Kirjoitukset avainsanalla Haasteita

Olenko mä maailman ainoa ihminen, jota ahistaa tissit urheillessa ihan sikana? Juoksemisen epämiellyttävyydestä olen vinkunut jo aiemminkin, mutta kun vastaan tulee koko ajan uusia juttuja joissa nämä säkit on tiellä ja tympäisevät. Ja joo, aina on vaan kaikilla vastaus, että "kunnon urheiluliivit plaplaaplaa". No voi nyt helvetti, kyllä on kunnollisia liivejä käytössä ja vaikka minkämoisia litistyksiä, mutta ei ne perkele hävitä näitä pään kokoisia rasvakasoja tuosta etumuksesta.

Esimerkiksi kahvakuulaillessa swing aka heilautus (tsekkaa TÄÄLTÄ mistä liikkeestä kyse, jos ei ennestään tuttu) osoittautui kahdella kädellä enemmän kuin epämiellyttäväksi. Joka kerta liikkeen ala-asennossa käsivarret litistää rintoja kivuliaasti ja tissit tuntuu olevan olkavarsien tiellä.

Tänään puolestaan tehtiin keinuntaliikettä vatsallaan ja se oli taas ihan tappoliike tissejä ajatellen. Juu, saattoi olla, että hinkit olivat tänään jotenkin normaalia herkemmällä ja kivuliaammalla tuulella, mutta todella inhottavalta se kyllä tuntui, kun eteenpäin keinuessa kannut litistyvät lattiaa vasten.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

kuva viime keväiseltä urheilurintsikoiden sovitusreissulta

Tuo kahvakuulailun swingin epämukavuus on onneksi mahdollista välttää tekemällä liike vaihtaen kättä aina liikkeen yläasennossa, jolloin kuulaa pitelevä käden on alastuodessa mahdollista ohittaa rinta viemällä se vartalon sivulle. Kahvakuulan kanssa touhutessa oli kyllä muutamia muitakin tilanteita joissa olisin toivonut muutamaa aakkosta pienemmät ryntäät vaivoikseni. Jotenkin niitä vaan joutui tympeästi väistelemään.

Nyt siis mietinkin, että onko mun rintavarustus nyt jotenkin erityisen herkkis, kun nuo asiat tuntuu oikeasti todella ikäviltä, vai kokeeko muutkin isorintaiset tällaisia TTT (tissit taas tiellä) -fiiliksiä urheillessaan? Mulla on vielä se tilanne, ettei mulla ole syömistäni pillereistä johtuen lainkaan kuukautisia, eli en pysty yhdistämään tissikipuja mihinkään tiettyyn aikaan kuukaudesta, vaan ovat arat "ihan koko ajan, välillä ja joskus ei ollenkaan, nyt ei satu" (Lainaus siskonpoikani suusta, kun hän pienenä selitti lääkärille käsikipuaan.. :D ).

Että onko mulla nyt oikeesti joku näissä mätisäkeissä vikana? Vai onks se ihan normaalia, että rintoihin sattuu niiden litistyessä vartalon ja olkavarren väliin, kun käsissä on reilut 10 kiloa rautaa? Tottuuko tähän? Onko ok vältellä tissiepäystävällisiä liikkeitä? Oonko mä ainoo jota tää asia korpeaa ihan älyttömästi????

Ärrinmurrin.

Kommentit (12)

käyttäjä-10124
Liittynyt7.1.2015

Ihan normaalia tuo on. Itse yritän pahimmat liikkeet varioida jotenkin. Tukevat rintsikat + "liivillinen" urheilutoppi + urheilutoppi yhdistelmällä mennään.
Kahvakuulaillessa myös kuulalla on väliä. Toisissa on leveämmät kahvat ja näin ongelma on pienempi.

Ainakin ton identtiset kaksoset kuvan perusteella käytössä on aika leveäkahvaiset kuulat. Missään en oo nähny spartan gearin kuulia leveämpää kahvaa. Noilla on kuula on aina saman kokoinen 4kg ylöspäin( toki niillä on pienikokoisetkin versiot olemassa), kun muilla merkeillä kevyet kuulat on pieniä ja kasvavat kokoa painon mukana.

Joten en usko että siltä suunnalta apua löytyy.

Emmi

Ootko koskaan tutustunu/kuullu Anita merkin urheiluliiveistä? Mulla on muutamat Anitat ja Shock Absorderit ja täytyy sanoa omasta kokemuksesta että Anitat on tukevammat ja mukavammat :) korista pelatessa pitää tukea kyllä löytyä. Tsemii urheiluihin!

olen muistaakseni niitäkin joskus jossain sovittanut. Näissä mun tämän hetkisissä lajeissa ei nyt ole se tuen riittämättömyys ongelma, vaan tissit yleensä kuten tässä kirjoitin.

riina

Itsekin porilaisena crossfitharrastajana ja kahvakuulailusta kiinnostuneena löysin tuon lastaamon, ja mietin siellä aloittamista. Kertoisitko vähän millainen paikka ja ootko tykännyt? :)

oon tykännyt! Tunneilla onkiva ilmapiiri ja sli on kompakti ja viihtyisä. Aattelinkin nyt starttikurssin loputtua ottaa marraskuuksi kuukausikortin sinne ja mennä kahvakuulailemaan ja kenties crosstrainingiin. Siellä saa mun mielestä käydä tutustumiskäynnillä jollain tunnilla veloituksetta, eli käy ihmeessä kattoo viihtyisitkö!

Kaisa

Onpas sulla rento ote blogissa! :D Reippaus varmasti auttaa kuntoillessa, että sisulla mennään ja sitten on helppo ylittää itsensä ja kehittyä.

Mulla ei aiemmin tissit kestäny juoksemista, joten lähinnä kävelin pitkiä lenkkejä kunnes hoikistuin. Ylämäkiä kävellen saa yhtä rankkaa treeniä kuin juoksemalla. :)

joo, mulla kans on juokseminen ihan nounou ja sen lisäksi kaikki hyppimishommat ja nyt on tosiaan eteen tullut monta sellaista liikettä, jossa hinkit on vaan yksinkertaisesti tiellä! Koskaan ennen ei oo nää pallukat ärsyttänyt yhtä paljon kuin nyt sportatessa. :P

virpi

On ongelma, mm. joogassa  kun tekee jotain liikkeitä, niin kädet ei yksinkertaisesti yllä sinne minne pitäisi kun tissit on edessä, tulee sellainen olo että kun  saisi ne nostettua edes olalle siksi aikaa, mutta (onneksi) sekään ei onnistu. ( ja oma riemunsa on myö siitä että maha vie vielä tuplat siitä tilasta.. Rentoudu siinä sitten "kiviasennossa" ..kakat..)

Yääähh... Kaikkeen sitä suostuukin, kun kaveri ehdottaa.

  • S: Kiinnostaisko lähtee mukaan pieneen juoksuhaasteeseen? 
  • Minä: O-ou.... riippuu miten pieneen    (mielessäni mietin, et en haluuuuuu! Vihaan juoksemista!!!)
  • S: Juoksukoulu     (tsekatkaa linkki!!)
  • M:  puuh... juoksemista. pystyiskö sitä.  2 min juokseminen kuulostaa kyllä kohtuulliselta.
  • S:  mä VIHAAN juoksemista mutta haluan oppia nauttimaan siitä. tolla ohjelmalla sen pitäis onnistua.. ton 2 min vetää vaikka kauppareissulla
  • M: ok. pitäiskö siis ens viikolla alkaa?
  • S: Joo, maanantaina!
  • M: Selvä! ne on vaan minuutteja aluksi... yritän tässä hokea itselleni. :D
  • S: Sitä mäkin aion hokea

Mihin helvettiin mä menin lupautumaan??? Juoksemista?? Tissit heiluu ihan tuskassa ja tossu ei nouse asfaltista yhtään ja vituttaa. Ihan kamalaa!! Mut kun ei kestä kantti sanoo haasteeseen ei. :P

Tänään se sitten saapui, maanantai. Arvatkaa kiinnostiko heti aamusta? Arvatkaa kiinnostiko viel iltapäivälläkään? Luuletteko, että kihisin innosta illalla? No EN!! Joo, mä tiedän, ekan päivän ohjelma sisältää vaan neljä minuuttia juoksemista kävelyn ohella, mut neljä minuuttia näiden monikiloisten hinkkien rytkettä ei oo miellyttävää.

No miten kävi? Tsemppasin itseni ulos todellisen sohvaperunan tapaan. Koko päivän oli masentanut ihan pirusti ja tuli jopa itkee tiristeltyä äidille puhelimessa. Miehen lähdettyä yövuoroon kasvoi masispäivälle tuttu suklaanhimo jo sellaisiin sfääreihin, että päätin kipaista kauppaan. Eli kyllä, houkuttelin itseni tuolle mitättömälle lenkille sillä verukkeella, että se hoituu sillä reissulla, kun käyn ostamassa suklaata! Ei helvetti miten sporttia meininkiä! :D

Kuva otettu 24.2.2014 klo 22.39

Ei siis muuta kuin tossut jalkaan ja pihalle. 5 minsaa iloista kävelyä ja sitten parin korttelin verran puhdasta ketutusta. En missään muussa tilanteessa tunne itseäni niin painavaksi mätisäkiksi kuin yrittäessäni juosta. Ihan paskaa.

Kaupassa suuntasin karkkihyllylle ja hävetti ihan helvetisti. Siis hävetti se, että olen ihan selvästi lenkkivaatteet päällä rohmuamassa jotain suklaapatukoita. Päädyin sitten ostamaan yhden pienen lakupatukan. :D :D

Ja sitten ihan yhtä raskaana säkkinä tossut asfalttia hioen kotiin. En kuollut. Mut ei ollu kivaa. Nyt syön suurella ilolla sen lakupatukkani!! Huomenna ohjelmassa kävelylenkki.

Jos rapakuntoisille aloittelijoille sopiva juoksuohjelma kiinnostaa, niin tsekkaa se siis TÄÄLTÄ.  Tuota ns. Porin juoksukoulua on monie kehunut ja sitä on ympäri internetiä linkkailtu juoksemisen aloittamisesta kiinnostuneille. Katsotaan kauanko mä pysyn kyydissä.

 

Kommentit (17)

Sari

Olen testannut tuon juoksukoulun +20kg ylipainoisena ja toimii. Tosin ei musta himojuoksijaa tullut, mutta kunto kasvoi :-) Tukevat liivit vaan päälle ja menoksi :-)

no kun sehän se just on, et ei oo vielä ikinä mitkään liivit tuntunut niin tukevilta, että niillä juokseminen olis yhtään vähemmän paskaa. :P

Pike

Kokeiles Panache Sport tai Freya Active sporttiliivejä :) Tsemppiä juoksuharrastukseen!!

molempia löytyy. Olen kymmeniä urheiluliivejä kokeillut ja vaikka kuinka on muiden suosittelemia, niin minä en ole ollut siinä määrin tyytyväinen yksinkään että juokseminen tuntuisi näiden vinkkien kanssa hyvältä.

Tsekkasin tuon juoksutaulukon ja se näyttää todella hyvältä! Se on vaan hankala koittaa sovittaa nykyiseen treenitahtiin, joka koostuu ma ja to salista + lentopallosta, muina päivinä tulee salilla käytyä mutta juurikin tuo juoksu ja ylipäätään "hyötyliikunta" on hyvin minimaalista. Täytyy jollain tapaa koittaa tätä soveltaa tässä kevään aikana! :)

hannamaria
www.hannamariav.com

ainakin ekat viikot on tossa niin helppoja ja vähän aikaa vieviä, et onnistuu varmaan lomittaa muuhun treeniin. Muutaman minsan kun juoksee vaikka kauppareissulla. :D

Peikkotyttö

Aika nopeasti tuossa edetään 10 kilometrin lenkkiin. Mä olen aikanani aloittanut sellaisella, jossa meni 12 viikkoa että päästiin 5 kilometriin ja siitä toiset 12 että päästiin kympin lenkkiin. En tiedä, vieläkö nuo ohjelmat löytyvät kunto plus -lehden sivuilta, mutta itselläni ne kyllä toimivat. Oli aika huima tunne, kun juoksi sen elämänsä ensimmäisen 5 km:n lenkin, ja muisteli kuinka oli meinannut kuolla yrittäessään juosta ensimmäisellä lenkillä sitä 2 minuuttia. Varsinkin kun ohjeman aloittaminenkaan ei mennyt ihan kerrasta putkeen, muistaakseni aloitin sen ainakin 5 kertaa, ennekuin pääsin loppuun.

joo, en mä kyllä usko, että todellakaan juoksisin kymppiä 11 viikon päästä vaikka ohjelmaa seuraisinkin. Mut jos menis ees se vitonen!

Mun kaveri aloitti tuon ohjelman ihan nollatilanteesta vuoden alussa ja oikeasti pystyi juoksemaan sen 5km ohjelman mukaisesti ajallaan. Tästä innostuneena aloitin itsekin kyseisen juoksukoulun. Nyt mennään kolmannella viikolla. Toisaalta on ihan mukavaa, toisaalta tosi rankkaa, mutta ainakin mä olen tosi ylpeä itestäni, että oon pystynyt noudattamaan tuota ohjelmaa. Tsemppiä siis!

Tunnen tuskasi, juokseminen on suoraansanottuna paskaa. :D Mut hienoa et lähdit haastamaan itseäsi kuitenkin. Liivejä kannattaa muuten laittaa kahdet päällekkäin. Alle sellaiset liivimäisemmät ja niiden päälle treenitoppi, tukee paremmin kuin liivit yksistään.

pitäis koittaa juu löytää jotain sopivia toppeja jotka vois laittaa liivien päälle. Ne vaan on yleensä kokonsa puolesta sellaisia, että jos haluaan et tissit mahtuu niin ympärys on liian iso, eli ei mitään hyötyä. :P

Leena

Olen aina inhonnut juoksemista enkä ikimaailmassa jaksaisi juosta edes kahta kilometriä! MUTTA eksyinpä kokeilemaan juoksumattoa salilla ja sehän olikin aivan toinen juttu, siellä jopa nautin juoksusta ja jaksoin melko pitkäänkin, siinä askel on niin erilainen. Suosittelen kokeilemaan!

Uuh, kuulostaa kovin tutulta... Pari vuotta sitten multa ei luonnistunut EDES tuo kahden minuutin juoksu ylikilojeni ja pomppivien tissieni kanssa, mutta jostain revin voimaa yrittää aina kävelylenkeillä edes sen yhden sähkötolpan välin hölkkää.

Sitten vaan pikkuhiljaa aina vaan pidempää matkaa, kunto kasvaa kyllä nopeasti. Toukokuussa olen menossa puolimaratonille, huh! Edelleen löytyy niitä ylikiloja ihan rutkasti (sen 20 kg...), mutta lenkkeily on vienyt sydämen totaalisesti. Rakastan juoksemista. 12 kilometriä on tähän astisista matkoistani pisin, eikä se edes tuntunut pahalta, nautin vain.

Monta vuotta käytin turhaan koko lajin vihaamiseen ja toivoin ettei mun tarvitsisi ikinä ottaa yhtäkään juoksuaskelta koululiikuntatuntien jälkeen. Mutta kappas, elämä yllättää :)

Ainiin, mä käytän Niken Dri-Fit -liivejä. Ostan niin pienen koon kuin vain saan päälle, toimii ainakin mun hinkeillä!

Chimar

Mä kävin ton juoksukoulun läpi ja se oikeesti toimii! :D Mä oon aina inhonnu juoksua ja sanonu kaikille, et mä en KOSKAAN elämässäni tuu juoksemaan vapaaehtosesti, mut kuinkas kävikään... Ihan ton ohjelman mukaan menin ja juoksin 10 kilsaa 12 viikon kohdalla, kun sattu sopiva tapahtuma osumaan siihen :) Ja nykyään juoksen ihan kuntoillakseni ja jopa nautin siitä ajoittain ;D Välillä kyl tulee epätoivosia ajatuksia, mut missä lajissa niitä nyt ei tulis? Eli suosittelen! Ja kummasti se tsemppaa liikkumaan, kun on selkeet ohjeet luettavissa, ei kehtaa niin helposti jättää väliin, kun se siellä paperilla nököttää ;)

vraa

Toi ohjelma toimii! Tosin ite oon suorittanu sitä vaan 5 km asti, mutta vaikka ensin se 2 minuuttiakin hengästytti, 5 km oli ihan mahdollinen! Ja vitsi, tossa tulee niin voittajafiilis kun huomaa konkrettisesti edistyksensä :) Välillä tossu rullaa huonommin kuin toisina päivinä, mutta siitä ei pidä lannistua. Hyvää juoksuenergiaa sulle! :)

Eilen olin jo kolmatta kertaa punttikoulussa ja se on edelleen kivaa. Mä ehdin eilen jopa hieman harmitella sitä, että parin viikon päästä jää yksi kerta väliin Ylläksen reissun vuoksi. Eli ilmeisesti mä tosiaan haluan käydä tuolla.

Eilen kyllä alkoi hommat vähän nolosti, kun alkulämmittelyssä pelkän puukepin kanssa valakyykkyä (hyvä selitys valakyykyn anatomiasta TÄÄLLÄ) tehdessä kippasin nurin juuri niin nololla tavalla kuin tällainen ylipainoinen pyllerö nyt voi kaatua, mennessään niin syvään kyykkyyn, ettei enää pääse sieltä näppärästi ylös. Ja arvatkaa vaan olinko mä missään takarivissä piilossa? No en tietenkään, vaan tietenkin juuri niin keskellä jengiä, että nolon pyllähdykseni näkivät kaikki. Arghhh!!!

Hirveä häpeä pyyhkäisi aaltona ylitseni! Että oon oikeesti niin surkea, että pääsen kyllä kyykkyyn, mutten enää ylös ja että tätä pitäis tehdä oikean tangon kanssa, mut mä mokaan jo pelkän kepin kanssa!! Ja koska häpeää voi yrittää lievittää vaan vitsailemalla itse itsestään, päädyin sitten kertomaan, että mulla on historiaa tällaisiin "onnettomuuksiin", sillä yläasteella muistan heittäneeni kuularingissä lipat, kun harjoittelimme pyörähdystä ilman kuulaa. Mä oon ihan puhdasta sporttia! :D

Hetken aikaa se häpeä siinä hiersi, mutta pääsin asiasta yli, kun siirryimme alkulämmittelyistä pieniin ryhmiin harjoittelemaan kunnolla.

Eilen oli ohjelmassa tempauksia, rinnallevetoja raakana, työntöjä ja lisää niitä perkeleen valakyykkyjä. Minä keskityin edelleen opettelemaan tekniikkaa, joten tempauksia tein pelkällä 15 kg tangolla ja vaihdoin jopa kevyempään tankoon, kun ei tuntunut aluksi oikein sujuvan. Liikkeen anatomiaan on helpompi aluksi keskittyä, kun ei joudu vielä liikoja miettimään voimien riittämistä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Fanikuva! Meitsi  ja paikalla neuvojaan jakamassa ollut suomenennätys-nainen Anna Everi treenien jälkeen. Opettelin nostotekniikkaa viime viikolla Annan kisanostoja youtubesta katsellen! :D

Rinnallevetojen ja työntöjen kohdalla tuli ohjaaja 20 kg kohdalla sanomaan, että "nyt meni niin hyvin, että saat palkkioksi 5 kg lisää seuraavalle kierrokselle!" Jos jotakuta siellä huvittaa nämä kertomani olemattomat painomäärät, niin todettakoon, että se 25 kg on nyt sitten 10 kg enemmän, kuin se pelkkä tanko, jolla niitä työntöjäkin ekalla kerralla harjoittelin. Eli edistystä! Yritän itse pitää mielessä sen, että mun ei tarvii verrata itseäni kenenkään muuhun. Kaikki eteneminen on hyvästä olipa lähtötaso mikä hyvänsä.

Alkulämmittelyissä tapahtuneen pyllähdyksen vuoksi valakyykyt aiheuttivat minussa ahdistusta ja puistatusta, mutta koutsit kannustivat menemään kyykkyyn vaan tasan sen verran kuin itsestä hyvältä tuntuu. Niinpä sitten testailin omia kyykkyrajojani 7,5 kg harjoitustangon kanssa ja iloitsin jokaisesta lisäsentistä jonka uskalsin hanuriani alas päin hinata.

Siinä treenien lomassa keskustellessa sitten puhuttiin valakyykyn tekniikasta ja haasteista ja minulle oli jotenkin helpotus tajuta, että onneton kyykkysuoriutumiseni ei tarkoita välttämättä sitä, että minulla ei ole lainkaan voimaa jaloissa, vaan kyse on ennemminkin ehkä liikkuvuudesta! Nyt pitää siis keskittyä kehittämään esim. lantion liikkuvutta ja venytellä näitä superkireitä pohkeita ja reisiä vetreämmiksi, niin jospa se perse sieltä pikku hiljaa laskeutuisi lähemmäs lattiaa ilman pelkoa pyllähtämisestä. Kyllä mä tässäkin kehityn!

Että sellaista meininkiä punttikoulussa. Tykkään!

Vertaistukea muilta surkeilta kyykkääjiltä kaivataan!

Kommentit (12)

Ihan mahtavaa että oot löytäny punttikoulusta sen kuuluisan liikunnan ilon! Siltä ainakin vaikuttaa. ;) Itse harrastan crossfitia ja sitä kautta oon tutustunut painonnostoon ja nykyään oon niin innostunut siitä että mietin crossfitin vähentämistä ja enemmän juuri painonnostoon keskittymistä. Muistan kyllä alkuajoilta, että ihan jo tavallinen kyykky ilman mitään painoja oli vaikeaa, ja valakyykky pelkän kepin kanssa tuntui melkein mahdottomalta. Joka paikkaa kiristi ja tuntui että mikään ei mene oikein. Mutta kärsivällistä harjoittelua ja kehon mobilisointia vaan, kyllä siinä sitten alkaa aika nopeastikin kehittyä. Olympianostoista työntö oli alusta asti vähän helpompi oppia, mutta tempauksen kanssa mulla on edelleen paljon tekemistä. Niin vaan ne omat ennätykset kuitenkin koko ajan vähän paranee ja oon ihan koukussa lajiin. :)

joo, munkin mielestä työnti on helpompi ja siksi paljon kivempi. :D
Mutta kaikki vaatii kyllä vielä hurjasti opettelua. Ja tosiaan sitä mobilisointia! Oon ihan kankee.

Hienoa! Pienet kaatumiset kuuluvat asiaan ja opettavat. Olen itse menossa Anna Everin painonnostokurssille parin kuukauden päästä! Sitä innolla odotellessa.

x Steffi

Hierojalla käynti kannattaa aina! Ite käyn kerran kuussa tai kerran kolmessa viikossa. En luopuisi ikinä. Kun lihaskalvot on poksuteltu auki, kävelykin tuntuu siltä kuin olisin Helinä-keiju, kun lihakset pääsee liikkumaan vapaasti. Tietenkin myös venyttelen, mutta hieroja... <3

Jos olisin yhtään enempi varoissani, niin syöksyisin niin mielelläni hierojalle. Viimeksi joululomalla kävin ja se oli ihan taivas!

Liiina

Tulipa mieleen eräs koulun liikuntatunti, jolloin olimme harjoittelemassa uimahallissa sukelluksia altaan reunalta. Siinä altaan reunalla piti tosiaan olla sellaisessa syväkyykky-asennossa pää suoristettujen käsien välissä ja odottaa opettajan merkistä hetkeä solahtaa sujuvasti ja sulavasti veteen. No minähän solahdin- en tosin opettajan merkistä vain painovoiman vaikutuksesta. Siinä pää punaisena kapusin takaisin reunalle ja yritin olla enää kaatumatta ennenaikojani. Voi niitä aikoja.

Voi veera!! Meitsi on kuule kaatunu tossa samassa asennossa ihan lukuisia kertoja! Valakyykky on yks inhokeistani koska oon tosi kankee. Tempauksen kaa sama homma. Se asento ei vaa oo mun kropalle millään lailla luonnollinen, en tiä kenelle on :D jos joskus haluut tulla vetosalille ni laita koodii! Kaatuillaan sit yhdessä. Pus!

No arvatkaapa meninkö tiistaina sinne Zumbaan? No en. Menin Valintataloon ja ostin paketin keksejä, palasin kotiin ja kaivauduin sohvalle viltin alle.  Ei siis ollut sporttimotivaatio oikein kohdallaan.

Kauhean sisällissodan mä kyllä kävin pääni, kun yritin saada aivoni asentoon 'jee, hikoilua ja hengästymistä!'. Mutta ei. Asiaa vastustavat joukot olivat tässä taistelussa niskan päällä. Yritin miettiä sitä miten tyytyväinen olisin itseeni sitten jumpan jälkeen. Tuumin, että hävettää täällä myöntää, etten mennyt. Uhkailin, lahjoin ja kiristin itseäni, mutta silti vastaus oli vaan, että ei.

Sitten mä tietenkin kellon lyötyä kahdeksan ja Zumbailun jo läheisellä Lady Linella alettua mä tietenkin olin pettynyt itseeni ja nimittelin itseäni laiskuriksi. Kunnes mä muistin, että munhan on tarkoitus löytää elämääni lisää iloa. Tiistai-iltana mulle tuli hyvä mieli niistä neljästä suklaacookiesta ja kylmästä maidosta ja rauhallisesta oleilusta peiton alla. Päätin antaa laiskottelun itselleni anteeksi. Syyllistäminen harvoin auttaa muuttumaan.

Pettymisen ja syyllisyyden tunteiden sijaan mä ajattelin sitten kuitenkin olla tällä viikolla iloinen kaikesta siitä minkä tein hyvin, en siitä mikä jäi tekemättä. Olen ollut uintikurssilla ja odotan huomista kertaa jo kovasti. Olen saanut paljon muita asioita aikaiseksi, vaikka liikkuminen onkin ollut suunniteltua vähäisempää. Olen valinnut kulkuvälineiksi omat jalat tilanteessa, jossa olisin normaalisti hypännyt bussiin. Olen saanut korjattua unirytmiäni entisestään ja herännyt tällä viikolla ihan ihmisten aikoihin.

Ja mikä parasta, olen ollut ihan vain kaikin puolin paljon aktiivisempi ja aikaansaavempi ja paremmalla tuulella kuin naismuistiin. Ja kaikki tämä on totta siitä huolimatta, että valitsin Zumban sijaan ne suklaakeksit. I love cookies. Cookies make me happy.

Lorvikatarri ei oo maailmanloppu.

 

Kommentit (6)

N

Jeee! Nyt toimii readerissakin huippuhyvin tämä. Kiitos kovasti!

Ja kiitos rehellisestä postauksesta. Itselläkin toisinaan jää treeni väliin, kun ei vaan jaksa lähteä, vaikka mikä olis. Tulee ihan turhan paljon tuhlattua energiaa sitten jälkeenpäin siihen lähtemättömyydestä syyllistymiseen. Pitäisi ehkä osata olla hieman armollisempi itselleen... Ainahan voi toivottaa parempaa seuraavaa kertaa :)

e

Mua ihan hävettää, että linkkasin aiemmin blogini tänne (projekti30), kun en ole sen jälkeen päivittänyt sitä ollenkaan isosti siitä syystä etten ole tehnyt mitään liikunnallista ollenkaan. Sitten sun blogit muistuttaa mua siitä, että olen niin laiska ja saamaton. No, ehkä tämän tunnustuksen myötä osaan päästää tästä asiasta irti ja etsiä uudelleen sitä liikunnankin iloa jostakin muusta kuin velvollisuuden tunnosta tai paineesta. Kaikilla meillä tulee varmaan niitä heikkoja hetkiä, jolloin liikunta ei maita ja vanhoihin uomiin on liian helppo palata. Mutta sen sijaan, että jäisi sille kierteelle, voi siitä taas irrottautua.. Tsemppiä lorvikatarripäiviisi! Olen tietyllä tapaa sitä mieltä, että ne on ihan oikeutettuja päiviä aina silloin tällöin!

anne

Niin totta. Syyllistäminen ei auta muuttumisessa ja eikä menneen murehtiminen auta. Sinäkin löysit tosi monta muuttunutta positiivista asiaa elämässäsi :) Askel ja päivä kerrallaan.

Mä tosiaan yritän nyt miettiä miten monta asiaa on jo mennyt parempaan päin. Oon esimerkiksi jo parin viikon ajan syönyt säännölisesti aamiaista! Se on mulle iso harppaus parempaan. :)

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Instagram