Kirjoitukset avainsanalla Arkikuva

Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

Meneen viikon arkikuva tyylikkäästi myöhässä vasta uuden viikon puolella. Mutta jos arjen kaaos on tämän kuvan mukaista tasoa, niin liekö ihme, jos ei ihan joka aikataulustakaan pysy kärryllä.. 

Reilu viikko sitten oli asukuvapostauksessa puhetta siitä, että missä lempivaatteet asuvat. Tuoleilla, sohvalla, lipastojen päällä ja mitä näitä väliaikaisia käteviä säilytyspaikkoja onkaan. Sen vuoksi ajattelin olevan ajankohtaista ikuistaa oma rättikaaoksemme. 

Kuvassa makuuhuoneemme sen jälkeen, kun mies oli siivonnut kämppää ennen kavereidensa tuloa ja siirtänyt olohuoneessa lymyilleet vaatekasat tuohon arkun päälle muiden jatkoksi. (Kyllä, jossain siellä hillittömän kasan alla on iso puinen säilytysarkku). Pyykkinarulta kerätyt minun puhtaat vaatteet lojuvat puolestaan lipaston päällä, kun en luonnollisestikaan ole vielä toimertunut pistämään niitä kaappiin saakka. 

Mutta, iloista tässä on se, että tämän kuvanottohetkellä vaatekasoja ei ollut missään muualla kämpässämme, vaan olohuoneessa näytti siistiltä eivätkä pyykkitelineet olleet vallanneet eteistä ja kylppäriä. Tai no huijasin mä vähän, vierashuoneessa on kyllä yks kirppiskasa, mutta sitähän ei lasketa. :D

Ajattelin setviä tuon Mount Everestin kokoisen vuoren ja puhtaat vaatteet tuosta vielä tänään, mutta eihän siihen monta päivää mene, kun ollaan taas lähtöpisteessä. Mutta sitä tää on tää arki, loppumatonta pyykin pesua, rättien viikkausta ja vaatevuorien valloitusta.

Kommentit (2)

Vierailija

Toi on kyllä jännää, kun itse en kertakaikkisesti pystyisi elämään tavarat levällään :D nytkin tekee pahaa jättää vaatekaappien ovet raolleen, että ilma vaihtuisi. Lapsenakin järjestelin kavereiden sotkuisia pöytiä, tosin luvan kanssa :'D

Veera
Liittynyt2.9.2015

No en mäkään avoinaisia kaapin ovia kestä! :D

Mut siis joo, itse taas ehkä hieman ahdistun sellaisissa kodeissa, missä on kaikki ihan vimpan päälle paikoillaan eikä missään loju mitään ns. elon merkkejä. Onneks ollaan kaikki ihmiset ihanasti erilaisia!

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

Jo vuoden ensimmäisessä arkikuvassa nähty isotädin pikku pötkylä on jälleen täällä! Tai siis minä olen taas pitkästä aikaa täällä kotikonnuilla ja pääsen näkemään kaikkia rakkaita perheenjäseniä ja se on ehdottomasti arkikuvan arvoinen juttu. Tai oikeastihan tämä on aina ihan juhlaa, kun pääsee kaukana asuvan perheen pariin, mutta sillä lailla lämpimän arkisella tavalla.

Tammikuisessa kuvassa tämä pieni mies vielä pötkötteli lattialla mahallaan seuraten vierestä isoveljen ja meidän muiden peliä. Nyt kolme kuukautta myöhemmin minua olikin jo vastassa vauvasta taaperoksi kasvanut tyyppi, joka viipottaa menemään hirmuista vauhtia kävelyvaunun kanssa tai huonekalujen reunoista kiinni pitäen. 

Vietin illan ihan vaan tätä pikku herraa ja hänen puuhiaan ihastellen. Miten pehmoinen onkaan pienen lapsen iho! Ja miten suloiset ovatkaan ne makkaraiset reidet! Poika raukka sai tänään reisiensä ansiosta minulta uuden hellittelynimenkin, kun kutsuin häntä useamman kerran häntä 'isotädin herkkukinkuksi'. Lupasin muistaa käyttää tätä nimitystä vielä rippijuhlissakin. 

Taaperokärryilyn ja puhelimien tavoittelun lisäksi pikku herkkukinkun suosikkipuuhiin kuuluu myös sälekaihtimien rämppääminen ja ikkunasta kurkkiminen. Miten ihana onkaan vemputtaa pikkuikkunan kaihtimien narua ees taas!

Muista kiinnostuksen kohteista mainittakoon myös vessa, jonne herra yrittää salamana syöksyä, jos ovi jää vähingossa vähänkään raolleen. Jos sinne asti pääsisi, niin siellä voisi syödä vessapaperia! Näin tänään ihan uskomattoman konttausspurtin, kun poju havaitsi avonaisen oven. Äiti kuitenkin voitti kisan, joten jäi herralta selluloosapitoinen iltapala nauttimatta. :D

On se ihana, isotädin pikku herkkukinkku

Kommentit (1)

PiP

Voi että osaa olla suloinen tyyppi kuvassa! Tulee niin ikävä omaa veljenpoikaa kun lukee tätä juttua - pitääpä varata täteilyaikaa mahdollisimman pian!

Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

En ole ollut koskaan mikään oluen juoja ja pystyn lähes yhden käden sormilla laskemaan ne kerrat, kun olen kumonnut kurkustani kokonaisen tuopillisen/pullollisen olutta. Mieheni on intohimoinen olutharrastaja ja hänen rinnallaan on kyllä tullut juomia haisteltua ja vähemmän pelottavia myös varovasti kielenkärjellä maisteltua ja jos maku ei ole mielestäni ollut "yäk pahaa", niin juoma on ollut korkeintaan tasoa "no ei ihan sairaan pahaa".  

Asiassa on tähän mennessä ollut ihan vaan jokunen "no kyllä tätä just puoli mukia juomaan pystyy" -tasoinen poikkeus. Kyseessä on tuolloin ollut yleensä jokin lambic tai sour ale, jotka ovat molemmat aika happamia pintahiivaoluita, eikä niissä juurikaan maistu mallas. Mitä enemmän oluessa maistuu mallas, sitä enemmän mulle tulee mämmi mieleen. Ja mä nautin mämmini mieluiten lusikalla kerman kanssa pääsiäispöydässä. 

Olen siis ollut aika varma siitä, että oluet eivät ole mua varten ja pitänyt tiukasti kiinni lauseesta "oisko mitään siidereitä?". Viime perjantaina olin kuitenkin tilanteessa, jossa sain huomata maistaneeni monta olutta putkeen kera kommentin, "täähän on aika hyvää!" Tuli ihan sellainen olo kuin mua olis huijattu! Niidenhän kuului olla kaikkien ihan pahaa. Mitä on tapahtunut?

Vierailin siis perjantaina pikaisesti Helsinki Beer Festivaleilla, missä mieheni oli töissä veljensä panimon osastolla ja siellä minä tuoppi huulillani jouduin vihdoin nöyrtymään, että saattaa tässä sittenkin oppia ainakin joitakin oluttyyppejä juomaan. Nyt tuo Tommi ilmeisesti vihdoin pääsee sanomaan mulle, että "minähän sanoin, että saan sut vielä juomaan olutta". 

Millaisista oluista sitten huomasin pitäväni? No, lähinnä sellaisista joista tuli enemmin hedelmämehu kuin olut mieleen. Että ei taida mun mukista ihan heti vielä stoutia tai porteria kuitenkaan löytyä. :D Maistelujeni perusteella omalle "oikeestaan aika hyvää" -listalleni pääsivät seuraavat oluet.

- Sori Brewing Rasberry Punch - Vadelmalla maustettu raikas hapanolut. Tästä tuli olo, että olisin halunnut joukkoon jäitä. Eli kesäjuoma

- Sori Brewing Havana Gose Ginger and Pineapple - Inkivääristä ja ananaksesta makunsa saava happaman suolainen gose.

- Cool Head  Mango Sour - Huumavan hedelmäisellä tuoksulla varustettu sour ale.

- Cool Head Sour Head Maracujá - Tää oli niiiiin passionhedelmäpommi! Tämä berliner weisse ei todellakaan tuntunut oluelta. 

- Beer Hunter's Mufloni Raparperi Sour - Villihiivoilla avosammiossa käytetty maalaismainen hapan raparperimehu.

- Rocking Bear Brewers Skydive Mango APA - Mangolla maustettu todella hedelmäinen pale ale on ensimmäinen 'ei hapan' -olut, joka  sai mut toteamaan, että "tää on hyvää, voisin juoda ehkä koko pullon"

 

Aika selkeän kuvionhan nuo juomat piirtää. Minutkin saa juomaan olutta, kun laittaa siihen hedelmiä tai marjoja. 

Tommia alkoi nyt vähän pelottaa, että säilyykö hänen olutherkkunsa enää koskematta jääkaapissa. Saadaanko tästä kohta meille yhteinen harrastus? :D

PS. Meiltä Porista tulee paljon arvostettuja oluita, tsekkaa siis esim. Beer Hunter'sin, Rocking Bear Brewersin ja Ruosniemen Panimon tuotteet!

Kommentit (8)

Alina

Voin niin samaistua tähän "oisko siideriä"-lausahdukseen! Olut ja kahvi muodostavat minulle eräänlaisen oikean aikuisen rajan, jota en ole tähän päivään mennessä ylittänyt. Rajalla on tullut käytyä, eli sekä olutta että kahvia maisteltua. Radler ja inkivääriolut ovat hyviä ja kahvi kermalla, makusiirapilla ja suklaaleivoksella menee alas. Ehkä joskus olen oikea aikuinen. Tosin Kööpenhaminassa käytiin miekkosen kanssa Garlsbergin tehtaalla ja siellä maistamani Indian pale ale oli kyllä ihan hyvää!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Itsehän en ole kahvia vielä maistanut! Se on se viimeinen aikuisuuden kynnys. :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Tintsh

Onko Helsingissä sijaitseva putiikki Pien tuttu? Siellä myydään pienpanimo-oluita, sun pitää käydä sieltä ostamassa tuliaiset seuraavalla Helsingin-reissulla. ;) Sijaitsee Ateneuminkujalla!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Eipä ole tuttu. Mut kiitos vinkistä, käyn ehdottomasti tutustumassa! Olen aina ihan innoissani jos onnistun ostamaan miehelle jonkun oluen jota se ei vielä ole maistanut. :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Tintsh

Tiedän tunteen, oma mies on olutharrastajia myös. :) Pien on tosi kiva kauppa, voin oikein lämpimästi suositella!

Vierailija

Joo minullakin on suvussa intohimoisia oluenharrastajia, niitä kutsutaan meilläpäin ihan vaan juopoiksi:).

Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

"Voi p***eleen kiinalaiset, kun ovat vääntäneet mutterit tiukkaan!" mutisi mies keskiviikkona kasatessaan uutta polkupyöräänsä olohuoneessamme. Nauratti se jupina. Miten se onkin, että olipa kyseessä sitten Ikean huonekalu, tai polkupyörä tai ihan mikä tahansa kasaamista kaipaava vempele, niin ei se ikinä ihan ilman kiroilua kyllä synny.

Mut olen kyllä tosi iloinen, että meidän taloudessa on tuo Puuha-Pete, joka on aina tykännyt hoitaa kaikki kasaamiset. Ei ole kyse siitä, ettenkö osaisi vaikka Ikea-mööpeleitä itse koota (on niitä tullut melkoinen määrä ruuvailtua esim entisellä työpaikalla), mutta itselläni ei kyllä yks tai kaks perkelettä riitä niissä hommissa. Miehellä on noissa hommissa paljon parempi pinna kuin itselläni, joten jätän ne suosiolla hänen kontolleen ja toimin assistenttina pyydettäessä. 

Tommilla oli jo ennestään hyvä polkupyörä, mutta hän halusi hankkia tuollaisen halpismankelin ns. baaripyöräksi, kuten itse sitä nimittää. Eli sen verran edullinen vehje, josta ei kauhean iso poru tule, jos (kun) se viedään. Täällä Porissa pöllitään pyöriä ihan älyttömästi ja ihan sama miten ovat lukittuina. Itseltäni on täällä asuessa viety neljä polkupyörää ja kaksi niistä lähti jopa kerrostalon lukitulta sisäpihalta. Erillinen kulkupeli "humputtelukäyttöön" ei siis ole ihan pöljä ajatus.

Itsekin tajusin, että taitaisi olla taas aika ottaa kaksipyöräiset taas talven jäljiltä käyttöön. Itsellänikin on kaksi kulkupeliä: mummopyörä, jolla hoidan arkiset siirtymiset kauppaan ja töihin, ja toisena sitten viime kesänä hankkimani sporttisempi vempele, jolla voi ajaa ihan vaan pyöräilyn ja liikunnan ilosta. Pitäisköhän ottaa tälle kesälle oikein joku kilometritavoite? 

 

Kommentit (2)

Aba

Itelläkin löytyy bilepyörä ja se toinen =)  bilefillarilla kaikki öhöm sellaset reissut jossa voi kolhuja tulla tai vaarana että sitä ei enää telineestä löydykään/löydäkään....