Koska viikonlopun Kööpenhaminan matkan lähtökohta oli mun halu matkata katsomaan Amorphista johonkin kotimaan rajojen ulkopuolelle, aloitan myös reissun purkamisen täällä blogissa lauantaisista keikkakuvista. Päätin tosiaan jo loppusyksystä, että kun pari vuotta sitten kävin Circle-kiertuetta katsomassa kotimaan lisäksi Oslossa, haluan matkata Under the Red Cloud -levynkin tiimoilta Amo-keikalle johonkin päin Eurooppaa. Siinä sitten keikkapäiviä ja paikkoja tutkaillessa ja omaa kalenteria tutkiessa alkoi toi Köpis näyttää sopivimmalta ja tulkini mieleen, että koska kyseessä on loistava olut-kaupunki, voisi mieheni olla kiinnostunut lähtemään mukaan. Amorphista mulle, bisseä murulle, ja siitähän se joululahja sitten muodostui. 

Kun päästiin lauantaina keikkapaikalle Amager Bioon, oli ensimmäinen kanssakeikkailija jonka ovella bongasin, n 10 vuotias pikkupoika isänsä kanssa. Sisälle päästyämme vastaan käveli vielä pikkuisen pienempi jätkä. Täytyy sanoa, että on kyllä eka kerta, kun näen Amoprhis-keikalla jonkun nallekarhu kainalossa. Ehdittiin siinä jo miettiä, että onko tuollainen ihan normaalia Tanskassa, että ipanoita otetaan mukaan tuollaisille iltakeikoille ja että ei kyllä Suomessa onnistuis. Olikin pakko sitten viereen sattuneilta miehiltä tiedustella asiaa, että onko hommat tosiaan näin paljon vapaampia tuolla tanskanmaalla kuin meidän sääntösuomessamme. No ei sentään, ei kuulema ole mitenkään yleistä sielläkään.

Tultiin sitten siihen tulokseen, että pikkujätkät taisivat olla bändiläisten tai kiertuehenkilöstön perhettä. Hauska oli katsella kundien iloisia ilmeitä, kun toinen sai päälleen monta numeroa liian ison bändipaidan ja toinen olalleen Tales From The Thousand Lakes -levyn kansikuvalla varustetun olkalaukun. Toivottavasti keikka oli pojille ja nallekarhulle ikimuistoinen! 

Minä ainakin olin taas varsin onnesta soikeana ukkojen astellessa lavalle ja täräyttivät keikan käyntiin Under the Red Cloudilla. Edellisestä näkemästäni keikasta oli ehtinyt kulua jo lähes viisi kuukautta, joten jo oli aikakin päästä heiluttamaan nyrkkiä lavan eteen lempimusiikin tahdissa. 

Settilista oli varsin timanttinen sekoitus uuden levyn kipaleita ja hyviä poimintoja vanhemmilta albumeilta, mutta joka kerta sitä on mielessä vielä just joku tietty biisi, jonka haluaisi kuulla. Tällä kertaa odotin kovasti, että sekaan olisi mahtunut uusimmalta levyltä löytyvä Enemy At The Gates, mutta se jäi harmikseni puuttumaan. Mutta paljon muuta mahtavaa 16 biisin mittaiseen keikkaan sitten mahtuikin. Esimerkiksi Koivusaaren kanssa yhdessä öristy Drowned Maid jaksoi ilahduttaa tälläkin kertaa. Under The Red Cloud -albumilta kuultiin nimibiisin lisäksi mm. Bad Blood, Sacrifice, Dark Path ja tietenkin ihan sairaan tykki sinkkubiisi Death Of A King. Se on kyllä varsin voimakas kipale ja passaa hyvin yleisön huudatukseen. "DEATH-OF-A-KING! DEATH-OF-A-KING! DEATH-OF-A-KING!", kajahti yleisöstä varsin jykevästi nyrkkien takoessa tahdissa ilmaa.

Ilta päättyi Eclipse-albumilta tuttuun klassikkobiisiin The Smoke. Eclipse oli ensimmäinen levy nykyisen solistin, Tomi Joutsenen, kanssa ja sen julkaisusta tuli helmikuussa jo 10 vuotta. Olen ekan Amo-keikkani nähnyt Ruisrockissa kesällä 2006 ja siitä saakka se on ollut mun listoilla orkesteri numero 1. Koitin keikalta lähtiessä pohtia, että montako kertaa olen ehtinyt köörin jo livenä nähdä, mutta tarkkaa lukua oli mahdoton saada kasaan. Veikkaus on jossain 15-20 väliltä ja joka kerta se on ollut yhtä siistiä. 

Kiitos siis tästäkin illasta Amorphis! Toivottavasti seuraavaa kertaa ei tarvitse odottaa kovin montaa kuukautta.

Kun palasimme keikalta hotellille ja kirjauduin faceen, näin ensimmäisenä ilmoituksen, että Amot on buukattu kotipaikkakunnallani järjestettävään Sotkamon Syke -tapahtumaan ensi elokuussa. Mä niin toivon, että siihen osuisi vapaa viikonloppu töistä, olisi niin siistiä päästä näkemään lempibändi tutuissa kotimaisemissa vaaran juurella!

 

Kommentit (1)

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram