Kirjoitukset avainsanalla Ryhmätunnit

Näissä postauksen kuvissa näkyvä hymy on aivan valheellinen, tai johtuu korkeintaan siitä, että kuvat on otettu tunnin jälkeen ja olen tajunnanräjäyttävän onnellinen, että helvetti oli vihdoin ohi. Takana oli nimittäin kuvituskuvia nappaillessa tunnin mittainen kidutus nimeltä Bodybalance.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tää oli joku hiton tähtiasento.

Olin tehnyt maanantai-illaksi liikuntatreffit kaverini Anun kanssa ja kohteena oli Lady Linen Bodybalance-tunti. Olen huomannut nyt itselleni toimivimmaksi motivaattoriksi liikkumaan lähtemiseksi sen, että sovin päivän ja ajan jonkun kaverin kanssa jolloin siitä on isompi kynnys luistaa. Maanantainakin meinasi laiskottaa ja tympästä eikä ois kauheesti innostanut kiskoa trikoita jalkaan. Ja vielä kun oli mun vanhemmatkin meillä käymässä, niin tuntui, että olis ollut monta hyvää tekosyytä jättää sporttailut väliin. Mutta sinne mä itteni kampesin puoli kahdeksaksi odottaen jotain kivan lempeetä kehonhuoltotuntia. Tuntikuvaus kun lupailee kyseessä olevan rentouttava ja harmoninen tunti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Piti olla puu, mut tää on huojuva yksilö.

 Lempeätä ja harmonista.. just just. Mä aloin haaveilla kotiin pääsystä jo lämmittelyjen jälkeen tehdyn aurinkotervehdyshelvetin aikana. Siinä otettiin kömpelöltä rasvasäkiltä luulot pois, kun ähelsin epätoivoisena asennosta toiseen notkeana ja ketteränä kuin virtahepo. Hikea virtasi Niagaran lailla ja tajusinkin sitten peiliin vilkaistessa, että olin unohtanut putsata silmämeikit ennen tunnille menoa ja ne olivat normi arkimeikkiä vahvemmat aiemmin päivällä tapahtuneen kuvauksen vuoksi. Peilistä tuijotti siis jo aurinkotervehdyskierrosten jälkeen hiestä läpimärkä epätoivoinen ja vittuuntunut zombie-virtahepo. Ja mä halusin kotiin niiiiin kovasti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tasapaino ei pitänyt ja voimat ei riittänyt ja notkeus oli luokkaa rautakanki ja tissit ja mahaläskit oli tiellä koko ajan ja trikoot rullautui vararenkaan alle ja hiki meni silmiin ja ja ja ja... Aivan järjettömän hirveetä kidutusta siis. Ja sitten vielä totta kai punastuin häpeästä töräyttäessäni ilmoille kaasufanfaarit lankutuksen päätteksi juuri kun biisi sopivasti loppui antaen tilaa muulle äänimaisemalle. Sitten tulikin mieleen Siskonpedin ensimmäisen jakson yllätyskyykky-sketsi ja siinä pieraissut jumppaohjaaja ja aloin sitten hihittelemään itsekseni. Tämä olikin sitten tunnin loppumisen lisäksi ainoa ilon hetki koko tunnilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tissit ja maha oli ihan tiellä. Hymy täysin feikattu.

 Joo, siitähän se notkeus ja lihasvoima sun muut kehittyy, kun jaksaa tehdä eikä tuo tunti sitten enää jonkin ajan kuluttua varmasti tuntuisi enää yhtä hirveälle. Mutta juuri nyt pidätän itselleni oikeuden sanoa, että oli ihan kamalaa. Liikunnan ilo ei ollut ihan ekana mielessä tällä kertaa.

Mut silti, mietin jo kadulle päästyäni, et pitäiskö mennä koittaa toisenkin kerran. :D

Kuvista kiitos ystävälleni Anulle!

Kommentit (8)

aak

Oi, balance. Tuo iltojeni ilo. Joo maha on välillä vähän tiellä ja uusissa ohjelmissa hiki virtaa, mutta on se vaan niin ihanaa. Tuo laji on erityisesti sellainen, että kun ohjelman oppii ja liikkeet ovat tuttuja, koko tunti on vain sellaista flowta ja siitä saa tosi hyvän fiiliksen. Ja jostain syystä sen hien virtauskin loppuu lähes täysin, kun ei enää ähellä niin paljon =D

MiuMiu

Kannattaa mennä. Se on yleensä niitä tunteja, joissa ohjaajat eivät kilju naama punaisena ohjeita, ja joissa saa keskittyä venyttelemiseen ja liikkeen tekemiseen rauhassa - jos vaan ohjaaja malttaa pitää tahdin sellaisena.

Ihana blogi! Tässä olenkin etsinyt jotain inhimillistä liikuntablogia kun ei vain noihin fitness-teräspyllyihin oikein pysty samaistumaan. Itse aloitin liikunnan (ekaa kertaa elämässäni) kaksi vuotta sitten ja voi elämän kevät niitä aikoja. Oli varmaan ohjaajilla vähän väliä pissa sukassa, että onko tuo takarivin rähjäke enää elossa. Ekassa spinningissäkin pyörryin lopuksi. Mutta siitä se pikkuhiljaa lähti, vaikka taantumia on tullut loppuraskauden ja keisarileikkauksesta toipuessa. BodyBalance, BodyPump ja sisäpyöräily ovat jääneet suosikeiksi raskaasta alusta huolimatta. Ne kun on niin simppeleitä tunteja. Vähänkään monimutkainen koreografia (kuten vasemman ja oikean erottaminen) niin mää potkasen naapuria vahingossa tai törmään seinään. Balance ei sen takia vieläkään ole mitään flowta meikäläiselle (kuten aikaisempi kirjoitti) ennen kuin ihan ohjelman loppuviikkoina kun meikäkin muistaa mihin mennään. Pumppi on mahtavaa, nosta, laske, nosta, laske, älä ajattele, hengitä, nosta, laske... :p

Kylläpä kuulostaa rentouttavalta ja harmoniselta:) mä en oo uskaltanut mennä ryhmäliikuntatunneille ollenkaan, jotain vaan yksin salilla yritän tehdä mahdollisimman huomaamattomasti...

Riikka

YLLÄTYSKYYKKY! Etpäs osannut yhtään aavistaa mitä tuleman piti.
Että otti samalla lailla pattiin olla ohjatulla kuntosalitunnilla zumbaintoilijan vetäjän pitämänä.... :) Alkuverkka oli täynnä zumbatyylisiä yllätyskyykkyjä. Itsellä oli silti jossain määrin hauskaa, kun kuvitteli Pirjon piukoissa ja räikeissä trikoissa..!

nipsuu

Samaistun niin tuohon pieruun :D! En tiedä mikä siinä on, mutta mua pierettää urheillessa tosi paljon!

Haller

Rohkeasti uutta yritystä kehiin, koska lupaan, että muutaman kerran jälkeen tunnit alkavat sujua ja jälkikäteen olo on suorastaan euforinen. Aloittelijalle tunti on muutenkin erinomainen, koska se kehittää voimaa, liikkuvuutta ja tasapainoa tosi lempeällä tavalla (verrattuna siis esim. varsinaisiin lihaskuntotunteihin). Suosittelen myös pilatesta, siellä mennään oman kunnon mukaan. Tsemppiä treeneihin! :)

jonnnna

HEI! :) kannattaa ehdottomasti antaa tunnille vielä mahdollisuus, nimim, aivan samankaltainen aloitus balancen kanssa :D nykyään ko. tunti on itselleni aivan henkireikä, valitettavasti vaan nykyisessä kaupungissani en ole vielä tunnille päässyt!

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Instagram