Saakeli, oon elänyt stressissä tän muuton takia jo viikkotolkulla, mutta ihan oikeasti päästään vasta tällä viikolla muuttamaan. Ja sehän tässä nyt stressaakin, kun tavallaan aikaa on ollut jo pari viikkoa, mutta kun on sata muutakin rautaa tulessa, niin aika ei oo vaan riittänyt. Alkuperäinen ajatus oli, että nyt menneenä viikonloppuna olis saatu kannettua kamoja uuteen kotiin, mutta saatiinkin vasta eilen siellä viimeistelyhommat, kuten listat ja pistorasiat sun muut paikoilleen ja siivottiin remppailuiden jäljet. 

Mä en ole moneen vuoteen itkenyt oikein ikinä mistään ja milloinkaan, mutta viime viikolla tuli kyllä tirautettua jokunen stressiväsymyskyynel, kun oon ollut ihan paniikissa, että missä helvetin välissä kaikki hommat oikein tehdään. Mä jotenkin ihan säikähdin, sitä, että mua alkoi oikeasti itkettää, koska se ei vaan ole aikoihin ollut mun tapa reagoida mihinkään.

Tommi on yrittänyt mua rauhoitella, että "moni ihminen muuttaa ihan yhdessä päivässä", mutta kun ongelma tässä on se, että ei ole sitä yhtä päivää, jolloin oltais molemmat vapaana. Ja on ihan helvetisti kamaa vielä pakkaamattakin. On niin sanotusti paletti levällään ja se aiheuttaa mulle kurkkua kuristavan stressin. Eikä tätä aikataulupaniikkia oikein helpota se, että mulla olis tällä viikolla keskiviikko ja torstai koulua Tampereella. Joudun lintsaamaan ainakin toisen päivän.

tutulta ostetut vanhat yöpöydät pääsi jo uuden kodin makkariin

Ja nyt mä mietin sitäkin, että pitääkö mun vaan unohtaa koko kesän ajan eniten odottamani juttu, ja myydä pois lauantain Amorphis-keikan lippu. Amot siis esiintyy Helsingin juhlaviikoilla ja olen ostanut lipun jo pari kuukautta sitten ennen kuin oli aavistustakaan tästä muutosta ja mä olen odottanut sitä kuin kuuta nousevaa, mutta nyt mä mietin pitääkö se kuitenkin jättää väliin. Tommi kyllä kannustaa mua menemään ja on ihan varma, että jostain tähän viikkoon ilmestyy tunteja jolloin tää paska lapioidaan. Osaisinpa olla yhtä rauhallinen kuin hän. Kun ei tässä varmaankaan oikeasti ole mitään hätää ja me ehditään ihan hyvin saada kaikki kuntoon, mutta mut vetää vaan kireelle kuin viulunkieli se, että samaan aikaan to do -listalla pyörii päivätöiden ohella tehtävät omat työt ja koulukin aiheuttaa harmaita hiuksia. Ja se, että mä kuvittelin että tässä vaiheessa kuuta meillä olis oikeestaan ollut toi muutto jo suurin piirtein hoidettuna. 

Eilen nautittiin eka yhteinen illallinen uudessa kodissa, kun siivoamisen ja viimeistelyhommien lomassa hotkittiin pizzaa. Muita ruokailuvälineitä ei paikalta vielä löytynyt kuin Tommin remppapuukko ja tapettien poistossa käyttämäni veitsi. :D

Pari viikkoa sitten ostettu sohva saatiin kasattua paikoilleen eilen

Tänään käytiin noutamassa Tori.fistä löytämäni upea 60-luvun kirjakaappi. 

Että vähän itkua ja hammasten kiristystä täällä siis, mutta huomisilta on pyhitetty tavaroiden pakkaamiselle, joten jospa siellä pian näkyy valoa tunnelin päässä. Reilu viikko enää, ja sitten on ohi muuton lisäksi myös kesäduuni ja luvassa on ehkpä jopa viikon loma. Sen voimalla eteenpäin.

PS. Sain tänään hullun ajatuksen.. Ajattelin, et jos ostaisin kesäasunnon! Pitänee varata aika pankkiin. Mut tää ajatus ja sen edistäminen saa kyllä nyt oottaa ensi viikkoa. 

PPS. Mä pahoittelen tätä jo toista kitinäpostausta vähälle aikaa, mutta ei nyt vaan irtoo iloisempaa ennen kuin tää kuristava stressi lakkaa

Kommentit (10)

hamsteri

Hei, itse oon aina muuttanu puolessa päivässä, tosin tavaraa on viimeisen muuton jälkeen tullut aika tavalla lisää... Mutta laatikoita onkin sitten ollut pari viikkoa siellä täällä...

Teillä kumminkin jo sohva paikallaan ja sen lisäksi sänky ja pöytä, niin kalustestressi on selätetty! Vaatteet voi nakella (henkareineen) mustiin jätesäkkeihin, niihin pikkuisen paksumpiin. Säkkejä on helppo siirrellä ja turha stressata pakkaamisesta sen enempää!

Itseni pitäisi hommata kakkosasunto työpaikkakunnalta, mutta ei vaan kiinnosta, ja varsinkin se tavaroiden roudaaminen ahdistaa! Jotenkin vaan siitä selviää ja humps, muuttopäivänä kaikki onkin jo tehty!

Tsemppiä!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Meillä kun on sitä kalustettakin pikkusen enmmän kuin vaan sohva, sänky ja pöytä.. Tosi paljon sellaisiakin, jotka ei tule uuteen kotiin saakka, joten niidenkin poiskuljettaminen ja hävittäminen vie oman osansa ajasta. :P Mutta joo, vaatteet tosiaan nakellaan vaan iisisti säkkeihin ja astiat on onneksi jo lähestulkoon pakattu (niitä olikin sitten kans aivan helvetisti...), joten jospa tää tästä!

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

EN

Onko Porissa ekotoria tai vastaavaa? Silloin kun äitini kuoli niin tyhjensin asuntoa ja soitin heille niin he tulivat hakemaan ne tavarat pois joista haluttiin päästä eroon. He ottivat ne heille ja he hakevat ilmaiseksi jos tavara on kunnollista ja he voivat myydä ne eteenpäin. Myös he ottavat kaatopaikalle menevät jutut mutta niistä joutuu heille maksamaan vähän. Äidilläni oli sohva ja kirjahylly etc joista he sanoivat että menee kaatopaikalle, siitä maksoin 30e jätemaksua.
Tuo on tosi kätevää ja säästää hermoja ja he kantavat tavarat autoonsa.

Veera
Liittynyt2.9.2015

SPR:n Kontti kyllä noutais huonekaluja ja siinä samalla muutakin tavaraa, mutta heillä oli jo noutoajat täysiä sille ainoalle päivälle kun mun on mahdollista olla päiväsaikaan kotona, joten se oljenkorsi meni siinä. :P

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

Meilläkin on muutto edessä tulevana viikonloppuna uudelle paikkakunnalle.meillä on aikalailla sama tilanne kuin teillä mutta meillä on myös vajaan vuoden ikäinen vauva joka nukkuu erittäin huonosti.samoin pakkaaminen on vaikeaa kun toisen pitää koko ajan vahtia vauvaa.ei voi tehdä muuttoa kovin tehokkaasti vaikka haluaisikin.väsyttää,ahdistaa ja toivoisi että koko ruljanssi olisi vain pian ohi.toivottavasti uudessa kämpässä helpottaa.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Auts, muuttaminen pienen vauvan kanssa lisää kyllä vaikeuskerrointa. Että uskon todella, että väsyttää ja ahdistaa. Tsemppiä teillekin muuttoon! Ensi viikolla ollaan molemmat jo uusissa kodeissa. :)

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

Tsemppiä!

Minähän en siis ole mikään blogin lukija saatika kommentoija, mutta tänne sinun blogiin tulin jotain kautta heinäkuussa ja on kyllä kivoja elämänmakuisia postauksia. Kiitos niistä!

Teidän sohva näyttää kivalta olkkarissa ja on jopa lamppu paikoillaan! Sä oot voiton puolella reilusti heti kun kaikki kamat on uudessa kämpässä, kyllä ne sitten aikanaan löytää paikkansa.

Mielettömän hieno vitriinikaappi (nim. meillä on samanlainen, ehkä hieman pienempi "Aukusti" keittiössä)!

Hemma bäst

Satunnainen kommentoija tässä terve!

Ihan ensimmäiseksi on pakko todeta, että asialliset muuttoaterimet on teillä kyllä :-D Ja voin samaistua.

Me muutettiin uuteen asuntoon rempan keskelle vappuna. Meitä on siis kaksi aikuista ja kaksi lasta, ja vapusta on kulunut aikaa, öööö.... 3,5 kuukautta. Yksi seinä on vielä maalaamatta ja jokunen huonekalu hankkimatta. Pahinta on kuitenkin edelleen nurkissa lojuvat banaanilaatikot, ja kaappeihin rempan keskellä paniikissa ängetyt tavarat. Joka viikonloppu tehdään jotain pientä, sillä eihän sitä töistä käsin mitään laiteta... Eikä yölläkään viitti rehkiä... Ja välillä pitää levätä... Ja onhan tässä koko loppuelämä aikaa...

Stressiä pukkaa, mutta sietokyky kasvaa. Jospa jouluksi homma kotiin, vai miten se nyt meni...?

Isolla kädellä tsemppiä!

Pellavasydämen Mervi

Niin tiedän miltä susta tuntuu. Itselläni alkaa olla pikku-burnout jo ohi. Mutta oli oikeesti kamala stressi, nimenomaan tekemättömistä ja päällekaatuvista töistä.  Ja siihen samaan saumaan vähän muutakin energiaa vievää. Kummasti ne vaan tuli hommat tehtyä ja nyt alkaa elämä voittaa. Kun vaan aloittaa yhdestä reunasta niin toinenkin reuna tulee vastaan ja sitten tuntuu hienolta, kun saa vetää rastit työlistan yli.

Kyllä se sieltä vielä normielämäkin tulee vastaan, koita jaksaa!

Vierailija

Minä vihaan muuttoa! Mutta. Se tunne, kun lopulta kaikki on valmista ja saat istahtaa ihastelemaan uutta kotiasi.

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Instagram