Eilen uskalsi vihdoin jättää sukkikset kaappiin ja hillua ekan kerran tänä vuonna ihan paljain säärin! Käytiin aurinkoisen sään innostamina Tommin kanssa pyörimässä Viikkarin kyläjuhlilla ja siemailemassa kevään ekat terassijuomat. Kesäinen sää tuntui kuitenkin niin uskomattomalta, että en kuitenkaan uskaltanut lähteä liikenteeseen ilman pitkähihaista. Nappasin siis mekon kaveriksi tuon ohuen lintubomberin.

Aika pian sen kuitenkin sai riisua ja sitten saikin hieman pelätä olkapäidensä puolesta. Minä tosi vaaleaihoisena nimittäin käryän todella helposti. Pitääkin muistaa kaivella aurinkovoiteet kaapin perältä!

mekko - Junarose  / bomber - KappAhl XLNT (saatu) / sandaalit - Crocs / laukku - Zara / korvikset - Yo Zen / aurinkolasit - Le Specs / rannekoru - Salmiak Studio

Kesän kynnyksellä kuulee monen naisen tuskailevan, miten pukeutuminen ahdistaa, koska lämmin sää kannustaisi lyhentämään hihoja ja lahkeita, mutta oma vartalo aiheutaa epävarmuutta. Olen itse ihan sinut säärien ja käsivarsieni paljastamisessa ja olen ihan kotonani myös uimapuvussa. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö kävisi keskustelua itseni kanssa koskien niitä osia vartalossani jotka eivät omaa silmääni oikein miellytä.

Itselläni vartalossani eniten harmistusta aiheuttava paikka on polvet. Mua tympii se, että muuten niin kivoja sääriä "koristaa" muhkuroille ja arville kolhitut möykyt. Polveni kokivat kovia jo nuoruuden lentopalloaikoina, joten eivät ne mitkään muotovaliot ole enää parinkymmenen vuoteen olleet. Myöhemmin olen sitten onnistunut kolhimaan itseäni lisää vielä useampaankin otteeseen ja kaatumisista on jäänyt kaikenlaisia muistoja juurikin polviini.

Yksi iso rustopatti tuli kaaduttuani kymmenisen vuotta sitten talvella suoraan isoon jäälohkareeseen. Toisen polven arpi  on kotoisin oluttuopin siruista kaaduttuani baarissa. Toisen polven isompi ja astetta rumempi arpi puolestaan on muisto liukastumisesta Helsinki-Vantaan lentokentän liukuhihnalla. 

Ei tuollaiset kolhut toki niin iso asia ole, että niitä mitenkään häpeilisin tai peittelisin, koska ei siihen ole yhtään mitään syytä. Mutta silti, polvet ovat minulle se paikka minkä valitsisin kaunistettavaksi, jos joku tarjoaisi asiaan auttavaa taikasauvan heilautusta. Niin, en yhden ulkonäkötaian saadessani haluaisi eroon kaksois-(no on niitä enemmän) leuastani, en pyytäisi rasvaimua, enkä anelisi pyyhkimään pois vatsani raskausarpia. Ei, kun mä toivoisin arvettomat ja patittomat polvet.

Mutta kun taikatemppuja ei oo olemassa, niin sillä mennään mitä on ja nautitaan kesästä ja lyhyistä helmoista just näillä polvilla! 

Sitä omaa vartaloa ja ulkonäköä miettiessä ja jotain omia ominaisuuksiaan dissatessa kannattaa kyllä koittaa muistaa se, että useimmiten ne "epäkohdat" on lähinnä omassa päässä, eikä kukaan muu kiinnitä asiaan minkäänlaista huomiota. 

Kommentit (9)

Vierailija

Hei! 

Kiitos postauksesta :) Just tää on niin hämmentävää, että miten eri ihmset näkee omat kehonsa ja myös toisten kehot. Mulla on samanlaiset pahasti telotut polvet, mutta olen ihan sinut niiden kanssa (ehkä joskus vähän jopa ylpeilen salaa kaikilla arvilla mitä polvissa on, vaikka eihän ne polvia kaunista). Joskus joku naispuoleinen tuttu sanoi mulle, että kannattaisi käyttää pidempää helmaa, koska polvet on tuon näköiset (wtf), eli eivät ole riittävän naiselliset. Mun mielestä mulla on kauniit jalat, ja polvissa näkyy tosiaan elämä ja nuoruuden (ja keski-iän :P ) urheilut :) Jos mulle olisi vastaavasti kommentoitu esim. alleista tai raskausarvista (molempia löytyy paaaaljon), olisin ehkä vähän loukkaantunut ja koittanut peitellä itseäni enemmän. 

Veera
Liittynyt2.9.2015

Se on tosiaan mielenkiintoista, että mehän katsotaan kaikki itseämme ja toisiamme ihan erilaisten lasien läpi. Joku inhoaa vaikka pisamiaan, mut jonkun toisen silmissä ne on ihania niin itsellä kuin toisillakin. Mulle vähän sellanen herkkä paikka kommentoinnille on mun varpaat. Kun ne aina kirvoittaa ihmisiltä kommentteja, että "miten noi on noin hassun näköiset jne". Vaikka siis itse olen niihin ihan tottunut, enkä koe tarvetta piilotella, mut en silti haluaisi kuulla muiden ihmettelviä kommentteja asiasta. :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

Omaa toista polveani koristaa niin ikään kasvuiässä hankittu iso rustopatti sekä kolme leikkausarpea. Jotenkin rakastan polviani silti ja sitä miltä ne näyttävät. Ne on vähän niin kuin mun päiväkirja: elämän jäljet näkyy niissä. Ainoa harmi on lähinnä käytännöllinen, sillä polvilleen minulla ei ole mitään asiaa kun rustopatti ja polveen ruuvatut titaaniruuvit ottavat ilkeästi vastaan.

Anyway, musta kolhitut polvet on lähinnä tosi coolit :D

Veera
Liittynyt2.9.2015

Kyllä mäkin toisaalta ajattelen mun kaikista arvista just niin, että ovat elämän jättämiä jälkiä ja kertovat tarinoita, mut kyllä mulle silti kelpais vähän siloisemmat polvet. :D Mut ei mua esimerkiksi yhtään haittaa mun mahan iso leikkausarpi tai moni muut vartalosta löytyvät arvet ja kolhut.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Salla

Loistava blogi, diggaan sun aitoudesta, tyylistä ja avoimuudesta. Mutta nyt mua jäi kyllä kiinnostamaan, miltä ne sun varpaat näyttää 😁 Tarvitaan ehdottomasti oma postaus niistä!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Haha, en taida lähäreitä varpaistani laittaa. :D Mut siis mun pottuvarpaat näyttää voisilmäpullilta, kynsi on vaan pikkuinen pala keskellä varvasta. Ne kynnet on jouduttu mun teini-iässä kaventamaan eikä ne kasva muutenkaan ihan normaalin näköisesti. Aina ne jotenkin tuntuu ihmisiä huvittavan. 😂

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

mapaula

Älähän kaiva aurinkovoiteilta kaapin perukoilta, jos ovat viime kesäisiä, eivät ole enää käyttökelpoisia :) Tai käyttää toki voi, mutta suojaan ei parane luottaa.

Minnea

Ihan totta! En huomaa sun polvissa mitään kummallista tai rumaa, itse on aina parin kriitikkonsa! Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä hellemmäksi olen itselleni tullut. Nuorena kriiseilin muka liiallista painoani ja mitä lie pieniä virheitä, mutta nykyään katson itseäni lempeydellä.
Tosi muutaman asia itsekin muuttaisin, jos taikasauvaa voisin heilutella, mutta melko tyytyväinen olen kiloineni kaikkineni :)

Salla

Täälläkin menis ekana polvet vaihtoon! Ei nuo mitkään kaunistukset olleet ennenkään, mutta nyt kun olen kameran kanssa polvillani vähän väliä niin osumaa tulee ja paljon. Oiskohan polvisuojat mitään...

Ihanan raikas asu muuten tämä! :)

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Instagram