Kirjoitukset avainsanalla Työ ja opiskelu

-Kaupallinen yhteistyö UKKO.fi:n kanssa-

Minulla ei ole muutamia pätkiä lukuunottamatta ollut työpaikkaa enää yli kolmeen vuoteen, mutta minulla ei ole myöskään omaa yritystä. Töitä kuitenkin teen koko ajan ja tilille kolisee sen ansiosta liksaa. Mikäs tää kuvio sitten oikein on, jos ei ole työpaikkaa eikä yritystä?

Homman nimi on ns. kevytyrittäjyys. UKKO.fi on palvelu, joka mahdollistaa töiden laskuttamisen ilman omaa yritystä. Palveluun rekisteröityminen on ilmaista ja sen käyttö todella helppoa. Voit aloittaa palvelun käytön heti. Sovi työstä ja hinnasta asiakkaasi kanssa, hoida homma ja lähetä lasku. Palkanmaksua varten toimita vielä verokorttisi Ukkoon.

Kun asiakas on maksanut laskun, UKKO.fi hoitaa eteenpäin kaikki lakisääteiset maksut, ottaa itselleen 5% palvelumaksun ja maksaa palkan tilillesi. Superhelppoa!

Palvelu sopii erinomaisesti esimerkiksi opiskelujen ohessa työskentelevälle, yritystoimintaa suunnitelevalle ja ideaansa testaavalle tai vaikka palkkatyötä ja omia keikkoja yhdistelevälle. Eikä mikään estä olemasta ihan kokopäiväinen kevytyrittäjäkin.

Videolta selviää mm. miten päädyin UKKO.fi -käyttäjäksi, mitä kaikkea olen viime aikoina liksani eteen tehnyt, mikä kevytyrittäjyydessä on mielestäni parasta ja kaipaanko takaisin vakiduuniin. Pistä video pyörimään!

 

 

Vastailen kommenttiboksissa mielelläni, jos sinulla on kysyttävää UKKO.fi:n käytöstä. Mikäli palvelu voisi sopia sinunkin tarpeisiisi, kannattaa myös tutustua Usein kysyttyihin kysymyksiin vastauksineen. Voit myös lukea minun muutaman vuoden takaisen postauksen, josta selviää perusteet.

Kommentit (2)

Vierailija

Tulkitseeko kela tällaisessakin muodossa sinut yrittäjäksi, eli työttömyyskorvauksista on turha haaveilla, jos sellainen tilanne tulisi :D? Muuten voisin kuvitella, et sun kannattaisi laittaa oma firma pystyyn :) siinä olis paljon hyviä puolia.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Juu, todennäköisesti työttömyyskorvauksista olisi turha haaveilla.  Mutta eipä se tilanne olisi yrittäjänä sen kummempi. Mun "työttömyyskorvaukset" on säästötilillä. :D

Ja itse asiassa keväällä 2014 mä sain 2 tai 3 kuukautta soviteltua päivärahaa, vaikka oli tuloja Ukon kautta. Mutta tämähän tuntuu edelleen olevan sellainen harmaa alue, että ei ole vielä ihan yhtenäisiä käytäntöjä vaan päätökset saattaa riippua paikkaunnasta ja virkailijastakin.

Syy miksi en ole toistaiseksi vielä ollut halukas laittamaan omaa firmaa, on ollut se, että mulla on tosiaan välillä noita useamman kuukauden työputkia ja en ole sen vuoksi ollut halukas makselemaan ympäri vuoden YELiä. Ukon kautta eläkemaksuja menee tasan tekemäni työn mukaan. 

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Kirjoitin joskus yli vuosi sitten ongelmistani kalenterin käytön kanssa. Tilajatkumo-synestesian vuoksi aika ei ole päässäni pelkästään lineaarisessa muodossa, vaan näen esimerkiksi viikot päässäni ovaalin mallisina. Koska sisäinen näkymäni on kovassa ristiriidassa kaikkien painettujen kalenterien kanssa, tuntuvat fyysiset kalenterit aina aivan vääriltä ja hankalilta käyttää. Mutta silti mä aina sorrun yrittämään uudelleen. Niin tälläkin kertaa vuoden vaihtuessa.

Olin joulukuun alussa Helsingissä ja meneillään oli vähän alakuloinen päivä. Olin juuri saanut varmistuksen #Evekin päättymisestä, joten fiilikset olivat alkavan vuoden suhteen hieman huolestuneet. Aina, kun joku työprojekti päättyy, on ensimmäisenä ajatuksena, että "apua, en kuitenkaan löydä mitään uusia duuneja! Miten mä pärjään? Kohta asun sillan alla!" Ja toisin kuin voisi kuvitella, että noiden ajatusten keskellä pistetään hädissään kukkaron nyörit tiukalle, niin todellisuudessa sitä huomaakin lohtushoppailevansa. 

Täydelliseltä lohtuostokselta tulevaisuushuolissa pyöriskellessä tuntui tämä Papershopista löytämäni suunnattoman suloinen Rifle Paper Co:n vaaleanpunainen kalenteri vuodelle 2017. Katselin kalenterin söpöjä sivuja ja ajattelin, että vuodesta ei voi tulla huono, jos minulla on näin kaunis kalenteri. Vaaleanpunaiset kannet oikein huutavat sisäänsä kaikkea kivaa ja kuplivaa säpinää. Uusia projekteja, unelmia ja tavoitteita. Rentouttavia matkoja ja ikimuistoisia iltoja ystävien kanssa.

Minulla olisi hirmuinen into ja kutina päästä kirjoittamaan kalenteriini kaikkia ihania töitä ja menoja, mutta toistaiseksi on vielä pelottavan tyhjää. Olen tässä nyt joululoman ajan työstänyt päässäni tämän hetkistä tilannetta ja yrittänyt päästä huolieni niskan päälle. Olen yrittänyt muistuttaa itseäni, että lähes ainahan nämä vuoden alut ovat olleet hiljaisempia.

Vuoden takainen tilanne nyt vaan sattui olemaan ihan harvinaisen hyvä, kun tiesin tuolloin toimeentulon varmaksi seuraavaan syksyyn saakka. Vuosi 2016 oli kokonaisuudessaan sellaista hurrikaania töiden suhteen, että kiireeseen ja hyvään taloudelliseen tilanteeseen ehti vähän tottua ja tuudittautua. Siksi tuntuu oudolta ja vähän pelottavalta, kun ekan kerran noin puoleentoista vuoteen, kalenteri ei olekaan lähikuukausilta täynnä. 

Hetken masistelun jälkeen tein itseni kanssa sopimuksen, että vielä tammikuun aikana mä en hätäänny ja panikoi, vaikka ei juuri hommia olisikaan. Annoin itselleni luvan olla tämän kuun ihan rennosti ja pidellä kaikki ne vapaapäivät, joita kaipasin vuoden 2016 kiireissä.

Mutta kevään ajaksi pitäisi sitten tosiaan kalenteri saada täytettyä. Tätä asiaa edesauttaakseni olen päivittänyt portfoliota ja kerännyt listaa vanhoista asiakaskontakteista, joita voisi taas muistutella omasta olemassaolostani sekä tehnyt alustavia suunnitelmia uusista koulutuspalveluista.  

Eiköhän ne tammikuun aikana taas suunnitelmat kirkastu. Ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin puhelin alkaa piristä ja sähköposti pursuta aika lailla sillä hetkellä, kun päättää pitää vapaata. (Tänään tulikin jo yksi puhujakeikka -pyyntö)

Kesäksi onkin sitten onneksi työt jo sovittuna. Kesä-heinä-elokuu menee viime vuoden tapaan Satakunnan Kansassa lehtikuvauksen parissa ja olen siitä todella iloinen. SK on työpaikka, jossa todella viihdyn, niin ihmisten kuin itse työnkuvankin puolesta. Ja kesä on mitä mahtavinta aikaa olla noissa hommissa, kun Porissa ja koko Satakunnassa tapahtuu koko ajan. 

Onneksi menneen vuoden töiden nostamattomilla liksoilla elättää itseään iisisti vielä ainakin pari kuukautta ja muutama kuukausi menisi sitten vielä säästöillä. Tuskin siihen vaihtoehtoon tarvitsee turvautua, mutta asian ajatteleminen antaa minulle mielenrauhaa. 

Mielenrauhaa antaa myös tämä ihana kalenteri. Siitäkin huolimatta, että sen viikot ovat minun näkökulmastani väärän mallisia. Luotan siihen, että noin nätti kalenteri täyttyy kivoilla jutuilla. En aio antautua sille pessimistiselle ajatukselle, joka oli itselleni kovin tuttu vielä jokunen vuosi sitten, että hyvän kauden jälkeen on pakko tulla iso kasa paskaa niskaan. Ei ole mitään syytä, miksi mahtavaa vuotta 2016 ei seuraisi vieläkin ihmeellisempi ja upeampi 2017. 

Eikä se kalenteri täysin tyhjä ole. Tammikuun loppupuolella on jokunen duunihomma merkittynä, huomisen kohdalla lukee, että "Juna 7.15, kotiin <3" ja kalenteriin ihan ensimmäisenä tehty merkintä näyttää tältä:

First things first. 

Jos tuo söpö kalenteri hurmasi sinutkin, niin löysin sitä vielä ruotsalaisesta Papercut -nettikaupasta. Saatavilla myös sininen versio.

Kommentit (9)

Vierailija

Kippis sille, että EVEK loppuu! Ollaankin duunissa pohdittu, että mikä moisen hutun tarkoituksena oli :D

Alissa

Kääk. En oo ikinä tienny että tälle on joku nimi -- siis sille, että ajattelen viikot ympyröinä ja vuodet pitkinä soikioina! Heh. Olipa hauska juttu. Täytynee tutkia asiaa vähän enemmän :)

Veera
Liittynyt2.9.2015

Minä luulin toissa vuoteen saakka, että kaikki ihmiset näkevät ajan/kaelnterin päässään samalla tavalla kolmiulotteisena ns. avaruudessa. Hämmästys oli suuri, kun selvisi, ettei näin olekaan. Olen yrittänyt kysellä muilta miten he ajan näkevät, mutta eivät kuulema mitenkään erityisesti. :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Sitä oli ihan parhautta tehdä! :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Maiju

Ihana kalenteri! melkein kateeksi käy, mutta sitten muistinkin,että itse käytän kännykän kalenteria... se vasta tylsä onkin, mutta pieni ja aina mukana.

Nyt rennosti alkuvuosi. Tammikuussa ihmiset on aina vähän koomassa, mutta kyllä ne siitä havahtuu! ;) 

Veera
Liittynyt2.9.2015

Kyllä mullakin asiat on tuon lisäksi myös kännykän kalenterissa, mutta tuosta paperikalenterista tykkäsin ihan sen nätin ulkomuodon vuoksi. On jotenkin "tärkeämpi olo", kun kantaa mukanaan fyysistä kalenteria. :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

h_eidi

Onpa kaunis kalenteri. Pitäisi opetella myös pitkästä aikaa käyttämään paperiversiota siltä varalta, että puhelin hajoaa. Ja viimeisen kuvan sydämen ymmärrän erittäin hyvin herrat taas viime viikolla nähneenä; huippukeikka jälleen kerran :).

Veera
Liittynyt2.9.2015

Minäkin näin Amot viimeksi noin kuukausi sitten Eclipse-kiertueen merkeissä. Ihanaa, että seuraavaan keikkaan on taas vaan muutama viikko!

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Meillä oli maanantaina kevään viimeinen #EVEK-kuvauspäivä ja sen jälkeen vietettiin hieman karonkkaa Ravintola Kuu Kuussa herkutellen. Siinä skumppalasien kilistelyn jälkeen Me Naisten mimmit kiskaisivat kasseistaan jotakin aivan mahtavaa, me saatiin kaikki itsestämme tehdyt ihan aidon lehden kannen näköiset printit kehystettyinä. Tekstit kaikki tietenkin jokaisen itse suustaan päästämiin juttuihin linkittyviä. Ai hitto, että me naurettiin. Tämä oli ihan paras lahja ikinä ja jää ihanaksi muistoksi seinälle.

Pelkkien muistojen varassa ei toki tarvitse vielä ryhtyä elämään, sillä #EVEKin tekeminen jatkuu kyllä jälleen syksyllä, mutta nyt siis pidellään vähän kesätaukoa. Kaksi jaksoa on kuitenkin vielä julkaisematta, eli toukokuun tokalla viikolla tulee vielä uutta kamaa ulos. Ja se onkin ainakin lookkien puolesta vähän erikoisempi setti... 

Nyt kuitenkin tän tuotantokauden purkkiin saamisen kunniaksi kokosin vähän (tai siis ihan pirusti) kuvia kulisseista menneiltä kuukausilta. 

Uuden vuoden jaksossa riitti kimallusta ja blin blingiä!

Syksyllä pöljyiltiin promokuvauksissa

Meidän pikkuruinen pukkari on aina kuvauspäivän jäljiltä kuin siellä olisi käynyt hurrikaani. Stylistimme Jemina on todellinen koruharakka, joten asuun kuin asuun löytyy aina oikeanlaiset killuttimet.

Ohjaamossa riittää ruutuja. 

Ennen kuin kamerat käynnistyy, hyörii studiossa vielä tyyppi jos toinenkin. Stylisti Jemina asettelee helmoja ja käärii hihoja ja maskeeraja Anna käy vielä suihkuttamassa lisää lakkaa ja lisäämässä puuteria. Äänimies  käy asentelemassa mikrofoneja ja vaihtamassa lähettimiin pattereita. Joskus mikrofoni kuitenkin eksyy johonkin intiimeihin paikkoihin, ainakin jos on tuohon Niinan kuvaan uskomista. :D

Mut päälle päätettiin laittaa peitelevy. Suits me! 

Useimmiten tyyli on enempi kuin kohdallaan... (Minni Hiiri meets Harry Potter -look on tämän viikon vappu-jaksosta!)

...mutta ihan aina ei Jeminan ehdotukset toimi. :D Tästä Junarosen mallikappale-mekosta oli kenties unohtunut joku nappi. Tai sit mulla on vaan ihan hervottoman iso pää.

Niina ja Ulla naureskelevat aina mun vakiolle selfie-ilmeelleni. Mutta siihen hymyyn on syynsä...

En toisaalta noilla selfieilmeillä hirveesti arvostelis!

Puheenaiheet ovat toisinaan olleet kouriintuntuvia

Ja toisinaan taas kovin riisuttuja.

Syksyllä oltiin koko sivun kokoisina lähes kaikissa Sanoman lehdissä, jopa Hesarissa! Tehtiin ohjelman aluksi haastis Me Naisiin ja nyt viimeisenä kuvauspäivänä käytiin Radio Aallon vieraina.

Jos nyt jotenkin koittaisin tätä kiteyttää, niin onhan tää ollut ehkä hauskin duuni ikinä!

Nyt muutama kuukausi muita hommia ja palataan studioon syksyllä!

Kommentit (3)

Hyi!

Eipä tuo alastomana esiintyminen kovin helppoa ole. Ilmeenne ovat aika vaivautuneita. Tähänkö tosiaan on tultu huomionhakuisuudessa? :(

Veera
Liittynyt2.9.2015

No voihan nyt pylly. :( Kiitti infosta, katotaan kauanko sen kuntoon saamiseen tällä kertaa menee..

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

"Sä näytät jotenkin hirveen paljon hienommalta sillon kun et oo täällä töissä!", totesi kerran eräs työkaveri, kun poikkesin mekko päällä ja normaalit meikit naamassa toimituksessa jollain muilla asioilla kuin työvuoron merkeissä.

Mitä.. en yhtään ymmärrä miten hänellä tuli tuollainen ajatus mieleen, olenhan minä aina töissäkin niin kovin laitettuna, hienona ja kauniisti pukeutunut! Katsokaa vaikka. :D :D

*kuvan kynsilakka ja kengät saatu*

Tämän takia ei kauheen usein asukuvia näy sellaisilta päiviltä, kun olen lehtikuvaushommissa. Jos ei muukaan pukeutumiseni ole kovin fäshönii, niin on se nyt yleensä vähän kuvauksellisempaa kuin nää työpäivien valinnat. Mutta tänään päätin ikuistaa tämän arkirealismin huipentuman. Pikkasen lököttävät mammafarkut, Amorphis-huppari ja vaelluskengät. Kaiken tämän hälläväliä kuhan on mukavaa -tyylin kuitenkin sitten kruunasin lakkaamalla kynteni passaamaan yhteen noiden Merrellin kenkien kanssa. :D

Mä lakkaan kynsiä tosi harvoin, koska A) olen siinä ihan tosi huono ja B) mun kynnet on tollaset nysät, mutta olen ilokseni huomannut, että noi Lumenen Gel Effect -lakat on jotenkin tosi jotenkin helppokäyttöisiä. Siis levittyvät ihmeen siistin näköisesti, jopa tällaisen totaalisen kynsilakkaustöpeksijän käsissä. Ehkäpä voisin koittaa aktivoitua tässä asiassa, nyt saatuani muutamia ihania kevätsävyjä kokeiluun. (Kuvassa sävy 6 Laineilla. Kaupoissa ensi kuussa)

Iltavuorossa ohjelmassa oli taas pitkästä aikaa lätkän kuvaamista. Oli pakko napata muutama ruutu kännykällä, jotta saatte käsityksen siitä mistä me tuolla Isomäen jäähallissa oikein kuvataan. Parin neliömetrin kokoinen kuvaajien spotti sijaitsee vaihtoaitioiden välissä, eli ihan siinä tapahtumien ja joukkueiden välisen vittuilun ytimessä. Vaihdossa olevat maalivahdit vielä kaiken lisäksi eivät istu tuossa samalla vaihtopenkillä kuin muut pelaajat, vaan töröttävät valtavien varusteidensa vuoksi korkeammilla jakkaroilla meidän kuvaajien molemmin puolin.

Jos meitä sattuu karsinaan kolme kuvaajaa (maksimimäärä, mikä saa olla), on siellä kyllä varsin tiivis tunnelma ja saa melkein varoa, ettei tule horjahdettua molken syliin. Tänään kaksi erää vahdossa ollut Ässien Andreas Bernard on kyllä sen verran komea tapaus, että sen syliin vois vähän kaatuakin. :D Mutta kyllä mun kaikista suosikein vierustoveri on ollut syksyllä Ässissä vuokralla ollut Oskari Setänen, joka pelasti mut kerran täpärästi kiekolta nappamalla sen hanskaansa juuri naamani edestä. Oih, mikä prinssi! 

Kypärä on kuvatessa pakollinen, sillä laidan luona heiluessa on hyvin mahdollista saada mailasta tai kiekosta päähän. (siitäkin huolimatta, että vieressä istuu maalivahti) Valppaana saa siis olla ja ottaa pari peruutusaskelta, kun ukkoja rysähtelee laitaa päin omalla kohdalla. Tiukimmissa vaihtotilanteissa saattaa saada pelaajan itselleen kirjaimellisesti syliin, kun kentältä vaihtoaitioon syöksyvä pelaaja hyppää laidan yli vähän väärästä kohtaa. Eli jännitystä ja tiukkoja tilanteita riittää. 

(Tossa oikealla alhaalla olevassa kuvassa näkyy mun takaa lippispäinen tyyppi, se on maalivahti. Eli tosiaan aika iholla ollaan. :D)

Olin jokin aika sitten seuraamassa yhden pelin ihan vapaa-ajalla yleisöstä käsin ja se tuntui kauhean tylsältä. Katsomosta puuttui kaikki se vaaran tunne, hienhaju ja pelaajien vastapuolelle heittämät herjat mitkä leijuvat ympärillä, kun seuraa tapahtumia tuosta kaukalon reunalta. Jos vielä vuosi sitten suhtauduin kiekkokuvaukseen hieman nihkeästi, niin olen sittemmin jo innostunut asiasta ja ilahdun, jos työvuoro osuu pelipäivälle. Tokikin olen hommassa vielä melko surkea, mutta just kivaa opetella jotain uutta. 

Yks ainoo paska juttu tossa hommassa oli tänään, se ei tosiaan oo selkäkipuisen puuhaa töröttää hartiat korvissa sen muutamaan kilon mötikkä naamalla 3x 20 minsaa. Myöskään ne mun läppärillä tyskentelyasennot erätauoilla ei ollut olosuhteista johtuen kauheen ergonomisia.. Mua on nyt muutaman viikon vaivannut hirveet jumit rintarangassa ja sitä on rassattu fysioterapeutilla, erilaisilla harjoituksilla ja akupunktiolla. Olin nyt vihdoin ollut useamman päivän putkeen kivuttomana, mutta en oo enää. Ja seuraavan kerran kiekkoa kuvaamaan taas lauantaina. Auts. 

Kommentit (5)

alina

Voin kyllä kuvitella, ettei katsomosta käsin peli tunnu yhtään samalta! Näin opiskelijana istun aina 1-6 riveillä (opiskelijahintaan ja Tapparaa kannattaen tietty!), ja mitä lähempänä jäätä ollaan, sen paremmin näkee myös yksittäisten pelaajien ilmeitä, taklauksia jne. Ehkä kokonaiskuva pelistä ei ole yhtä hyvä kuin ylhäältä tai televisiosta katsottuna, mutta hallilta haetaankin erilaista tunnelmaa. Mitä haasteita jääkiekon kuvaamiseen liittyy sen lisäksi, että pelaajat eivät tönötä paikoillaan poseeraamassa kesken pelin tiimellyksen tai mainitsemiesi kiekkojen ja pelaajien tuleminen päälle? :D

Veera
Liittynyt2.9.2015

Tähän onkin hyvä vastata just täältä Ässät-HPK matsin toiselta erätauolta. :D
Onhan tässä haasteita aika paljonkin tällaiselle urheilukuvauksen suhteen melko kokemattomalle. Hirvee vauhti, ja pitäis olla mielellään kristallipallo jotta osais ennakoida tilanteita. Ja se saakelin seepra on aina tiellä!! 😂😂

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Veera
Liittynyt2.9.2015

totta on, että isot rinnat lisää selkäongelmia, mutta ei ne kaikki kuvausasennot ole herkkua mun tissittömien kollegoidenkaan mielestä. Mutta kiitos kovasti diagnoosistasi.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

Eip kestä. Eik se tietty su tai su asentoje syy oo et ässät ei pärjää, ne vaa ei osaa pelat.

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Instagram