Eilen se taas iski. Sairastumisen pelko. Olen kirjoittanut aiheesta ennenkin, mutta jälleen kerran tuntuu siltä, että ajatusten uloskirjoittaminen voisi tehdä hyvää ja saada sisällä puristavaa ahdistuksen tunnetta helpottamaan.

Sairastin siis kymmenisen vuotta sitten parin vuoden ajan kaikenmoista syiden jäätyä kuitenkin mysteeriksi. Epäiltyjen listalla olivat mm. nivelreuma, borrelioosi, kihti, ehlers danlos, colitis ulcerosa, chronin tauti ja ties vaikka mitä muuta. Oireilin pahasti siis sekä nivelillä että suolistolla. 

(Samaan syssyyn mahtui sitten vielä endometrioosi ja ylimääräinen kohtu, mutta ne nyt eivät todennäköisesti liittyneet millään tavalla noihin mysteerioireisiin. Kunhan nyt vaan iskivät kaikki vaivat yhtä aikaa)

Sitä kipuhelvettiä ja kaikkea kokemaani on vaikea kuvailla, kun ei voi vaan sanoa, että "mulla oli se ja se sairaus". Ei, kun mulla oli jotain mille ei keksitty syytä, jotain minkä sanottiin olevan mahdollisesti "alkusoittoa jollekin, mikä iskee todella vasta joskus myöhemmin". Tuo erään lääkärin lausahdus on jäänyt takiaisen lailla takaraivooni kummittelemaan. Mä olen siitä saakka elänyt sisälläni ajatus, että tielleni on tulossa vielä jokin ikävä sairaus.

Mä käsittelin sairastamistani henkisesti vielä monta vuotta oireiden helpottamisen jälkeen ja se oli yksi isoista teemoista myös mun terapiassa. Aktiivisesta sairastumisen pelosta olen päässyt, mutta tiettyjen kipujen välittömästi aiheuttama kauhu ja ahdistus ovat sitä luokkaa, että en selkeästikään ole päässyt asiasta edelleenkään yli.

Eilen ja tänään mulla on kipuillut oikean puolen päkiä ja rystysnivelet. Myös leukanivel tuntuu aralta, samoin oikea ranne. Eli ihan just ne samat nivelet mistä kaikki alkoi silloin vuosikymmen sittenkin. Jos kipeitä niveliä olisi vain yksi, pystyisin vielä laittamaan sen vain jonkun rasituksen piikkiin, enkä panikoisi, mutta tämä useamman nivelen samankaltainen aristus ja kipu samaan aikaan pistää hälytyskellot täysille. 

On tässä vuosien aikana toki ollut näitä hetkellisiä kipuiluja ennenkin ja ne ovat olleet ohimenevää. Mutta silti taas pelottaa, että mitä jos se ei tällä kertaa menekään ohi, vaan pahenee. 

Ja sitten tässä on vielä sekin aspekti, että mua ahdistaa tää mun ahdistus. Tein vuosikausia töitä taistellakseni masennusta ja ahdistuneisuutta vastaan ja koen päässeni monella tapaa mieleni herraksi. Ja nyt sitten kovan ahdistuksen tunteen iskiessä mä koen jonkinlaista epäonnistumisen tunnetta.

Ikään kuin ottaisin kaikessa takapakkia, kun en pystykään nielemään pois kurkussa vaanivaa suurta palaa, ja huomaan koko vartaloni jännittyvän epämääräisen möykyn ympärille. Paikoillaan olo tuntuu vaikealle enkä tiedä mitä voisin tehdä helpottaakseni oloani. 

Niin se on ihminen psykofyysinen kokonaisuus, että tässäkään tilanteessa en edes pysty määrittelemään kumpi asia mulle aiheuttaa pahemman olon ja pelot; fyysiset kivut vaiko mielenliikkeet.

Oikeastaan tämä olosta ja tunteista kirjoittaminen on ainoa asia minkä voin tässä tilanteessa nyt tehdä. Ja sitten voin vaan odottaa menevätkö kivut ohi yhtä nopeasti kuin ilmestyivätkin vai jatkuvatko riittävän kauan, että koen voivani mennä asian kanssa lääkäriin. Mutta en aio jäädä yksin ahdistukseni ja pelkoni kanssa pyörimään, vaan sanon sen heti ääneen. Siten minusta tuntuu, että saan siitä möykystä otteen eikä se minusta.

PS. Tein ihan erillisen avainsanan mielenterveys-asioille. Kun on nyt tullut niitäkin aiheita täällä toisinaan vatvottua.

Kommentit (7)

Vierailija

Homeet aiheuttavat hyvinkin erilaisia oireita. Oleskelu, lyhytkin, saastuneessa tilassa voi aiheuttaa oireita. Kannattaa seurailla. Paranemista💛

Sanli

Sama mullekkin tuli mieleen, oletko ajatellut, että olisit altistunut huonolle sisäilmalle ja homeille. Itselläni oireilee nivelet, yleensä vasen ranne, sormien nivelet, polvet ja varpaat, joskus myös lonkat, homeista. Miehelläni taas puhkesi vatsaongelmat, kun altistui homeille, nyt ovat pysyneet kurissa fodmapin avulla. Kuitenkin altistuessaan homeille, vatsaongelmat nostavat päätään. Kannattaa pitää kirjaa, millaisissa tilanteissa oireet tulevat, missä olet oleillut, mitä olet syönyt ja minkälaisia kipuja ja vaivoja milloinkin on. Se saattaa auttaa huomaamaan syy-yhteyden.. ja kun näitä kirjaa ylös, kannattaa muistaa, että oireilu voi altistumisen jälkeen alkaa myös viiveellä.

Vierailija

Asioita on turha vatvoa tai kuunnella ns itseoppineiden asiantuntijoiden oletuksia. Nuo kaikki  epäillyt sairaudet ovat kaiketi suljettavissa pois lääkärin toimesta, jos kuitenkin vippaa päästä niin siihenkin löytyy apuja. Itse epäilen noita vaivoja pienien vihreiden miesten aiheuttamaksi. Siis letkua joka reikään ja veriset kokeet niin kyllä se siitä tai sitten ei. Omia diagnooseja ei kannata tehdä, koska ne yleensä vain lisäävät pelkoja ja ovat yleensä päin persettä, näin olen antanut itseni ymmärtää. Kyllä se siitä suttaantuu tai sitten ei. Elämä nyt on joka tapauksessa kuolemaan johtava sairaus. Zemppiä enihau.

Vierailija

Tuo homeiden aiheuttama oireilu ei ole kyllä mikään ihan hatusta vedetty asia. Vaikka epidemiologisesti (suht) varma yhteys onkin todistettu vasta astmalla ja sisäilman mikrobiongelmilla yleisesti, on täysin mahdollista että niveloireita ja muita oirekokonaisuuksia aiheuttavat tietyt spesifit mikrobilajit (tiedetään esim. että Stachybotrys lajit voivat aiheuttaa verenvuotoja). Itse toimin lääkärinä ja tiedän, että joka asiaa ei todellakaan pystytä verikokein varmistamaan/poissulkemaan.

Toinen mikä tulee itselle mieleen on infektiot ja niiden jälkeiset reaktiiviset oireilut. Itsellä on vastaavanlaista oiretta aiheuttanut tod. näk. mykoplasmainfektio kolmisen vuotta sitten ja viime syksynä uudelleen.

Vierailija

Hienoa, että ajat ahdistuksen eetteriin. Uskon, että moni kokee samaistumista. Itse työstän samanlaisia pelkoja vasta nyt, kolme ja puoli vuotta sitten sairastetun aivoinfarktin jälkeen. Jokainen outo olotila on potentiaalinen ennusmerkki uudesta sairastumisesta. Niin. Sitähän joko sairastuu (uudestaan) tai ei. Kuolee ennemmin tai myöhemmin. Kärsien tai vähemmän kärsien. Eiköhän faktat ole selvillä. Mutta elämänlaatua siinä välissä määrittää aika paljon esimerkiksi se, miten paljon aikaa vuorokaudesta kuluu pelontunteita kokien. Ja nepä harvemmin kaatuvat tai jos, niin pysyvästi maatuvat faktoja itselleen hokemalla. Tsemppiä minultakin ahdistuksen ja pelkojen kohtaamiselle ja käsikynkkään ottamiselle, se kun vaatii voimia. Toivotaan paremminvointia ja sitten siitä käsikynkästä niskalenkkiä!

Vierailija

Psykosomaattisia oireita myös täällä ajoittain, mutta suuntaamalla huomion muualle, ja järkeilemällä itselle mitä oireet ovat, ne katoavat yllättävä helposti 🙂 Tsemppiä!

T. 10v ahdistus- ja paniikkihäiriötä

Mari

Hei, mulla iskee kivut samaan aikaan vas.päkiään, vas.peukaloniveleen, oik.etu-,keskisormiin sekä niskaan. Niistä sitten loppujenlopuksi löytyi nivelrikkoa ja jostakin syystä jotkut ruuat ärsyttävät niveliä. Ja kelien vaihtelut tuntuvat varsinkin päkiässä/ ison varpaan nivelessä.Oli reuma, kihti ym.kokeita ja mistään ei löytynyt vikaa. Nyt välttelen sianlihaa ja maitotuotteita, jugurtti ja juusto pieninä määrinä käy.

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Instagram