Vappu meni omalla kohdallani varsin rauhallisesti. Vappuaattona päivä meni muotinäytöksessä ja illalla päädyin kaverin kutsumana vähän yllättäen teatteriin katsomaan viimeistä näytöstä Housut Pois -musikaalista. Peiton alla olin jo ennen yhtätoista ja jätin skumppajuhlinnat väliin. 

Vappupäivään sitten mahtuikin astetta tärkeämmät juhlat, kun kummityttömme täytti kolme vuotta. Tommi oli luvannut hoitaa kemuihin munkit, joten osa päivästä vierähtikin öljykattilan äärellä. Palleroiden kohotessa ehdittiin kuitenkin käydä Ravintola Kirjakaupassa vappubrunssilla. Olin muuten iloinen, että kerrankin oli vappubrunssi, jossa riitti paljon erilaista syötävää myös kala-allergikolle. Jei!

Ylioppilaslakkia en ole käyttänyt kertaakaan sitten vuoden 2000 lakkiaisten, mutta nyt muutaman vapun olen kulkenut tämä Cailapilta saamani Kirsi Nisosen suunnittelema yo-laketti päässä. Siinä on just sopivan verran vappuperinnettä minun päähäni ja näyttää kohtuullisesti sitä seilorilippistä paremmalta.

mekko-S.T.I./rotsi-Saki/laukku-Tiger of Sweden/kengät-RAS/aurinkolasit-Le Specs

Mies oli liikkeellä viininpunaisessa paidassa, joten ensin kaapista kiskomani kirkkaanvihreä mekko tuntui itselleni hölmöltä ja päädyin sitten mätsäämään itseni ukon riepuihin. Pikkasen tahtoo olla lyhyenläntä tuo trikookolttu, mutta kyllä se noin sukkisten ja matalien kenkien kanssa menee, kun on muuten hyvin peittävä pitkine hihoineen. 

Munkinmakuisen viikonlopun jälkeen olikin sitten hyvä aika tavata tänään ekaa kertaa mun PT, jonka opastuksella olisi tarkoitus treenailla seuraavat puoli vuotta. Tänään oli vuorossa pieni kuntotesti (joka ei mennyt lainkaan niin huonosti kuin odotin) ja hieman aerobista spurttailua ja seuraavalla kerralla käydään itse saliohjelman kimppuun. Tavoitteena on, että kesän aikana sais PT:n avulla tehtyä treenaamisesta taas kunnon rutiinin, josta olis sitten helpompi pitää kiinni, kun syksyllä taas palaa tähän muuten epäsäännölliseen arkeen. 

Nyt mä poden täällä jotain ihmeellistä päänsärkyä ja muutenkin kolottaa vähän kohdasta jos toisestakin. Musta tuntuu, että vaikka en varsinaisesti itseäni lauantain kaatumisessa loukannutkaan, niin se tärskähdys kuitenkin sai kropan vähän jumiin monesta kohtaa ja saatta hyvinkin liittyä siihen tää kyljen, niskan ja pään jumitus. Niin siinä käy, kun tämmönen vanhus kaatuu.

Kommentit (0)

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Instagram