on saanut vihdoin lopettaa. 

Tuota taustaa vasten mä nyt mietinkin, että tarviiko sitä yrittää tehdä liikkumisestaan jotenkin monipuolista ja tehdä erilaisia asioita vai voisko vaan tehdä sitä yhtä juttua jonka parissa on onnistunut löytämään edes pienen pilkahduksen sellaista aitoa tekemisen iloa? Olen tässä selaillut kaikenmaailman liikuntapaikkojen lukujärjestyksiä ja miettinyt, että pitäiskö kokeilla jotain uutta ja pitäiskö palata viime talvelta tutuille CT-tunneille ja pitäiskö kuitenkin koittaa tehdä jotain aerobistakin ja blaablaa. Mut pitääkö muka? Voisko sen ilon löytää jostain muustakin, jos kerran painonnostostakin? Onko tarpeellista vielä etsiä vai voiko tyytyä siihen, että näyttäis edes yksi laji löytyneen? Tällaisia mä mietin just nyt. 

 

Kommentit (10)

Katja

Ei kai sitä ole pakko harrastaa sataa lajia jos ei kiinnosta. Yksikin on tyhjää 100% parempi. Les Millsin Bodybalance on ihan huippu vaihtoehto kehon huoltoon ja hallintaan, sopii pyöreämmillekin tylleröille. Ikuisena pallerona vieroksun itse jumppatunteja, mutta esimerkiksi kuntonyrkkeily osoittautui ihan hupuksi touhuksi. Avoimin mielin kannattaa käydä kokeilemassa. Ei sitten mene uudelleen jos ei tunnu omalta jutulta.

Piia.S/ vihainenpekoni.blogspo...

Jos joskus riittää aikaa ja kiinnostusta ni tuu ihmeessä mun kanssa koikeileen vahvinmieslajeja!! Saattaisit jopa tykätä ;)

Veera
Liittynyt2.9.2015

no nyt oli kyllä houkutteleva ehdotus! Kiinnostais kyllä. :)

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

ELINA_

Niiin, miksi pitäis tehdä jotain mistä ei tykkää? Oon itse liikunnallinen ja varsinkin toi painonnostohomma on lähellä sydäntä. Mutta VIHAAN juoksemista. Oon ikuisuuden toistellut miehelleni että "mun pitäs kyllä alkaa juoksemaan", "juoksu pitäis alottaa", "jos alottais juoksemaan", "mun pitäis pystyä juoksemaan lenkeillä" toistellut noita lauseita viikottain. Kerran mies katsoi mua pitkään ja kysyi, että MIKSI sun pitäis alottaa juoksemaan? Eikö se riitä että liikut niinkun tykkäät liikkua, siitä liikunnassa on kai kyse. Pääasiallisesti sen pitää olla kivaa. Jäin oikein pohtimaan kerrankin sen sanomisia ja oon kyllä armahtanut itseni. Ei. Mun ei pidä alkaa juoksemaan jos en tahdo.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Hyvä kysymys kyllä tuo, että miksi pitäisi. Ei oo mikään pakko. Mut jotenkin sitä vaan asettaa itselleen jotain ihmeellisiä suorituspaineita ja kuvitelmia siitä mitä pitäis tehdä jotta olis hyvä ja ahkera ihminen. :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Jenni

Hmm, nyt on kyllä mennyt blogisi huonompaan suuntaan... Toivottavasti jumitukset johtuvat uudesta blogipohjasta.. Yritin etsiä vanhoja Rooman kuviasi, mutta vaikka valitsen "valokuvat" tai "matkailu", en pääse selaamaan kun muutamia postauksia. Blogi on muutenkin paljon sekavampi kuin entinen pohja ja mainoksia ym. ylimääräistä vähän liikaa. Toivottavasti muutat takaisin vanhaan pohjaan tai tämä pohja saadaan toimimaan paremmin :)

Veera
Liittynyt2.9.2015

Tästä kategorieiden ikävästä ongelmasta olen tietoinen ja siitä on laitettu viestiä koodarihemmoille. Siellä on ehkä blogipostausten siirrossa rikkoutunut noita tunnisteita tms, ja selaamisessa on muitakin bugeja. Asiaa yritetään selvittää ja saadaan toivottavasti pian korjattua. Nämä blogien siirrot on aina vähän kinkkisiä etenkin kun alusta muuttuu erilaiseksi, niin usein menee jotain vähän pyllylleen. Vanhaan pohjaan en kuitenkaan ole siirtymässä, kun nyt tämän sopparin olen Me Naisten kanssa tehnyt, eli täällä pysytään alun teknisistä ongelmista huolimatta.

Mutta tässä lläjä Rooma-postauksia! :)

http://www.menaiset.fi/blogit/tyylia_metsastamassa/rooma_viettelee

http://www.menaiset.fi/blogit/tyylia_metsastamassa/porta_portese'

http://www.menaiset.fi/blogit/tyylia_metsastamassa/holy_window_shopping

http://www.menaiset.fi/node/38016

http://www.menaiset.fi/node/38000

http://www.menaiset.fi/node/37979

http://www.menaiset.fi/node/38014

http://www.menaiset.fi/node/38001

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Netta

Jos vaihtelua kaipaat ja tanssi kiinnostaa yhtään, kannattaa kokeilla dancehallia tai dancehall queen styleä :)

Vierailija

Mun litannia lajeista ja/tai liikuntamuodoista joita inhoan/kammoa/välttelen/enhaluuueeskokeilla on kanssa melkoinen. Noi kaiken maailman astanga-rentoutumis- venyttely- aihyvähelvetti -lajit on sillä kärjessä. Jopa jokunen vanha lemppari (pyöräily, juoksu) ei vaan enää maistu lainkaan. Joten ei, ei kannata pakottaa itseään väkinäisen taapainoseen lajikirjoon, jos lopputulema on sama kuin mulla eli kaiken liikunnan loppuminen. "Jos kerran en käy noilla tunneilla x joista oon jo maksanu, en saa harrastaa tätä lajia y jonka piti olla lajin x tasapainottava laji".

Jumankeppi. Minä oon perus-konttoripulla jolle kaikki muu paitti excelin näpyttely on rutiinista poikkeavaa liikuntaa.

Mulle liikunta on sivutuote jostain muusta. Ennen se oli agility, nyt tehdään jäljestystä eli mejää ja etsintäkoiratoimintaa. Tulee käveltyä metsässä ( viime vkl saldo 18 000 askelta) ja reippailtua. Heti jos päätän että alan harrastaa itseäni varten jotain jumppaa, paineistun ja ahdistun. Mutta muita varten, treenien vetäminen ja omien koirien kanssa puuhaaminen, se toimii. Onko se sitten edes liikunnan iloa kun jouuu huijaamaan itsensä liikkumaan...? Ihan sama lopulta. :D

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Instagram