Tänään oli juhlan aika, kun lähipiirimme tuorein tulokas sai kasteen ja nimen. Olin koko viikon niin kiireinen, etten ollut ehtinyt lainkaan miettiä pukeutumista ja tänäänkin nukuin univelkoja pois siihen malliin, että heräsin vasta pari tuntia ennen kemuihin lähtöä. Onneksi kuitenkin kaapissa luuraa useampikin kiva kolttu, joista tietää, että kyllä sieltä aina jotain päälle pantavaa löytyy juhlaan kuin juhlaan. Halusin välttää täysmustia mekkoja, joten nappasin päälle viime syksynä Blog Awardseihin ostamani Marks & Spencerin värikkään leopardimekon, jonka uudelleen käyttöä olenkin jo innolla odottanut. 

Päivänsankari vaihtoi virallisen osuuden jälkeen pitkän kastemekon hieman rennompaan asuun ja harvan kampauksen kruunasi söpö kukkapanta

Juhlakalun isosiskollakin oli päällän vaaleanpunaista aina suloisia samettitossuja myöden

Kyllä siellä jotain vaaleanpunaisen sävyjä minunkin mekostani löytyy! Varsin hyvin muuten passaa tuo Sakin nahkarotsi leopardin kaveriksi. Tulee kokonaisuuten sopivasti rokkia.

Pitkien unien vuoksi laittautumiseen ei ollut hirmuisesti aikaa, mutta halusin kuitenkin saada tukan johonkin muuhun asentoon kuin arkiselle sotkunutturalle. Pieni tupeeraus, kieputus hieman summanmutikassa ja kiinnitys pinneillä ja lakkaa päälle ja siitähän tuli ihan kiva! Kyllä se nyt etäisesti näyttää siltä, että olen edes yrittänyt tehdä jotain normaalista poikkeavaa kampausta.

Juhlan kunniaksi kaivelin korurasiastani harvoin käyttöön pääseviä aarteita ja koristelin itseni Björn Weckströmin Lapponialle suunnittelemilla hopeakoruilla. Korvikset ja rannekoru ovat 60-luvun lopulla valmistettua Avaruushopea-sarjaa ja olen saanut ne aikoinaan äidilt lakkiaislahjaksi yhdessä saman sarjan kaulakorun, sormuksen ja toisten korvakorujen kanssa. Tuon yllä olevan sormuksen puolestaan ostin itselleni 30v-lahjaksi, ja koska saman suunnittelijan työstä on kysymys, niin sehän sopii oikein hyvin yhteen Avaruushopeiden kanssa.

Tuota leveää rannekorua ei enää ole Lapponian mallistossa, mutta kapeampi, Star Warsissa Prinsessa Leiallakin nähty Darinan koru on tuotannossa edelleen. Mä rakastan tuota omaani, niin kuin koko korusettiä, aivan hurjasti. Rannerengas ja Galaktiset Huiput -kaulakoru olivat minulla ylläni omissa lakkiaisissanikin vuonna 2000 ja monissa juhlissa sen jälkeen. On niin hienoa, että korut ovat jo lähes 50-vuotta vanhat, mutta ne ovat silti todella modernit ja ne ovat olleet ahkerassa käytössä jokaisella olemassaolonsa vuosikymmenellä. Kyseessä on ehdottomasti korurasiani tärkeimmät aarteet.

mekko-Marks & Spencer/takki-Saki/kengät-Pour La Victoire/laukku-Olympus (saatu)/korut-Lapponia

Huulilla jäällen kerran pinkkiä, tällä kertaa Lumenen True Passion huulipunan sävy 3 Ruusuinen ilta. (saatu)

Kommentit (6)

Veera
Liittynyt2.9.2015

Juu, nämä ovat omaankin makuuni hieman turhan avoimet tuosta edestä, mutta tykkään kengistä muuten niin kovin, että en anna asian haitata.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

Hei, ei liity taas postaukseen millään tapaa, mutta kyselisin ihan mielenkiinnosta, kun olen blogiasi jo vuooosia vuosia lukenut ja muistelin, että jossain vaiheessa teillä oli Tommin kanssa suunnitelmissa juhlia häitänne, niin onko edelleen asia suunnitteilla? :) Kyselen siksi, kun itsellä alkaa olla asia ajankohtainen ja mietimme juhlapaikan varausta ynnä muuta.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Juu, niin oli suunnitelmissa vuosia sitten, mut sit mieli muuttuikin. :D Ihan siis edelleen ollaan onnellisesti yhdessä, tänä vuonna tulee yhteiseloa 13 vuotta täyteen, mutta häät missään muodossa ei kuitenkaan tuntunutkaan omalta jutulta. Tajusin, että ainakin mulle se avioliitto on ihan vaan pelkkä juridinen sopimus, ei mitään muuta ja tällä hetkellä meillä ei ole mitään syytä miksi tarvitsisimme kyseisen sopimuksen; ei lapsia, ei yhteistä omaisuutta jne mitä turvata, jos toiselle jotain sattuu. Uskoisin, että jos jossain kohti naimisiin mennään, niin se tapahtuu äärettömän pienimuotoisesti, sillä itseä hääjuhlat kaikissa muodoissaan vain jotenkin ärsyttää. Tämän myönnän kyllä osittain johtuvan siitä, että olen nähnyt niitä työni puolesta ihan liikaa. :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

Niin justiinsa, ymmärrän kyllä :). Itse täytän tänä vuonna 26 ja viimeksi häissä ollut noin 15 vuotta sitten, joten minä taas en ole saanut tarpeekseni häistä ;D.

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Instagram