Liekkö ollut sillä iPadilta pyörivällä Gnistan-MuSa -futispelillä (kotikaupunkimme joukkue pelasi noususta ykköseen) jotain tekoa siihen, että miehellä vähän keskittyminen herpaantui hänen alkaessaan ajella tukkaani eilen. 

Ensin kuului tuttu koneen surina ja heti perään miehen suusta kirposi melkoisen kova äänisesti, että "voi viiiiittttuuuuuu!!!".

Ja kun käännyin katsomaan takanani häärivää parturiani, näytti hän tältä:

Mies otti puhemileni ja nappasi minulle kuvan vahingosta. Ja se näytti tältä:

Mulla on nuo sivut ja takaosa ajeltu yleensä joko 6mm tai jopa 9 mm terällä, mutta mies tuuppasi ekan skraidun ajatuksissaan mitalla 0mm kuten aina omatkin hiuksensa ajelee. 

Jos joku odotti nyt tähän selostusta miten minä aloin huutaa, raivota ja itkeä, niin väärässä oli. Nauratti vaan ihan pirusti. Mies on hoitanut tätä hommaa onnistuneesti jo puolentoista vuoden ajan ja tätäkin onnettomuutta on jo joskus vähän ennusteltu, että mahtaako joskus lipsahtaa vähän liikaa. No nyt lipsahti. Totesin vaan, että hyvä että aloitti homman niskasta eikä vaikkapa tuosta vasemmalta ohimolta. Huomenna on nimittäin taas #Evekin kuvaukset, niin se olis ollut suoraan kohti kameraa, mutta takatukka ei koskaan näy kuvissa.

Ihan kokonaan ei kuitenkaan haluttu nahkaan saakka lyhentää, joten mies koitti häivytellä vahinkonsa rajoja hieman ajelemalla ihan vierestä lyhyemmäksi kuin sivuosien 6 milliä. Tuollainen vehkeen mallinen kolo sinne niskaan sitten jäi. :D

Jaoin tästä mielestäni kovin hauskasta kämmistä eilen kuvan sekä Instagramiin että Faceen ja kommenttien ja kauhisteluiden perusteella asia vaikutti muiden ihmisten mielestä huomattavasti vakavammalta kuin omasta mielestäni. Osa ehdotteli, että koloa voisi koittaa kaunistella ajelemalla siiliin jotain muuta kuviota. Mutta sehän nyt vasta noloa ois jos joku luulis, että olisin ihan itse halunnut tuonne jotain kamalan näköisiä kiekuroita ja kuviointeja. Tällanen rehellinen vahinko on mun näkökulmasta huomattavasti vähemmän nolo kuin sellainen Ronaldo-tukka! :D

Joku epäili myös, että nyt taitaa olla edessä turbaanikausi. (No en ajatellut että tätä tarttis erityisesti peitellä) Ja kyseltiin sitäkin, että joutuiko mies pakenemaan ja lujaa (ei joutunut) ja voisinko enää luottaa hiusteni leikkuuta Tommin käsiin (saa ja joutuu leikkaamaan edelleen). Selkeästi hiukset koetaan aika vakavana juttuna. 

Mä luulen, että tukka on vakavampi paikka niille, joilla sitä on paljon ja pitkästi. Heille joku saksien lipsahdus voi tarkoittaa sitä, että takaisin samaan tilanteeseen päästäkseen on odotettava jopa vuosia. Minun frisyyrissäni tuo lipsahdus tarkoittaa vain muutaman viikon mittaista odottelua, että sänkeä on sen verran, jotta sen voi tasoittaa.

En muutenkaan ole ottanut hiuksiani koskaan ihan hirmuisen vakavasti, vaan olen aina ajatellut niin, että se on uusiutuva luonnonvara. Kyllä on vuosien varrelle mahtunut jokunen sellainenkin hiusmalli, joka ei sitten toteutettuna ollutkaan niin hyvä kuin ajatuksen tasolla (esim se luokioikäisenä vedetty kohtuu lyhyt koko pään siili ei nyt ehkä ollut ihan hitti), mutta silloin on aina aatellut vain, että nopeastihan tuo kasvaa.

Pidän hirmuisesti nykyisestä hiusmallistani, mutta en usko, että itkisin lohduttomasti, vaikka jostain syystä joutuisin letistäni luopumaan ja aloittamaan ns. tukan kasvatuksen taas alusta. Hiukset ovat toki iso osa ulkonäköäni, mutta I'm not my hair. Sama nainen sitä on edelleen, vaikka niskatukassa komeileekin kyrvän muotoinen kolo. :D

Kommenttiboksiin toivotaan tarinoita hiusmokailuista!

Kommentit (19)

Siilikissa

Itse olen suorittanut vastaavan mokan miespuoliselle kaverilleni. Olin hirveessä kuumeessa operoidessani ja ekan vedon jälkeen ihmettelin, että "tuleepa tästä nyt lyhyttä". Toki jatkoin puuhastelua, kunnes havaitsin unohtaneeni kiinnittää sen pituutta säätävän kampaosan ajolaitteeseen. Palaute oli melko tulikivenkatkuista ja kuulapääksi ajeltu kaveri uhkasi olla liikkumatta kotoaan mihinkään ennen kuin tukka olisi taas kasvanut päähän. Tapahtuneesta on jo sen verran aikaa etten muista enää valtuutettiinko (=pakotettiinko) mua hänen kuontaloaan kesyttelemään enää tuon episodin jälkeen.

Veera
Liittynyt2.9.2015

:D :D 

Kuumeiseen parturiin ei ole luottamista! 

-Vanha suomalainen sananlasku-

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

hannamariavv

Itelläni ei ole niin tekijänä kuin saksien alla olleena sattunut ihan järkyttäviä hiusmokia, mutta muutama milli on tullut otettua liikaa, otsis lyhennettyä liian lyhkäiseksi ja näitä perus juttuja. Kerran kävi niin, että kampaajan piti värjätä elumenilla violettia, mutta jostain syystä päässä istuikun pinkkiä session jälkeen. Pahoitteli tottakai ja korjattiin myöhemmin, mutten siihen kuollut. Ja hei, jos se olisi sattunut lähivuosina olisin ollut in! :D

Olen ihan samaa mieltä, että hiukset on uusiutuva luonnonvara. Mulla oli vuosia lyhyet ja nyt kasvattelen hiljakseen hyväkuntoista tukkaa, eikä mua harmita sitä huonoa hamppulatvaa kampaajalla napsautta pois useemman kerran vuodessa. Okei hiukset, ei kasva pituutta niin kovaa tahtia, mutta kasvavat hyväkuntoisena. 

hanna

www.hannamariav.com

Veera
Liittynyt2.9.2015

Mulla ei ole onneksi koskaan sattunut kampaajan toimesta mitään mokia, vaan kaikki törttöilyt on hoidettu ihan kotioloissa. :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Kaisa

Joitakin vuosia sitten kävin ottamassa permanentin. Se oli kiva ja viihdyin kikkurassakin tukassa, mutta jostakin käsittämättömästä syystä päädyin blondaamaan sen itse. Kuten arvata saattaa, blondauksen jälkeen tukka paloi karrelle ja hiuksia satoi kuin hienojakoista lunta. Tukka piti leikata ihan klaniksi olkapääpituudesta.

Toisella kertaa halusin pidennykset. Otin ne pikkukylän kampaajalla. Kyseessä olivat sinettipidennykset kiinalaisesta hiuksesta. Oma tukka oli leukaan ylettyvä polkka. Pidennykset liimattiin kuumalla liimalla kiinni. Oman tukan piti sekoittua lisätukkaan "luonnollisesti". Sitten kävikin niin, että uusi kiinalainen tukkani ei tykännyt supisuomalaisista shampoista. Lopputuloksena minulla oli oma terve tukka alla ja kiinalaista rastahamppua päällä. En halunnut maksaa enää lisää sinettien poistamisesta, joten revin ne itse irti. Tälläkin kertaa tukka piti leikata ihan lyhyeksi, koska oma tukka kärsi liikaa sinettien repimisestä.

Onneksi tukka on vain tukkaa 😊

Veera
Liittynyt2.9.2015

Apua! Nää jo oikeesti kuulostaa hiuskatastrofeilta toisin kuin oma tapaukseni. :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

AnninaM

Oho! :D Mä tein saman tempun poikaystävän kuontalolle kaks viikkoo sit. Ehtisin olla ihan paniikissa, mutta onneksi poikaystävän asenne kuontaloonsa on yhtä rento ku sulla :DD Saatiin kans osittain pelastettuu nostamalla niskalinjaa muutamalla sentillä ylöspäin ;)

Veera
Liittynyt2.9.2015

Kaks viikkoo on jo tainnut riittää siihen, että mokaa ei enää huomaa?

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Autsiboohbooh

Karu tukka-tarina lapsuudesta. Äiti leikkasi otsatukkaani kun kesken kaiken aivastin. Suoraasta otsatukasta louhaistiin vahingossa keskeltä vino viipale. Sen jälkeen tukka seisoi pystyssä kun kanan perse. Itkuhan siinä pääsi niin multa kun äidiltäkin. Kotikampaamo laittoi lapun luukulle ja ammattilainen sai korjailla hakkeluksen siedettäväksi.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Voi aivastus! :D 

Mä olen itse joskus aivastanut kampaajan tuolissa, ja kävi sillon just mielessä, että mitä kävis jos ois just sakset oikeassa asennossa. :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Ei paineita "tupeesta"

Huuto naurua. Minäpä tyttö aikoinaan halusin parturoida itse. Olin kyllästynyt tätien ja setien lepertelyyn, että onpa nätit pitkät ja luonnonkiharat hiukset. Isäni oli miesten hiuksien parturi. Otin sakset ja kamman istuin koivun juurelle (oli vielä juhannuskoivu ja juhannusaatto) . Olin 4-5 vuotias. Kiharat lähti ja tukka näytti kananperseeltä. Voi sitä vaikerrusta, mikä pääsi vanhempien suusta. No isä muina miehinä otti koneen esille ja seuraavat kuukaudet kuljin siilipäänä. Monet sanoivat, että ompas komea poika. Hahhaah .. no ei paineita. Minulla oli lapsena kipparinhattu ja se päässä kuljettiin kuukausia. Ja nykyään ei hiukset ole ongelma. Muutenkin ovat kuin tuulenpesä. Ei jaksa vaivata enään.

Vierailija

Jaa-a, kännissä ei kannata konstailla tulee tehtyä virheitä: "puhemileni" vai puhelimeni.

Sanna

Näitähän riittää kyllä :D Kusenkeltaisia vaalennuksia kun punaisesta piti päästä blondiksi justnytheti, koiran trimmerillä tehty sivusiili joka peilin kautta vähä lipsahti. 

Paras on kuitenkin hiusväri testissä olo ja kyseessä kasviväri. Mulla blondattu hius ja kysyin maahantuojalta miten kasviväri siihen onnistuu. No maahantuoja vakuutti, että ei ongelmaa. Minä pistin sitten värin päähän ja odottelin onnellisena sitä strawberry blonde lopputulosta. No ei tullu ei, vaan sellanen turpeenvihreenruskee. Aivan kauhea. Piti pipo päässä kulkea ja seuraavana päivänä taas vaalentaa ja pistää punainen väri päähän kun eihän se vaalentunu tarpeeksi. 

Jostain syystä minun kokemusta ei paljon sinne testipostaukseen mainittu, vaan niiden jotka kehui tuotetta :D 

v

Mulla on käynyt tuo tismalleen sama omaan päähän. Pidin muutaman vuoden kokopään siiliä, sellaista vajaan sentin mittaista. Kerran saatuani hiukseni siistittyä, poistin pituuden rajoittimen että saan niskavillat ajeltua. Ihaillessani valmista tukkaa, huomasin sitten että otsalle oli jäänyt vielä muutama pidempi hius ja arvatkaa loput. Jep, unohdin laittaa rajoittimen takaisin ja vetäisin ronskisti keskelle otsaa kaljun siivun. Ei naurattanut yhtään, vaikka itsekin ajattelen että uusiutuva luonnonvarahan tuo karvasto on. Muutaman viikon pidin sitten pipoa että kalju kasvoi umpeen.

poikatukka

Kaikenlaisia tukkamokia on koettu, värjäysten ja leikkausten kanssa. Ehkä kamalin oli kotipermanentti, joka oli lammasmaisen säkkärä ja kuivaksi palanut. Nykyään luotan hiusten leikkuissa vain ammattilaiseen. Pidän hyvin lyhyttä mallia, ja kampaajareissusta on muutama päivä. Työpaikalla vanhusten palvelutalossa eräs asukas huomasi että olin käynyt kampaajalla, katseli sen jälkeen minua säälien ja totesi:"älä välitä, kyllä se kasvaa takaisin!" Nauratti vain, sillä olen itse malliin varsin tyytyväinen.

Tiltu

Aahahahah tulikin just mieleen kun isoveljelläni oli joskus teini-iässä hiusmalli, jossa päällishiukset oli mallia potta ja loppupää kalju.  Minä 3 vuotta varhaisemmassa teini-iässä sain kunnian sitten siistiä veikan ylikasvanutta kaljua iskän partakoneella, joka meni tietty lähes sentinmittaisesta tukasta tukkoon. No me sitten hoidettiin homma loppuun ensin nyrhimällä Fiskarseilla niin paljon kuin mahdollista ja lopu partavaahdolla ja höylällä. Isoveikan päänahka oli urakan päätteeksi ihan näppylöillä ja punainen sekä paikoin vertavuotava muutaman saksilla tapahtuneen hutinapsauksen johdosta.
Siivoiltiin keittiössä jälkiämme kun pikkuveljemme tuli pyytämään mua siistimään hänenkin päänsä. Hän oli jo vähän aloitellut itse ja jotenkin kummallisesti onnistunut saamaan iskän partakoneesta sen verran tehoa irti, että takaraivolla oli aika samaa tyyliä edustava lovi, kuin sulla nyt.

Mun parturin urani jäi siihen :D

Ane

Näin jälkikäteen kateltuna on ehkä ihan hyvä, että itekkin viihdyn kameran takana enemmän kuin kuvattavana. Ei nimittäin se teini-iän neronleimaus, sininen irokeesi muutaman millin sivusiilillä, oikein istunut jo sillon tämmösen rintavan, reisevän, persevän ja paksuniskaisen sekä pulleaposkisen yleisilmeeseen, mikä niistä muutamista valokuvista minullekin paljastui... 😁 Ei onneksi enempää todistusaineistoa jäänyt. Kampaaja tai kotiparturi ei tahattomia isompia mokia meillä ole koskaan saanut aikaan.

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Instagram