Kirjoitukset avainsanalla Minä itse

Tämän kylän homopoika -blogin Einosta on selvästi tulossa oma blogihaasteguruni, sillä tämä on vähälle aikaa jo toinen kuvahaaste, jonka hänen blogistaan nappaan. Viime kuussa esittelin Einon vanavedessä 10 vuotta FB-profiilikuvieni historiaa ja nyt on uuden kuvakavalkadin vuoro. 

Tämän kertainen kuvahaaste kuuluu seuraavasti: valitse puhelimesi kuvarullasta 10 jo olemassaolevaa kuvaa, jotka kertovat jotakin sinusta ihmisenä.

Mitään suuria salaisuuksia tai yllätyksiä ei kuva-albumini kyllä tarjonneet, vaan lähinnä sellaista materiaalia, jota olen jo muodossa tai toisessa julkaissut. Mutta tässä silti kymmenen kuvan satsi.

Hyvän joulun toivotukset ja pääsiäismunat sulassa sovussa yhtä aikaa esillä. Kertooko tämä, että olen laiska ja saamaton, vai nero, joka osaa varautua jo tulevaan? Joulu ja pääsiäinenhän tulee uudelleen joka vuosi!

Jos pääsen lähelle koilaa, en vain pysty olemaan rapsuttamatta! Enkä myöskään voi olla ottamatta kuvaa tästä ihanasta kohtaamisesta.

Minun ja avonaisten hiusten suhde on hieman kompleksinen.

Ei ole naista luotu elämään ilman kakkua.

#ilovemyjob

Yksi tämän sortin kuva ei vielä kerro mitään, mutta se kertoo, että näitä kuvia löytyy puhelimesta kymmenittäin. En omista autoa.

Tämä kuva kertoo suunnattomasta kauneudestani ja siitä, että jaksan poseerata ihmismäisesti keskimäärin viisi ruutua kerrallaan.

Kaikista vanhimmat ystävät ovat niitä rakkaimpia ja haluan pitää heidät lähelläni.

Minä en viinilasiin sylje. 

Mä olen söpö kuin kissa. Tämä tosin ei ole oma tulkintani, vaan löysin kuvan tänään Facebookin viestipyynnöistä. Joku ulkomaalainen miespuolinen henkilö siellä luritteli minun kauneudestani ja komppasi sanojaan tällä kokoamallaan hillittömällä kollaasilla.  En tiedä ollako kauhistunut vai otettu. :D :D

Huomenna toivon mukaan taas jotain asukuvaakin!

Kommentit (5)

Mai

Hahaa, puhelinräpsyjä! :D
Asiasta viidenteen, sinä mummokalsareiden suurvisiiri: oletko sattumalta törmänny alushousuostoksillasi semmoisiin kovasti kehumiisi pidempilahkeisiin reisienpelastajiin äitiysversioina?

Vierailija

Juu-u jossainpäin ulkomaalaiset miehet tykkää tuhdeista muijista, olisiko se vaurauden merkki majalle kun on ollut varaa syöttää emäntä pulskaksi, tiedä häntä . Veerasta voisi joissainpäin maailmaa saada monta lehmää tai vuohta. 

Tarja

Olipa suupieliä ylöspäin kääntävä postaus! :D

Olet huippu, Veera! <3

Aurinkoista viikonloppua!

Täältä mä taas kirjoittelen Satakunnan Liikenteen bussista. Suuntana tälläkin kertaa Helsinki, missä luvassa muutama blogitapahtuma ja työtapaaminen. Ja tietenkin hengailua ystävien kanssa. Se on muuten jännä, että mä oikeasti näen esimerkiksi Iinaa paljon useammin kuin Porissa asuvia ystäviäni. Jos ei nyt ihan viikottain nähdä, niin ainakin parin viikon välein ja Porissa on oikeastaan vain yksi sellainen ihminen, jonka kanssa näen yhtä usein.

Olen nimittäin oikeasti aika introvertti erakko, vaikkei ehkä ihan heti uskoisi. Vaikka minulla on paljon ystäviä joiden seurasta kyllä nautin, niin mulle riittää tapaamiset aika harvakseltaan. Viihdyn enimmäkseen itsekseni ja töiden kautta tuleva ns. pakkososiaalisuus on monelle päivälle ihan riittävä annos ihmiskontakteja.

  

Tämä on sellainen asia itsessäni, joka minulle on selvinnyt oikeastaan vasta tässä kolmekymppisenä. Siihen saakka pidin itseäni tosi sosiaalisena ja kaveriporukoissa viihtyvänä, ja ehkä sitä nuorempana olinkin, mutta viime vuosina olen oppinut itsestäni, että voin paremmin, kun saan reilusti aikaa ihan omissa oloissani.

Kilpirauhasen vajaatoiminnan yhdeksi oireeksihan mainitaan ns. erakoituminen ja sosiaalisista suhteista vetäytyminen. En sitten tiedä kuinka paljon itselläni tuo asia vaikuttaa. Onhan se myöskin osaksi ihan luonnekysymys. Itse huomaan vaan, että sosiaalisissa tilanteissa oleminen on minulle aika kuormittavaa ja siinä missä joku toinen kokee nimenomaan saavansa energiaa viettävmällä aikaa muiden ihmisten kanssa, niin minulle sitä latautumista tarjoaa yksinolo. 

Mutta elämä on helpottanut hirveästi sen jälkeen, kun asian on ymmärtänyt ja hyväksynyt. Hyväksymisellä tarkoitan sitä, että lakkasi tuntemasta huonoa omaatuntoa siitä, että ei aina osallistu kaikkiin kavereiden kemuihin ja sano aina kyllä, kun joku ehdottaa tapaamista. 

Ei siis tosiaankaan ole kyse siitä, etten viihtyisi ystävieni seurassa, mutta minulle vaan riittää tosi pienet annokset. Nyt kun olen ollut alkuviikon pääasiassa omissa oloissani työkeikkoja lukuunottamatta, on aivan ihana ajatus, että tänään saa viettää aikaa ystävän kanssa. Parin päivän sosiaalista kanssakäymistä sisältävän Helsinki-reissun jälkeen kaipaan sitten viikonlopulta taas rauhaa.

Mutta, tänään siis suurella ilolla ystävän kanssa aikaa viettämään! Bussi onkin ihan kohta Kampissa. Jee!

farkut - HM+ / t-paita - H&M / kengät - Gabor / nahkatakki - Ellos / nahkakassi - Diesel / Korvikset - Via Minnet (saatu)

Jottei ihan menis jutut ohi näistä asukuvista, niin vinkkaanpa, että nuo HM+ -osaston korkeavyötäröiset nilkkamittaiset farkut on just nyt -25% alessa! Enemmän kuvia farkuista tässä postauksessa.

Kommentit (12)

Sinituuli

Itse olen aina sanonut, että käytän työpäivän aikana kaiken sosiaalisuuteni ja täysin tyytyväisenä vietän vapaan aikani vaikka yksin kirjan kanssa. Ei sillä, on ihana liikkua ja nähdä ystäviä, sillointällöin. En esimerkiksi halua muuttaa mihinkään syrjäkylille, koska tiedän erakoituvani sinne kokonaan. Nyt kaupungissa nopeat extempore lähdöt ovat parhaita.
Olipa taas niin tutun tuntuinen postaus. :)

Veera
Liittynyt2.9.2015

Mullekin parhaita on ne sellaiset "nähdäänkö nyt" -tyyppiset ratkaisut kavereiden kanssa. Jos tapaamisia joutuu merkkaamaan kalenteriin, ne tuntuu heti vaan ahdistavilta menoilta. 

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Samettitassu

Olen huomannut saman, minulla on hevonen joten se on yhdistetty harrastus ja velvollisuus ja siinä saan paljon sosiaalista kanssakäymistä ja se myös hyvin aikaavievää. Tästä syystä viikottaisetkin kaverien tapaamiset käy aika työläiksi, kun pitäisi hoitaa myös muut velvollisuudet. Pidän juhlia joissa tapaan useampia ystäviäni yhtäaikaa ja välissä fiiliksen mukaan näen heitä ja saatan ottaa heitä mukaan tallille jos he haluavat :) Myös tuo miekkonen kotona tarjoaa aika paljon sosiaalista tyydytystä :D Kun asuin yksin oli tarpeeni kaverien tapaamiselle suurempi.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Mulla kans riittää ihan hyvin se kotona iltaisin seurana olevan mies. Välillä jopa pyydän et voisko se lähtee hetkeksi jonnekin, jotta saan olla yksin. :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Tarjuska

Kiitos tästä! Ensimmäistä kertaa kuulen, että ns. erakoituminen on yksi kilpirauhasen vajaatoiminnan oireista. Itse olen miettinyt pitkään, miksi en jaksa olla enää kovin sosiaalinen ja miksi ystävien ja kummityttöjen tapaamiset ovat äärimmäisen uuvuttavia kokemuksia, vaikka toisaalta mukaviakin. 

Veera
Liittynyt2.9.2015

Hyvä, jos sait uutta infoa! Kyllä tosiaan monessakin yhteydessä anti-sosiaalisuus liitetään vajikseen ja voin kyllä omalla kohdalla asian allekirjoittaa.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Virpuuli

Tunnistan itseni myös interovertiksi erakoksi ja mitä enemmän ikää tulee niin sitä paremmin viihtyy omassa seurassaan. Eikä se ollenkaan poista sitä, etteikö pitäisi ihmisistä tai arvostaisi ihmissuhteita. Suosittelen lukemaan Linus Jonkmanin "Introvertit, työpaikan hiljainen vallankumous", mä välillä nauroin ihan ääneen, kun tunnistin itseni kirjasta :) 

Veera
Liittynyt2.9.2015

Kiitos kirjavinkistä, pitänee tutustua :)

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Elloksella on tänäkin keväänä kivoja nahkarotseja!

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

RiittaT

Tämän palstan rohkaisemana uskaltauduin tilaaman Bootz.comista Mango Violeta -malliston nahkabikertakin. Molemmat koot, L ja XL ovat isoja, mutta aion tilata sovitettavaksi M-koon. Olen vuosia haaveillut nahkabikerista, mutta en ole löytänyt sopivaa. Kiitos tästä blogista, jonka innoittamana taidan saada toivomani nahkatakin 😀

Veera
Liittynyt2.9.2015

Jee, kiva kuulla, että täältä on löytynyt inspistä ja rohkaisua! Toivotaan et se M koko natsaa!

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Ei siitä ole kuin pari viikkoa, kun kirjoittelin mulla olevan todella onnellinen olo, mutta nyt on vähän eri ääni kellossa. Tai siis, miten tän nyt muotoilisi..Kaikki on edelleen ihan samalla tolalla elämässä kuin silloinkin. Mitään ikävää ei ole sattunut. Mutta olen ollut nyt suunnilleen viimeisen viikon ajan ihan sellaisella tuulella, että tekis mieli vaan näytellä keskaria ihan kaikelle ja kaikille. Eniten kuitenkin ehkä ihan vaan itselle.

Ärsyttää arki, tympii kaikki ihmiset, tuntuu että duunit ei suju, pää lyö tyhjää. Tuijotin äsken kaupassa korttimaksupäätettä helvetillisen pitkän tovin enkä vaan ymmärtänyt mitä siinä lukee. (Syötä pin-koodi, se sanoi). Eilen istuin yksin syömässä ja läheisessä pöydässä oli neljän nuoren aikuisen porukka viettämässä aikaa ja mun eka ajatus oli, että "ai kauhee, jos pitäis olla tolleen ihmisten seurassa ihan muuten vaan, ajankuluksi!" Oma inhoreaktio vapaa-ajan sosiaalista kanssakäymistä kohtaan oli niin pöljä, että alkoi jo melkein naurattamaan. Mutta kun siltä musta just nyt tuntuu, että ei yhtään jaksais olla ihmisten kanssa enempää kuin on pakko.

Ihan samalla tavalla kuin mun vuosien takaiset pahat fyysiset sairastamiset ovat jättäneet muhun esimerkiksi tiettyjen paikojen kipuihin liittyviä voimakkaita pelkoja (säikyn heti ihan hirvittävästi jos esim peukalonivel kipeytyy, pelkään sen tarkottavan välittömästi pahaa sairastumista) on mun masennustausta saanut aikaan samaa. Tiedän, että mielialan on ihan normaalia elämässä vaihdella ja, että toisinaan nyt vaan on vähän takkuisempaa ja tympeämpää kuin muulloin. Kuitenkin tuosta tiedosta huolimatta iskee mielialan pienenkin laskun seurauksena mieleen pelko, että mitä jos tästä alkaa taas liukas alamäki. 

Viime päivinä olenkin aktiivisesti yrittänyt tulkita tuntemuksiani, miettiä asioita realistisesti ja puhua itselleni rauhoittavasti. "Veera, on ihan normaalia väsyä, kun tekee tosi paljon töitä ja reissaa. Ja kun on väsynyt, on ihan tavallista, että pinna tuntuu kireältä ja pikku asiatkin alkaa tympimään. Jos kuitenkin mietit ihan tosissaan, niin mikään konkreettinen asia ei ole muuttunut huonommaksi, vain omat tunteet.  Ja muistathan Veera, että tunteisiin ei tarvitse jäädä kiinni, vaan niiden voi vain antaa vierailla hetken ja niihin voi itse vaikuttaa. Ja ennen kaikkea muistathan, että on tässä selvitty ihan oikeastikin paskoista tilanteista!"

Ei kai tähän negatiivisen fiiliksen ryöppyyn ole tosiaan mitään muuta syytä kuin se, että mä oon ihan hiton väsynyt. Tulee esimerkiksi tää reissaaminen ja toistuva laukun pakkaaminen ja purkaminen jo ihan korvista ulos. Yksinkertaisesti taidan vaan olla loman ja nollauksen tarpeessa. Aika yleinen ja tunnistettava fiilis varmaankin?

 

Kuvassa jäätelöpurkki, jonka äsken nappasin lähi Alepan pakastehyllystä ihan vaan puhtaasti hetkellinen sokerihuuman tuoma lohtu mielessäni. Niin ihanan kliseistä. 

Mutta kaipa se on tosiaan tuo menneiden mustien aikojen jättämä pelko, joka mulle tekee tällaisesta mielialan notkahduksesta jotenkin normaalia isomman asian. Olen nyt saanut elää niin pitkään todella hyvän ja onnellisen fiiliksen vallassa, että olen jo vähän ehtinyt unohtaa millaiselta takkuamiselta elämä voi välillä tuntua ihan ilman sen kummempaa syytäkään. Olen ikään kuin taas uppoutunut siihen valheelliseen kuvitelmaan, että minä jaksan ja pystyn ja kykenen aina vaan ilman taukoja. Ja se, jos mikä on vaarallista, jos ei tajua omia rajojaan.

Väsymys, vitutus ja kiristynyt pinna ovat siis luonnollisia merkkejä, että nyt vois olla hyvä aika ottaa hetki iisisiti ja olla vaikka tekemättä yhtään mitään. Mun terapian loppumisesta on pian jo kaksi vuotta, mutta huomaan, että sen alulle pistämä ajatustyö, opettelu ja oivallukset jatkuvat edelleen. Nytkin on ihan selkeästi menossa prosessi, jossa mä koitan opetella että millaiset tunteet ja tunteiden vaihtelut ovat normaaleita ja ihan terveeseen elämään kuuluvia. Kun mieli on pitkään ollut sairas, on uuden terveemmän minän tuntemukset toisinaan hämmentäviä.

Ajatusten ulos kirjoittaminen tuntuu auttavan jälleen. Soitin ennen postauksen aloittamista miehelleni ja ystävälleni ja ihan suoraan sanottuna vaan kitisin. Halusin vaan päästä jollekin kertomaan mitkä kaikkia asiat nyt ärsyttää ja miten paljon kaikki just nyt tympii. Ja yhtenä pääkohtana oli se, että olin itselleni vihainen siitä, että olen negatiivisella tuulella. Mutta nyt kirjoitettuani ulos tunteeni, pelkoni ja saatuani aikaan pientä analyysiäkin, ei korvistani nouse enää lainkaan niin paljon savua ja pystyn olemaan jo itsellenikin hieman armollisempi. Nää tunteet on ihan ok!

Mä voisin jatkaa tätä itseni terapioimista nyt sillä, että kirjoitan listat asioista joista olen tällä hetkellä onnellinen ja sitten listan asioista jotka huolettaa. Sitten jaan ne huolettavat asiat vielä kategorioihin "näihin voin itse vaikuttaa" ja "näihin en voi itse vaikuttaa". Siinä on taas sopivasti reality checkiä, jotta voi alkaa taas ajattelemaan iloisemmin ja häätämään huolia. Ja mitä tähän väsymykseen tulee, niin parin viikon päästä pitäis jo olla vähän vapaatakin luvassa. Kyllä tää taas tästä. Kai.

Jos entisen masentuneen mielenliikkeet kiinnostaa, mutta et ole aiheeseen tässä blogissa aiemmin törmännyt, niin lukaise vaikka nämä pari postausta: Kerran masentunut, aina masentunut? ja Milloin on oikea hetki lopettaa mielialalääkkeet?

PS. Se on muuten just nyt mielenterveysviikko meneillään! Ihan siis ajankohtainen aihe. Huomenna pitänee sitten kirjoittaa aiheesta tissit, koska on myös #tissiviikko

 

 

Kommentit (26)

Salla

Osaispa/rohkenispa itsekin hyödyntää omaa blogia tällaiseen näinä hetkinä kun pää on kertakaikkisen jumissa ja kaikki vaan potuttaa eikä ymmärrä miksi...Tuttua myös tuo pelko romahtamisesta aina silloin kun on vähänkin alavireinen olo.

Eli hyvinkin samoilla fiiliksillä täällä tänään. Paitsi jäätelön tilalla raakaa piparitaikinaa...

Veera
Liittynyt2.9.2015

ooh, mäkin haluun piparitaikinaa! Voiks ostaa sitä vaikkei aio paistaa pipariakaan? :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Kaisa

Halauksia. Mulla pms saattaa sekoittaa muuten hyvin menneen jakson aivan täysin. Yhtäkkiä tulee sellainen kuolemafiilis ja kaikki on katastrofia ja kamalaa. Eikä sitä siinä myllerryksessä ja epätoivossa huomaa, miksi fiilis muuttuu. Sit alkaa menkat.
Ota lepoa heti kun siltä tuntuu. Mulla on kokemusta burn outista, eikä se oo yhtään hyvä juttu. Voimia!

karkkinen

Mulla on tämä sama.. Olen normaalisti ihan positiivinen ja normaali ihminen, mutta PMS sekoittaa noin 5-1 päivää ennen menkkojen alkua koko pään. Kaikki kaatuu päälle ja elämä ei tunnu elämisen arvoiselta. Olen päässyt tästä hieman eteenpäin aloittamalla kuukautisten seurantasovelluksen käytön. Siihen voi siis laittaa kuukautispäivät ja PMS-oireet ylös ja pikkuhiljaa se oppii ennustamaan menkkojen alkua. Minulle on ollut iso helpotus, kun sovelluksesta tarkistamalla huomaa, että menkat on tulossa pian, jolloin ymmärtää, että tuntemukset on oikeasti vain hormonien aiheuttamia tilapäisiä ajatuksia. Ajattelin vinkata, kun saattaa olla avuksi myös muille.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Kuulostaa kamalalta! Mulla ei ole lainkaan menkkoja pillereiden vuoksi, joten en yhtään osaa sanoa, että mitkä mielialan heilahtelut milloinkin ehkä liittyis noihin hormonihommiin. :P

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Nansuli

Hei! Kiitos, että jaksoit kirjoittaa blogiin väsymyksestäsi. Tekstisi voisi olla minun kirjoittamaa, oma oloni on hyvin sama. Se on tämä pimeys... Voimia!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Joo, ei tää pimeys asiaa ainakaan helpota!

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

Itse painin samojen tuntemusten kanssa. Kevät ja kesä oli ihan tosi mukavaa aikaa, ja siinä ehti jotenkin jo unohtaa että tämä syksy on (aina) tällaista rämpimistä.. ja heti alkaa pelottaa, että mitä jos tästä lähteekin taas kaikki vuodenajat nielevä alamäki. Huomaan itsekin hölläämistarpeet yleensä siitä, että kaikki alkaa vituttaa ja haluan olla paljon yksin. Omien voimavarojen rajat on siis vielä hakusessa, kun esimerkiksi nyt valvon öitä siksi että olen niin ärsyyntynyt ja leukaperät kireänä ties mistä.. mutta pientä edistystäkin tapahtuu, nyt osasin hakea sairaslomaa hetkeksi ja sekin on jo helpottanut paljon. Reeniä, reeniä!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Noi kireet leukaperät on tuttua täälläkin! Huomaa vaan ärtymyksessään purevansa koko ajan hampaita yhteen. :P

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Anna

Joskus tarvitaan joku sanomaan tämä: kuuluu asiaan :) Eli on täysin normaalia (kuten itsekin totesit) olla ärtynyt, jos elämässä tapahtuu paljon kaikenlaista. Tiedän toki itsekin fiiliksen ja sen, kuinka ei millään haluaisi hyväksyä itseensä tuota olotilaa. Mutta kun sen hyväksyy, helpottaa jo vähän! Jaksamisia :)

Veera
Liittynyt2.9.2015

Mä oon nyt viime päivät koittanut vaan antaa ittelleni luvan olla nyt vähän möks. Se tosiaan auttaa vähän, kun ei siitä enää syyllistä itseään.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Forkkis

Ei ihme, että olet noissa fiiliksissä, ihan on itseä hengästyttänyt sun työtahti. Hienosti olet oppinut analysoimaan tuntemuksiasi ja päättelemään syyt niihin. Ymmärrän hyvin pelkosi siitä, onko kyseessä ihan normi väsyminen vai sairauden uusiminen. Paljon olet oppinut, itse sanoit sen tosi tärkeän jutun:itselle pitää olla armollinen. Mutta älä siirrä lomaa vaan kuuntele kroppaasi ja mieltäsi, nyt pitää pysähtyä! Itse olen ssirauslomalla työuupumuksen ja masennuksen takia. Sitä ei huomannut ennen kuin nyt, miten väsynyt ja loppu sitä oli. Sinnitteli vain päivän ja tunnin kerrallaan. Nyt opettelen itsekkyyttä ja olemaan vaatimasta itseltäni liikoja. Sitä armollisuutta. Jaksamisia sinulle ja muista pysähtyä, olet sen arvoinen.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Ihan vielä ei voi lomaa pitää, joulukuun puoleen väliin saakka on kalenteri täynnä. Mut josko sitten sais lomaakin pidettyä!

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

mmiu

Vähän random-juttu, mutta miten sait jäätelön ulos tuosta pakkauksesta?!  Ostin kerran Pätkis-jäätelöä ja mielenterveys oli (lopullisesti) mennä siihen, kun jäätelö vain jumitti purnukassa :D

Veera
Liittynyt2.9.2015

Ihan silleen normaalisti lusikalla :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

"Se on vaan ahdistusta" Toistelee paniikkihäiriötaustainen kera masennuksen. Kiire ja stressi on täälläkin pistänyt toistelemaan tuota mantraa sen pelossa että ne molemmat olisivat tulossa takaisin. Se on vaan ahdistusta... Maaritin mantra. Voimia sinne ja toivottavasti mahis lepoon!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Mun mantra on, että "tää on vaan tunne!" :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Pitäisi edelleen rekisteröidä

Mulla meni vuosia sairastumisen jälkeen tunnistaa mitä tarkoittaa normaalit tunnetilan vaihtelut ja, koska lääkityksellä en ollut liiemmälti edes tajunnut PMS-oireitanikaan, niin meni melkein vuosi, ennenkuin tajusin, että aina tiettyyn aikaan kuusta iskee melkein kuolemankaipuu ja ihan hillittömät verbaaliset aggressiot kaikkia kohtaan. Nyt tämä toistuvuus luo mulle oikeastaan turvallisuutta -tämä on normaalia. Tosin joskus huomaan edelleen pelkääväni, että jospa tämä jatkuukin, mutta sekin pelko on nykyään osa minua ja sekin on normaalia. 

Nykyäänkin tulee aikoja, jolloin en jaksa muita ihmisiä, enkä itseäni, yhtään. Sosiaaliset tilanteet ovat mahdottomia ja aivot käyvät niin hitaalla, että jossain syvällä sisimmässä itsekin hermostun itseeni, mutta tämä on normaalia ja se tuntuu ihanalta (tosin ei just sillä hetkellä). 

Veera
Liittynyt2.9.2015

Mulla ei vielä tosiaan ihan soita aina kelloa, että mikä on normaalia ja mikä ei. Mut jospa tästä pikku hiljaa oppii. 

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Ansu

Sinä mahtava nainen, anna nyt itselles lupa olla väsynytkin <3 

Luulen, että tiedän mistä kirjoitat. Pari burnout:ia ja masennuksen läpikäyneenä. Ne möröt ja pelon, että joko taas! Tarkkailen alituisesti. Olen aika armoton itselleni ja on vaikea hyväksyä negatiivisia tunteita juurikin itselle. Syyllistyn niistä tai syytän muita. Välillä tunteetkin menee jotenkin suorittamiseksi. Että ne on normaaleja, usein viestejä jostain. Ja kun olen voimakaasti tunteva, niin jo vain, soppa on hyvin tulilla. Apua, vaaralliset tunteeni ja tunnen olevani kävelevä -mikä milloinkin. Grande katasroofi! Jo pelko, että joko taas, ei kai taas. Murehtiminen ja märehtiminen. Väsyminenkin on välillä vaikeaa. Että ei hitsi, piiputtaako taas kilppari. Vai valon vähyys, mitä hittoa tämä nyt taas on. En kai kelpaa itselleni. Monesti on kiinni siitäkin, että on otettava itselleen aikaa. Tauko. Se on keinoni ladata pattereita. Hiljaisuus jne, ärsykkeitä vähemmän. Annettava lupa ja armoa itselleen. Ei-sana ja omat rajat. Ja kirjoittaminen, mulla toimii myös.

Hyggeily, mysig- olisiko siitä ihan elämänasenteeksi. Sitä opettelen. Enemmän nauttimista, rentoutta ja vähemmän hikeä. Armoa tässäkin, sitä ei opi napin painalluksella. DOLCE FAR NIENTE. Kai sitä on matkalla hyvään suuntaan, kun tiedostaa näitä asioita. Jos en ihan optimisti aina ole, niin pessimismini on aika toiveikasta, kuitenkin.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Just hyvin ja tutun sekavasti kuvailtua. :D

Mä puolesyaan kutsun omaa silloin tällöin esiin puskevaa pessimismiäni realismiksi. :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Maitsu

Moijkka Veera,

Hyvää tissiviikkoa! Kirjottaminen saa mulla ajatukset tyhjenemään, niin kuin sullakin blogi tuntuu auttavan.

Päiväkirja on tosi kliseinen juttu, jota oon vältellyt vuosia, koska ajattelin, että se on ihan humpuukia. Nyt on kuitenkin toisin ja mulla on ns paskapäivä-kirja, johon lataan kaiken vihan ja turhautumisen aina tarpeen tullessa. Eli siis ihan sensuroimatonta tekstiä (joskus jopa kuvilla :D) ja oon huomannut, että se auttaa. Se kai toimii mulla ns äänenä asioille, joita en tohdi ihan oikeasti ääneen huutaa. Kannattaa kokeilla. :)

Veera
Liittynyt2.9.2015

Paskapäivä-kirja kuulostaa kyllä loistavalta keksinnöltä! Pitäisköhän itekin koittaa..

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

AnuM.

Teksti oli kuin suoraan omista tuntemuksista tällä hetkellä. Se on tää pimeä marraskuu. Paljon töitä takana ja koettanut tehdä montaa asiaa täysillä. Nyt on kamalan väsynyt olo. Mietin samoin kuin sinä, että toivottavasti ei kääntyisi masennukseksi. Siksi on pakko vähentää hetkeksi töitä ja jättää treenit tauolle hetkeksi. Ylikunto kolkuttaa myös ovella. Matka aurinkoon tekisi niin hyvää. Kyllä tästä pimeästä selvitään 😊 voimia viikkoosi 😊

Veera
Liittynyt2.9.2015

Matka aurinkoon... sinäpä sen sanoit. Se tosiaan tekis enemmän kuin hyvää. Pitäisköhän tammikuun alussa karata johonkin..

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Muistatteko blogihommien alkuajat ja silloin paljonkin kiertäneet blogihaasteet? Aivan kuin ystäväkirjojen tapaiset kyselyt milloin mistäkin aiheesta. My Exploration blogin Emma nakkasi minua tällaisella nostalgian täyteisellä kyselyllä ja kerrankin sain aikaiseksi tarttua haasteeseen! Joten tässä olisi nyt tortai-iltaan kaikennäköistä random juttua minusta. 

 

3 asiaa, joista pidän…

Koiranpennut. Ja oikeastaan kaikki pennut, poikaset, varsat, vasikat jne on ihania. Taidankin seuraavaksi katsoa yhden eläinvauvaohjelman, jonka muru mulle nauhoitti.

Tommin tekemä ruoka. Siis melkein ihan mikä tahansa ruoka, jota se laittaa, pidän niistä lähes poikkeuksetta.

Yhteiset vapaat aamut, kun saa rauhassa köllöttää kainalossa ja syödä yhdessä myöhäistä aamiaista.

Meillä kävi toissaviikonloppuna koiravieras, aaaaww!

3 asiaa, joista en pidä…

En pidä sellaisista ruoka-aineista jotka ovat hyllyviä tai liisterimäisiä. Marjasoppa on jees, mut marjakiisseli, etenkin vähänkään paakkuisena, ällöttää vahvasti. Myös piimä on koostumukseltaan itseäni iljettävää. 

Krapulasta en todellakaan tykkää. Ja nykyään krapulan pelko voittaakin useimmiten humalan himon. En vaan tahdo sitä päänsärkyä ja väsynyttä oloa. 

Aikaiset aamuherätykset. Mä en vaan ole ihminen ennen kuin ehkä aikaisintaan ysiltä!

 

3 asiaa, joita tein viikonloppuna…

Herranjestas, enhän mä nyt enää muista kun siitä on jo niin monta päivää!

Ei kun joo, käytiin murun kanssa sunnuntaina katsomassa lentopallomatsi VaLePa-Hurrikaani ja ai että olikin hienoa pitkästä aikaa nähdä lentistä livenä. Pikkusen meinas jopa ikävää pukata kentälle. Vieläköhän sitä näin vanhana ja yli kymmenen vuoden tauon jälkeen vois lähtee hotain höntsäpalloo pelaamaan? Kotijoukkue VaLePa otti raskaasti 3-0 turpaan ja se kyllä pikkuisen harmitti. 

Lauantaina kävin tekemässä pitkästä aikaa yhden perhekuvauksen. 

Kuvauksen jälkeen kurvasin taksilla hakemaan ystäväni Annin ja hänen punkkupullonsa mukaan meille ja katsottiin yhdessä Vain Elämää.

Veera Valokuvaaja työn touhussa

 

3 asiaa, jotka osaan…

Tehdä todella hyvää mustikkapiirakkaa. Voiskin viikonloppuna ehkä leipoa..

Ohjata mallia kuvaustilanteissa. Olen aina kokenut tämän vahvuudekseni kuvaajana.

Miten voikin olla niin vaikea keksiä asioita joita osaa??? Osaan siis taitavasti unohtaa kaikki osaamani asiat.

 

3 asiaa, joita en osaa…

En osaa lautailla, skeitata, surffata ja lisää tähän kaikki muutkin maailman asiat missä pitäisi seisoa jollain liikkuvalla pienellä laudalla. 

Aikatauluttaa arkeani itseäni tyydyttävästi. Ehkä mun pitäisi jo vaan alkaa hyväksyä tämä oma iltapainotteinen rytmini eikä aina soimata siitä itseäni.

Tehdä itselleni kunnon kampauksia. En vieläkään onnistu tekemään lettiä edestä taakse päin.

 

Tälleen takaa eteenpäin onnistuu jo jotenkuten!

 

3 asiaa, jotka haluaisin osata…

Tehdä sellaista kaalilaatikkoa kuin äiti tekee. Mutta en oikein voi edes harjoitella, kun kaikista maailman ruoista just toi mun lempiruoka ei uppoa Tommille. 

Haluaisin osata laulaa. Siis silleen oikeasti super hyvin, että vois laulaa vaikka jossain bändissä.

Tehdä itse vaatteita. Mulla olis aina hitosti ideoita ja haaveita millaisia vaatteita haluaisin, mut ei mitään taitoja niitä toteuttaa.

+ se letittäminen!

3 asiaa, jotka minun pitäisi tehdä…

Yhdet koevedokset odottelis tekijää.

Vierashuoneessa on muuton jäljiltä edelleen laatikoita ja kamaa jotka pitäisi purkaa.

Pitäisi pitää ihan oikea vapaapäivä ilman, että edes hipaisen mitään työjuttuja.

Ei tilanne oo enää ihan näin paha, mut kyllä siellä vielä tekemistä riittää! :D

 

3 asiaa, joista stressaan…

Voiko tähän vastata vaan, että työt, työt ja työt? Mulla on oikeesti tosi paha tapa stressata kaikista duunijutuista aina niin kauan kun ne ovat kesken. Jostain vaan kumpuaa aina sellainen 'en pysty, en osaa, en jaksa, en ehdi' -paniikki, jonka sitten saan kuitenkin kerta toisensa jälkeen huomata olleen ihan turhaa. Kun ihan hyvin mä koko ajan vedän ja tuuttaan projekteja maaliin onnistuneesti ja aikataulussa. Eli mitään akuuttia tarvetta sille stressille ei olisi, mutta en vaan saa karistettua sitä harteiltani.

Mistään muista asioista mä en sitten oikeastaan stressaakaan. 

 

3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan…

Kokovartalohieronta! Ai että, pitäisköhän varatakin sellainen ihan tältä istumalta. Viime keväänä Tallinnassa kokemani kokovartalohieronta, jossa käytettiin mm. kuumia kiviä oli ehkä mahtavinta mitä mulle on ikinä tapahtunut alushousut jalassa.

Yksinolo. Tarvitsen paljon aikaa itsekseni ja käyn mielelläni esimerkiksi yksin leffassa, shoppailemassa tai syömässä ravintolassa.

Viini. Ei siitä nyt mihinkään pääse, että kyllä se vaan lasi tai kaksi hyvässä seurassa saa kiristyneen pinnan vähän löysemmälle.

 

Jos vaan vähän ottaa, niin ei tuu darra!

3 asiaa, joista puhun usein…

Kun nyt asiaa ihan tosissaan mietin, niin ne taitaa olla lähinnä bestiksien kanssa jauhettavia aiheita joita en taida tässä paljastaa. :D

3 asiaa, jotka puen mielelläni päälle…

Raitapaita, nahkarotsi ja leopardikuosiset kengät. Joskus muutama vuosi sitten ajattelin vielä, että en voisi yhdistää samaan asuun useita kuoseja, mutta esim just noi raita ja leopardi menee nykyään yhteen aivan loistavasti!

Leopardikenkiä ei voi olla liikaa

3 asiaa, joita en pue päälleni…

En oikein uskaltais enää vannoa mitään, mutta just nyt tällä hetkellä en halua pukea päälleni ainakaan seuraavia:

Sellaiset narustringit, joissa ei ole kangasta kuin olemattoman kolmion verran.

Lappuhaalarit mä uskoisin tulevaisuudessakin jättäväni muille vaikka kuinka yrittävät tunkea muotiin. Taisin käyttää niitä ihan riittävästi silloin ysärillä.

Niin lyhyet shortsit, että pakarat vilkkuu. Tarviiko tätä edes perustella???

3 asiaa, jotka haluaisin hankkia…

Kamerakamaa olis nyt hankintalistalla ja harkinnassa. Ihan ykkösenä kiinnostelis Olympuksen uusi 25mm 1.2 PRO -linssi. Myös rungon vaihto syksyllä julkaistuun E-M1 MARK II:een himottais, mutta odottelen suosiolla ainakin ensi vuoden puolelle, jos uutuuden hinta vähän tippuis.

Ei varsinainen hankinta, vaan korjaus; haluaisin viedä mummin vanhan nojatuolin korjattavaksi ja verhoiltavaksi, jotta saataisiin se olohuoneeseen, mutta hinta-arvio kyllä hieman hirvitti.

Ei pelkoa rakas E-M1, en mä sua ihan vielä hylkää

3 asiaa, joista unelmoin…

New Yorkiin mä kyllä vielä joskus matkustan!

Olen nyt jonkin aikaa unelmoinut pienestä kesämökistä, mutta kun mahdollisuus sellaisen hankkimiseen olisi ollut käsillä jouduin myöntämään, että oikeasti mä unelmoin ihan eka kaikesta siitä vapaasta ajasta, jonka voisin siellä mökillä sitten oleilla. Eli jäi nyt mökkihaave vielä toteuttamatta ihan realitettien vuoksi. Mutta ehkä joskus. Sit vaikka eläkkeellä!

Kaikista eniten unelmoin siitä, että löytäisin elämääni sellaisen fiiliksen, että hommat on balanssissa ja kykenisin päästämään irti turhasta stressistä.

+ ainahan sitä pienestä lottovoitosta haaveilee... mut ehkä sitä varten pitäis joskus lotota!

3 asiaa, joita pelkään…

KÄÄRMEET! Mulla on niitä luikertelijoita kohtaan niin paha fobia, että en pystynyt kerran edes itse vastaamaan sähköpostiin, jossa käärmeiden kanssa esiintyvä pariskunta kysyi tarjousta promokuvauksesta. Piti pyytää pomoa vastaamaan viestiin, koska tulin niin pahoinvoivaksi pelkästä ajatuksesta. 

Läheisten menettäminen. Mä en ole vielä koskaan menettänyt yhtään tosi läheistä ihmistä, joten pelkään ihan hirveästi että miten selviän, kun ekan menetyksen aika koittaa.

Silloilla kävellessä mulle tulee aina täysin irrationaalinen pelko siitä, että jokin mukanani oleva tavara putoaa veteen. Siis vaikka en olisi lähelläkään sillan kaidetta. Muistan jo lapsena pelänneeni viulutunnille mennessäni, että sillalla tulee vastaan joku "paha poika", joka heittää viuluni veteen. Nykyään pelkään erityisesti ollessani silloilla kamera kädessä.

Edellinen lomamatka on maaliskuinen reissu Köpikseen, siitä on jo ihan liikaa aikaa!!

3 asiaa, joita toivon tapahtuvan lähitulevaisuudessa…

Voisin sorvata kalenteriini ihan oikean loman ja lähteä jonnekin matkalle. 

Toivon pian näkeväni isin ja äidin. (Ja mummin ja monta muuta perheenjäsentä) Ei olla nähty sitten kesäkuun alun.

Joku uusi yllättävä työprojekti olis kiva.

 

Klassiseen blogihaasteeseen kuuluu tietenkin laittaa se eteenpäin, joten toivoisin tähän vastaavan seuraavien ikiaikaisten bloggajien kuin Minttu, Jonna ja Iina. Myös Emma haastoi Iinan, joten lisään painetta! :D

Eli: 3 asiaa, joista pidän… 3 asiaa, joista en pidä… 3 asiaa, joita tein viikonloppuna… 3 asiaa, jotka osaan… 3 asiaa, joita en osaa… 3 asiaa, jotka haluaisin osata… 3 asiaa, jotka minun pitäisi tehdä… 3 asiaa, joista stressaan… 3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan… 3 asiaa, joista puhun usein… 3 asiaa, jotka puen mielelläni päälle… 3 asiaa, joita en pue päälleni… 3 asiaa, jotka haluaisin hankkia… 3 asiaa, joista unelmoin… 3 asiaa, joita pelkään… 3 asiaa, joita toivon tapahtuvan lähitulevaisuudessa…  

Kommentit (2)

Vierailija

Tuli mieleeni tuosta käärmeenpelosta kun olin aikanaan yhdellä kesämökillä ja kävin ulkohuusissa asioilla niin yht`äkkiä alkoi kuulua sellainen kiva sihinä ja meikämandoliinihan tietysti pöykkäsin ylös kuin ylös pöykkäävä ylöspöykkääjä, oli kyykäärme päässyt jostain raosta sisälle. No en minä siitä mitään erikoisia pelkotiloja saanut hyvä silti ettei tuikannut kasseihin ta hattiwattiin. Läheisten menettämisen pelko taas, onko muuta järkevää vaihtoehtoa kuin selvitä siitä..

Mimimi

Eikä, mulla oli pienenä ihan samanlainen pelko kun tulin viulutunnilta. Pelkäsin myös että tuun jotenkin hetkellisesti hulluks ja heitän sen viulun ite kaiteen yli :'D