Pyöräillessäni maanantaina vesisateessa tapaamiseen iski se luihin ja ytimiin ensimmäisen kerran menneen kesän jälkeen, kylmyys nimittäin. Juuri sillä hetkellä, kun tuulenpuuska livahti sisään sadetakin hihansuusta pehmoisen kashmirneuleeni lävistäen, iski ymmärrys siitä, että on aika kaivella kaapeista villasukat, sappaat ja sukkahousut. Se oli myös se hetki, kun ajattelin, että ehkäpä se ei sittenkään ole niin kamalaa, että emme koko kesän aikana "ehtineet" raahata talvitakkejamme ullakolle, vaan siellä ne roikkuvat naulakossa valmiina palvelukseen. Olen siis virallisesti siirtynyt ankeaan syysmoodiin, joka vaatii pukeutumaan ainoastaan pehmoisiin neuleisiin, sillä kaikki muu olisi liian julmaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aamupäivän sateen kohtasin taistelemalla harmautta vastaan lähes päästä varpaisiin asti keltaisessa. Siinä mun kuuluisassa inhokkivärissä heti sinisen jälkeen. Rukan sadetakki on yli viisitoista vuotta vanha ja tasan ainoa teiniaikojeni vaate, joka vielä mahtuu. Kokolapun kirjain S pistää kyllä miettimään, että minkälaisiksi teltoiksi nämä on silloin alunperin suunniteltukaan, kun koko small yltää tällaisen extralargen ympäri.

 Myöhemmin samana päivänä sateen tauottua varustus muuttui hieman, mutta lätäköissä roiskuttelin edelleen menemään Crocsilta saamissani pehmoisissa kumppareissa joista tulee minulle mieleen ankat. NImesinkin jalkineet heti ankkakumppareiksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

farkut-H&M Mama/neule-Ellos/nahkatakki-Saki/huivi-Boss Orange/laukku-Diesel/kumpparit-Crocs (saatu)/mikkilippis-HM Kids

Nyt pukeuduttuani jo kolmatta päivää putkeen tuohon Ellokselta pilkkahinnalla kalastamaani kashmirpuseroon alan ihan vakavasti pelätä, että en pian muuta enää suostu käyttämäänkään. En siis ehkä luovu neuleesta ennen kuin se joko lahoaa päälleni, tai seuraava kesä saapuu auringonsäteineen. Katsotaan kumpi tapahtuu ensin.

Voisin tässä vielä hieman nillittää, että "vää vää, syksy, vää vää. En tykkää kylmästä ja pimeästä enkä siitä, että rapa roiskuu lahkeille pyöräillessä", mutta enpä taida jaksaa. Ei tää tilanne valittamalla parane. Ei auta muuta kuin kääriytyä ihaninmpiin villapuseroihin ja kaulahuiveihin ja luottaa siihen, että jokaisen talven jälkeen tulee jälleen kevät.

Mutta se minun täytyy sanoa, että jos sua ei jaksa kiinnostaa kashmirneuleista ja -huiveista tai villasukkahousuista ja -mekoista vouhottaminen, niin nähdään sitten taas ensi huhtikuussa, heippa! Voipi olla melkoisen yksitoikkoista tämän ämmän pukeutuminen seuraavan puolen vuoden ajan, jos on vanhoihin merkkeihin uskomista.

PS. Jos muuten kenkähommat kiinnostelee, niin nappaa kuva sadepäivän lookistasi ja täräytä se nyt syyskuun aikana Instagramiin kera tunnisteiden #crocsrainydays ja #crocssuomi, niin voit voittaa Crocs-palkintoja!

Kommentit (4)

Siilikissa

Noi sadetakit on kyllä jänniä. Mulla roikkuu tuolla eteisen kaapissa varmaan kohta kolmekymppisiä viettävä äitini vanha sadetakki, kokoa XS. Ihan nätisti mahtuu paksumpikin villanuttu alle, vaikka mun normaali vaatekoko on enempi sarjaa XL kuin XS. :D

Ihanan pirtsakka Veera! Keltainen on kyllä upea väri, noilla popoilla kelpaa pomppia lätäköstä toiseen. <3

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 34-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä punaiset kengät pelastavat asun kuin asun.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat