"Me naisethan ollaan kaikki ikuisella laihdutuskuurilla ja koetaan onnistumisen tunnetta, jos mahdutaankin vähän pienempään vaatteeseen."

"Luulenpa, että kukaan nainen ei ole vartaloonsa täysin tyytyväinen, olipa sitten ylipainoa tai ei."

Siinä kaksi virkettä, joihin kuluvana viikonloppuna törmäsin. Toisen päästi suustaan eräs luennoitsija ja toisen luin yhdestä fb-ryhmästä. Ja tiiättekö mua otti kyllä taas pattiin. Mä en ymmärrä miksi tuollaista "mantraa" hoetaan ja miksi sitä pidetään jonain yleispätevänä totuutena. Kun kerta toisensa jälkeen toistellaan, että ihan varmasti kaikki naiset jotain paikkaa itsessään inohavat ja haluavat kaikki olla hoikempia, niin siinä alkaa viimeinenkin itsestään aidosti pitävä ihminen miettiä, että onko mussa jotain vikaa, kun olen itseeni tyytyväinen. 

Luin facebookista viikonloppuna myös tuttavani 2,5 vuotiaan tyttären sanat katsellessaan itseään peilistä, ne kuuluivat seuraavasti: "wautti wau, miten nätti tyttö!" Just oikea ja ihana asenne, niin kuin lapsilla lähtökohtaisesti on. Mutta miettikääpä mitä sitten käy noille itsestään vilpittömästi pitäville lapsille, kun riittävän usein kuulevat alussa lainaamieni kaltaisia viestejä. Sitä alkaa miettiä, että pakkohan sitä on jotain vikaa olla, koska kukaan nainen ei ole vartaloonsa tyytyväinen. 

Tuo "me kaikki naisethan ollaan ikuisella laihdutuskuurilla.." -juttu jatkui luenonoitsijan hakiessa vahvistusta toteamuksellaan kysymällä yleisöltä, että "kuka tunnistaa tämän itsessään?" Minä vastasin niin kuin asia oli, että "en itseasiassa tunnista". Keskustelu jatkui siitä, että muotinäytöksen vaatteita sovittaessa jouduinkin pyytämään parista vaatteesta pienempää kokoa mitä minun tiedoissani oli asiakkaalle ilmoitettu ja luennoitsija halusi kuulla, että miltä tuo minusta tuntui. Sitä tunne-sanaa korostettiin oikein pariin otteeseen. Oletuksena kenties, että kokonumeroltaan pienempien farkkujen mahtuminen olisi aiheuttanut minussa jotain suuriakin riemunkiljahduksia. Tai kuten hän sanoi "tunnemme itsemme paremmiksi mahtuessamme pienempään vaatteeseen".

Mutta ei, pahoitteluni, että en tähän yleiseen naisten totuuten lähde mukaan. Mua ei se kokolappu hetkauttanut yhtään mitenkään, ei vaatteen kokonumero herätä minussa tunteita. Minä olen realisti, joka tietää kyllä omat mittansa, muhkuransa ja mallinsa eivätkä ne siitä mihinkään muutu olipa vaate päälläni minkä kokoinen tahansa. Joten miksi ihmeessä se herättäisi minussa mitään tunteita, että jollakin merkillä minun housukokoni on pienempi kuin toisella. Hyvä tietää ostoksia tehdessä, mutta ei muuta.

Mutta tuntuu usein, että uin vastavirtaan tässä asiassa muutenkin, sillä minä kuulun siihen ilmeisesti sitten yksisarvisiakin harvempaan lajiin kuin naiset jotka ovat tyytyväisiä vartaloonsa. Ja nyt, mä niin tiedän, että siellä on ihmisiä jotka tuon lauseen lukiessaan ajattelvat, että "no mutta eihän se voi eikä saa olla tyytyväinen, koska se on läski!" Se on ihan hirveä huutava vääryys, jos joku kauneusihanteeseen sopimaton sanoo olevansa itteensä tyytyväinen, koska kenenkään, ei edes niiden joiden hoikkia mallivartaloita media ihannoi, kuulu olla tyytyväisiä. Aina on jotain mitä voi itsessään inhota ja aina voi olla kolme kiloa hoikempi! 

Ja älkää käsittäkö väärin, ei se tyytyväisyys tarkoita sitä, etteikö silti voisi yrittää tehdä muutoksia. Ei minua esimerkiksi haittaa, jos onnistuisin taas aloittamallani salitreenillä saamaan joskus vaikkapa hieman hauista esiin, mutta en ajattele, että käsivarteni olisivat rumat tai huonot nykyisessäkään olomuodossaan. Enemmän kuin käsivarsieni (ja koko vartaloni) muoto ja ulkonäkö, minua kiinnostaa se mitä sillä voi tehdä.Jos pitää itseään rumana ja huonona, niin tuskin se siitä hyväksi muuttuu vaikka mitä tekisi, aina vaan keksii uusia asioita joihin olla tyytymätön. Jonkun toisen perse on siltikin aina vielä omaasi parempi. Mutta jos on jo mielestään ihana ja hyvä, niin siitä on helppoa lähteä vielä parantamaankin. Tyytyväisyys on sitä, ettei ole tarvetta ajatella itsestään rumasti, niin kuin harmillisen moni nainen tuntuu tekevän.

Mä olen monta kertaa miettinyt syitä siihen, miksi olen itseeni tyytyväinen ja voin aidosti sanoa tykkääväni myös vartalostani. Vielä nytkin, vaikka se on kymmeniä kiloja suurempi kuin joskus nuoremana. Asiaa minulta myös usein kysytään. Sillä kuten sanoin, se nyt vaan tuntuu olevan kovin ihmeellinen asia ja jopa ikään kuin kiellettyä. Yksi syy lempeään suhtautumiseen itseäni kohtaan on varmasti saamani kasvatus. Minun ei ole tarvinnut kotonani koskaan kuulla kenenkään ulkonäkövoivotteluja ja koen saaneeni kehut ja kiitokset osaamisesta ja tekemisestä ennemmin kuin ulkonäöstä. Olen aina keskittynyt enemmän siihen mitä osaan kuin miltä näytän ja kun itsetunto ei ole rakentunut ulkonäön mukaan, on se helpompaa ottaa sellaisena kun nyt sattuu olemaan. 

Olen realisti ja minulla on täysi ymmärrys siitä miten kaukana ns. yleisistä länsimaisista kauneusihanteista olen, mutta se ei estä minua olemasta tyytyväinen itseeni. Mulla on naama päässä ja vartalo joka toimii, mistä tässä pitäisi kitistä ja olla surullinen? Ai siitä, että on isompi maha kuin monella muulla? Tai siitä, että takamukseni on hyllyvämpi kuin jollain toisella? Vai siitä, että maailmassa on ihmisiä joita mun ulkonäkö ei miellytä? Mä en vaan saa kiinni noista ajatuksista. Mä näen kyllä että pepussani on selluliittia (se se vasta on kuulema naisen vihollinen nro 1!) ja että rintoihini on maan vetovoima tarttunut jo melkoisesti. Mutta mä en ymmärrä miksi mun pitäisi antaa tuollaisten asioiden vaikuttaa siihen , että mä olen itse itselleni ihana. 

Olen usein kirjoittanut itsensä hyväksymisen tärkeydestä ja siitä miten siitä miten vaikkapa oman ulkonäön soimaamisesta ei ole mitään hyötyä kenellekään. Mutta just nyt noita postauksen alussa lainaamiani lausuntoja miettiessä mun tekee mieli sanoa vaan, että ok, jos sä et voi olla tyytyväinen itsees ja koet, että pienempi kokolappu tekis susta paremman ihmisen, niin se on sitten niin. Mutta mitä jos lakattais hokemasta tuota, että kaikki naiset on itteensä tyytymättömiä ja hyväksyttäis sekin, että joku toinen saattaa elää ihan ittestään tykäten.

Että etsi sä siellä ihan rauhassa virheitä naamastas ja vyötäröltäs, jos niin haluat, mutta älä pakota kaikkia muitakin tekemään niin. Älä oikeuta omaa tyytymättömyyttäsi, sillä että "no ei kukaan muukaan ittestään tykkää". 

Mutta ennen kaikkea, vaikka miten näkisit vartalossas virheitä, niin pidä ne omana tietonasi ja lärvisi ummessa edes lasten ja nuorten läheisyydessä. Kaikkien ei tarvii kasvaa pitämään totuutena sitä, että kaikki naiset olisivat ikuisella laihdutuskuurilla ja aina tyytymättömiä itseensä.

Kommentit (48)

hannamariavv

Aamen tälle. Mulle käy joskus niin (etenkin housuostoksilla) että masennut kun nuo samperin mm. Cubuksen makkarankuoret ei mahdu päälle. Kun meen 'ei-teinikauppaan', sanotaan nyt vaikka KappAhliin, löytyy jo sopiva koko ja istuukin päälle. Tyytyväisenä lähden kaupasta ja en ajattele asiaa sen enempää. En ajattele laihduttamista koko aikaa, ennemminkin ajattelen sen niin että tahdon saavuttaa sen hyvän olon ja keveämmän fiiliksen mikä oli kun perä oli kapeampi eikä ollut extratissejä selässä - tämä tulee sitten ajan myötä enkä ota siitä stressiä. Tykkään silti kropastani tällä hetkellä vaikken ole aivan täysin sinut sen kanssa - mulla on lihasta ja melko tasapainoinen kroppa pituuteeni lähden.

hanna

www.hannamariav.com

Muthar

Oon niin samaa mieltä tästä! Toi kaks vuotiaan kommentti oli tosi herttainen ja toivottavasti hän saa säilyä itselleen ihananan ilman, että kukaan sitä itsetuntoa tyhmänä murjoo. Meidän muksujen päiväkodissa tällä hetkellä valitettavasti on nyt toisin. Kolme- neljä vuotiaat on tämä maailma onnistunut jo niin saastuttamaan että siellä vertaillaan kenellä on ohuimmat reidet ja pienin masu :( Ei tartte ihan kauheesti ihmetellä enää, että mistä se tulee. Vaikka kotona kehutaan ja kerrotaan kuinka ihana on niin osuu se varmaan syvälle tollaseen ihmistaimeen, kun onkin ryhmän toisiks paksuimmat reidet. Kysyn itseltäni, miks tää meni näin!?

Veera
Liittynyt2.9.2015

Apua, toi on ihan kauheeta että ipanat oppii tohon ulkonäön vertailuun jo noin pienenä. :(

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

Just näin. Pätee moneen muuhunkin asiaan. Lapsilla on valtavasti itseluottamusta ja intoa jota pitäis vaalia. Mikään ei ole ihanampaa kun neljävuotias joka tekee mukeista itselleen robottikädet ja toteaa että "mä oon nero!"

Veera
Liittynyt2.9.2015

Voi kun saatais me aikuisetkin jostain takas tuollaista asennetta, että osattais iloita ja olla ylpeitä omista saavutuksistamme, oli ne sit robottikäsiä tai jotain muuta. :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Belle

Olen täysin samaa mieltä koko postauksen sisällöstä, juuri näitä samoja asioita olen mielessäni pyöritellyt, ja vähän tähän etäisesti liittyen kirjoitin myös meidän blogiin painoasioista muutama viikko sitten. 

Nuo alun sitaatit siitä, millaisia "kaikki naiset" ovat, alkoivat vituttaa saman tien. Vihaan yli kaiken sitä, että sanoja pistetään minun suuhuni tai minun puolestani kerrotaan, mitä minä muka tunnen. Ihan sama, vaikka minua ei tässä yksilöidä, minuun ei tarvitse viitata ryhmän osanakaan, jos se mitä väitetään, ei ole totta. (Eikä sellaista väitettä muuten taida ollakaan, mitä voisi kaikista naisista sanoa. Ei edes, että kaikilla naisilla on kohtu.)

Toinen mikä ärsyttää on se, että jollakin ikuisella laihduttajalla, joka ei ole koskaan tyytyväinen itseensä, on toki oikeus hyväksyä se, että ei hyväksy itseään, mutta oikeutta sille hyväksymiselle ei tarvitse hakea sen kautta, että väitetään muiden ajattelevan ja toimivan samalla tavalla. Ja lisäksi, tarviiko tuollaista asennoitumista tosiaan vahvistaa? Jos tosiaan oltaisiin sellaisessa ikävässä tilanteessa, että maailmasta ei löytyisi yhtä ainoaa naista, jolla on terve itsetunto ja jota kiinnostaa elämässä enemmän muut asiat kuin oma kokonsa tai muu ulkonäköpiirteensä, niin eikö se olisi sellainen asia, josta kannattaisi pyrkiä eroon? Eikö kannattaisi silloin nimenomaan yrittää viljellä sellaista puhetta, joka saisi naiset rakastamaan itseään sellaisina kuin ovat?

Minähän olen itse ihan reilusti ylipainoinen ja olisin paljon mieluummin laihempi, koska se olisi helpompaa. Ennen kaikkea vaatteiden löytymisen kannalta. (Heh, jotenkin aivan naurettava ajatus, että minusta tuntuisi jotenkin hienoa mahtua vaatteeseen, jossa on pienempi numero präntättynä, jos kuitenkin olisin edelleen saman kokoinen kuin hetki sitten.) Olen ajatellut, että yritän tässä hissukseen saada syömistäni paremmaksi, (siis lisätä sitä, shocking!), mutta haluan tehdä sen, aloinpa sillä laihtua tai en, eikä mahdollisella laihtumisella ole kiirettä. Mahdollinen laihtuminen ei tee minua onnellisemmaksi, koska olen jo onnellinen, eikä tyytyväisemmäksi itseeni, koska olen jo tyytyväinen, enkä edes usko sen tekevän minua radikaalisti kauniimmaksi, koska olen jo ihan kaunis. Mutta selvästi länsimaalaisia kauneusstandardeja vastaavammaksi se minut tottakai tekisi, mikä olisi ihan jees, mutta pohjimmiltaan aika sama, koska sillä ei ole minun elämääni mitään vaikutusta. (Tai no työnhaussa sillä saattaa olla, mutta eipä sekään nyt arjessa näy.)

Olen minäkin joskus ennen muinoin ollut ahdistunut omasta ulkonäöstäni ja kehostani, ja olin silloin muuten nykyistä aika paljon hoikempi, vaikkakin silloinkin ylipainoinen. Se on vaan johonkin kadonnut. Ei vaan kiinnosta enää, ja olen ehkä kans vähän sellainen vastarannan kiiski. Miksi minun pitäisi tuntea ja kokea asita tietyllä tavalla vain siksi kun niin on tapana, tai sitä odotetaan minulta, jos mitään muuta perusteltua syytä ei ole?

Mutta kiitos hyvästä tekstistä. Ihanaa, että alan löytää yhä enemmän tyyppejä, jotka ovat samalla asialla! :) Käytät bloginäkyvyyttäsi juuri oikein. ;)

Veera
Liittynyt2.9.2015

Sanoitit tässä paljon omia ajatuksianikin jotka eivät päätyneet tekstiin.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Soffe

Itse en ole sinut itseni kanssa. Mulla on puolen vuoden aika noussut paljon paino, ja mua ahdistaa mun huono kunto. Ehkä enemmän se huono kunto, kun se kaikki hyllyvä läski. Ei ole mukavaa hengästyä näin helposti. Olen yrittänyt ajatella että tästä ei voi mennä kun ylöspäin. :D

Mua auttaa se että mun mies rakastaa mua tällaisena. Ja hän sanoo sen mulle. Ja se että on niin ihana lukea sun blogista miten pidät itsestäsi. Sillä on suuri vaikutus! Lukea että nainen pitää itsestään. Hieman järkyttävää että se on edes niin suuri juttu. Jokaisen _pitäisi_ pitää itsestään.

Ja mun on muuten pakko sanoa jotain mitä en ikinä kuvitellut sanovani! Laihana halusin isommat tissit. Nyt kun paino on noussut ja tissit tietenkin kasvanut mukana, niin haluaisin vain pienemmät tissit! Nehän on tiellä koko ajan. :D

Veera
Liittynyt2.9.2015

Argh, tissit.. Niihin mullakin on itsessäni vähän sellainen viha-rakkaus -suhde. Että silloin harvoin kun jokin omassa kropassa vituttaa, niin se on kyllä hinkit, sillä ne tosiaan on tiellä. :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Jenn1n

Niin harvoin kommentoin, mutta on pakko nyt. Olen niin onnellinen puolestasi, Veera! Sinähän OLET ihana ja olen onnellinen, että myös tiedostat sen ja olet tyytyväinen itseesi :) Haluaisin itsekin olla tyytyväinen itseeni... se tuntuu tosin olevan täysin mahdotonta. Olen jo ala-asteikäisestä saanut kuulla kommentteja painooni liittyen. Olen kai aina ollut "vähän pyöreämpi" (ja notkoselkäinen ja hieman huonojalkainen). Jo ala-asteella minua kannustettiin "vähän laihtumaan". Söin erinomaista kotiruokaa, kohtuudella, en juuri herkutellut ja harrastin paljon liikuntaa. Silti, olisi pitänyt "vähän laihtua". Sitä sanoi terveydenhoitajakin. Varttuessani painoa tuntui vain kerääntyvän, vaikka liikuinkin edelleen. Ammattikorkeakouluun mentäessä liikunta jäi hyvin vähälle - ja paino räjähti nousuun, vaikka söinkin edelleen "ihan hyvin". Muistan viimeksi itse olleeni itseeni jokseenkin tyytyväinen joskus lukion alkupuoliskolla, vaikka olenkin aina surrut sitä, että jostain syystä en tissejä saanut, vaikka muuten painoa tulikin. Kokovartalopeiliä ei kodissani ole ollut vuosiin... ja vaatteita ostan lähinnä netistä, kun voin välttyä sovituskopeilta peileineen. En osaa pukea tätä vartaloa, koska en tunne sitä omakseni. Se on liian suuri, liian raskas, liian kömpelö. En ole onnellinen. Sisälläni asuu normaalipainoinen, ehkä hieman isoluinen nainen, joka tietää juuri, miten pukeutuisi - jos kroppa antaisi myöden.  :/

Koko elämäni olen saanut kuulla "sä olisit niin kaunis/nätti jos vaan laihtuisit..." -kommentteja, lähinnä ihan omalta perheeltä. Jos äiti on pyytänyt mukaan shoppailemaan, on hän minulle vaatteita valitessaan keskittynyt lähinnä siihen, miten peitetään vatsamakkarat ja missä peppu nyt näyttäisi mahdollisimman pieneltä.

Kun kuuntelee 20+ vuotta "sä olisit niin nätti jos laihtuisit" -kommentteja, on todella vaikea edes yrittää olla tyytyväinen itseensä... :| Eniten tuskastuttaa se, että kun minä haluaisin laihtua, mutta toisin kuin 99% kommentoijista luulee, se ei käy ihan vaan sormia napsauttamalla. Syön keskimäärin terveellisesti ja kohtuudella, lihat jätin ruokavaliosta viime vuonna (enkä niitä paljon syönyt sitäkään ennen), herkkuja syödään harvakseltaan. Eilen(kin) tuli tehtyä 2 lenkkiä, puolen tunnin ja tunnin, joista toisesta osa meni hölkäten. Kilot ovat minussa kiinni kuin tauti... voi, kun ne voisikin vain napsauttaa pois :P

Vaikka toki ulkonäkö onkin yksi asia mikä vaikuttaa itsestäni pitämiseen, haluan tätä painoa pois ennen kaikkea terveydellisistä syistä. Minulla kun on astma ja uniapnea - molempiin auttaisi kevyempi vartalo.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Sitä on vaan niin vaikea käsittää miksi joku tekee omalle lapselle noin sen sijaan että pyrkis kaikin tavoin vahvistamaan lapsen itsetuntoa. Ei varmasti ole helppoa yrittää rakentaa itseluottamusta ja rakastavaa suhdetta itseensä, jos on kasvanut vähättelevässä ja "virheitä" osoittelevassa ilmapiirissä.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Jaimes

Voi jenn1n❤️Ei mulla muuta kuin että tekis mieli halata sua!voi kunpa oppisit näkemään oman kauneutesi vaikka ympäristö sinua latistaakin.

porilainen vähän-läski

Hieno kirjoitus! Voi kunpa pääsisin tuohon samaan mielentilaan joskus itsekin.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Pitää vaan ponnistella oman pään sisällä ja kyseenalaistaa onia ajatusmalleja, niin kyllä sitä mielentilaa on mahdollista pikku hiljaa muuttaa.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

Ei vitsi, tä oli niin ihana! ❤️ nauroin iloisesti muutamaan otteesee kuten esim. "Mulla on naama päässä.." 😂 Tää oli just nappi kirjotus! 👌🏼 Itse yritän vähän väliä laihduttaa tai ajattelen, että pitäisi käydä salilla. Toisinaan aika vaan ei riitä eikä myöskään innostus.
Varsinkin nyt kesäaikaan ,kun vaatteet vähenee niin mieleen juolahtaa useasti, että pitäisi olla timmimmässä kunnossa.
Olen kuitenkin päättänyt etten todellakaan pilaa ja haaskaa aikaani kesällä tuollaseen turhanpäiväseen ajatteluun!
Aion nauttia kesästä täysin rinnoin, vaatteissa kuin vaatteissa ja kroppa sekä sen muutamat ylimääräset kilot mukana! 😎
Ihanaa kesää sinulle! ☀️

Veera
Liittynyt2.9.2015

Just hyvä päätös! Elämästä saa ja pitää nauttia jo nyt eikä vasta sitten "kun oon timmimpi". Eikä se että tekee sovinnon itsensä kanssa etteikö silti vois pyrkiä sitä timmimpää vartaloa kohti. Rakkauden kautta!

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Unelmiina

Ihana juttu, olisinpa joskuskaan niin sinut itseni kanssa että voisin sanoa olevani täysin tyytyväinen itseeni. Pahimmalta tuntuu kun oma äiti sanoo että oletpa sinä taas lihonut, ei ihmekään että paino nousee kun noin paljon syöt. Ei koskaan kannustusta että olet ihan hyvä juuri tuollaisena.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Mitä ihmeen hirviömutseja nää tällaiset painon kyttääjät oikein on?!?

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

PiP

Olipa hyvä juttu - kiitos! Tällaista asennetta tarvitaan lisää. Mä oon niin kyllästynyt ulkopuolisten kommentteihin mun painosta, isosta pehvasta ym. - joidenkin mielestä isot naiset on vapaata riistaa inhottaville heitoille, varsinkin ulkona syödessä. Yritän itse opetella armollisempaa suhtautumista itseeni enkä aio enää koskaan laihduttaa - koska jojoilu ei tee hyvää terveydelle. Olis kiva jos mussa huomattais muutakin kaunista kuin että "nyt sun posket näyttää kapeammilta"... Kiitos Veera!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Se on vaan niin et maailmassa aina riittää niitä perseilijöitä jotka ei pysty olemaan kommentoimatta toisten painoasioita, mut sellaisilla ihmisillä on pakko olla jotain komplekseja aiheen suhteen itsellään.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Hen-naa

Aivan mahtava kirjoitus. Olen roikkunut mukana monta vuotta ja ihaillut yhtä monta vuotta asennettasi. Kommentoin ihan hävettävän harvoin ja nytkään ei meinaa löytyä sanoja. Tekee lähinnä vain mieli taputtaa! Nuo mainitsemasi luennotsijan tuumailut ovat aivan mielettömän ärsyttäviä, itseltäkin löytyy vaatekaapista retkuja XS:stä XL:ään ja mitä väliä? Vain se on tärkeintä, että olo on omissa nahkoissaan mukava. Itsekin oppinut rakastamaan kroppaansa vasta reilu parikymppisenä ja vitsi elämä on näin paljon antoisampaa :D

Haituva

Vai pitäisi pienemmän vaatekoon riemastuttaa. No se on helppoa. Ostaa brittikokoisia vaatteita, niissä on sentään sen parisenkymmentä pienempi numero kuin eurokokoisissa. Liiveissäkin on pienempi kirjain UK-mitalla kuin EU-mitalla. Jo repeää riemu. :D

Eihän sen vaatteen kokonumeron pitäisi olla vertailukohta sille onko sopivan kokoinen. Se on vain vertailunumero eri vaatekappaleiden välillä. Kivaa olisi, jos olisi saatu yleimaailmallinen tai edes eurooppalainen normisto. Mutta pitää oppia siihen, että saksalaisen tai pohjoismaisen pieni on välimerellinen suuri. Vastaavasti teinimitoitettu suuri on aikuisemmille suunnattujen pieni. Tai jotain sinne päin. Aina ei edes saman valmistajan eri malli vastaa toistaan koolta.

Painoa toki on. Lähinnä silti häiritsee sen vaikutus jaksamiseen ja terveyteen. Siinä omat syyni saada pikkaisen pois. Peilistä tuijottaa silti sama naama. Vaatekaapissa on sopivia housuja ja hameita koossa 38-46, yläosia 44-52. Ja ihan saman kropan päälle. Eri valmistajilta, joten aivan eri mitoituksin. Liiveissä sentään parempi tarkkuus kokomerkinnöissä ja vain kahta eri ympärystä ja yhtä kirjainta niille tarjolla vaikka niissäkin käytän eri valmistajien tuotteita. ;)

Sopiva koko on se, jossa kehon sisällä on oloonsa tyytyväinen ihminen. Siihen ei vaikuta se minkä kokoisen vaatteen hän päälleen pukee, montako ryppyä tai makkaraa löytyy kehosta tai onko paidan alla pikkuiset tisut vai runsaammin muotoa saaneet. Siihen vaikuttaa kylläkin usein se miten ympäristö suhtautuu. Kasvaako ihminen hyväksymään itsensä ihmisenä vai opetetaanko hänet arvottamaan itsense senteissä ja kiloissa. Koskaan ei ole myöhäistä arvottaa itseään ja toista ihmisenä, tärkeänä ja hyvänä juuri sellaisena kuin hän on.

Vierailija

Maassa, jossa reilut 40% naisista on ylipainoisia, en yhtään ihmettele että moni mielellään luovuttaisi pari kiloa pois. Toisaalta, eihän se, että on johonkin kohtaan tyytymätön, tarkoita sitä etteikö noin yleensä ottaen olisi ihan sinut itsensä ja ulkonäkönsä kanssa. Suomi on kuitenkin suhteellisen maanläheinen maa mitä ulkonäköön tulee, täällä ei esim. plastiikkakirurgian suosio ole lähelläkään vaikkapa Brasilian tai Etelä-Korean tilannetta eikä suomalaisia naisia muutenkaan tunneta erityisen turhamaisina vaikka ihmisillä olisikin rahaa laittaa ulkonäköönsä. Muut asiat menee edelle. Ja muutenkin, ainahan on näitä kaikenmaailman heittoja esim. "naiset ovat turhamaisia". Tarvitseeko niitä toisaalta niin tosissaan ottaa, onhan sanomattakin selvää, ettei jokainen meistä ole sukupuolensa stereotyyppinen edustaja.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Tietenkin on selvää että emme ole stereotyyppisiä sukupuolemme edustajia, ja just siks en käsitä miks jauhetaan noita typeriä yleistyksiä.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Yli-ikäinen nainen

Mun tuli eräänä päivänä lähes itsekseni jupista, että mulla ei ole enää vyötäröä. Tähän mies totesi, että onhan sulla - sitä on vaan enemmän :)

Mami

Just näin 😀 Mullakin on istuvia housuja kokohaitarilla 40-48 enkä ole ollut yhtään onnellisempi pienemmästä kokonumerosta vaan siitä että housut on sopivat oli kokonumero mikä tahansa!

Vierailija22v

Aivan ihana kirjoitus! Maailma tarvitsee enemmän tälläisiä :)

Muistan, kun 9-10-vuotiaana äitini tuli huoneeseeni ja sanoi minulle, että olen pyöristynyt kesän aikana paljon, vaikken itse nähnyt eroa. Tämä kommentti juurtui mieleeni.. Molemmat vanhempani ovat koko ikäni puhuneet vain siitä, miten he olivat nuorina laihoja ja nykyään hirveitä läskejä ja että odotas vaan, sinulle käy samalla tavalla. Ei tälläistä saisi sanoa nuorelle! Olen 15-vuotiaasta kuunnellut tuollaista lähes jatkuvasti. Nyt 22-vuotiaana painoni on noussut 3kg (kyllä, vain 3kg), jonka takia pelkään vierailla vanhempieni luona, koska en halua kuulla kommentteja painostani... Muutoin tuo nousu ei elämääni häiritse, se ei näy pukeutumisessani tai estä minua pitämästä hauskaa ystävieni kanssa ;)

Kiitos! :)

Jenn1n

Ah, tervetuloa kerhoon... itsekin kun lähden äidin luo käymään, ei yleensä mene kauaakaan kun saan jo kommentin "olet varmaan taas lihonut, siltä ainakin näyttää..." ja "kyllä sinunkin nyt kannattaisi tuota painoa pudottaa... syöt vaan pienempiä annoksia useammin ja liikut enemmän!" ...jos söisin vielä pienempiä annoksia, niin voisin siirtyä suoraan nestemäiselle ruokavaliolle... Liikkua voisin toki enemmänkin... kunnes tuo vanha polvivamma taas muistuttaa olemassaolostaan.
 

Ei tule kovin usein äitiä nähtyä, kun ei jaksa sitä jatkuvaa painosta kommentointia, laihdutusvinkkejä ja onnistumistarinoita...

Vierailija

Sa oot kylla aivan mahtava tyyppi!! Kiitos taas kerran huippu kirjoutuksesta ja ihana tietaa, etta tassa maailmassa on muitakin jitka rakastaa omaa vartaloaan ja on kiitollinen siita mita on.

DrownedMaid

Tässä lauseessa olet tainnut törmätä johonkin suuren luokan totuuteen:

Älä oikeuta omaa tyytymättömyyttäsi, sillä että "no ei kukaan muukaan ittestään tykkää".

Miksi ihmiset tuhlaavat hirveästi aikaa yrittämällä muuttaa itseään, kun voisivat käyttää sen ajan pyrkimällä muuttamaan suhtautumistaan itseensä? Inhorealisti minussa sanoo, että ensimmäistä yhteiskunta/media tarjoaa ratkaisuksi kaikkeen, kun taas tuo jälkimmäinen pitäisi ehkä hoksata omilla aivoilla.

Blogisi on muuten loistava!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Ja sun nimimerkkisi on loistava! :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Marin silmin

"Minun ei ole tarvinnut kotonani koskaan kuulla kenenkään ulkonäkövoivotteluja ja koen saaneeni kehut ja kiitokset osaamisesta ja tekemisestä ennemmin kuin ulkonäöstä. Olen aina keskittynyt enemmän siihen mitä osaan kuin miltä näytän ja kun itsetunto ei ole rakentunut ulkonäön mukaan, on se helpompaa ottaa sellaisena kun nyt sattuu olemaan."

Allekirjoitan tuon ylläolevan lainauksen täysin! Meilläkään ei ikinä äitini voivotellut ulkonäköasioita, ei omiaan eikä minun. Ja hän käski aina panostamaan osaamisen kehittämiseen ja älyyn, kuin ulkonäköön. Hän sanoi, ettei ikinä saa rakentaa uraansa tai itsetuntoaan ulkoisen kauneuden varaan. Onneksi oli tuollainen äiti kasvattamassa.

Mutta monen mielestä nainen on aina vääränkokoinen tai -näköinen. Olin koko nuoruuden ja aikuisiälläkin aika laiha, normaalipainon ja alipainon rajoilla (niinkuin oli äitinikin samassa iässä) ja nyt kun viimeisen parin vuoden aikana painoa on tullut lisää varmaan 10-15 kiloa (en omista vaakaa, joten tämä pelkkä arvio) ja olen nyt normaalipainoinen, niin saan kuulla tutuilta ihmettelyä siitä miten olen pyöristynyt ja lihonut :D . Minä viihdyn omissa nahoissani oikein hyvin, joten se riittää. Jos jotain häiritsee "pyöreyteni", niin sitten hänen elämässään on pienet murheet.

Blogisi on kyllä ihan huippu.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Mä olen vissiin jotenkin todella onnellisten tähtien alla syntynyt kun olen onnistunut välttymään melkein täysin ulkonäköarvostelulta. Siis lukuunottamatta tätä blogia. :D mut tarkoitan, että ei mun läheiset tai kaverit ole koskaan aukoneet päätään lihomisista tai laihtumisista.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Kymppikilo

Kiloja lähtenyt eron myötä 10 ja enemmän saisi lähteä.

En ymmärrä, kuinka joku voi olla tyytyväinen läskeihinsä, isoon kokoonsa ja korostaa röllykkämahaansa. Sorppa, mutta kyllä sopusuhtainen ihminen on miellyttävämmän näköinen, oli sitten nainen tai mies.

Kukin tyylillään, kyllä - tekemättä siitä numeroa.

Peace <3

Veera
Liittynyt2.9.2015

No ei oo varmasti ainoo asia jota sä et ymmärrä, kun on luetun ymmärtäminen tota tasoa että tässäkin tekstissä näet vaan läskiä. Pitäiskö sun mielestä oikeasti röllykkämahaisen ihmisen vaan itkee jossain nurkassa siihen saakka, että on "sopusuhtainen" ennen kuin saa ittestään tykätä?
Mut toivottavasti sä saavutat onnen sitten kun on mielestäsi riittävästi kiloja lähtenyt.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

36-46

Miellyttävämmän näköinen kenelle? Minulla on mennyt niin kuppi nurin tällaisten aikuisten ihmisten kanssa, joiden ainoa käsitys ihmisen arvosta perustuu ulkonäköön. Miten yksinkertainen voikaan ihmisen mieli olla?

Tyttäreni, 17-vuotias yleisurheilija jolla on kroppa timmi kuin pajunvarsi, ystävineen voisivat heittää tällaisia kommentteja (heillä olisi ulkonäön osalta oikeasti varaa siihen), mutta jopa niin nuoret ymmärtävät, että se todellinen arvo ihmisessä on sisäistä ja pääasia kropassa on ainoastaan se miten hyvin se toimii, eikä sen toimivuus  riipu siitä minkä kokoinen tai näköinen se kroppa on. 

Mitä tällainen ihminen, jolla ulkonäkö on kaikki kaikessa, tekee kun ikää on 75 v.? Kaikki roikkuu ja repsottaa, hiuksiakaan ei välttämättä ole enää päässä kuin muutama karva. Mitä tällaiselle ihmiselle enää jää, jos menettää sen ainoan, jolla koskaan on ollut merkitystä?

Ihminen muistetaan (jos ylipäätänsä muistetaan) kuolemansa jälkeen luonteensa, käytöksensä ja sen suhteen miten kohteli kanssaihmisiään. Kukaan ei muista oliko kyseinen ihminen eläessään laiha, lihava tai sopusuhtainen.

Sanna

Jokainen on sellainen kun on, mutta jotenkin tämä läskin ja ison koon  hyväksyminen ja nostatus ihmetyttää. Ylipaino ja siitä johtuvat ongelmat (sairaudet) rasittavat tyyppiä itseään (fyysisesti), jos ei nyt nuorena, niin sitten vanhempana. Mutta kuten mainitsin, jokainen taaplaa tyylillään...

Veera
Liittynyt2.9.2015

Miten se on niin vaikea ymmärtää, että tämä itsensä hyväksyminen ei poissulje esimerkiksi pyrkimystä terveellisempiin elintapoihin? 

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Jrhhuj

Ei se että on normaalipainoinen tarkoita että ulkonäkö olisi kaikki kaikessa. Se voi tarkoittaa vaikkapa sitä että huolehtii terveydestään - ja jaksaa sitten 75- vuotiaanakin paremmin. T nainen joka painaa 100 kg mutta myöntää silti että ei ole nyt parhaimmillaan.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Olenko mä jossain kohtaa väittänyt että normaalipainoisille ulkonäkö oisi kaikki kaikessa?

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Tyylilyyli

Pakko kommentoida, että minua tympäisee kyllä aika paljon tämä ylipainoisten syyllistäminen terveyteen liittyvillä seikoilla (mitä täälläkin on nyt jossain kommentissa nuossut esiin). Myös hoikalla ihmisellä voi olla surkea kunto, hän voi tupakoida tai käyttää liikaa alkoholia, ottaa liikaa aurinkoa, syödä epäterveellisesti jne. Ei se lihava vartalo aina kerro kaikkea ihmisen terveydestä, kuten ei hoikkakaan.

Veera
Liittynyt2.9.2015

No äläpä.. Ja sekin, että ylipainoinen ei koskaan saisi puhua ihan pelkistä ulkonäköseikoista, kuten siitä, että on sinut ulkonäkönsä kanssa ja siltä osin hyväksyy kilonsa, kun aina ollaan huutamassa diabeteksestä. 

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

Hohhoijaa...kyllä kandeis ymmärtää, että tämän blogin lukijoilla on monenlaisia mielipiteitä näistä kirjoituksista...aika kärhäkkäästi bloggaaja kommentoi, jos tulee jotain negatiivista tai erilaista mielipidettä.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Sun ja mun käsitys "kärhäkkäästä" (vai tarkoititko kenties kärkästä?) eroaa sitten kyllä melkoisesti. :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram