Mä olen ihan hirvittävän monta kertaa jonkin ihastuttavan laukun tai hurmaavien kenkien äärellä käynyt itseni kanssa keskustelua, että olenko mä sellainen ihminen, joka pystyy laittamaan monia satoja euroja vaikkapa yhteen veskaan. Yhtäkin Longchampin laukkua muistan hipelöineeni ja peilailleeni itseäni se käsivarrella varmaan kymmenen kertaa, mutta ei vaan ikinä antanut luonto periksi ostaa. Ei edes siinä vaiheessa, kun alunperin 750 € maksanut laukku olisi irronnut alesta alle neljällä sadalla. En edelleenkään löytänyt itsestäni sitä ihmistä, joka kykenisi laittamaan tuollaisen summan rahaa laukkuun. En siitäkään huolimatta, että ostos ei olisi ollut tuolla hetkellä kiinni rahasta. Laukku oli kaunis, käytännöllinen ja laadukas, mutta tiesin, että löytäisin samoja ominaisuuksia edullisemminkin.

Hinta-kipukynnykseni on aika pitkään kulkenut monissa pukeutumiseen liittyvissä asioissa n. 200 € kieppeillä. Ostin viime keväänä siihen astisen elämäni kalleimmat kengät ja pulitin niistä -50% alessa 180 €. Kassalla hieman hengästytti. Kallein laukkuni ikinä maksoi muistaakseni alennuksen jälkeen 220 € ja sitäkin kyttäsin kuukausitolkulla. Näitä ostoksia hintavampia hankintoja vaatekaapissani ovat ainoastaan pari nahkatakkia. 

Ja miksikö kirjoitan hintakipurajoistani? Koska mä just tein just alennusmyynneistä hankinnan, joka oli mun mittapuulla kallis ja ylitti aiemmat rajani koskien järkeviä hintoja. Tuli nimittäin ostettua Minna Parikan vaaleanpunaiset pupukengät.  (Se kummat kengistä valitsin,selviää postauksen lopussa) Vaaleanpunaisten kiiltonahkakenkien alkuperäinen hinta oli 395 € ja se sai minut jättämään puput kauppaan soviteltuani niitä syksyllä ensi kertaa. En tuolloin myöskään osannut päättää, kummat olivat ihanammat, matalat maiharit vai korkonilkkurit.

Kun joulun jälkeen ekana arkena sitten meiliin kolahti ilmoitus Parikan alennusmyyntien alkamisesta surffasin samointein nettikauppaan. Matalat maiharit oli koossani loppuun myyty, mutta korollisia nilkkureita oli jäljellä yksi pari -30% alennuksella. Muhun iski paniikki. "En voi jäädä miettimään asiaa pidempään, ne on viimeinen pari!" ja klikkasin tilauksen menemään. Tässä vaiheessa kävin itseni kanssa pitkän keskustelun aiheesta "miksi olen ansainnut nämä kengät". Tiedättehän sen, kun listaa päässään kaikkia viime aikojen ikäviä tapahtumia, joiden vuoksi kaipaa lohtua ja saavutuksia ja onnistumisia, joiden vuoksi voisi itseään palkita. :D

Niinhän siinä sitten kävi, että seuraavana päivänä törmäsinkin sitten mataliin versioihin Shopbopin alessa ja siellä sama homma, yksi pari omaa kokoa jäljellä. Ja samalla mulle kirkastui hyvin vahvasti se, että nuo maiharit nyt vaan on paljon enempi mun kengät, joten edellisenä päivänä tilatut korko-puput saisivat lähteä palautukseen.

Korkkaritkin olivat ihan sairaan mukavat jalassa, ne on ihan suunnattoman nätit ja voisin ehdottomasti käyttää niitäkin. Mutta, kun nyt kerrankin päädyn maksamaan kengistä omalla mittapuullani tosi paljon (lähes 300€), niin valitsen mieluummin ne, joita tiedän käyttäväni useammin. Ja niin se vaan on, että minulle luonnollisempi valinta on useimmiten matalat kengät. Niin paljon söpömmältä kuin nuo korolliset näyttivätkin jalassa, niin matalissa kengissä mulle tuli enempi oma olo. Askel on niissä jotenkin reippaampi. 

Korko-puput siis lähtivät takaisin odottamaan uutta kotia. Ja minä adoptoin nämä alla näkyvät pitkäkorvat. Ja kengät tuntuivat niin täydellisiltä, että loppujen lopuksi niiden hintakaan ei tuntunut enää niin pahalta. Kai se on niin, että joskus jonkin todella täydellisen asian kohdalla, voi hieman joustaa omista hintaperiaatteistaan. Kunhan ei tule kuitenkaan tavaksi. 

Minkä tuotteen kohdalla sinä venytit hintarajaasi? 

 

 

 

Kommentit (14)

Sariska

Arvasin että otat maiharit :)

Ne ovat myös klassisemmat, koska korkeakorkoisissa koron malli vaihtelee muodin mukaan, mutta perusmaiharikorko on klassikko!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Tuokin on kyllä totta! Maihareita löytyy tosiaan omastakin kaapista vaikka kuinka vanhojakin ja edelleen näyttävät kaikki ajankohtaisilta. :)

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

anna

Tilasin Zalandolta Valentinon mustan olkalaukun, jossa on kultaiset koristeet. Minulla on ollut lukemattomia kirppari- ja kiinalaislaukkuja, ja halusin yhden laukun moneksi vuodeksi. Maksoin laukusta 112€ ja se on kallein laukku, minkä olen ikinä ostanut. Kipuraja meni siinä satasen paikkeilla. Kun käytän laukkua ainakin sen kuusi vuotta, se tekee vajaa kakskyt euroa per vuosi joten ei paha. Ostan nykyään mieluummin harvemmin mutta laadukasta.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Minäkin mietin usein tuota käyttöikää/vuosikustannuksia, jos meinaa jonkin hintavamman ja laadukkaammaan tuotteen hinta kirpaista. Samaa taktiikkaa käytettiin tänään, kun ystävä osti itselleen Joutsenen untuvatakin ja hinta meinasi hirvittää. :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Kaizla

Joutsenen untuvatakki tuli myös viime viikolla hankittua ja kyllä sitä pitkään pohdittua niin ison summan laittamista yhteen takkiin! Viime viikon pakkaset vaan sai kupin nurin ja totesin itselleni että nyt riittää palelu. Päätöstä helpotti myös pieni säästö minkä sai kun kävi hakemassa takin Joutsenen tehtaamyymälästä Riihimäeltä!

Hippu

Ah mitkä kengät! Näin pienituloisena kenkien kipuraja menee satasen kieppeillä, mutta yritän olla sortumatta huonolastuisiin. Laukuissa sama juttu.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Jep, yksistä hieman kalliimmista, mutta laadukkaista kengistä tai laukusta on huomattavasti enempi iloa kuin kaksista tai vaikka kolmista heikkolaatuisista. 

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

MiuMiu

Hyvät kengät maksaa satasen tai vähän päälle ja toivottavasti ne myös kestää. Eccoista olen maksanut lähemmäs parisataa (saappaat), mutta niitä olen käyttänyt viisi vuotta. Nyt pitäisi vain viedä kantalaput korjattavaksi, muuten ei mitään vikaa. Eccon nahkatennarit oli reilun satasen,mutta niitä on käytetty seitsemän vuotta. Eikä edelleenkään mitään vikaa. JOten niissä hinta ja laatu ovat todellakin kulkeneet käsikädessä.

Vaatteissa olen ostanut reilun satasen mekkoja. Perustelut: suomalaista käsityötä (Riiminka ja Samu-Jussi Koski ja Marimekko). Kipurajat on ollut kova, mutta ainoa peruste on ollut suomalainen käsityö ennen kaikkea Riimingan kohdalla ja muissa ehkä nimi. Marin laadustahan ei enää voi mennä samaan takuuseen kuin aiemmin. Ikävä kyllä.

Parikoita ei raaskiksi ikinä ostaa, koska yli 300 euroa kengistä. No se on vain ihan liikaa. Varsinkin jos arvostaa käytännöllisyyttä enemmän kuin hassua ja sinällään oivallista muotoilua!

Jouluna sain 90 euron repun lahjaksi. Ja todellakin huomaa eron halvan ja kalliin sekä hyvin muotoillun välillä. Mutta olihan se kallis, repuksi.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Mulla kulkee käsi kädessä käytännöllisyyden ja ihanan ulkomuodon  arvostus. En keksi montaakaan tilannetta missä valitsisin kengät pelkän käytännöllisyyden perusteella (ehkä jotkut vaelluskengät olis sellaiset). Minulle siis nuokin pupumaiharit ovat todella käytännölliset kengät. :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

SissiS

Kalleimmat ostokseni ovat olleet makuupussi, rinkka ja näin myöhemmällä iällä Mulberryn pikkulaukku, kun ei enää pääse metsiin rymyämään. Laukusta olin haaveillut puolet elämästäni mutta vasta alennuksesta (ja mallin ja värin katoamisen pelossa) sen hankin. Olen käyttänyt laukkua lähes päivittäin ja aion käyttääkin, joten hinta per vuosi ei ole kova. Kalliimmaksi tuli se Lidlin ihana keltainen pikkulaukku, josta hankautui väri irti jo ekan kevään jälkeen.

Hopsu

Kallein ostokseni on tietysti kengät, Ziosta Pura Lopezin saapikkaat. Pitkään mietin asiaa mutta popot veivät voiton ja olen ollut tosi tyytyväinen. Kauniit kengät ja saa itseni tuntemaan pitkäksi.... :)

Aba

Jep maiharit niin sun näköiset ja tyyliset,hauskat popot =)

Hyvää alkanutta tätä vuotta!!

Selja | It's Selja

Toi väri on täydellinen, ymmärrän että hintakipuraja joutui venymään :)

Itse venytän kipurajaa laukkujen ja kenkien kohdalla, hyvin harvoin silti ostan mitään "luksusta" täyteen hintaan. Ja jos ostan, niin kuukausien jahkailun jälkeen. Huomaan, että jos saan jostain pakkomielteen niin se ensin kytee pinnan alla pitkään, ennen kuin pääsee täysin valloilleen. Onneksi tuota tapahtuu suhteellisen harvoin!

rekisteröitymätön

Ihanan järkevä postaus. Liian usein blogistit kirjoittavat uusista hankinnoistaan niin, että syntyy mielikuva siitä, että useamman tonnin käsilaukku tai lähes tonnin kengät ovat noin vain mielihalujen mukaan ostettavissa. Ihan varmasti ne on harkittuja ostoksia ja osalla varmasti myös tavoitteellisen säästämisen tuloksia. Kuitenkin varsinkin nuoremmille blogien lukijoille syntyy harha, että "kaikilla on vara" tai että ollakseen jotain pitää pystyä kuluttamaan ylellisyystavaroihin parin kuukauden nettopalkan verran.
Kiitos tästä(kin) postauksesta.

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Instagram