Kirjoitukset avainsanalla Kokeilumielellä

-Kaupallinen yhteistyö, Hypoxi. Hoidot saatu-

"Tuntuu ihan kuin olisin popcorn-kattilassa!" oli kikatuksen seasta lausuttu kommenttini, kun ekaa kertaa makasin Hypoxi-hoidossa ns. lämmittelypuvussa. Itse puvussa köllöttely on huomattavasti kivempaa ja rentouttavampaa kuin kuvassa ilmeeni antaa ymmärtää. Tuo painavan "avaruuspuvun" pukeminen vaan on aina jo ihan operaatio sinänsä tiukkoine hihansuineen ja ylipitkine lahkeineen. :D

Kun Porin Hypoxi-studion yrittäjä Saara ehdotti minulle hoitojakson testausta mä oli etupäässä kiinnostunut siitä, että miltä toi vakuumipuku tuntuu. Olin nimittäin työkeikalla nähnyt kyseisen vermeen, joten mua kutkutti ajatus miltä kuplinta tuossa viralliselta nimeltään HDC-laitteessa tuntuisi. 

Hypoxia markkinoidaan pääasiassa kohdennettuna rasvanpolttona ja selluliittitaisteluna. Puhutaan vartalon ongelmakohdista ja niiden muokkaamisesta. Minä, vaikka paljon rasvaa omaankin ja laihduttaakin kärsisi, en kuitenkaan ollut kiinnostunut Hypoxista siinä mielessä, että olisin alkanut laskemaan kaloreita. Niin, kun Hypoxi ei siis ole mikään ihmejuttu, joka yksinään saa rasvan katoamaan. Useiden senttien kaventumiset ja monen kilon painonpudotukset tapahtuvat vähäkalorisen ruokavalion ja Hypoxin yhteistyönä. 

Minä siis testailin Hypoxia enemmänkin sillä mielellä, että onko siitä iloa ja hyötyä muuten kuin laihdutuksen oheishoitona. Tapahtuuko mitään, jos ei varsinaisesti laihduta samaan aikaan? Ja olisiko hoidolla jotain vaikutuksia, jotka eivät näy päälle päin?

Kävin siis 12 kertaa yhdistelmähoidossa, jossa käynti aloitettiin aina rentoutumisella 20 minuutin ajan HDC-laitteessa. Puvusta imetään kaikki ilmat pihalle ja sen jälkeen yli- ja alipaineen avulla sadat ilmakuplat kutittelevat kivasti ihoa ja aktivoivat pintaverenkiertoa ja vilkastuttavat aineenvaihduntaa.

Saaran mukaan moni asiakas käy toisinaan Hypoxi-studiolla ihan vaan tuossa avaruuspuvussa rentoutumassa ja se on kyllä helppo uskoa. Ekoilla kerroilla tuntui kuin olisi ollut todella tiukassa paketissa, mutta useampien käyntikertojen myötä oloon tottui ja alkoi toivoa jopa tiukempaa imua.

Yhdistelmähoidossa lämmittely jälkeen on vuorossa vielä 30 minuuttia matalasykkeistä liikuntaa. Vaihtoehtoina on joko kuntopyörä pystyasennossa (kuvissa), pyöräily selällään maaten tai juoksumatto. Itse tykkäsin eniten tuosta pystypyöräilypömpelistä. 

Vyötärölle tulevan korsetin avulla asemoidutaan laitteeseen ilmatiiviisti ja sitten aletaan polkemaan. Pömpelin sisällä vaihtelee yli- ja alipaine ja lämpökin siellä melkoisesti nousee. Tarkoitus on siis lisätä liikunnan aikana verenkiertoa iho- ja rasvakudoksissa, jotta rasva palaisi tehokkaammin. 

Yksi asia, joka kertoo ainakin jotakin kropassa tapahtuvan tuon painevaihtelun ja lämmön ansiosta on se, että Hypoxi-pyöräilyn jälkeen mun hanuri oli aina ihan tosi lämmin useamman tunnin ajan. Verenkierto siis todellakin lisääntyi läskikerroksessa! Normisti urheillessa verenkierto keskittyy siinä määrin lihaksiin, että harvemmin siinä persuksen pintakerrokset on juurikaan lämmeneet.

Toinen melko välitön vaikutus oli se, että vessassa sai kyllä Hypoxin jälkeen ravata, etenkin ekoilla kerroilla. Että kyllä se ilmanpaineella muljaaminen jotakin siellä kehossa pistää liikkeelle. Hieman meinasi aluksi pukata päänsärkyäkin, joka siis ihan normaali reaktio.

Siinä missä kuntopyörälaite keskittyy alavatsaan, reisiin ja pakaroihin, niin juoksumatolla käytettävä paineilmapuku puolestaan keskittää kuplimisellaan muljailut keskivartaloon. 

Alle puetaan ensin aluspuku, jottei hikoilla itse paineilmapukua likomäräksi, muistetaan laittaa myös sykemittari paikoilleen ja vasta sitten hypätään varsinaiseen Vacunaut-haalariin. 30 minsaa taaperretaan siis jälleen ohjaajan kertomilla sopivilla rasvanpolttosykkeillä. 

Kuntopyöräillessä mulle ei välttämättä tullut aina kummoinenkaan hiki, mutta tuossa haalarissa juoksumatolla tepastelu pisti kyllä aika hyvin hanat auki, vaikkei kovasta tahdista ollutkaan kyse. 

No mutta mitäs tämä kuukauden mittainen Hypoxi-hoidoissa käynti sitten vaikutti, vai vaikuttiko yhtään mitään?

Mun ensimmäinen huomio oli se, että mulle etenkin tuo lämmittelypuku + pyöräily auttoi kipuihin. Mulla oli tuohon aikaan ollut jo pidempään jatkunutta kipuilua lonkan ja reiden alueella johtuen todennäkäisimmin yhdestä kaatumisesta. Asiaa hoidettiin myös fysioterapialla, mutta kipua esiintyi Hypoxi-jakson aloittaessani vielä päivittäin. Onnekseni huomasin kuitenkin Hypoxi-käyntien jälkeen kivun aina hellittävän jopa pariksi päiväksi. Hypoxi-pyöräilyä käytetäänkin kuulema myös kuntoutukseen ja palautumiseen.

Eli ilmeisesti riittävän kepeä liikunta yhdistettynä lämpöön ja lymfakiertoa aktivoivaan ilmanpainevaihteluun oli hoitava yhdistelmä myös minun kintulleni ja lonkalleni. Ainakin tämän ja fysioterapeutin ohjeistamien harjoitteiden yhdistelmällä pääsin tuosta loukkaantumisen aiheuttamasta vaivasta eroon.

Toinen selkeä vaikutus oli aineenvaihdunnan saama buusti. Kilpparivajislaisena mä olen vähän nihkeä hikoilemaan (paitsi päästäni), vatsa toimii toisinaan laiskanlaisesti ja aineenvaihdunta ylipäätään on hieman verkkaista. Hypoxi pisti selvästi mehut liikkeelle ja aktivoi esimerkiksi vatsan toimintaa. 

Kuva paljaasta vatsanahkasta näyttää hyvin kuinka huolella Vacunaut-puvun ilmakuplat ihoa keskivartalosta "runnovat". Aluspuvusta huolimatta ihoon jäi aina hetkeksi melkoiset jäljet.

Ja sitten ne sentit ja selluliitti. Kyllä sitä jokunen sentti lähti ympäri kehoa, mutta tämän kokoisella ihmisellä nyt voi lähteä vyötäröltä monta senttiä kun vaan kunnolla pieraisee, joten en nyt hirveästi pistäisi painoarvoa sille tulokselle. :D

Mutta se, että reisistä lähti 2,5 senttiä ja polvien päältäkin sentti, kertoo mun mielestä siitä, että jotain siellä kintuissa kuukauden aikana tapahtui. Mulla ei itsellä ole koskaan ollut mitenkään kummoisesti selluliittia, mutta huomasin silti reisien ihon sileämmän tuntoiseksi jo parin viikon jälkeen. Eli kyllä siellä on kai jotain kuona-aineita lähtenyt. 

Oma arvioni on siis, että kyllä, laihdutuksen ohessa Hypoxi voi varmastikin auttaa vielä siinä ns. viimeisessä tiristelyssä, jos sellaiseen kokee tarvetta. Tai vaihtoehtoisesti joku voi laihdutuksen alkuvaiheessa kokea saavansa Hypoxista lisämotivaatiota, kun saa tehostusta aineenvaihduntaan. Mutta ei todellakaan siis mistään laihdutusihmeestä ole kysymys, se painon pudottaminen pitää jokaisen sitä haluavan tehdä ihan perinteisin keinoin ja Hypoxi on vain yhdenlainen lisätoimenpide. 

Jos taas ei ole laihdutus mielessä, niin Hypoxista voi omien tuntemusteni mukaan olla lisähyötyä esim. erilaisissa kuntoutustilanteissa. Lymfakiertoa stimuloivan vaikutuksensa vuoksi Hypoxissa käy kuulema myös ihmisiä joilla on ongelmia vaikkapa jalkojen toistuvan turvotuksen kanssa. 

All in all, ymmärrän, että tässä hoikkuutta ja virheettömyyttä ihannoivassa yhteiskunnassa Hypoxia on helpointa markkinoida juurikin ongelmakohdista puhumalla ja upeista laihdutustuloksista kertomalla. itse kuitenkin löysin Hypoxista enemmänkin muita ihan yleisesti hyvinvointiin vaikuttavia hyötyjä. Menin testijaksolle vähän sellaisella "mitähän hömppää tääkin on asenteella", mutta yllätyin loppujen lopuksi kokemuksesta ihan positiivisesti. Tuota ihanan rentouttavaa lämmittelypukua on ihan jo ikävä. 

 

-Hoidot saatu-

Kommentit (4)

Vierailija

luulenpa että alle viidelläkympillä ei yksi kerta irtoa ja jos sen kymmenenkin kertaa käy niin..hinnastoja on varmaan netissä.

Vierailija

"monta senttiä kun vaan kerralla pieraisee" VEERA! Täällä yritetään avokonttorissa salaa lukea! Hirvee tirske ja poskien pureminen!! :D

Ihan hirveen hyvä ja täyspäinen arvio Höpöx... Anteeksi Hypoxista, ihana lukea rehellistä tekstiä. Vastaa aika täysin niiden tuttujen kokemuksia jotka samaa kokeilivat. :)

Aiemmin mun tuli vilkuiltua Lindexin valikoimat läpi lähes viikottain, koska liike oli ihan kotini vieressä. Nyt alkuvuodesta menivät kuitenkin pirulaiset lopettamaan Porin keskustan Lindexin eivätkä jäljelle jääneet liikkeet ole aktiivisilla kulkureiteilläni. Kyseinen ketju on jo vuosia ollut yksi suosikeistani ja sen pisteitä nosti entisestään viime vuotinen muutos, jonka myötä erillinen Generous-mallisto jäi unholaan ja isoja kokoja löytyy nykyään yhä usemmasta vaatteesta.

Viime viikolla mulla oli töiden jälkeen asiaa Puuvillan kauppakeskukseen, joten piipahdin samalla reissulla pitkästä aikaa myös Lindexillä ja intouduin sovittelemaan läjän kevään uutuuksia. Kun kerran kamerakin sattui olemaan mukana, niin nappailin kuvat sovittamistani vaatteista. Sovituskoppiin tarttui mukaan pääasiassa sinisen sävyjä ja vaaleanpunaista. Kaikissa kuvissa jalassa omat Junarosen farkut, mutta yläosat kaikki siis Lindexin.

Jos kaapistani ei jo löytyisi Marks & Spencerin petroolin väristä pitkää satiinihuitulaa, niin tämä takki olisi saattanut lähteä mukaani. Ihana pehmeä sinisen sävy ja kivan rento malli!

Pidättäydyin vaatteiden puolesta ihan pelkässä sovittelussa, mutta ihan tyhjin käsin en kaupasta kuitenkaan lähtenyt. Nämä lasit muistuttivat kovasti yksiä viime keväänä sovittamiani Ray Baneja, joita en kuitenkaan parin sadan euron vuoksi viitsinyt ihan huvin vuoksi ostaa, joten hankin nämä "lohtulasit" 8 eurolla.

Mulla on parit ihan hintavat ns. kunnon aurinkolasitkin, mutta etenkin töissä kuskaan mukana mieluummin tällaisia muutaman euron halpiksia, sillä kokemukseni mukaan aurinkolaseja menee työn tohinassa ja kameralaukkua nakellessa paskaksi keskimäärin yhdet tai kahdet kesässä. 

Tämä mun nykyinen kiinnostukseni sinisen sävyjä kohtaan on vielä niin uusi ja vieras asia, että jaksan sitä aina hieman ihmetellä. Mutta tosi kiva olisi ollut tuo haalean sinivihreä toppi ja kävi loistavasti yhten tuona päivänä päälläni olleen Junarosen kukkabomberin kanssa! Ja nyt mä vasta alan ymmärtää myös tummansinisen värin hienouden. Melkein niin kuin mustaa, mutta paljon raikkaampaa ja ihonsävylle imartelevampaa.

Holly & White -uutuuksissa näkyi totutusti taas paljon raitaa, mutta mallistoa oli piristetty myös monilla muilla kuvioilla ja printeillä, kuten kirsikoilla. 

Ei pysty addikti käymään sovituskopissa kokeilematta ainakin yhtä raitapaitaa!

Sitä ihanaa kamalaa meshiäkin löytyi. Tämä pusero kyllä ehdottomasti enemmän se kamala.

Tässä puolestaan sellaista ihanan kamalaa, että menee jo ihanan puolelle. Sovittelin nimittäin tuota samaa leopardikuosista puseroa jo tammikuussa Seinäjoella ja edelleen se mua näköjään jotenkin kutkutteli.

Väri ja kuosi houkuttelisi mutta tuo röyhelö vierastuttaa. Kauppaan se siis edelleen jäi, mutta jos oma koko tulee myöhemmin hurjassa alessa vastaan, niin voi olla, että sorrun. :D

 

Kommentit (6)

Vierailija

Katsoin heti, että näyttääpä tuo kissakuosi hyvältä. Itse en vierastaisi tota röyhelöä. Musta se rikkoo kivasti vähän tota kuosin symmetriaa ja tuo kivan linjan paitaan, jolloin kokonaisuus näyttää ryhdikkäältä. (Toisaalta olen kyllä röyhelöiden, piparireunojen ynnä kaiken muun hörsöilyn ystävä muutenkin ;D)

Veera
Liittynyt2.9.2015

Mulla on vaan  sellanen perustavanlaatuinen kammo rintojen päälle tulevaa ylimääräistä kohtaan. Ahdistaa taskut, röyhelöt, printit, ihan kaikki. Mutta olen tätä paitaa kyllä nyt pari kertaa sovittanut ja olen kyllä huomannut, että toi röyhelö ei ole loppujen lopuksi ehkä niin pelottava.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Anna

Tuo röyhelö ei ainakaan kuvassa pomppaa silmille, suosittelen että ostat tuon paidan😀

Veera
Liittynyt2.9.2015

No, katotaan nyt miten käy, jos puseros on vielä jäljellä kun seuraavan kerran Lindexiin eksyn, voi hyvin olla etten enää pysty vastustamaan. :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

anonyymi

Olet tosi kivoja löytänyt! Taidanpa suunnata Lindexiin. Kivoja juuri tällaiset postaukset, kun näkee vaatteet tavallisen ihmisen kokoisen päällä eikä langanlaihan mallin. Samoin aina ihmettelen, kun naistenlehtien kuvissa esitellään kevään muotia, niin tuntuu mallin olevan pääosassa tai kuvan olevan mahdollisimman vetävä. Esitettävästä vaatteesta ei sitten saa mitään tolkkua.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Pitänee tehdä tällaisia sovituskoppipostauksia toistekin. Näissä kun näkyy sitten just niitä ajankohtaisia ja kaupoissa sillä hetkellä olevia vaatteita, kun omissa asupostauksissa olevat vaatteet ei oikein ikinä onnistu olemaan ihan synkassa sen kanssa koska niitä myydään.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Nyt on vähän ristiriitaisten fiilisten asu. Mulla on nimittäin päällä löysä trikootunika + legginssit. Todellinen mukavuusasu kyllä, ja siksi sen valitsinkin eilen päälleni, kun oli taas vuorokauden lähes vuorokauden sisään 8 tuntia bussissa istumista tiedossa. Mutta mun päässä vaan "tunika ja legginssit" on vähän sama kuin sanoisin, että "mä luovutan". :D (Ja puhun nyt nimenomaan omasta pukeutumisestani, enkä dissaa ketään, joka kyseistä vaateyhdistelmää rakastaa.)

Mut päätinpä nyt silti olla kokeilumielellä, että josko fiilikset kyseistä komboa kohtaan muuttuis positiivisemmiksi. Ja eihän se nyt niin tylsää ja lölleröä ihan ollutkaan kuin pelkäsin. Kokonaisuus oli loppujen lopuksi ihan kiva, kun laittoi jalkaan hieman korkoa ja #Evek-kuvausten ansiosta oli tukka kunnon tötteröllä. Matalilla kengillä ja arkinutturalla ois ehkä ollut jotenkin liian kotiasumainen olo.

Sain tuon petroolin värisen Marika-tunikan kiitokseksi osallistumisestani Neulomon brändiworkshopiin. Ja voin sanoo, että tästä vaatteesta ei ihan heti lopu koot kesken, sillä Marika-tunikaa valmistetaan kokoon 5XL saakka. Itse nappasin rekistä sovitukseen ekana luonnollisesti koon XL, mutta päädyin loppujen lopuksi pari kokoa pienempään. Eli minulla päällä siis koko M. Mä en vaan suostu näiden hinkkieni takia laittamaan päälleni mitään niin oversizea millaiseksi tämäkin tunika on kai tarkoitettu. 

velourlegginssit - Marks & Spencer / tunika -Neulomo (saatu) /neuletakki -Pieces / kengät -Vagabond / laukku -Olympus (saatu)

Väri tässä tunikassa on kyllä aivan mahtava ja vahvistaa tänä vuonna heräillyttä innostustani sinisen sävyjä kohtaan. Petroolin tunikan kanssa kävikin loistavasti yhteen uusi Olympukselta saamani sininen mokkanahkainen kameralaukku. Todella herkullinen väriyhdistelmä. Tuosta kameralaukusta on tulossa vielä tarkempaa esittelyä, että millaisen kaluston se sisäänsä oikein nielaiseekaan. 

Kyllä tällä asulla hieman tunika + leggarit -kammo hälveni. Ehkä tunika ei ihan tuolleen itsekseen tunnu oikein omalta, mutta kun päälle heitti neuletakin muuttui profiili mieluisammaksi. Ainakin matkustuspäivien asuksi tämä kokonaisuus päätyy varmaan useamminkin, mutta kyllä mä vaan olen vatsamakkaroistani huolimatta enemmän vartalonmyötäisempien linjojen ystävä. Mutta onhan se kiva olla kaapissa joku erimallinenkin mekko. Tai siis tunika. Missä muuten menee tunikan ja mekon raja? 

Jos siellä on itseäni innokkaampia tunikaihmisiä, niin Neulomon tuotteita voi tilata esim Weecosilta ja niitä löytyy myös Prismasta. Itseäni jäi Neulomon tehtaalla vieraillessa ja tuotteisiin tutustuessa kiinnostelemaan hieman nämä Sanna-housut. Pitää katsoa olisiko niistä tulossa kevääksi joku kiva uusi väri.

Kommentit (20)

Tildaa

Luin joskus jostain, että tunikan kanssa kun pyllistää niin näkyy peppu ja siksi pitää olla alla leggarit. Mekon kanssa taas ei näy peppu ja sukkikset riittää 😄 Tätä oon yrittänyt pitää mielessä kun oon miettinyt, onko mekko vai tunika ja mitä laitetaan alle. Mun on pakko tunnustautua suureksi tämän yhdistelmän ystäväksi juurikin tuosta mukavuussyystä.. Ja vaikka aina sanotaankin että miehet inhoaa leggareita (niin kuin sillä olisi jotain väliä ja niin kuin ne muka oikeasti erottais ne sukkahousuista joista taas moni tuntuu pitävän) niin ei oo ketään kakslahkeista vielä häirinnyt mun leggarilahkeet :D Joten no worries ladies, kaikilla on oikeus leggareihin!

PS Veera I adore you. Tykkään sun blogista päivä päivältä enemmän, tartut just niihin juttuihin plussa-asioissa mitä itsekin usein mietin. You go girl!!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Joo, toi pyllistys-teoria pitänee paikkansa! :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Tea

Oi, että! Mie oon haaveillu tästä yhdistelmästä jo hetken aikaa. Tuon tunikan väri on jotain niin kaunista vaikka mie yleensä en pidä sinisistä vaatteista. Leggarit ja tunika on mun jokapäiväinen asu, koska se on lasten kanssa kotona maailman helpoin ja mukavin, voi mennä ja leikkiä ihan miten vaan ja silti tuntuu mukavalta. 👍🏻

Veera
Liittynyt2.9.2015

Minäkin vasta opettelen sinisen käyttöä, mut tää petrooli on kyllä tosiaan ihana sävy!

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

Kerron nyt oman miehisen mielipiteeni tuosta leggins tunika yhdistelmästä. Tuo sun yhdistelmä on ihan hieno. Tunika peittää pyllyn hyvinkin, kuten sen käsitykseni mukaan kuuluu tehdäkin. Legginsisi näyttävät housuilta kuten ne pitäisikin tehdä, jos ei ole kovin peittävää yläosaa. Eli tässä ei mennä vielä missään mielessä mauttomuuden rajoilla. Tuolla tunikan pituudella alla voisi olla vaikka ohuet sukkahousut tai ohuet legginsit. Tai vastaavasti noin peittävät legginsit sallisi lyhyemmän tunikan, ollen silti vielä tyylikäs.

Väittäisin että se tuohon yhdistelmään kohdistuva "viha", johtuu siitä, kun noita mauttomia yhdistelmiä on nähty riittävästi. Kun ne 40 den legginsit yhdistetään siihen tunikaan (ennen nimitettiin t-paidaksi), joka nippa nappa peittää sen legginsien vyotärönauhan, niin ollaan aika heikoilla jäillä pukeutumisen suhteen. Ja kun se viimeinenkin järjen häivä puuttuu, ja siinä liikennevalojen vaihtumista odotellessa aletaan korjailemaan sitä kengän nauhaa ja samalla pyllistellään muille jalankulkijoille. Siinä pääsee ihmiset "ihailemaan" sitä vaaleanpunaisissa pikkareissa loistavaa Minni-hiirtä. Ymmärrän sen, että ne ohuet leggarit on siellä pimeässä eteisessä saattanut näyttää peittäviltä, mutta ulkona kirkkaassa auringonpaisteessa se Minni paistaakin sieltä kymmenien metrien päähän.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Nyt oli pitkä ja asiantunteva analyysi! :D
Mut oot kyllä oikeassa, se kauhu liittynee mullakin just niihin paljon nähtyihin perseen paljastaviin yhdistelmiin.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Jenniliini

Mä myös ennen vierastin tällaista yhdistelmää. Tuli hirveitä ysärikaikuja, kun ajattelikin. Sitten joskus viime keväänä lähdin kiireellä ulos, ja tempaisin kirjaimellisesti ekat vastaantulevat vaatteet, eli juurikin leggarit, tunikan ja neuletakin. Olo oli sen verran mukava, ja peilaillessa tajusin, että eihän tää nyt niin kamalaa olekaan. :D Ja pakko sanoa, että sen jälkeen ko. asukokonaisuus on ollut mulle luottovalinta, erilaisin yhdistelmin toki. :) Se on helppo, mutta siitä saa pienellä vaivalla myös rouheamman tai juhlavamman. Joten toivuinpa minäkin tästä traumastani. :D Tuo sun yhdistelmäsi on myös kaikenkaikkiaan ihana. :)

Veera
Liittynyt2.9.2015

Niin, se on kyllä totta, että tän yhdistelmän voi pukea tosi monella tavalla ja tyylillä.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Löysyys ihan jees, mutta itseä vähän ahdistaa toi muodottomuus. Mut kuten sanoin, neuletakin kanssa puettuna tykkään.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

MarjukkaS

Mä olen henkeen ja vereen vastustanut (itselläni) tunika ja leggarit -yhdistelmää, joka mun mielikuvissani on tätimäisistä tätimäisin vaate. Mutta eihän toi ole sun päällä yhtään tätimäinen?!

Olen kyllä sinua vanhempil eli ehkä se mulla olisi tätimäinen?

Ja heti kuvista kiinnitin huomiota upeisiin väreihin laukku-tunika.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Se vaikutelma on niin paljon kiinni myös kengistä ja kaikesta muustakin. Käy jossain sovituskopissa testaamassa, ei yhdistelmä oo välttämättä sullakaan tätimäinen! :)

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

Käsistä alkavat vuosikerrat näkyä vaikka mitä laittaisi päälle ja naamaan vetäisi pinotexit.

Veera
Liittynyt2.9.2015

No olisinkin aika huolissani, jos ei vielä tässä vaiheessa ikä yhtään näkyis.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

-T-

No worries, näyttää superhyvältä! Ja mä kyllä sanoisin että sulla on mekko ja sukkikset, kun äkkiä kattoo eikä tuijottamalla eti legginssien saumoja. Pakko kans kompata tuota väriä, aivan mahtava! Oon tänä syksynä ihastunut ite ihan täysillä petroolin-värisiin juttuihin, varsinkin kun ne yhdistää vaaleaan harmaaseen :)
Mukavaa joulunaikaa!

Vierailija

Mekon ja tunikan raja on just se että jos sopii olla ja touhuta vaikka ilman niitä legginsejä/sukkiksia niin sit se on mekko. Ja jos pylly ei peity kunnolla niin se on paita. Ja pylly peittyy seisoessa mutta näkyy kun kumartuu niin sit se on pitkä paita, ei vieläkään tunika. Eli silloinkin vielä housut alle tai paksut leggingsit :) Ja leggingsejä on niin moneen lähtöön että ei sitäkään hommaa pidä yleistää. Kun eihän legginsien ja joustavien, kapeiden housujen erokaan välttämättä ole muutakuin erilainen materiaali ja hieman erilainen vyötärö + taskut. Jota taas ei erota pidemmän paidan kanssa. Itse olen kyllä kova käyttämään leggareita!

Mutta tuohon Neulomon tunikaan!
Millainen tuo materiaali mielestäsi on? Pysyykö hyvänä? Kävin kerran hipelöimässä näitä Prismassa ja jotenkin epäilytti tuo materiaali. Että nuhraantuuko se helposti?
 

Veera
Liittynyt2.9.2015

Mä sain tän vasta hetki sitten ja pitänyt pari kertaa, joten en osaa vielä yhtään sanoa materiaalin kestävyydestä. Nyt vasta ekaa kertaa menossa pesuunkin.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

Kaunis nainen ja ihanat värit. Tykkään lisäksi seurata evek-jaksoja, hyvää settiä😊

Haituva

Kiitos jälleen. Tämän postauksen ansiosta mulla on nyt kirkkaan keltainen Marika. Sattui pop upin tarjonnasta löytymään sellainenkin ja kokoa ei tarvinnut ansiostasi arpoa. Ollaan riittävän samoissa mitoissa ratkaisevilta osin. Samassa paketissa tuli myös Hanna paita, koossa xxl. Kivasti oli kuvio mätsätty etu- ja takakappaleen kesken. Aina ei moiseen kiinnitetä huomiota. Neulomoa voin suosia toistekin.

Vierailija

Tunikan ja mekon raja kulkee polvessa. Huoaten totean, ettei mitta ole valjennut nykymekkojen valmistajille. Odotan hartaana, että löydän valmisvaatemekon, joka peittää pattipolveni.

Silmä tottuu kaikkeen, mutta veikkaan, että muutaman vuoden päästä tätä mukavaa leggarimuotia kauhistellaan ja vanhoja kokovartalokuvia deletoidaan.

Eilen oli päällä jotain ihan fyysisesti mukavaa, mutta sellaista, että olo ei ollut kyllä lainkaan oma. Tämä mukavuus-epämukavuus -vaate oli ruutupaita! 

Mä en oikeasti muista olenko ikinä koskaan milloinkaan käyttänyt ruutupaitaa. Mulla ei mielestäni ole ollut sellaista edes silloin ysärillä, kun radiossa pauhasi Nirvana. Korjatkaa läheiset, jos olen väärässä ja muistatte mun pukeutuneen joskus johonkin ruutuflanelliin. Omissa mielikuvissani tuo monelle muulle ihan peruskauraa oleva vaate ei kuitenkaan ole koskaan kuulunut garderobiini.

Maanantaina stylistimme Jemina kuitenkin puki mut #Evekin kuvauksissa yhteen jaksoon tohon Junarosen paitaan ja saman merkin revittyihin farkkuihin ja totesin sen ihan harvinaisen kivan väriseksi ruutupaidaksi. Kyselin siinä sitten Junarosen edustajalta, että tarvitsevatko niitä pitämiäni farkkuja vielä takaisin vai voisinko ne pitää ja sieltä vastattiin, että voin pitää paidankin jos haluan, se kun kuulema "sopisi hyvin sun uuten hiusväriin".  Ajattelin sitten haastaa itseni kokeilemaan, että miltä tollanen vieras vaate tuntuisi studion ulkopuolella ja kiskoin sen päälleni heti eilen. 

Ja se tuntu just siltä vieraalta. Tykkään väreistä ja puuvillainen paitapusero on ihan hirmuisen pehmeä ja mukava, mutta olo oli vaan peiliin katsoessa ihan väärä. Maanantain kuvauksissa mulla oli paidan kanssa tosi makea hattu ja tosi makea meikki ja ne tasapainottivat sitä maskuliinista fiilistä joka mulle tosta paidasta tulee, mutta eilen mulla oli vaan ihan jätkä olo.  

ruutupaita ja farkut -Junarose (saatu)/t-paita-H&M/kengät-Ten Points/laukku-Liebeskind Berlin

Mutta kuten olen viime aikoina jo useampaankin kertaan sanonut, niin musta on vaan kiva testailla kaikkia ei niin itseni näköisiä vaatteitakin. Väkiselläkin sieltä sitten taas löytyy uusia juttuja, jotka alkaa tuntumaan ihan omalta. Eikä nämäkään ruudut suinkaan jää käyttämättä vaan sanoisin, että tosta tulee varsin pidetty työpaita. Mun huolettomaan lehtikuvaajahabitukseeni tuollainen rento jätkä-paita sopii enemmän kuin hyvin.

Nyt seuraavaksi Ratsulaan sovittelemaan vaatteita, olen nimittäin mallina heidän huomisessa muotinäytöksessään. Tulkaa porilaiset katsomaan, ei tiedä jos vaikka taas kaatuisin naamalleni! :D

Kommentit (2)

hannamariavv

Tää on kyllä just sopiva valokuvauskeikoille. Ruutupaidat ja on itellekin semmonen hmm -alue, joissa en oikeen tunne itteäni kovin omaksi. Farkkupaidat sekä muut kauluspaidat ja paitikset on jees, mutta ruutukuvioon sotkettuna tulee vähän hassu olo. Flanellit on kans toinen, joita en osaa itelläni pukea - jotenkin mun kropan malli on hassu perus flanelliin jotka yleensä on vähän löysempiä. Correct me if I'm wrong.

hanna

www.hannamariav.com

jaanalainen

Itse vien tuota lumberjack-fiilistä pois sillä, että yhdistän sen flanellisen ruutupaidan esimerkiksi minihameeseen tai mekkoon. Parhaimmassa tapauksessa sidon vielä paidan helman. Jos kiskon jalkaan vielä maiharit ei voi välttyä pienestä esiteini deja vusta :)