Kirjoitukset avainsanalla Rapakunnossa

Heipä hei... Kirjoitin tän megapitkän postauksen jo kertaalleen ihan vain saadakseni julkaistessa jonkun error-ilmoituksen ja koko paska katosi taivaan tuuliin. Että ihan pari voimasanaa nyt tähän. Mut ei muuta kuin uus yritys..

Seurailen jonkin verran erilaisia treeni- ja fitness -blogeja ja mä niiden perusteella oon ymmärtänyt, että kirjoittaessaan salilla käynnistä, olisi postaukseen hyvä liittää kuva omasta perseestään. Oma selluahterini ei kuitenkaan ole niin kummoisen muotoinen, joten joudutte nyt pakarakuvien sijaan katselemaan kuvia ihan niistä itse suorituksista ja olen pahoillani rakkaat, se ei ole nätin näköistä! Mut saattepa vähän vaihtelua niihin mun iänikuisiin asukuvahymyihin. :D

Sain tuossa syksyllä Sopivasti Lihava -blogia kirjoittavalta Piialta kommenttiboksiini kutsun tulla joskus kokeilemaan vahvamieslajeja hänen kanssaan ja lauantaina me sitten treffattiin Power Teamin salilla. Mua kiinnosti homma kovasti, mutta täytyy sanoa, että pelkäsin, että mahtaisiko sieltä löytyä riittävän kevyitä kamoja meikäläiselle. 

Vahvamieslajien repertuaarihan on todella laaja, mutta Piia oli miettinyt valmiiksi muutaman ensikertalaisen kokeiltavaksi sopivan lajin ja pisti mut aloittamaan farmarikävelystä.

Vasemman puoleisessa kuvassa molemmassa räpylässä on vasta 30 kiloa, jolloin naamalta löytyy vielä hymyä. Oikealla molemmille puolille on ladattu 20 kg lisää, jolloin alkoi ilme nostaessa jo vähän muuttua. :D Ton lastin kanssa onnistuin kuitenkin kävelemään 20 m radan edestakaisin. Vielä 40 kilon kohdalla ei tuolla matkalla puristusvoiman kanssa ollut ongelmia, mutta 50 kilon kanssa mentiin kyllä viimeiset metrit aina ihan "toivotaan toivotaan!" -meiningillä otteen alkaessa luistamaan. Farmarikävelystä sanotaankin, että se on oiva harjoite otekyvyn parantamiseksi!

Heti jo tämän ekan lajin kohdalla kävi hyvin selväksi miten kokovartalohommaa toi on. Vaikka tossa kävelyssä joutuvat koville niin jalat kuin kädetkin, niin se on aivan mahtavaa treeniä myös ja etenkin keskivartalolle. Joutuu ihan tosissaan keskittymään ruodon koossa pitämiseen ja hengittämiseen.

Seuraava laji, merimieskävely, ei päästänyt keskivartaloa ainakaan helpommalla vaikka en edes päässyt askeltamiseen asti. Tuo pelkkä häkkyrä ilman lisäpainoja oli jo 135 kg, joten olin ihan tyytyväinen, että onnistuin edes saamaan sen irti maasta. Pikkaisen olisi saanut olla vähemmän painoa, jotta olisin uskaltanut koittaa kävellä. 

Mut ihan jo pelkkä kehikon nostaminen kävi ihan urheilusta, sillä oikean asennon ja vartalon painopisteen löytäminen ei ollut helppoa näin ensikertalaiselle. Ja tässä jos missä kyllä huomasi oman keskivartalonsa heikkouden. Ilman vyötä en olisi tuota maasta irrotustakaan saanut tehtyä.

Mut jumantsuikka, mä sain sen irti maasta!

Tässä Piia näyttää oikeanlaisen rauhallisen askelluksen mallia. Hänelle toi 135 kiloa on ihan keveetä kauraa. Tämä voimamimmi on kävellyt 5 m 250 kilon kanssa ja pelkän maastairrotuksen hän on onnistunut tekemään jo 300 kilolla. Huhhuh.

Vahvamieslajeissa tuntuu näitä kaikenmaailman kävely- ja kantamislajeja riittävän ja seuraavaksi alettiinkin rymyämään säkinkannon parissa. Koska säkki pitää kaivaa niin hankalassa asennossa tuolta lattialta asti syliin, olin ihan varma, että tuo kevyin, eli 50 kilon säkkikin olisi itselleni liikaa. Mutta vielä mitä, sehän nousi syliin jo heti ensi yrityksellä.

Ekalla yrityksellä jouduin pudottamaan säkin jossain n. 30 metrin jälkeen. En niinkään siksi etteikö ote ja voimat olisi riittäneet pidemmälle, vaan siksi, että olin ottanut säkin vähän turhan ylös ja se painoi todella kivuliaasti minun muutenkin viime aikoina jostain syystä arkana ollutta oikeaa tissiäni. Saakelin H-kupit, kun ovat niin monessa sporttihommassa tiellä! 

Tuossa säkin kannossa kuulema hankalinta onkin juuri se, että säkkiä joutuu pitämään niin ikävästi vartaloaan vasten ja se painaa helposti esimerkiksi palleaa jolloin hengittäminen käy normaalia haastavammaksi. 

Piia siinä painii 70 kilon säkin kanssa.

Pitäisköhän mun alkaa nostaa painoja ihan kunnolla ja tavoitteelisesti? Mulla kun näyttäis olevan tuo Bull Mentulamainen ulkonäkö jo valmiiksi. Puuttuu enää lihakset.

Kävelyjen ja kantamisten jälkeen testiin pääsi vielä akselipunnerrus, jossa vaikeutta tuo jo pelkästään se, että tanko on huomattavasti normaali painonnostotankoa paksumpi. Tanko siis täytyy saada ensiksi rinnalle, ja sitten se vielä punnerretaan ylös. Noin pienen painon (tanko 30 kg) sais tietysti rinnalle ihan raakana, mutta kuvasarjassa Piia näyttää miten homma oikeasti isompien painojen kanssa tapahtuu, eli eka tanko tohon pallean kohdille, siitä sitten kääntö rinnalle. 

Itse en uskaltanut tätä lähteä tankoa isommalla lastilla kokeilemaan. Kuvasta näkyy aika hyvin tuo tangon paksuus. Ei tarvii paljo sormilukkoa miettiä, kun hyvä että ees kämmenet yltää tangon ympäri.

Lopuksi Piia näytti mulle vielä mallia tukkipunnerruksesta. Itseltäni jäi tämä väliin, sillä kevyinkin tukki (47,5 kg) oli itselleni sen verran painava, että en saanut sitä syliä pidemmälle.

Vaikka en kaikista testilajeista onnistunutta suoritusta saanutkaan, niin jäi silti kyllä tosi hyvä mieli ja onnistuin pessimistisiä ennakko-odotuksiani paremmin. Ja täytyy sanoa, etä pieni kiinnostuksen kipinä tota touhua kohtaan kyllä heräsi!

Myös tuo Power Teamin sali vaikutti tosi kivalta paikalta ja ainakin lauantaina siellä tuntui olevan oikein kannustava ja hyvä fiilis. Paikalla olleet punttiherrat suhtautuivat todella tsemppaavasti tällaista pikkupainoilla ähissyttä ensikertalaista kohtaan. 

Eilen aamulla olikin sitten aika mielenkiintoinen fiilis, kun yhdistyi siskon synttäreiden jälkeinen darra ja näiden hommien aiheuttama lihaskipu. Sain taas havaita vartalostani uusia kohtia joissa ilmeisesti on lihaksia. Normaalien etureisi ja keskivartalo -hapotusten lisäksi huomion kiinnitti mm. noiden kuvaan merkittyjen paikkonen lihaskipu. 

Mahtavaa oli kyllä kaikin puolin. Kiitti hienosta kokemuskesta ja asiantuntevasta opastuksesta Piialle!

Kommentit (6)

Marjukka

Ihan asiaan mitenkään liittymättä, blogisi ei jostain syystä ole päivittynyt blogloviniin.

Olin susta jo huolissanikin, tsekkasin instasta (jota normaalisti en seuraa), oletko kunnossa ja hengissä, ja sitten löysinkin MONTA uutta postausta, kun tulin blogiisi suoraan.

Kokeilin nyt ottaa blogisi pois seuraamistani bloglovinissa, ja otin sen sitten takaisin, jospa tämä temppu auttaisi.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Juu, tää ongelma on tiedossa ja selvityksen alla. Toivotaan et homma taas pian skulaa!

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Veera
Liittynyt2.9.2015

nyt pitäis taas päivittyä Blogloviniin!

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Kaisu

mulle ei ainakaan oo päivittynyt, kun viimeks 28 päivää sitten :( 

SV

Jumankekka mimmi, mitkä voimat! Ihan vaan tuokin 50 kg säkin kanto, huh :D Tämmönen toimistohiirivässykkä nippa nappa jaksaa kantaa 25 kg säkin kaupasta autoon (kunhan ensin saa sen pungerrettua syliin), jopajotta tuplasti tuo määrä... Sulla on selvästi lahjoja voimalajeihin, ei kaikki tuohon pysty!

Himottelin joskus kesällä tuota Adidaksen haalaria, mutta jo pari catsuitia omistavana pidin näppini erossa. Elloksen loppualessa värioksennus tuli kuitenkin vastaan himpun alle kolmella kympillä ja jäljellä koko XL, jolloin itsehillintäni ei enää pitänyt. Eilen sitten hilluin ekaa kertaa punttikoulussa uudessa kokovartalosukassani.

Postauksen ekasta kuvasta käy muuten hienosti ilmi miten kaunis näky se on kun massivisen keskivartalon omaava pyllerö kyykkää. Siinä ei paljoa edellisen postauksen slimmaavat kalsaritkaan auttais. :D Olen todennut jo aiemminkin, että ainoa tilanne, jossa oman vartalon fyysiset ulottuvuudet tuppaa vähän ärsyttämään, on sporttihommat. Tai oikeastaan ne pistää enemmänkin naurattamaan kuin ärsyttämään. Eilen esimerkiksi tuli ihan hirveä nauruhepuli kesken toistojen, kun työntövetoa harjoitellessa tanko otti aina vatsamakkaraan kiinni. Että meni ainakin ohjaajan käskyjen mukaan todellakin vartaloa myöden. 

Kun mä kesän tauon jälkeen elokuussa palasin tuonne punttikouluun, oli mun ekan kerran tavoite vain selvitä itkemättä. Olin ihan varma, että kaikki opittu on valunut kesän aikana hukkaan, en enää jaksaisi nostaa edes tankoa eikä tekniikasta nyt ainakaan olisi enää tietoakaan. Onneksi tilanne ei ollutkaan ihan niin katastrofaalinen ja loppujen lopuksi homma alkoikin tuntua kivemmalta kuin koskaan aiemmin. Liikunnan iloa, jee!!! Sitähän mä olen tässä koittanut metsästää. Sitä fiilistä, että treenin loppuessa miettis jo, että koska pääsee taas. Nyt tuli sellanen olo. 

haalari-Adidas/urheiluliivit-Svegmark/painonnostokengät-Adidas

Useimmiten mä oon löytänyt liikunnasta iloa vaan siitä asiasta, kun se on vihdoin ollut ohi. Just puhuttiin yhden kaverin kanssa tästä asiasta ja todettiin molemmat olevamme kaikkea muuta kuin sitä ihmislajia jolla endorfiinit hyrräis täysillä siinä hikoillessa ja itseään rääkätessä. Ehei, mä oon se tyyppi jonka mielestä hengästyminen ja hikoileminen on pääsääntöisesti ihan paskaa ja joka miettii yleensä jo alkulämmittelyjen aikana kelloa katsoen, että eikö tää koskaan lopu. Urheilusuorituksen paras osa on ollut ehdottomasti se, kun sen on saanut vihdoin lopettaa. 

Tuota taustaa vasten mä nyt mietinkin, että tarviiko sitä yrittää tehdä liikkumisestaan jotenkin monipuolista ja tehdä erilaisia asioita vai voisko vaan tehdä sitä yhtä juttua jonka parissa on onnistunut löytämään edes pienen pilkahduksen sellaista aitoa tekemisen iloa? Olen tässä selaillut kaikenmaailman liikuntapaikkojen lukujärjestyksiä ja miettinyt, että pitäiskö kokeilla jotain uutta ja pitäiskö palata viime talvelta tutuille CT-tunneille ja pitäiskö kuitenkin koittaa tehdä jotain aerobistakin ja blaablaa. Mut pitääkö muka? Voisko sen ilon löytää jostain muustakin, jos kerran painonnostostakin? Onko tarpeellista vielä etsiä vai voiko tyytyä siihen, että näyttäis edes yksi laji löytyneen? Tällaisia mä mietin just nyt. 

 

Kommentit (10)

Katja

Ei kai sitä ole pakko harrastaa sataa lajia jos ei kiinnosta. Yksikin on tyhjää 100% parempi. Les Millsin Bodybalance on ihan huippu vaihtoehto kehon huoltoon ja hallintaan, sopii pyöreämmillekin tylleröille. Ikuisena pallerona vieroksun itse jumppatunteja, mutta esimerkiksi kuntonyrkkeily osoittautui ihan hupuksi touhuksi. Avoimin mielin kannattaa käydä kokeilemassa. Ei sitten mene uudelleen jos ei tunnu omalta jutulta.

Piia.S/ vihainenpekoni.blogspo...

Jos joskus riittää aikaa ja kiinnostusta ni tuu ihmeessä mun kanssa koikeileen vahvinmieslajeja!! Saattaisit jopa tykätä ;)

Veera
Liittynyt2.9.2015

no nyt oli kyllä houkutteleva ehdotus! Kiinnostais kyllä. :)

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

ELINA_

Niiin, miksi pitäis tehdä jotain mistä ei tykkää? Oon itse liikunnallinen ja varsinkin toi painonnostohomma on lähellä sydäntä. Mutta VIHAAN juoksemista. Oon ikuisuuden toistellut miehelleni että "mun pitäs kyllä alkaa juoksemaan", "juoksu pitäis alottaa", "jos alottais juoksemaan", "mun pitäis pystyä juoksemaan lenkeillä" toistellut noita lauseita viikottain. Kerran mies katsoi mua pitkään ja kysyi, että MIKSI sun pitäis alottaa juoksemaan? Eikö se riitä että liikut niinkun tykkäät liikkua, siitä liikunnassa on kai kyse. Pääasiallisesti sen pitää olla kivaa. Jäin oikein pohtimaan kerrankin sen sanomisia ja oon kyllä armahtanut itseni. Ei. Mun ei pidä alkaa juoksemaan jos en tahdo.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Hyvä kysymys kyllä tuo, että miksi pitäisi. Ei oo mikään pakko. Mut jotenkin sitä vaan asettaa itselleen jotain ihmeellisiä suorituspaineita ja kuvitelmia siitä mitä pitäis tehdä jotta olis hyvä ja ahkera ihminen. :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Jenni

Hmm, nyt on kyllä mennyt blogisi huonompaan suuntaan... Toivottavasti jumitukset johtuvat uudesta blogipohjasta.. Yritin etsiä vanhoja Rooman kuviasi, mutta vaikka valitsen "valokuvat" tai "matkailu", en pääse selaamaan kun muutamia postauksia. Blogi on muutenkin paljon sekavampi kuin entinen pohja ja mainoksia ym. ylimääräistä vähän liikaa. Toivottavasti muutat takaisin vanhaan pohjaan tai tämä pohja saadaan toimimaan paremmin :)

Veera
Liittynyt2.9.2015

Tästä kategorieiden ikävästä ongelmasta olen tietoinen ja siitä on laitettu viestiä koodarihemmoille. Siellä on ehkä blogipostausten siirrossa rikkoutunut noita tunnisteita tms, ja selaamisessa on muitakin bugeja. Asiaa yritetään selvittää ja saadaan toivottavasti pian korjattua. Nämä blogien siirrot on aina vähän kinkkisiä etenkin kun alusta muuttuu erilaiseksi, niin usein menee jotain vähän pyllylleen. Vanhaan pohjaan en kuitenkaan ole siirtymässä, kun nyt tämän sopparin olen Me Naisten kanssa tehnyt, eli täällä pysytään alun teknisistä ongelmista huolimatta.

Mutta tässä lläjä Rooma-postauksia! :)

http://www.menaiset.fi/blogit/tyylia_metsastamassa/rooma_viettelee

http://www.menaiset.fi/blogit/tyylia_metsastamassa/porta_portese'

http://www.menaiset.fi/blogit/tyylia_metsastamassa/holy_window_shopping

http://www.menaiset.fi/node/38016

http://www.menaiset.fi/node/38000

http://www.menaiset.fi/node/37979

http://www.menaiset.fi/node/38014

http://www.menaiset.fi/node/38001

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Netta

Jos vaihtelua kaipaat ja tanssi kiinnostaa yhtään, kannattaa kokeilla dancehallia tai dancehall queen styleä :)

Vierailija

Mun litannia lajeista ja/tai liikuntamuodoista joita inhoan/kammoa/välttelen/enhaluuueeskokeilla on kanssa melkoinen. Noi kaiken maailman astanga-rentoutumis- venyttely- aihyvähelvetti -lajit on sillä kärjessä. Jopa jokunen vanha lemppari (pyöräily, juoksu) ei vaan enää maistu lainkaan. Joten ei, ei kannata pakottaa itseään väkinäisen taapainoseen lajikirjoon, jos lopputulema on sama kuin mulla eli kaiken liikunnan loppuminen. "Jos kerran en käy noilla tunneilla x joista oon jo maksanu, en saa harrastaa tätä lajia y jonka piti olla lajin x tasapainottava laji".

Jumankeppi. Minä oon perus-konttoripulla jolle kaikki muu paitti excelin näpyttely on rutiinista poikkeavaa liikuntaa.

Mulle liikunta on sivutuote jostain muusta. Ennen se oli agility, nyt tehdään jäljestystä eli mejää ja etsintäkoiratoimintaa. Tulee käveltyä metsässä ( viime vkl saldo 18 000 askelta) ja reippailtua. Heti jos päätän että alan harrastaa itseäni varten jotain jumppaa, paineistun ja ahdistun. Mutta muita varten, treenien vetäminen ja omien koirien kanssa puuhaaminen, se toimii. Onko se sitten edes liikunnan iloa kun jouuu huijaamaan itsensä liikkumaan...? Ihan sama lopulta. :D

  1. Toppi-Reebok, Ellos Vaikka siviilissä en tällaisia väri- ja kuvio -oksennuksia päälleni pukisikaan, niin urheiluvaatteissa ne viehättää.
  2. Sukat-Puma, Ellos Nämä Puman varrettomat sukat ovat ehdottomat lempparini! Eivät kurkistele rumasti treenikengistä.
  3. Trikoot-Nike, Zalando Värikkäiden ja kuviollisten yläosien kanssa kokonaisuutta rauhoittaa mstat trikoot
  4. Painonnostokengät-Adidas Itselläni käytössä olevista Powerlift 2.0 -kengistä on tullut markkinoille uusi väri.
  5. Toppi-Reebok, Ellos. Vaakaraidat leventää, tekisikö ne myös lihaksikkaamman näköiseksi? :D

Se on hieno tunne, kun kävely on tönkköä ja takamuksessa ja reisissä sykkivä kevyt kipu muistuttaa, että siellä kaiken läskin alla on myös lihasta. Tätä fiilistä ei olekaan kesän aikana koettu sillä sporttitouhut jäivät touko-kesäkuun vaihteessa ihan hunningolle. Ei mitään sen kummempia syitä kuin että en vaan saanut ahteriani ylös sohvalta. Alkukesä meni kohdallani sellaisessa väsymyksessä ja sumussa, että en tehnyt juurikaan muuta kuin kävin töissä ja nukuin ja sitten sitä vaan jotenkin ajatteli suosiolla palaavansa salille syksyllä ns. uuden kauden alkaessa. Eilen sitten muutaman kuukauden tauon jälkeen punttikoulussa kyykätessä jysähti mieleen kyllä melkoinen katumus siitä, että päästi itsensä hunningolle. Rauta painoi aivan liikaa, tempauksen kertaamisen sai jälleen kerran aloittaa pelkällä tangolla ja jo muutaman etukyykyn jälkeen piti alkaa vilkuilemaan kelloa, että koska kidutus olisi ohi.

Olo oli siis monella tavalla epämukava, mutta löytyihän siitä painojen pariin paluusta jotain positiivistakin kuten se, että eräs nuorimies kommentoi rinnallevetojani katsoessaan, että "sä olet kyllä käynyt täällä aiemminkin.". En siis ollut taantunut aivan ensikertalaisen tasolle vaikka se itsestä siltä tuntuikin. Ilahdutti kovin. Päivän positiivisiin kuului tietenkin myös punttikoulusta tutuksi tulleiden kivojen treenikavereiden näkeminen ja se, että ylipäätään sain itseni raahattua paikalle. Kyllä se tästä taas lähtee! Ensi viikolla suunnitelmissa palata myös Lastaamon CT Voima -tunneille.

Pyörin eilen Intersportin hyllyjen välissä ja myyjä tuli kysymään mitä etsin. "Treenimotivaatiota lähinnä metsästän", oli vastaukseni. Oikeasti en kyllä itse tarvitse tällä hetkellä yhtään urheiluvaatetta, sillä viime talvena tuli hankittua yhtä jos toistakin, mutta ainahan niitä uutuuksia on kiva kyylätä ja ainakin itselleni ne kunnolliset ja hyvän näköiset treenireleet ovat todella tärkeitä. Haluan päälleni vaatteita joista tulee energinen ja sporttinen olo ja sitä en itse missään virttyneissä verkkareissa ja ikivanhassa t-paidan retkussa tavoita.  Vaikka oma sporttivaatekaappi onkin tällä hetkellä kunnossa, niin keräilin kuitenkin kollaaseihin muutamia omaa silmääni miellyttäneitä syksyn uutuuksia itselleni tutuilta ja käytössä hyväksi havaituilta merkeiltä. Kaikki kollaasien tuotteet ovat sellaisia joista kokovalikoima riittää ainakin kaltaiselleni 46-48 kokoiselle.

 

  1. Pitkähihainen pusero-Nike, Ellos. Syksyn viimassa lenkkeillessä tarvitaan pitkät hihat.
  2. Trikoot-Reebok, Ellos. Hirveen harmillista, etten oo trikoiden tarpeessa, nää niittipöksyt ois upeet!
  3. Haalari-Nike, Stadium. Haalarin mahtavuutta punttihommissa olen hehkuttanut jo aiemminkin. Ei turhaa pöksyjen nostelua kyykkysarjojen välissä!
  4. Toppi-Nike, Zalando. Tiukan haalarin päällä on kiva käyttää ohutta ja keveää toppia.
  5. Painonnostokengät-Adidas, Fitnesstukku. Kun sain ensi kerran painonnostokengät jalkaan, parani kyykyt selkeästi. Power Perfect II -mallissa kantaa on vielä hieman enemmän kuin edellä nähdyssä Powerlifteissä.

En kai mä ollut ainoa joka lusmusi kesän? Kai jollain muullakin on sama uudelleen aloittamisen kauhu kuin minulla??

Kommentit (3)

Piia/vihainenpekoni.blogspot.com

Ompas ihana uus väri noissa adidaksissa!! Itellä noi power perfectit myöskin käytössä.

Laura K.

Todellakin koko kesä on mennyt lähinnä syödessä ja laiskotellessa. Nyt yrittänyt tosissaan taas lenkkeillä enemmän ja katsoa mitä suuhunsa laittaa. Salille en ole vielä saanut itseäni raahattua. :D Tsempit sinne, kyllä se tästä taas lähtee :)!

Piipu

Joo et oo ainut joka on lusmunnut. Tosin nyt löytyi syykin mun väsymykseen ja ainaisii kipuihin joita lääkkeet eivät vieneet poies; kilpirauhas arvot päin peetä. Jospa se tästä lähtis ku lääkityksen saa kondikseen, mieli kaipaa jo salille! :)

Tuhtikuu vai puhtikuu, kysyy tän postauksen otsikko. Just nyt tän neljän päivän totaalisen pääsiäislomalaiskottelun jälkeen tuntuu, että meneillään on todellinen tuhtikuu. Mä en oikeesti ole tehnyt koko pääsiäisenä muuta kuin syöny ja nukkunut. Tai no, oon mä välillä maannu myös sohvalla! Tällaiset pitkät pyhät on mulle aina jostain syystä ihan totaalisen passivoivia ja musta tulee pyjamahousuissa makuuhuoneen, sohvan ja keittiön bermudan kolmiossa hiihtävä limatukkainen muumio, jonka päivien kovin ponnistus on jääkaapin oven avaaminen. Ei kiinnosta nähdä ihmisiä, ei kiinnosta lähteä mihinkään, ei kiinnosta pukeutua, ei yhtään mitään. Ja kun mikään ei kiinnosta, niin sit voi taas vähän syödä tylsyyteen.

Niin paljon kuin mä nukkumista ja syömistä rakastankin ja pidän niitä elämän parhaina asioina, niin kyllä näköjään jossain kohtaa tulee raja vastaan. Mulla se tuli tänään.

Olin juuri lusikoinut naamariini viimeiset pashan rippeet, kun töllöstä alkoi Suurin pudottaja. Kun ruutuun ilmestyi tuo postauksen ekan kuvan mukainen lause, nousin samointein sohvalta, vaihdoin pyjaman lenkkivermeisiin ja pinkaisin pihalle.

Veera nousi neljäntenä päivänä sohvakoomasta, astui kirjurinluodon lenkkipolulle, istui lattialle venyttelemään ja on sieltä tuleva tuomitsemaan oman laiskottelunsa.

    

N. 75 minsaa tossua toisen eteen lempimusat korvissa pauhaten ja loppumatkasta kaverin kanssa puhelimessa höpötellen virkisti oloa kummasti ja sai taas miettimään sitä, että miksi se lähteminen on aina niin helvetin vaikeeta. Miksi jo viikonkin tauko liikkumisesta (työreissujen takia mulla tuli taukoiltua yli kaksi viikkoa) asettaa sen salille tai lenkkipolulle palaamisen riman niin hiton korkealle?

Jos on eilisestä tai sitä edeltävältä päivältä muistissa hyvät treenit, on kassin pakkaaminen ja salille suuntaaminen ihan iisiä, mutta joka kerta, kun se putki katkeaa, on siitä uudelleen kiinni nappaaminen itselleni ihan yhtä vaikeaa kuin se olisi vuoden urheilemattomuuden jälkeen. Miksi on näin? Mistä perkeleestä mä kaivaisin itselleni sen puhdin, että en luisuisi näihin sohvaputkiin ja jäisi vapaapäivinä peiton alle jumittamaan, koska tuntuu, ettei ole syytä nousta?

No, huomenna nappaan salikamat mukaan töihin jo aamusta ihan siltä varalta, että työpäivä sattuu venymään. En nimittäin halua missata huomista CT-voima -tuntia! Vaikka ekan viikon perusteella huhtikuu tuntuukin tuhtikuulta, niin en vielä heitä hanskoja tiskiin. Tässä on vielä hyvät mahdollisuudet kääntää tää puhtikuuksi!

Kommentit (7)

Itsellänikin juuri tuo lähteminen on aina se vaikein osuus,vaikka tiedän,että Urheilusuorituksen jälkeen tulee mitä parhain olo! :)

Veera
Liittynyt2.9.2015

Vielä kun sais jotenkin mahtavan olon siihen jo itse urheilusuorituksen ajaksi, mutta kun sekin on yleensä ihan tuskaa. :D Mut joo, jälkeenpäin olo on palkitseva.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Veera
Liittynyt2.9.2015

mutta tänään on taas uusi päivä! Ja antaa ittelle luvan, et ei tarvii tehdä pitkää lenkkiä, kunhan nyt aluksi edes lähtee. Mäkin aioin eilen mennä vaan ihan minilenkin, mut hurahti sit yli tunti ihan huomaamatta.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Mulla se lähteminen ei ole se ongelma, ongelma on se etten ole löytänyt vieläkään n. vuoden sisään sitä omaa salia täältä Jyväskylästä. Ei huvita maksella lähemmäs 70€ kuussa jos salille kerkiää kahdesti viikossa toisella paikkakunnalla olevien lentopalloreenien takia eikä ryhmäliikuntaankaan kerkiä kun max. kahdesti kuussa. Pitäisi etsiä a) kuntosalikaveri ja b) kunnon sali jossa ei ärsytä käydä! Onneksi taas pääsee juoksemaan kevään tullessa!

hanna
www.hannamariav.com

Veera
Liittynyt2.9.2015

joo, se oikeanlainen ja kiva sali on tärkee! Itsellä vaikuttaa ihan hirveesti se paikan yleinen ilmapiiri ja en esimerkiksi Lady Linella viihtynyt vaikka kuinka yritin. :P

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Fantti

Suosittelen Jyväskylästä Killerin kuntokeskusta. Itse kävin siellä syksyn 2011 ja silloin oli kuukausihinta työttömälle kerrassaan edullinen. Tykkäsin myös yleisestä fiiliksestä sekä ryhmätuntien vetäjistä. Sittemmin muutin toiseen kaupunkiin joten en ole tietoinen miten hinnat ovat kehittyneet.