Minulta on tosi usein kysytty esimerkiksi erilaisissa haastatteluissa, mutta myös muissa yhteyksissä, että "miten sulla on niin hyvä itsetunto". Kysymyksellä on siis viitattu lähinnä ulkonäköseikkoihin ja se on ollut rivien välistä puettavissa muotoon "miten on mahdollista, että tykkäät omasta ulkonäöstäsi, vaikka olet tuon kokoinen (ja näköinen)". Joka kerta mä aina ihmettelen kysymystä, kun mun mielestä paljon tärkeämpää olisi esittää puolestaan kaikille itseään dissaaville ja omasta kehostaan ja ulkonäöstään rumasti puhuville kysymys, että "miksi sun itsetunto on huono ja miksi et pidä itsestäsi?". Siinä sitä on paljon enemmän pohtimisen paikka kuin siinä, että miksi joku tykkää itsestään. 

Toki oma minäkuva on vuosien varrella pohdituttanut itseänikin ja olen koittanut analysoida oman itsetuntoni "syvintä olemusta". Kun kyllähän se välillä pistää mietityttämään, että miksi etenkin naisten keskuudessa tuntuu olevan hyvin yleistä puhua omasta vartalosta ja ulkonäöstä rumasti ja sitä tarpeeksi kuultuaan alkaa ihmettelemään, että pitäiskö tässä nyt itsekin vähän edes "älytä"  yökötellä vatsamakkaroitaan. Että oisko se jotenkin normaalimpaa kuin omat ajatukseni, joiden mukaan olen omissa silmissäni oikein jees.

"Omissa silmissäni", siinä ne oli ne avainsanat. Mä olen realisti ja tiedostan vallan mainiosti, että minun vartalollani ja naamallani ei ole mitään tekemistä vallalla olevien kauneusihanteiden kanssa. Tiedän ja hyväksyn myös sen, että olen hyvin monen ihmisen silmissä kokoni vuoksi vastenmielinen. Mutta kun sillä kauneusstandardistolla ja niiden "monien ihmisten" ajatuksilla ei ole mitään väliä. Tässä maailmassa ei koskaan tule olemaan tilannetta, että kaikki ihmiset tykkäisivät jokaisesta maailman ihmisestä. Ei ulkonäöllisesti eikä muutenkaan. Aina tulee olemaan erilaisia makuja ja jokainen katsoo toisia omilla standardeillaan. Osalle ulkonäkö on tärkeämpää toisia ihmisiä arvioidessa kuin toisille. Ikinä koskaan milloinkaan ei kenenenkään meistä ole mahdollista miellyttää kaikkia muita, joten edes sen yrittäminen on turhaa ja tyhmää. On paljon helpompaa yrittää miellyttää yhtä ihmistä, eli itseään. 

On mulla välillä päiviä, jolloin peilikuva saa irvistämään. Naama kukkii, tukka ei asetu ja olemuksesta paistaa väsymys. Mutta en minä silloinkaan ajattele, että olen jotenkin huono tai, että mun pitäis jotenkin hirveästi hävetä itseäni. Sehän on ihan vaan elämää ja arkea, että välillä sitä on enempi vinossa ja vinksallaan ja sitten toisinaan taas vastapainoksi on päiviä, jolloin säteilyä riittää. Ja olipa sitten hyvä tai huono päivä, niin en mä mieti mitenkään yleisesti, että "mitähän muut musta ajattelee". 

Olen nimittäin vahvasti sitä mieltä, että suurimmaksi osaksi ihmiset eivät ajattele vaikkapa vastaantulevista lajitovereistaan juurikaan mitään. Sillä he todennäköisesti ovat paljon kiinnostuneempia itsestään kuin jostain randomtyypistä kaupan kassajonossa. Ja sitten toisaalta, vaikka joku sitten katsoisikin minua ja ajattelisi, että "onpa kauheen näkönen ämmä", niin mitä sitten? Mitä pahaa ihan käytännössä tapahtuu, jos universumi vastaanottaa jonkun ihmisen negatiivisen ajatuksen minua koskien? Ei yhtään mitään. Hän saa vapaasti pitää mielipiteensä ja minä omani.

Mitä siihen taas tulee, että jotkut katsovat oikeudekseen ja velvollisuudekseen laukoa niitä mielipiteitään toisten ihmisten ulkonäöstä ääneen, niin sehän nyt on ihan perseestä. Mutta pitäisi muistaa, sekä niiden käytöstavattomien typeryksien, että ikävien kommentin saajien, että vaikka joku sanoo ääneen, että "oot muuten entistä rumempi, kun värjäsit tuon tukkasi" (tällaista kommenttia sai esimerkiksi Maria Veitola blondattuaan hiuksensa), niin sehän ei tee siitä mielipiteestä yhtään sen merkityksellisempää. Se, että haluaa sanoa ääneen toisen olevan ruma, ei tee sanojasta suurta ja kiiteltyä mielipidevaikuttajaa eikä hänestä ainakaan yhtään sitä toista ihmistä kauniimpaa. 

Entä millaisilla mietteillä sitä omaa epävarmuutta voisi sitten koittaa koulia? Kannustan kyseenalaistamaan niitä omia negatiivisia ajatuskuvioita. Jos mietit peilin edessä, että "hyi kun mä oon ruma", niin kysy itseltäsi, että haluatko oikeasti puhua itsellesi noin ja auttaako itsesi vähättely sinua yhtään. (Ei auta) Yritä ihan tosissaan selittää itsellesi, että miksi muka on jotenkin järkevää ja hyödyttävää katsella itseä niin kriittisesti. (tuskin löydät yhtään hyvää syytä) Kun alat kelata, että "mitähän kaikki muut minusta ajattelee", niin koitapa ihan todenteolla miettiä, että onko kovinkaan monen ihmisen mielipiteellä loppujen lopuksi merkitystä. Kysy itseltäsi just tuolla edellä mainittu "mitä pahaa tapahtuu, jos joku ei pidä ulkonäöstäni?" (Joku vastannee tähän, että tulee paha mieli, jos joku sanoo jotain rumaa, silloin kehoitan taas kysymään, että kenen mielipiteillä on väliä)

Itse esimerkiksi koen, että minua oikeasti kiinnostaa vain lähimpien ihmisten ajatukset minusta. Ja kun sitten tarkemmin mietin, niin nehän on mulle läheisiä just siksi, että me tykätään toinen toisistamme ja tuskin ne musta pitää ulkonän vuoksi. Tai siis kyllä mä varmaan olen rakkaideni silmissä myös ihan kivan näköinen, mutta olen uskoakseni heille tärkeä ihan muista syistä. 

legginssit - Marks & Spencer / pusero - Tom Tailor / college - Gina Tricot / kengät - Vagabond

Mutta kyllä, tiedän, että monella voi huonon itsetunnon taustalla olla esimerkiksi pitkään jatkunutta kiusaamista ja toisten ihmisten toimesta lyttyyn tallottua itseluottamusta, enkä edes kuvittele, että mulla olisi sellaiseen tilanteeseen antaa yhtään mitään neuvoja. Mutta hirvittävän moni taas on ihan itse kehittänyt vihapuheen itseään kohtaan ja sellaisissa tapauksissa myös se muutos lähtee itsestä. Silloin on oma valinta, että luetteleeko peilin edessä itsestään kaikki virheet vai kaikki kauniit asiat. On ihan oma valinta, että lähteekö akkojen saunaillassa mukaan siihen ainaiseen vatsamakkaroista valittamiseen ja ajattelee sen olevan oikea tapa puhua omasta kehostaan. On myös ihan oma valinta, että kelaako koko ajan päässään, että "mitähän muut mun ulkonäöstä ajattelee" vai antaako asialle piut paut.

Uskallan väittää, että suurin osa meistä on sen verran tavallisen näköisiä talliaisia, että on paljon helpompaa tehdä toisiin ihmisiin vaikutus sisällöllään kuin huikaisevan häikäisevällä ulkonäöllä. Toimii myös itseä kohtaan. Puhu itelles nätimmin, niin saatatkin huomata, että sä oot ihan hyvä tyyppi. Ja hyvät tyypit alkaa useimmiten näyttämäänkin omissa silmissä varsin kauniilta ja komeilta.

 

Kommentit (42)

Vierailija

Miksi pitää edes miettiä mitä muut ajattelevat? Olet hyvän näköinen nainen, ihana hymy ja hyvä tyyli.

Veera
Liittynyt2.9.2015

No sitähän tää koko teksti just käsitteli, että ei kannata miettiä mitä muut ajattelee.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Nainen -85

Niin kauan kun rinnat ei aiheuta selkävaivoja yms eli oma olo on hyvä, niin uskokaa pois, isoissa muhkeissa rinnoissa ei oo mitään vikaa, päinvastoin! Ostakaa ihania imartelevia liivejä, ryhdikkyyttä tuovia ja katsokaa ihmeessä mikä kissa on peilikuvassa sen jälkeen!

Sinituuli

Amen!
Itse olen aina sanonut, että miulla on varmaan käänteinen peili ja näen siellä jotain hoikempaa kuin muut. On makkarat, on jättikokoiset tissit(joiden hyväksyminen alkaa olla työn takana kun ne vaan kasvaa ja kasvaa), onnäpyt ja rypyt ja silti ajattelen olevani kauniimpi kuin 10v sitten.
No, ylpeän leimanhan siitä saa, kun ei muiden mielipiteet kiinnosta, mutta mitä sitten. Läheisimmät tietää ja tuntee mikä olen ja se on se pääpointti.
Mie niin tykkään siun tyylistä, kaikessa!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Haha, tissit ne on mullakin se osa vartalosta minkä hyväksyminen ei aina oo kaikista helpointa. :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Kati

Pidän tavastasi kirjoittaa rehellisesti kaikista asioista. Olet viime aikoina myös kuvissasi näyttänyt erityisen raikkaalta ja onnelliselta.

Vierailija

Siis oon kiinnittänyt juuri samaan huomiota!! Näytät niin freesiltä.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Ostin tän joskus helmikuun alussa alerekistä, joten veikkaan et ei enää löydy. 

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

Tää oli ihan kuin mun ajatuksista tää kirjoitus. Itse oon päätynyt aivan samanlaisiin ajatuksiin muiden mielipiteisiin liittyen. Oon laajentanut tän koskemaan myös muuta kuin ulkonäköä. Esimerkiksi en itse kauheasti välitä jos joku puhuu musta pahaa selän takana. Enhän mä sitä tiedä, eikä sen henkilön mielipide luultavasti kauheasti mun elämään vaikuta. Jos ne lähimmät ja rakkaimmat ihmiset tykkää, niin se on hyvä. Ja just siinäkin oon samaa mieltä, että pääasiassa ihmiset varmasti ajattelee vain itseään, eli stressaa omaa ulkonäköään ja sanomisiaan. Sulla on hyvä meininki! Aurinkoista ja ihanaa kevättä. -Susanna-

Veera
Liittynyt2.9.2015

Joo, sama homma monen muunkin kuin ulkonäön suhteen. Tosiaan aika vähissä on ne joiden mielipiteillä itseäni ja tekemisiäni koskien on mitään väliä.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

Iiihan sairaan hyvä kirjoitus, Veera! Otan susta kyllä nyt mallia itsetuntoni kehittämisprosessiin.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Hyvä, jos postaus antoi hieman inspiraatiota ja ajatuksen aihetta! :)

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

Muuten todella hyvä teksti mutta tää "On myös ihan oma valinta, että kelaako koko ajan päässään, että "mitähän muut mun ulkonäöstä ajattelee" vai antaako asialle piut paut." oli kyllä ikävän ableistinen.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Mä olen varmaan tyhmä, kun itselleni nyt ei vaan aukea asian ableistisuus. Ehkäpä ymmärrän kyseisen sanan jotenkin väärin.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

Olet Aivan Huippu!! Siis kaikkine makkaroineen ym. Olet mun IDOLI!! Olet inspiroinut minua ajatuksin, vaatteiden kautta - olet Nainen, olet Pro:) terv. Rva47XL

Veera
Liittynyt2.9.2015

Mahtavaa kuulla, että ei oo mennyt höpinät ja kuvat täällä blogissa ihan hukkaan. :)

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

Ei se ole "ihan oma valinta" miten itsensä näkee ja mitä itsestään ajattelee, eikä se ole aina oma valinta että välittää siitä mitä toiset ajattelee itsestä. Ei siihen tarvita vuosien koulukiusaamista että itsetunto on ihan kuralla, eikä se valitettavasti parane mitenkään siitä että yhtäkkiä "alkaa ajatella itestä nätisti". Eikä se parane niiden makkaroiden pienentymisestäkään. Meitä ihmisiä on niin erilaisia että tällainen yleistäminen on jotenkin aina yhtä turhauttavaa, vaikka toki hyvällä asialla yritätkin olla. Jos yksikin lukija onnistuu muuttamaan ajattelua itsestään tämän avulla, se on upeaa. Kaikilta se ei vaan onnistu.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Sekin olis hirveen turhauttavaa, jos mistä tahansa aiheesta kirjoittaessa pitäisi aina muistaa sanoa, että "eihän tämä toki kaikkien kohdalla toimi/kaikkia koske/ihmiset on erilaisia" jne. Älykäs lukija varmaan ymmärtää saman kuin sinäkin että ihmisiä on erilaisia.
Ja missä kohtaa sanoin, että asiat muuttuis kenenkään päässä yhtäkkiä? Se ei varmasti se kuralla oleva itsetunto kellään parane, jos ei mitään edes yritä asian eteen tehdä. Se on siis mielestäni ihan oma valinta, että yrittääkö edes haastaa itsensä muutokseen vai ei. Mutta aina voi kaiken vaivaa vaativan toki torpata sanomalla, että "ei kaikki vaan pysty". Ja tottahan se on, ei kaikki vaan pysty kaikkeen.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

Äh, et missään kohtaa sanonut että sormia napsauttamalla tapahtuisi, enkä sitä tarkoittanutkaan.

Ja todella, uskon että itseni lisäksi monet muutkin ovat yrittäneet haastaa itseään muutokseen siinä onnistumatta. Sekin on silti asia jonka kanssa voi tavallaan oppia elämään ilman, että se hallitsee liikaa.

Veera
Liittynyt2.9.2015

No mutta, "yrittänyt haastaa" ja "oppia elämään (asian kanssa)". Minusta tuo nyt kuulostaa jo jonkinmoisilta toimilta. En mä kuvittele että kaikki onnistuusi opettelemaan parempaa itsetuntoa, mutta kuten sanoin, aina voi edes yrittää ja just vaikka oppia elämään asian kanssa niin kuin itse sanoit. Että ei me tässä nyt täysin eri linjoilla olla.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

atomi

Mä vilpittömästi ihailen ja kadehdin ihmisiä,jotka eivät välitä muiden nielipiteistä ulkonäkökysymyksissä. Haluaisin itsekin oppia sen taidon, mutta hankalaa se on. En esim kehtaa mennä edes koiraa ulkoiluttamaan tietynlaisissa vaatteissa, vaikka ne olisivat mukavat ja lämpimät. En myöskään halua mennä kauppaan ilman silmämeikkiä ja tietynlaista laittautumists. Enkä valitettavasti voi sanoa,että tälläisin vain itseäni varten vaan kyllä ihan siksi, että jos joku tuttu tulee vastaan niin en näyttäis heidän silmissään homssuiselta. Tiedän kelpaavani omaisilleni ihan naturellina ja missä rytkyissä tahans,mutta työkavereiden ja tuttujen nähden olen nielelläni parhaimmillani. Toivoisin olevani rohkeampi, mutta se on kovan työn takana. Enkä siis ole epävarma teini vaan aikuinen rouvasihminen. Mutta kiitos Veera taas inspiroivasta kirjoituksesta. Koskaan ei ole liian myöhäistä opetella uusia asioita ja asenteita.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Kysyisin just vaikka tossa koiranulkoilutus asiass, että mitä sitten jos joku näkis sut vaikka "homssuisena"? Mitä pahaa tapahtuisi? Mitä väliä mitä joki tuttava ajattelee vaatteistasi kun näkee sinut ulkoilemassa? Todennäköisesti se ei ajattele yhtään mitään ihmeempää.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

keittiöpyskologi

Mahtava kirjoitus! Mahtava Veera!
Tosin olen hiukan samoilla linjoilla tuon yhden anonyymin kanssa; itsetunto tarvitsee kehittyäkseen onnellisen ja turvallisen lapsuuden, ja kaikilla se vaan ei ole toteutunut! Itsetunto on myös murennettavissa kohtuullisen helposti esim parisuhteessa, jossa aivopestään koko ajan jostakin (tai kaikista) piirteestä. Aivan hirveesti saa tehdä töitä, että hyväksyy sitten itsensä kaikkinensa. On kuitenkin aivan järkyttävää nähdä 50-60 vuotiaidenkin naisten kipuilevan huonon itsetunnon kanssa, ihan kuin se olis joku kansantauti meillä! Erittäin totta siis, että vihapuhe itseä kohtaan on syytä lopettaa viimeistään nyt, vaikka alkueväät oliskin ollu huonot!
Ihan hirveesti särähti korvaani toi, että ulkonäöltä vois olla jonkun toisen mielestä vastenmielinen! Tsiisus, jos niin jostakusta toisesta ajattelee, niin hankkikoot paremmat silmälasit tai katsokoot muualle! Ihan sappi kiehuu ajatuksesta :)
Summa summarum, lopetetaan vihapuhe omaa ulkonäköä ja muiden ulkonäköä kohtaan! :)

Veera
Liittynyt2.9.2015

No kuten sanoin, osoitin sanani pitkälti sellaisille ihmisille, jotka ovat itse tosiaan sen vihapuheen itseään kohti kehittäneet. Jos taustalla on kiusaamista, parisuhteessa koettua itsetunnon "murskausta" tai lapsuudessa kohdattuja asioita, jotka vaikuttavat vakavasti ihmisen itsetuntoon, niin pelkkä self help ei useinkaam auta, vaan asioiden läpikäymiseen tarvitsee enemmän apua. Mutta kun ei tällaisia tekstejä voi kirjoittaa niin, että joka virkkeen jälkeen pitäisi mainita, että "mutta ymmärränhän minä että ei tämä kaikille toimi".
Ja mitä tuohon vastenmielisyyteen tulee, niin kyllähän se vaan on ihan raaka tosiasia, että sellaistakin ajattelua on olemassa. Mutta mitä väliä?

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Iida

Moi Veera!

Mä oon seurannu sun blogia nyt parin vuoden ajan aktiivisesti. En oo varmaan ikinä kommentoinut mitään, mutta nyt mä halusin kirjoittaa tähän ja kiittää sua.

Oon aina ollut ylipainoinen ja vihannut itteeni ja ulkonäköäni. Takana on lukuisia laihdutusyrityksiä. Pari vuotta sitten, kun pääsin eroon väkivaltaisesta suhteesta, aloin seuraamaan sun blogia ja silloin lopetin laihduttamisen. Aloin ihan tietoisesti muuttaa ajatuksiani positiivisemmiksi ja huomasin, että näytän ihan kivalta!

Sain sulta paljon inspiraatiota uusiin vaatteisiin ja tyyliin. Tajusin, että mun vyötäröhän on aika kapea! Tein muitakin oivalluksia kehostani ja tajusin, että pidin peilikuvastani. Viime vuosina oon myös tajunnut, että mun elämähän on aika täydellistä: opiskelen unelmieni alaa ja opiskelut sujuu hyvin, mulla on ihana mies joka tykkää musta ja mun mahasta, oon saanut jopa oman alani työkokemusta ja mulla on hyvät suhteet mun perheeseen. Oon alkanu nauttia mun elämästä.

Kiitos sulle Veera sun ihanasta blogista ja tällaisista kirjoituksista <3

Veera
Liittynyt2.9.2015

Ihanaa kuulla, että olet tehnyt positiivisia oivalluksia! :)

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Sariska

Hieno kirjoitus! Täytyy kyllä sanoa, että lapsuudella on suuri vaikutus, esim. omalla kohdalla, kun kasvoin isäni kanssa, en koskaan altistunut juurikin usein äitien viljemälle "kauhee ku oon läski" puheille. Tämä taas varmasti auttoi siinä vaiheessa kun päädyimme siskon kanssa sijaisperheeseen, jossa perheen jäsenet kritisoivat ulkonäköämme, ja myöhemmin myös yläasteella jouduin koulukiusatuksi ulkonäön vuoksi. Pahemmat arvet olisi jäänyt jos ei olisi ollut hyvä itsetunto ja pistin kampoihin kiusaajille. Kyllähän sitä välillä miettii että oishan se hyvä vähän laihduttaa, mutta pääasiassa olen tyytyväinen itseeni. Minä olen siis aina ollut pulska, joten koen että minun on ollut pidempi aika tulla sinuiksi oman ulkonäön kanssa, kuin esim. ystävälläni, joka kipuilee sairauden myötä tulleen painon kanssa. Välillä olen miettinyt miksi ystäväni turhaa sättii itseään, vaikka olemme samaa koko luokkaa, mutta silti pitää minua kauniina. Parhaaksi keinoksi olen kuitenkin todennut esimerkkinä ystävälleni olemisen, ja aina voi yrittää auttaa vahvistamaan kaverin itsetuntoa antamalla hänelle kehun silloin tällöi! :)

Veera
Liittynyt2.9.2015

Jep, itsellänikin on kyllä lapsuudella ja kodin ilmapiirillä ollut todellakin suuri vaikutus asiaan. Itse olen saanut kasvaa täysin hyväksyttynä ja ilman negatiivista arvostelua. Olen siis saanut aina kokea olevani "ihana".  Ja kuten ystävälläsi, niin itselläkin huonoimmat hetkeni itsetunnon kanssa asettuvat ehdottomasti mun sairastamisen aikoihin. 

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

Hieno kirjoitus, ja voi että minä toivoisin pääseväni tuolle asteelle kanssa. Mut alaspäin menee koko ajan. Minuu kun haukuttiin 6-9 luokat koulussa päivittäin rumaksi ja vastenmieliseksi monen, monen ihmisen toimesta (siitä tuli jossain vaiheessa "trendi" jolloin jopa ihmiset jotka eivät edes nimeäni tienneet, katsoivat asiakseen liittyä huutamiseen.) Oli ryhmä joka jopa tiettyä oppituntia ennen kasasivat tuoleja käytävälle, että saattoivat istua mukavasti ja huudella kuinka inhottava olen ja kuinka kukaan ei koskaan haluaisi olla missään tekemisissä kanssani. Valitettavasti tämä ei rajoittunut vain kouluun loppuajoista, vaan aina kun olin jossain ulkona, luokkatoverit ohimennessän muistivat muistuttaa kuinka ruma olen. Ihailen kauniita ihmisiä, sinua mukanalukien, joille on jaettu hyvää ulkonäköä, mutta harvemmin uskallan puhua tai edes katsoa pitkään, koska alitajunnassani tuntuu että häpäisen ja nolaan heidät kun kaltaiseni rumilus edes uskaltaa katsoa samaan suuntaan. Siinä vaiheessa aloin "lahjomaan" kavereitani olemaan kanssani, koska aina jos olin yksin alkoi haukkuminen.

Olen nyt 35 ja useamman vuoden olen koittanut katsoa peiliin ja tokaista, että ihan normaalin näköinen mielestäni olen, en ruma enkä kaunis, mutta tavallinen, mutta kuten aikaisemmin sanoinkin asiaa ei ole helpottunut yhtään. Päinvastoin pidän nyt myös itseäni tyhmänä ja persoonattomana sekä heikkona koska en pääse koulukiusaamisesta ylitse vaikka niin moni muu pääsee. Ajattelen, että koska kuka ei ole koskaan sanononut minua kauniiksi tai viehättäväksi, ei niin ulkoisesti kuin persoonastakaan, niin asian täytyy olla juuri niin, että olen epäviehättävä kaikin puolin, koska se on aino asia mitä minusta on koskaan sanottu.

Kuulostan varmaan aika masentuneelta ja surulliselta, mut ei se oikeastaan ihan niin ole. Olen luonteeltani naurettavuuteen asti optimistinen ja iloinen, löydän kaikesta aina jotain positiivistä, niin kauan kuin kyse ei ole ulkonäöstäni, ja yleensä sosiaalisissa tilanteissa unohdan ulkonäköni, joten minusta saa äärimmäisen avoimen, iloisen ja helpostilähestyttävän kuvan. Ja parempi niin, en halua rasittaa muita ihmisiä (paitsi nyt teitä kaikkia jotka lukee tän..) pinnallisilla murheillani. Erittäin harvoin otan asian puheeksi, sillä kukaan joka sanoo mitään ei saa minua muuttamaan mieltäni, ei nyt enää, enkä halua rasittaa ystäviäni sillä turhautumisella mitä he tuntevat kun haukun itseäni.

Ja toi on ihan totta toi kehuminen, itse sanon kyllä jos joku nainen on mielestäni kaunis (ja miksei mieskin), koska vaikka toinen näyttäisi kuinka kauniilta niin hänellä saattaa silti olla niitä mustia hetkiä jolloin haluisi vain kuulla itsestään jotain kaunista.

Enivei, tää oli ehkä vähä randomi avautuminenen julkiseen foorumiin, mut tuskimpa kukaan tän perusteella voi minua tunnistaa. :) OIkein ihanaa kevättä sinulle, oon lukija jo monen vuoden takaa mut yleensä pysyn taka-alalla.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Tuo positiivinen asenne on kyllä kullanarvoinen ominaisuus ihmisessä! Vaikka ulkonäköasiat ahdistaakin, niin hienoa, että näet kuitenkin muuten hyviä asioita itsessäsi. 

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

Minä opin äidiltäni sen muiden ja itsen kauhistelun. "Hyi mitkä makkarat/vaatteet", "hyi kun on taas tullut syötyä, nyt ei saa syödä enää ikinä", "vaakavaakavaaka painopaino". Sain siitä tarpeekseni, mutta itsekriittisyys on tiukassa kun joka tuutista tulee laihdutus/hoikistus/kunnostusvinkkejä, ikään kuin se olis jokaisen velvollisuus näyttää fitnessmissiltä. Omia makkaroita on vaikea antaa anteeksi, ja joskus olen jopa miettinyt miten muut isot ihmiset antavat itselleen luvan olla isoja. Haluaisin itselleni sen saman luvan.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Vanhempien esimerkki on kyllä tässä asia ikävän tarttuva asia. :/

Mun korvissa koko tuo "antaa itselleen lupa olla iso" on jotenkin hassu ajatus. En mä ole erityisemmin ajatellut antaneeni itselleni lupaa olla iso, kunhan nyt olen minä ja pidän omasta vartalostani. :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

saya

Hei! Täällä yksi lukija joka on aika nuoresta lukenut blogiasi. Täytyy kiittää, sillä juuri tämäntapaiset kirjoitukset ovat auttaneet minua jo nuorena hyväksymään itseni, ihan sama missä koossa :) Filosofiani on, että koska laihdutus ei motivoi, niin opettelen pitämään itsestäni isommassa koossa ja nautin rauhassa ruoasta mutta myös liikunnasta. En jaksa käyttää energiaa siihen että valittaisin kuinka läski olen, jos joskus kyllästyn kokooni niin sen saman energian voin sitten käyttää laihduttamiseen :D Sitten tuntuu vähän "epäreilulta", kun normaalipainoiset ystäväni valittavat että ovat epävarmoja kehostaan (nimenomaan painostaan) ja itseäni ei tälläinen epävarmuus paina, vaikka olen heidän massaansa nähden varmaan suunnilleen puolitoistakertainen. Tulee juuri se olo, että miksen älyä olla tyytymätön :D Ja toki on tosiaan niitä huonojakin päiviä eikä aina tee mieli laittaa bikineitä, mutta pääpiirteissään olen tyytyväinen kehooni. Kirjoituksesi oli siis lähes kuin omasta kynästäni, jos vaan olisin yhtä sujuva kirjoittaja :) T. 19-v naisenalku

Veera
Liittynyt2.9.2015

Ei sitä tarvitse ajatella mitenkään epäreiluna, että sä tykkäät itsestäsi samalla kun hoikemmat kaverit valittavat painostaan. Kun ei se asia tosiaan ole painosta vaan korvien välistä kiinni. Mut kyllä minäkin tunnistan tuon, että joskus miettii, että "pitäiskö tässä älytä nyt vähän ees valittaa". :D Kiva kuulla, että blogista on ollut iloa! :)

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Jenniliini

Loistavia vinkkejä. :) Ja mä voin oman näkökulmani osalta sanoa, että koen kyllä noiden vinkkien pätevän myös meihin, joilla rankka lapsuus on tuhonnut itsetunnon pohjarakenteet. Koska vaikka menneisyys on mitä on, ja se tuo omat hankaluutensa, niin aina voi kuitenkin yrittää ajatella positiivisemmin. Ja vaikka se ei joka päivä toimisikaan, on kuitenkin niitä päiviä, tai vaikka edes hetkiä, jolloin se toimii ja on hyvä olo itsestä. Sekin on jo iso plussa se. :) Kuten sanottua, meitä on moneen junaan ja jokaisella on oma elämäntarinansa. Mutta en silti usko, että positiivisempi asenne itseä kohtaan menee hukkaan yhtään kenelläkään. :)

Veera
Liittynyt2.9.2015

Niin, minunkin mielestä aina on mahdollista yrittää. Mutta tiedän myös, että oikein pohjalta mahdollisen positiivisemman kokemuksen kuvitteleminenkin voi olla mahdotonta.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

Loistava kirjoitus. Toivomuksena olis,et mitäs jos alkaisit kierteleen kirpparei ja tekisit löydöistäsi kuvakollaaseja. On varmasti sun blogin lukioijen joukossa sellaisia jotka ei pysty ostamaan kalliita vaatteita. Sulla on silmää vaatteille niin ois ihanaa seurata millaisia löytöjä voi plus koon ihminen tehdä pienellä rahalla. Oot kyl huikee mimmi.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Kirppisidea ois muuten kiva, siis kävisin ihan mielelläni kirpputoreilla, mutta kyllä mä vaan olen joutunut huomaamaan vuosien varrella, että ei siellä vaan ole minun koossa tarjolla minua kiinnostavia vaatteita. :P

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Tipi

Mun on pakko kommentoida nyt lopultakin ekaa kertaa. Mä en voi kun ihailla miten osaat pukeutua, siis ihan oikeesti pukeutua eri vaatteita ja koruja yhdistellen! Mulla itselläni ei ole minkäänlaista kykyä löytää kaupoista mitään semmosta tavallisesta puuvillapaidasta/collegepaidasta poikkeavaa ja asuni onkin aina farkut ja joku tavallistakin tavallisempi paita. Ihailen ihmisiä jotka osaa ja uskaltaa! En tiedä mistä sellaista voisi oppia, haluan! En oo ikinä osannu ostaa esim. nahkatakkia, ja kun olen sovitellut niin mikään ei tunnu näyttävän hyvältä. Sitten taas muiden päällä me näyttää, erikoista 😀 Mutta olisi kiva näyttää itseltään mutta vähän tyylikkäämpänä versiona ainaisten collegepaitojen sijaan 🤔

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram