Kirjoitukset avainsanalla Kuulumisia

Nonni, pääsiäislomat on nyt vietelty ja olen junassa matkalla kohti Poria. Tai oikeastaan mä olen kyllä just tällä hetkellä menossa kohti Oulua, josta sitten hyppään etelän suuntaan vievään yöjunaan. Hienosti olin liian myöhään liikkeellä lipun oston kanssa, joten se juna johon olisin ykkösenä halunnut, oli täynnä ja tähän yöjunaan en sitten saanut enää makuupaikkaa. Aamulla Poriin saapuessa ehdin justiinsa nakata kassin kotiin ja sitten pitää syöksyä työpaikalle koulutukseen. Saattaa olla paikalla varsin virkeä oppilas sukeltamassa uuden järjestelmän saloihin... 

Tällä Kainuun lomalla ei paljoa pukeutumista tullut mietittyä, vaan seilasin koko pääsiäisen farkuissa tai neulehousuissa ja äidiltä lainatussa neuletakissa. Meikkipussilla kävin tasan kerran, kun lauantaina suunnattiin kavereiden kanssa paikalliseen kuppilaan. Arkistosta löytyi kuitenkin muutamat asut vielä ajalta ennen pääsiäistä.

Meillä muuten oli sillä lauantain baarireissulla mun ikiaikaisten bestisten kanssa jo muutenkin ihan nostalginen tunnelma, kun muisteltiin meidän yläasteaikaisia ihastuksia ja teiniaikojen kommelluksia, niin siihen sopi kyllä varsin mainiosti se, että paikan DJ:n musavalikoima tuntui koostuvan 90 prosenttisesti meidän yläasteaikaista discohiteistä. Että ihan sama millä vuosikymmenellä eksyy Sotkamon yöelämään, niin korvissa raikaa Scooter ja E-Rotic. :D


Jos oli pääsiäisenajan pukeutuminen aika tylsää, niin ei tää mun viime viikkoisen "mulla ei oo mitään päällepantavaa" -päivän harmauskaan hirveästi iloittele. Mä en ihan hirmuisen usein arkena erityisesti tuskaile vaatekaapilla, vaan pukeutumisen pyörii aina sen hetkisten lemppareiden varassa aika vaivattomasti ja enempiä miettimättä. Nyt oli kuitenkin pitkästä aikaa sellainen päivä, että mikään mitä mun kaapista (ja lattoilta ja tuoleilta) löytyy, ei tuntunut omalta ja hyvältä.

Sovittelin ihan vaikka mitä ja kaikissa oli joku väärä fiilis. "Liian värikästä", "liian tyttömäistä", "liian kireää". Ja kun kaikki oli vaan jotenkin liikaa, niin rauhalliseen kokoharmaaseen pukeutuminen antoi sopivan tapettiin sulautumisen tunteen. Mutta pinkkiä huulipunaa oli toki oltava, ettei nyt ihan täysin värittömältä näyttäis!

trikoomekko - Junarose (saatu) / takki - Talkabout / laukku - Diesel /  kengät - Minna Parikka / korvikset - Saara Ruskola (saatu)

Tukassa muuten eka kertaa kokeilussa pienet valkit. Mä olen yleensä tuon pallokorvakampauksen tehnyt niin, että olen joko krepannut pohjan tai sitten tupeerannut hillittömästi saadakseni vähäiset hiukset hieman muhkeammiksi, mutta nyt oli tällainen laiskempi versio. Hyvin toimii!

Yli puolet elämästään lyhyttukkaisena elelleelle ihmiselle on kaikki tuollaiset tukkavärkit, pimpulat ja pompulat ihan vieraita, mut oon nyt koittanut varovasti tutustua aiheeseen ja opetella. Ostelin just Glitteristä kaikenmaailman muitakin härpättimiä noiden valkkien lisäksi, mutta täytyy sanoa, että pääasiassa olin siellä hiustarvike hyllyllä ihan kuin Liisa Ihmemaassa. En todellakaan tajua mitä niillä kaikilla vehkeillä tehdään. Mut onneks ei tarviikaan tajuta. Hiuslenkeillä ja pinneillä pääsee jo pitkälle.  

Kommentit (7)

Isabella0
Liittynyt15.4.2017

Hih, kävin pyhinä vaatekaappini läpi. Säkillinen vaatteita lähti kiertoon. Huomasin ettei minulla ole juurikaan kesä vaatteita. Kaikki useiden vuosien vanhoja. Kesällä prahaan ja saksaan. Taitaa Primark tyhjentyä minun kassiini 😂

Veera
Liittynyt2.9.2015

Minunkin vaatekaappi kaipais raivausta! Mut kun se on aina niin työläs homma... :P

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Noi lasit on kyllä ihan parhaat just ton värinsä takia! Piristää aina ilmettä.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Juu pupukengät on kyllä niin hurmaavat, että riittävät yksinään asun jujuksi.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Voi nyt sössönsöö, kun meinaan täällä ihan herkistellä. Olen nimittäin saanut parin viime päivän aikana eri kanavissa tosi monta viestiä, joiden kirjoittavat kertovat mun blogin olleen heille rohkaiseva. Sitä kun aina toisinaan miettii, että "niin kuin näistä mun rättikuvista ja lätinöistä olis kenellekään mitään iloa", niin sitten joku tulee ja kertoo, että uskaltautui ostamaan elämänsä ekat bikinit mun kirjoitusten kannustamana. Tai että mun blogin lukeminen on saanut uskomaan, ettei pluskokoisen (tai kenenkään muunkaan) tarvitse pukeutua säkkeihin ja piilotella vartalonsa osia. 

Että jos mä mietin onko tässä 10 vuoden mittaisessa blogiprojektissa ollut mitään järkeä ja iloa kenellekään, niin lainaanpa omaa FB-statustani: "Yksikin ihminen, joka kertoo mun blogin auttaneen häntä hyväksymään itsensä ja rohkaissut pukeutumaan oman mielen mukaan piittaamatta muiden mielipiteistä, tekee puuhasta tärkeetä ja arvokasta."

Ja kun nyt tuohon 10 vuoteen viittasin, niin se kuulkaa tulee täyteen ihan näinä päivinä. En tarkkaa päivämäärää ekalle postaukselle muista, mutta jossain tässä maaliskuun 20. päivän tienoilla se oli vuonna 2007. Siitä saakka on tyyliä metsästetty yhtäjaksoisesti ilman kummempia taukoja. Että pienet sille! Ihan mahtavaa, että ruudun sillä puolen on monia, jotka on pysynyt matkassa jo vuosia. 

Mietin alkuvuodesta kovasti, että pitäiskö näitä blogin pyöreitä vuosia oikein kunnolla juhlistaa. Järkätä huikeet kemut. Mut sit mulle tuli kuitenkin sellainen olo, et pitäis olla jotenkin "isompi blogistara" ja menestyneempi, että sitä kannattais juhlistaa. Mikä on toki ihan hölmö ajatus. Ihan yhtäläillahan se blogin 10 vuotta on totta olipa lukijoita kymmenen vai sata tuhatta.

Päädyin nyt kuitenkin siihen, että mä en vaan taida olla luonteeltani sellainen ihminen, että osaisin tästä hirmuista juhlahumua repiä. Mutta kyllä tässä varmaan yksi jääkaapissa lojuva shampanja täytyy asian kunniaksi avata. Sillä olen mä oikeesti tosi iloinen ja ylpeä tästä blogitaipaleesta. 

Mun on tosi vaikea kuvitella millaista mun elämä olis, jos en olisi koskaan tätä blogia perustanut. Ihan hirmuisen moni juttu olisi jäänyt kokematta ja tosi monta työtä saamatta. Vaikka blogi ei olekaan koskaan ollut mulle kokopäivätyö, niin mulla ollut kuitenkin paljon erilaisia projekteja, joiden toteutumiseen bloggaaminen on vaikuttanut.

En mä olisi taas tänä viikonloppuna Olympuksen hommissa, jos en olisi kuusi vuotta sitten saanut bloggaajan ominaisuudessa kutsua heidän tapahtumaansa ja sitä kautta tutustunut yrityksen ihmisiin. Ilman tätä blogia mä en olis päässyt mukaan talk showhun, en olis tehnyt radio-ohjelmaa enkä varmaan päätynyt myöskään plussamallina muotinäytöksiin. Ilman tätä blogia mä en myöskään olisi sunnuntaina suuntamassa puhujakeikalle kertomaan bloggaamisesta. 

Jos blogia ei olisi koskaan ollutkaan, mä en myöskään olisi tänään käynyt illallisella yhden parhaan ystäväni ja hänen poikansa kanssa, sillä ilman blogia en olisi koskaan edes tutustunut koko ihmiseen. Ilman tätä blogia olisi myös monet maailman parhaat kemut jääneet juhlimatta ja monen monta lasillista skumppaa juomatta. Ja se jos mikä olis kyllä harmi! :D

housut - Foggy / t-paita - Esprit / trikootakki - Cream / kengät - Ten Points / korvikset - Aarikka (saatu)

Ilman tätä blogia, mä en varmaankaan enää osais oikein ollakaan. Joten vaikka on kokonainen vuosikymmen täynnä, niin homma jatkuu edelleen!

Kommentit (25)

PiP

Onnea 10v. taipaleesta - sun blogi on ihana! Mä oon sitä mieltä että kaikkea vähänkin juhlan arvoista pitää juhlia täysillä - arkea kummiski piisaa. Kiitos kaikista kivoista pukeutumis- ja koruvinkeistä ja tummemmistakin sävyistä.

Madam

Onnea saavutuksestasi! Blogisi on konstailematon ja sitä on mukava lukea. Monta hyvää vinkkiä olen kuvista itselleni napsinut. Juu, ja suoranaista kopiointiakin olen harrastanut. Ja vaikka ikäni puolesta kuulun edelliseen sukupolveen, kivat ja kauniit jutut, vaatteet ja korut, ovat ikärajattomia. Ihanaa kevättä sinulle!

Sande

Onnittelut täydestä kympistä! Aika pitkään olen minäkin lukijajoukossa ollut. Sulla on kyllä yksi ihan parhaista blogeista, elämän makuinen, eikä pelkkää hattaraa. Mäkin tunnustan napanneeni monta vinkkiä matkan varrelta.

Vakkari lukija

Kiitos Veera ja onnea ekasta kympistä. Vaikka voisin ikäni puolesta olla nippanappa äitisi, olet antanut minulle paljon, ja olen nauttinut teksteistäsi ja ennen kaikkea kuvista. Niistä olen napannut vinkkejä moneen. Jatka samaan tapaan, tuomalla iloa ja hyvää mieltä, sekä mietteitä ja pukeutumisvinkkejä meille kaikille.

Rosanna Naiseudesta
Liittynyt8.3.2017

Veera, blogisi on ihan huippu! On kunnia saada olla uusi blogikollegasi :) Jatka vaan samaan malliin, itsevarmuudestasi ja asenteestasi on iloa meille kaikille.

Pirkko / Meriharakka

Onnea 10-vuotialle - myös hiukan toisesta aiheesta kirjoittavalta, mutta usein myös Sinun blogiasi lukien.

Meillä blogille tuli helmikuussa ikää 13 vuotta, mutta kohtahan se on Sinullakin täynnä!

Nelliina

Paljon onnea Veera! Ilman sun blogia en olisi koskaan saanut tutustua sinuun, kaltaiseeni kenkähöperöön, ja se olisi ollut kauhea harmi! Itsellä vielä pari kuukautta 10v päiviin, aivan hurjaa!

T. Lets buy shoes Nelliina (n vaatehuone)

Katri K

Paljon onnea kymmenen vuoden blogitaipaleesta! Olen lukenut blogiasi aivan alkuvuosista asti ja aion pysyä lukijana jatkossakin, vaikka hyvin harvoin kommentoinkin. Arvostan blogiasi monen muun tapaan siksi, että se ei ole pelkkää siloteltua auringonpaistetta, vaan teksteissäsi on mukana elämää kaikkine vivahteineen. Toivottavasti jatkat blogin ylläpitoa vielä pitkään.

Olympus Suomi

Onneksi olkoon Veera, ja on ollut mahtava matka yhdessä vuodesta 2011 <3 Kiittäen Olympuksen poppoo

Riitu1234

Onnea kymmenvuotiaalle! Blogiasi on ilo lukea, joka päivä tulee katsottua mitä olet kirjoittanut.

Vakkarilukija vaikka en usein ...

Paljon onnea 10-vuotiaalle! Olen ollut melkein koko ajan mukana ja tykännyt blogista aina! Sulla on mahtava tyyli, hyvät jutut, sopivasti huumoria ja elämän nurjaakin puolta. Lisäksi elät perusarkea, kuten me muutkin ja sinuun on helppo samaistua :).

Onnea ja menestystä! Toivottavasti saat elämästäsi sen mitä toivotkin <3

Vierailija

Aika aikansa kutakin, myös blogeissa. Kengät, vaatteet, laukut, kamerat, matkat ja se oman painon ihmettely....

Vierailija

Aivan samaa mieltä! Kymmenen vuotta on hel*etin pitkä aika vatvoo samoja asioita..

Veera
Liittynyt2.9.2015

Ja vielä kerran haluaisin muistuttaa, että tämä blogi ei väkisin avaudu kenenkään silmien eteen. Jokaisella jota kyllästyttää, on vapaus siirtyä itseä kiinnostavan sisällön pariin. Ja mulla on vapaus jauhaa mistä haluan ihan niin kauan kuin haluan.  

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

JaanaA

Onnea 10-vuotiaalle! Monta vuotta olen lukenut elämänmakuista blogiasi, jatka samaan tahtiin seuraavinakin vuosina! 

Vierailija

Kannattaisiko lopettaa kun on vielä vähän nuori aavistuksen kaunis ja elämänsä huipulla, eiköhän nuo retut sekä ajatukset ole jo kymmenessä vuodessa tullut esiteltyä ja vanhat vaatteetkin alkavat tulla taas muotiin. 

ST

Mä olen tosi paljon eri mieltä tämän kanssa! 

Ensinnäkin kauneus (joka tunnetusti on katsojan  silmässä) ei ole mikään vaatimus bloggaamiselle tai bloggaajalle, plus että kauneus ei katoa iän myötä, se vain muuttaa muotoaan. Ja sama koskee "elämän huippua", mikä se nyt sitten on kellekin, optimaalinen lisääntymisikä ei ole kaikille se elämän huippukohta. Plus että sekä vaatekaappi että ajatukset muuttuvat kymmenessä vuodessa, joten ei niitä tämänkään blogin pitäjän vaatteet tai ajatukset ole todellakaan vielä esitelty. Jos joku on eri mieltä, haluan nähdä sen ihmisen, jonka vaatekaappi ja ajatukset kaikesta ovat tismalleen samat kuin 16-vuotiaana... Ja lisäksi on ihan kiva että bloggaajista löytyy eri-ikäisiä ja -kokoisia naisia, kun lukijakuntakin on moninaista.

Noin muuten onnittelut kymppivuotisista! Olen seuraillut tätä blogia aktiivisesti, mutta hiljaisena varmaan likimain sen 10 vuotta, harvoin tulee kommentoitua mitään.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Kiitos kaikille onnitteluista!

Ja näille parille, joiden mielestä tää on jo niin nähty, niin kerron ilosanomana, että internet on täynnä sisältöä vaikka mistä aiheesta. Pistää vaan googleen, että "parvekeviljely", "marsut" tai mikä nyt ittee sattuukaan kiinnostamaan, niin löytyy varmasti uutta luettavaa. Mä jatkan täällä näistä kengistä, vaatteista, kameroista sun muusta!

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

Noooh en minä uskonutkaan että tuo lopettaisi ja mikäs siinä vapaa maa. Onhan noita seiniä nojailtaviksi sekä rappusia istuttaviksi halparytkyissä suomessa yllin kyllin.

Betonikeiju

Olen ihka uusi lukija, mutta niin vilpittömän iloinen löytäessäni sinut. Kiitos tästä mahtavasta blogista, olen lyhyessä ajassa ahminut jo muutamien takavuosien jututkin. Sekin vielä, että taidat olla ihan "tavallinen" naikkonen, ihan niin kuin minäkin :)
Mitä parhainta kevään jatkoa ja kirjoitus- että kuvausintoa!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Kiva kuulla, että tänne eksyy edelleen uusiakin lukijoita. Tervetuloa!

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Olipas eilen ihan tosi kiva päivä! Mun vanhan opiskelukaverin bändillä oli täällä Porissa keikka, joten saatiin hänet vaimoineen (joka myös opiskelukaverini) meille kylään. Nähtiin sitten muutamia muitakin vanhoja luokkakavereita ja oli taas ihanaa huomata, että vaikka ei pitkiin aikoihin välttämättä nähdäkään, niin kyllä ne tyypit vaan edelleen tuntuu tutuilta ja rakkailta. Ihan uskomatonta, että siitä on jo pian 16 vuotta, kun me aloitettiin opiskelu SAMK:ssa! 

Muistan miten meidän opiskeluaikana kaikilla oli melkoinen pelko ja ahdistus työllistymisestä. Tuntui, että viestintä- ja media-alan huonosta tilanteesta toitotettiin joka tuutissa ja oltiin kaikki ihan varmoja, että valmistutaan kortistoon. Muistan, että etenkin mulla itselläni oli hirmuinen huoli.

Tuntui, että osaan vaan ihan pikkuisen monesta asiasta, mutta en mitään kunnolla enkä ainakaan riittävästi saadakseni ikinä mitään töitä. Ehdin opiskeluaikana jo moneen kertaan katua tekemääni valintaa ja toivoin, että olisin lähtenyt opiskelemaan "jotain järkevää" mistä valmistuisi selkeästi johonkin ammattiin. 

Mutta niin vaan tuntuu, että meidän luokkalaiset on kyllä hyvin pitkälti oman alan töissä lukuunottamatta muutamia sellaisia tyyppejä, jotka lähtivät ihan omasta halusta opiskelemaan vielä jotain muuta. Meidän luokkalaisten nykytilannetta kun miettii, niin joukossa on ainakin toimittajia, viestintä-/mainostoimistoyrittäjiä, valokuvaaja, uutiskuvaaja, päätoimittaja ja markkinointisuunnittelijoita.

Että kyllä meidän md01-porukasta on ollut moneksi, vaikka tulevaisuus sillon nuorena medianomi-opiskelijana arveluttikin. Ja itsekin on saanut huomata, että se, että koulussa opetettiin "vähän kaikkea" onkin loppujen lopuksi osoittautunut ihan hyväksi jutuksi ja olen päätynyt myös tekemään juurikin vähän kaikenlaista.

Ajatus siitä, että olisi pitänyt sittenkin opiskella jotain muuta, meni onneksi ohi ja nykyään mietin, että en kyllä oikein keksi mitä se muu olisi muka voinut olla. Ja jos olisin valinnut toisin, niin en olis viettänyt opiskeluvuosiani just siinä meidän mahtavassa jengissä!

farkut - HM+ / pitsipaita - Junarose (saatu) / takki - Talkabout / kengät - Minna Parikka / Korvikset - Yo Zen

Eiliseen kuului vanhojen muistelun ja illan keikan lisäksi myös hieman töitä, kun kuvasin ystävälleni promokuvia. (Niistä yhden voi kurkata mun Instasta.) Hyödynsin kuvauksen lopuksi vielä hyvän miljöön ja kavereiden auttavat kädet saadakseni asukuvat. Rentoa farkkumeininkiä jälleen kerran. Ja pupukengät jaksavat edelleen hymyilyttää joka kerta kun kiskon ne jalkaani!

Tänään puhdasta akkujen lataamista, sillä tuleva viikko on jälleen melkoista reissaamista ja töiden puolesta just sitä vähän kaikkea.

Kommentit (0)

Kirjoitin joskus yli vuosi sitten ongelmistani kalenterin käytön kanssa. Tilajatkumo-synestesian vuoksi aika ei ole päässäni pelkästään lineaarisessa muodossa, vaan näen esimerkiksi viikot päässäni ovaalin mallisina. Koska sisäinen näkymäni on kovassa ristiriidassa kaikkien painettujen kalenterien kanssa, tuntuvat fyysiset kalenterit aina aivan vääriltä ja hankalilta käyttää. Mutta silti mä aina sorrun yrittämään uudelleen. Niin tälläkin kertaa vuoden vaihtuessa.

Olin joulukuun alussa Helsingissä ja meneillään oli vähän alakuloinen päivä. Olin juuri saanut varmistuksen #Evekin päättymisestä, joten fiilikset olivat alkavan vuoden suhteen hieman huolestuneet. Aina, kun joku työprojekti päättyy, on ensimmäisenä ajatuksena, että "apua, en kuitenkaan löydä mitään uusia duuneja! Miten mä pärjään? Kohta asun sillan alla!" Ja toisin kuin voisi kuvitella, että noiden ajatusten keskellä pistetään hädissään kukkaron nyörit tiukalle, niin todellisuudessa sitä huomaakin lohtushoppailevansa. 

Täydelliseltä lohtuostokselta tulevaisuushuolissa pyöriskellessä tuntui tämä Papershopista löytämäni suunnattoman suloinen Rifle Paper Co:n vaaleanpunainen kalenteri vuodelle 2017. Katselin kalenterin söpöjä sivuja ja ajattelin, että vuodesta ei voi tulla huono, jos minulla on näin kaunis kalenteri. Vaaleanpunaiset kannet oikein huutavat sisäänsä kaikkea kivaa ja kuplivaa säpinää. Uusia projekteja, unelmia ja tavoitteita. Rentouttavia matkoja ja ikimuistoisia iltoja ystävien kanssa.

Minulla olisi hirmuinen into ja kutina päästä kirjoittamaan kalenteriini kaikkia ihania töitä ja menoja, mutta toistaiseksi on vielä pelottavan tyhjää. Olen tässä nyt joululoman ajan työstänyt päässäni tämän hetkistä tilannetta ja yrittänyt päästä huolieni niskan päälle. Olen yrittänyt muistuttaa itseäni, että lähes ainahan nämä vuoden alut ovat olleet hiljaisempia.

Vuoden takainen tilanne nyt vaan sattui olemaan ihan harvinaisen hyvä, kun tiesin tuolloin toimeentulon varmaksi seuraavaan syksyyn saakka. Vuosi 2016 oli kokonaisuudessaan sellaista hurrikaania töiden suhteen, että kiireeseen ja hyvään taloudelliseen tilanteeseen ehti vähän tottua ja tuudittautua. Siksi tuntuu oudolta ja vähän pelottavalta, kun ekan kerran noin puoleentoista vuoteen, kalenteri ei olekaan lähikuukausilta täynnä. 

Hetken masistelun jälkeen tein itseni kanssa sopimuksen, että vielä tammikuun aikana mä en hätäänny ja panikoi, vaikka ei juuri hommia olisikaan. Annoin itselleni luvan olla tämän kuun ihan rennosti ja pidellä kaikki ne vapaapäivät, joita kaipasin vuoden 2016 kiireissä.

Mutta kevään ajaksi pitäisi sitten tosiaan kalenteri saada täytettyä. Tätä asiaa edesauttaakseni olen päivittänyt portfoliota ja kerännyt listaa vanhoista asiakaskontakteista, joita voisi taas muistutella omasta olemassaolostani sekä tehnyt alustavia suunnitelmia uusista koulutuspalveluista.  

Eiköhän ne tammikuun aikana taas suunnitelmat kirkastu. Ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin puhelin alkaa piristä ja sähköposti pursuta aika lailla sillä hetkellä, kun päättää pitää vapaata. (Tänään tulikin jo yksi puhujakeikka -pyyntö)

Kesäksi onkin sitten onneksi työt jo sovittuna. Kesä-heinä-elokuu menee viime vuoden tapaan Satakunnan Kansassa lehtikuvauksen parissa ja olen siitä todella iloinen. SK on työpaikka, jossa todella viihdyn, niin ihmisten kuin itse työnkuvankin puolesta. Ja kesä on mitä mahtavinta aikaa olla noissa hommissa, kun Porissa ja koko Satakunnassa tapahtuu koko ajan. 

Onneksi menneen vuoden töiden nostamattomilla liksoilla elättää itseään iisisti vielä ainakin pari kuukautta ja muutama kuukausi menisi sitten vielä säästöillä. Tuskin siihen vaihtoehtoon tarvitsee turvautua, mutta asian ajatteleminen antaa minulle mielenrauhaa. 

Mielenrauhaa antaa myös tämä ihana kalenteri. Siitäkin huolimatta, että sen viikot ovat minun näkökulmastani väärän mallisia. Luotan siihen, että noin nätti kalenteri täyttyy kivoilla jutuilla. En aio antautua sille pessimistiselle ajatukselle, joka oli itselleni kovin tuttu vielä jokunen vuosi sitten, että hyvän kauden jälkeen on pakko tulla iso kasa paskaa niskaan. Ei ole mitään syytä, miksi mahtavaa vuotta 2016 ei seuraisi vieläkin ihmeellisempi ja upeampi 2017. 

Eikä se kalenteri täysin tyhjä ole. Tammikuun loppupuolella on jokunen duunihomma merkittynä, huomisen kohdalla lukee, että "Juna 7.15, kotiin <3" ja kalenteriin ihan ensimmäisenä tehty merkintä näyttää tältä:

First things first. 

Jos tuo söpö kalenteri hurmasi sinutkin, niin löysin sitä vielä ruotsalaisesta Papercut -nettikaupasta. Saatavilla myös sininen versio.

Kommentit (9)

Vierailija

Kippis sille, että EVEK loppuu! Ollaankin duunissa pohdittu, että mikä moisen hutun tarkoituksena oli :D

Alissa

Kääk. En oo ikinä tienny että tälle on joku nimi -- siis sille, että ajattelen viikot ympyröinä ja vuodet pitkinä soikioina! Heh. Olipa hauska juttu. Täytynee tutkia asiaa vähän enemmän :)

Veera
Liittynyt2.9.2015

Minä luulin toissa vuoteen saakka, että kaikki ihmiset näkevät ajan/kaelnterin päässään samalla tavalla kolmiulotteisena ns. avaruudessa. Hämmästys oli suuri, kun selvisi, ettei näin olekaan. Olen yrittänyt kysellä muilta miten he ajan näkevät, mutta eivät kuulema mitenkään erityisesti. :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Sitä oli ihan parhautta tehdä! :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Maiju

Ihana kalenteri! melkein kateeksi käy, mutta sitten muistinkin,että itse käytän kännykän kalenteria... se vasta tylsä onkin, mutta pieni ja aina mukana.

Nyt rennosti alkuvuosi. Tammikuussa ihmiset on aina vähän koomassa, mutta kyllä ne siitä havahtuu! ;) 

Veera
Liittynyt2.9.2015

Kyllä mullakin asiat on tuon lisäksi myös kännykän kalenterissa, mutta tuosta paperikalenterista tykkäsin ihan sen nätin ulkomuodon vuoksi. On jotenkin "tärkeämpi olo", kun kantaa mukanaan fyysistä kalenteria. :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

h_eidi

Onpa kaunis kalenteri. Pitäisi opetella myös pitkästä aikaa käyttämään paperiversiota siltä varalta, että puhelin hajoaa. Ja viimeisen kuvan sydämen ymmärrän erittäin hyvin herrat taas viime viikolla nähneenä; huippukeikka jälleen kerran :).

Veera
Liittynyt2.9.2015

Minäkin näin Amot viimeksi noin kuukausi sitten Eclipse-kiertueen merkeissä. Ihanaa, että seuraavaan keikkaan on taas vaan muutama viikko!

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!