Kirjoitukset avainsanalla Valokuvat

Huuda, huuda ilosta / Huuda, huuda vapaudesta / Huuda, huuda onnesta / Ja sä voit poistuu hymyillen

Jotta nyt ei ihan olisi turhaan otettuja kuvia, jotka vaan hautautuu kovalevylle, niin pistetään nyt muutama Haloo Helsinki -otos edes tänne näytille. Elli ja kumppanit siis esiintyivät lauantaina tuossa alle kilsan päästä meiltä Porispere-festareilla. 

Olin paikalla siis ihan vapaalla, en töiden puolesta, joten napsin kuvia ihan perinteisesti yleisön joukosta kuvauspitin sijaan. Vehkeinä vapaa-aikani luottokamera Olympuksen PEN E-PL7 ja linssinä 75mm 1.8. Toimii hyvin tuollaisessa tilanteessa, kun kääntyvän näytön ansiosta pystyy kuvaamaan pään yläpuolelta edessä olijoiden yli. 

Rakas, ollaan vaan hiljaa

Katsellaan huojuvaa viljaa

Se kauniisti katseestas taipuu,

ja niin taivun myös minäkin

Rakas, ollaan vaan hiljaa

Ei korjata vuotavaa maljaa

Rakastellaan yhtä aikaa

niin kuin nuo perhosetkin

Tässä mä seison kaipausta rinnassa

Vaikka tää loppuisi yhdessä illassa

Maailma on minun, maailma on sinun

Maailma on tehty meitä varten

Jokainen tänne jonkun jäljen jättää

Kun valot sammuu niin sä kaiken näät

Kun valot sammuu niin sä valvomaan jäät

Suljet silmäsi ja hengität

Kyllä kaikesta sä vielä selviät

Joku voimas vei vaik sä huusit ei

Tää on hulluuden highway

Avaat silmäsi ja hengität, kyllä huomenna sä ymmärrät

Vielä elossa oot! Vielä elossa oot! Vielä elossa oot!

 

Kursivoidut tekstit Haloo Helsingin biiseistä.

Kommentit (0)

Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

Apua, mä olen jäänyt arkikuvahaasteessani hieman jälkeen. Meneillään on viikko 27, mutta tämä on vasta arkikuva nro 25. Miten voikin olla niin vaikea saada tallennettua jotakin arkista, kun käsillä on koko ajan jokin väline, millä kuvan voisi ottaa. Yritän petrata!

Tämän kertainen kuva on arkea monella tavalla. Silhuettikuvan vihkipuhetta pitävästä pastori Heli Mäkelästä otin viikko sitten lauantaina, ollessani hääkeikalla. Vihittävälle hääparille tuo hetki oli todella erityinen ja koko päivä varmasti yksi heidän elämänsä ikimuistoisimmista. Kuvassa esiintyvälle papille ja minulle hääkuvaajana sama tilanne oli kuitenkin arkea, työtä. 

Myös omien kuvien julkaisu lehden sivuilla on arkea. Satakunnan Kansa tulee aina selattua sillä silmällä, että mitäs kaikkia omia ruutuja sinne onkaan päätynyt.

Syy miksi tämä hääkeikalla otettu kuva on lehdessä, on se, että Lännen Median (LM on siis useamman sanomalehden yhteistoimitus) lehtikuvaajilla kiertävä "Hetki elämästä" -vuoro osui tällä viikolla minun kohdalleni. Kyse on viikonloppuisin julkaistavasta palstasta, jonka otsikko on em. Hetki elämästä. Kuva ei saa olla mikään ylijäämäruutu uutiskeikalta, vaan jokin uusi ja julkaisematon otos. 

Tykkäsin kovasti tuon silhuettikuvan rauhallisesta tunnelmasta, joten pyysin pastorilta luvan kuvan julkaisuun ja haastattelin häntä hieman kuvan oheen tulevaa tekstiä varten. Miten se voikin olla hankalaa kirjoittaa tuollainen lyhyt pätkä tekstin kylkeen!

Tämä blogikirjoittaminen on niin eri asia ja helppoa, mutta aina kun pitää tuottaa jotain tekstiä lehteen, tuntuu se ihan hiton vaikealta. Pitäisi vaan kirjoittaa enemmän ja hankkia rutiinia. Sillä onhan mulla oikeastaan haave, vaikka edellisessä postauksessa kirjoitinkin haaveiden ja tavoitteiden puutteesta. Mä nimittäin haluaisin kehittyä kirjoittajana. Haluaisin olla joskus kirjoittava kuvaaja! Tällä viikolla mä olin sitä, n. 800 merkin verran. 

Kommentit (0)

Kirjoittelin valokuvausaiheesta viimeksi viikko sitten ja nyt taas! No, tiedän siellä olevan tästäkin aiheesta kiinnostuneita. Nyt olisi vuorossa yksi objektiivivinkki mikrojärkkäreillä kuvaaville.

Olen jo pidemmän aikaa kaipaillut hieman lisää valovoimaa kameralaukkuuni f/1.8 -lasien rinnalle, mutta en vielä toistaiseksi ole ollut halukas laittamaas asiaan ihan hirveitä summia rahaa. 

Tutustuin siis suurella mielenkiinnolla kokeiluun saamaani Sigman mikrojärkkäreille tarkoitettuun 30 mm f/1.4 -objektiivin, joka on vain n. 300 € hintainen (Ja nyt tarjouksessa esim. Rajalassa 229 €). Tykästyin linssiin siinä määrin, että päädyin sen itselleni hankkimaan. Kaikki tämän postauksen kuvat siis otettu tuolla lasilla.

Kaivopuistossa järjestetty Puppy Parade on ehkä paras tapahtuma maailmassa! Sadoittain ellei tuhansittain söpöjä koiria kuvattavaksi ja paijattavaksi. Cute overdose!

Sigma MFT 30mm f/1.4 C DC DN -objektiivi on siis tarkoitettu Micro Four Thirds -kiinnityksellä varustetuille peilittömille järjestelmäkameroille. Sopii siis mm. Olympuksen PEN- ja O-MD -sarjojen kameroihin, joita itse käytän, ja esimerkiksi Panasonicin peilittömiin mikrojärkkäreihin. 

Polttovälinsä puolesta objektiivi sopii loistavasti etenkin potrettikuvaukseen. (30 mm vastaa Olympuksen peilittömien 2x kroppikertoimella 60 mm.) Itse olen tässä muutaman kuukauden aikana, jonka lasi on minulla ollut, käyttänyt linssiä mm. omiin asukuviin (esimerkkinä vaikka nämä mekkokuvat) ja duunikeikoilla henkilökuviin. Valovoimansa vuoksi se on ollut oivallinen lisä kameralaukkuun myös dokumentaarisilla juhlakuvauskeikoilla. Kun ilta alkaa kemuissa hämärtyä, mutta vielä haluaisi pärjätä ilman salamaa, antaa suurin aukko 1.4 vielä hieman lisää pelivaraa. 

Olen etenkin muotokuvauksessa todella lyhyen syväterävyyden ystävä. Mitä blurrimpi tausta, sitä parempi. Ei toki sovi aina ja kaikkeen, mutta ison osan kuvistani olen huomannut kuvaavani hyvin isoilla aukoilla, etenkin jos rauhalliset taustat ovat kuvaustilanteessa kiven alla. 

Mitä tämän 30 millisen Sigman bokehiin (= epäterävän alueen "esteettinen laatu/luonne") tulee, niin se on aivan todella pehmeää. Epäterävällä alueella värit sekoittuvat toisiinsa kauniisti liukuen kuin akvarellimaalauksissa. Monen muun käyttämäni linssin (esim.töissä  Canonin EF 50mm 1.4 tai Olympus 45 mm 1.8)  bokehin luonne taas on hieman enemmän öljyvärimaalauksen kaltainen, jotenkin "rakeisempi".  En pysty sanomaan kumman tyyppisestä bokehista pidän enemmän. Molemmille on omat tilanteensa. Mutta supersoftin bokehin ystäville tämä Sigman lasi on kyllä todella omiaan.

Jos aukon merkitys syväterävyyteen on vielä vähän tuntematon asia, niin yllä oleva kuvapari havainnollistaa asiaa melko hyvin. Mitä suurempi aukko (eli pienempi f-luku), sitä lyhyempi alue alue kuvassa näkyy terävänä. Tämän kyseisen linssin suurimmalla aukolla 1.4 terävä alue rajoittuu yhteen ainoaan aidan tankoon. Aukolla 4.5 terävää aluetta on jo huomattavasti pidemmästi. Ja kun aukkoa edelleen pienennettäisiin saataisiin vieläkin suurempi osa kuva-alasta teräväksi.

Mitä linssin kokoon tulee, niin koska MFT (micro four thirds) -standardin objektiivista on kyse, niin se on tietenkin kepeä ja pienikokoinen. Painoakin on vain 265 g. Mutta, PEN-runkoja ajatellen sekin on loppujen lopuksi aika paljon. Esim Olympuksen polttoväliltään lähin vastaava, eli 25mm 1.8 lasi painaa vain 137 g ja pituuttakin sillä on yli kolme senttiä vähemmän kuin tuolla Sigmalla. Kuulostaa vähäiseltä, mutta pikkuiseen PENiin tuo Sigma tuntuu jo vähän isolta suhteutettuna kamerarunkoon. (oikean puoleinen kuva)

PENin on kuitenkin tarkoitus olla näppärä pikku kamera, joka kulkee helposti mukana, joten ei siihen kannata kovin isoa kakkulaa laittaa roikkumaan. Olen kyllä linssiä PENinkin (EPL-7) kanssa käyttänyt, mutta kyllä se kokonsa puolesta on luontevampi käytettäväksi O-MD-runkojen kanssa. (kuva vasemmalla) 

Sigman linssit saavat minulta ylimääräisen plussapisteen niiden yksinkertaisen tyylikkäästä ulkomuodosta. Objektiivissa on vain pakolliset merkinnät valkoisella, muuten se on hillitysti musta ja sulavalinjaisen näköinen. Myös tarkennusrenkaan tuntuma on käteen varsin miellyttävä ja tarkennus on hiljainen.

Kuten moni muukin linssi, myös tämä on piirtokykynsä puolesta parhaimmillaan muutaman aukon himmennettynä. Tämä hurmaava pikku mies on kuvattu vallitsevassa valossa aukolla 4.0. 

Hieman miinusta linssi saa toisinaan esiintyvästä aika näkyvästä väriaberraatiosta. (Tuo violetti viiva kohteiden ympärillä). Mutta tämänkin ongelman onneksi saa taiottua photarissa melko huomaamattomaksi. Ja kun ominaisuuden tiedostaa, niin löytyyhän tuolta kameralaukusta sitten vaihtoehtoisia laseja käytettäväksi esim tällaisissa vastavalotilanteissa. Eri työkalut siis eri tilanteisiin. 

Linssi on omassa käytössäni osoittautunut siis varsin toimivaksi peliksi ja 30 mm polttoväli täydentää loistavasti Olympuksen omaa linssisarjaa. Myös tuo valovoima 1.4 on sellainen, jota ei tällä hetkellä Olyn omasta linssivalikoimasta löydy. (Itsellä on himotuksissa Olympuksen 25 mm f 1.2, mutta nelinumeroinen hinta on vielä vähän hillinnyt ostoaikeita.) 

Aberraatio-miinuksistaan huolimatta uskalla linssiä kyllä suositella, sillä tämän edullisemmin ei kyllä helposti näin valovoimaista objektiivia löydä. Jos siis kaipaat työkalupakkiisi hieman lisää valovoimaa, rakastat superpehmeää bokehia ja kuvaat paljon esim muotokuvaa, mutta et halua tuhlata hirmuista määrää rahaa, niin tämä lasi kannattaa tsekata!

 

Kommentit (4)

Maijjuhei

Tämäpä postaus osu ku silimä päähän. Hommasin tuossa alkuvuodesta om-d em10 mark2 ja kuvaillu tähän asti vielä kittilinssillä. Kaipaisin valovoimaisempaa yleispätevää linssiä millä on helppo kuvailla esim. sisätiloissa, reissussa tai tapahtumissa ja olenkin haaveillut m.zuikon 25mm f1.8 :sta mutten vielä ole raskinut investoida. Hyvää yhteistyöalennuskoodia odotellessa ;) Tämä sigma kuulostaa aika hyvältä vaihtoehdolta vai mitä luulet? Canonin 350D:ssä minulla on 50mm linssi, jossa menee hermot kun mitään ei ikinä saa mahtumaan kuvaan eteenkään sisätiloissa ja ulkonakin saa pakittaa puolen kilometrin päähän. Oisko jotain hyvää suositusta?

Btw pakko tähän väliin myös kehasta, että olit isossa osassa vaikuttamassa valintaani vaihtaa canon olympukseen :) Aattelinki kysästä nyt tästä linssiasiasta kun sulla vaikuttaa tuota tietämystä olevan!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Jos meni 50 millisen kans hermot, niin sitten se on sama homma näiden 25 ja 30 millisten kanssa. :D

Jos siis jotain laajaempaa kaipaa, niin  olympuksen 17 milliset lasit on tosi monikäyttöisiä  esim reissulaseina. Vaihtoehtoina on valovoimat 2.8 ja 1.8. 

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

hannamariavv

Kuulostaa kyllä melko hyvälle, mutta itelle vähän liian turhalle! Ja onhan tuo koko nyt valtava jos penin kokoon vertaa. Tällä hetkellä itellä käytössä 45mm ja 17mm, vlogikuvaukseen tekisi mieli hommata vielä laajempikulmainen, ehkä jopa 12mm. Hommasin keväällä uuden rungon, om-d em-5 mark2n ja oon ollut todella tyytyväinen siihen ja tähän linssien komboon. Pieni käsisalamakin ois hakusessa, vaikka näillä pääosin tykkäänkin vallitsevan valon kanssa kuvata (joskus se salama kuitenkin vaan pelastais :D)

hanna

www.hannamariav.com

Törmäsin tänään Facebookissa psykoterapeutti Maaret Kallion Lujasti Lempeä -sivulla julkaisuun, jossa hän nosti esille kaksi hänestä lehdissä julkaistua kuvaa ja kertoi toiseen tehdyn pyytämättä korjailua. (Alkuperäistä julkaisun tekstiä on sittemmin kommentoinnin myötä muokattu). 

Kuvapari nostatti kommenteissa kauhistelua, että onpa tosi törkeää ja "kyllä alkuperäinen on paljon kauniimpi ja luonnollisempi". Moni kommentoijista ei kuitenkaan tuntunut tajuavan, että kyseessä oli alunperinkin kaksi täysin eri kuvaa. Ilmeisesti vielä eri kuvaajien ottamaa. Ei ollut kyse saman kuvan photoshoppauksesta.

Koska ihmiset kommenttien perusteella eivät ole yhtään perillä siitä kuinka erinäköiseltä ihminen näyttää erilaisella valolla otetuissa kuvissa, niin oli ihan pakko ottaa parit esimerkkikuvat. Valon suunta, väri ja voimakkuus, objektiivin polttoväli ja kuvakulma. Kaikki nuo on asioita joilla tasan samasta asiasta saadaan järjetön määrä erilaisia kuvia ilman että tarvitsee vilkaistakaan kuvankäsittelyohjelman suuntaan. Postauksen kuvat siis suoraan kamerasta käsittelemättä.

Kammottava vallitseva valo eteisessämme. Kameran suunnasta tulee luonnonvaloa, samoin takana olevasta ikkunasta. Vasemmalla puolella katossa taas on kellertävää valoa tuottava kattolamppu. Kuva otettu ilman salamaa ja on hieman alivaloitettu. Silmäpussit ja juonteet korostuu, ihon väri on samea ja hampaat kellertävät.


Salama heijastettu katon kautta. Ihon väri edellistä normaalimpi, mutta kuva edelleen hieman alivaloinen. Leuan kärki tulee hieman paremmin esiin kuin edellisessä, koska sen alle piirtyy varjo.

Ihan samalla tavalla sitä omin silmin näkee ne omat silmäpussinsa paljon kamalampana sieltä hissin peilistä valon tullessa spotista suoraan pään päältä kuin sitten vaikka hotellin kylpyhuoneen peilistä, missä on ihanat pehmeät valot suoraan peilistä päin. Ja kaikki ne on edelleen ihan yhtä totta. On eri valoja, eri kuvakulmia. Ihan kuten kirjoitin tässä Epäonnistuneet asukuvat -postauksessakin.

Edelleen salama vaalean katon kautta heijastettuna, mutta isommalla teholla. Iho, hampaat ja silmät näyttävät silloin luonnollisestikin vaaleammilta.


Salama kuvan oikealta puolen seinän kautta heijastettuna. Toinen puoli kasvoista enemmän varjossa, joten kasvot näyttävät hieman kapeammilta kuin katon kautta heijastetulla salamalla valaistussa kuvassa. Silmänaluset edelleen aika muhkuraiset.

Suora salama hajottimen kanssa kameran päältä päin lärviä. Sinne katosi monta möykkyä silmien alta! Myös minnihiiri-poskipäät madaltuivat selvästi valon täyttäessä niiden alle tulevia varjoja.


Edelleen suoraa salamaa, mutta vähän turhan ronskeilla tehoilla. Sileni naama entisestään ja pari pientä näppylääkin katosi. Hampaatkaan eivät näytä yhtään niin keltaisilta kuin aiemmissa kuvissa.


Ja sitten vielä sama naama laajakulmaisemmalla linssillä. Johan leveni nenä ihan ilman kirurgia tai photoshoppia.

Kyllä, kuvankäsittelyä käytetään mielestäni esim naistenlehdissä välillä turhan överisti ja julkkiksista muodostuu noiden kuvien perusteella meille joskus hieman epärealistinen kuva. Mutta halusin nyt vaan sanoa, että kaikki ei ole photoshoppausta mikä siltä taviksen silmään näyttää.

Valokuvaus on valintoja. Tyytyäkö siihen tilassa olevaan kammottavaan valoon, vai muokatako sitä? Ottaako ihmisestä kuva läheltä vai kaukaa, ylhäältä vai alhaalta? Valaistako ylhäältä, oikealta vai vasemmalta? Mitä haluan tuoda kuvassa esiin, mitä häivyttää?

Valokuva ei ole absoluuttinen totuus, se on yksi näkymä yhdestä suunnasta, jossain tietyssä valossa. Mutta kuten jo ylempänä sanoin, se totuus vaihtelee ihan yhtä lailla livenäkin. Meidän kaikkien silmäpussit näyttää varsin erilaiselta kattolampun valossa kuin pilvisenä päivänä ikkunan edessä. Ja sä oot loppujen lopuksi ihan sama ihminen olipa valo mikä tahansa.

Kommentit (4)

EL

Hyvä ja havainnollinen postaus!:) Mielestäni kuvankäsittelystä tehdään vähän turhankin isoa mörköä. Kaikkihan riippuu siitä, mitä ohjelmalla on tehty. Itse en omista edes järkkäriä, saatika erillisiä valoja, mutta kuvankäsittelyllä saan kuvista vähän parempia. Myönnän myös joskus vaalentaneeni atooppista ihottumaani, jos se on loistanut naamassa. Katson, että ihottuma ei ole sellaista oleellista juttua, mikä olisi luonnollisuuden nimissä näytettävä. Sitä paitsi voisin ihan hyvin "muokata" naamaani meikin avulla. Miksi meikki on ok, mutta photari ei? Kuvakulmakin vaikuttaa tosi paljon, samoin tausta. Näitä joskus pohdiskelen tällaisesta amatöörikuvaajan näkökulmasta.;)

allie

Eipähän ole sinne Hesarin juttuun korjattu. Ihan selvästihän ne oli kaksi eri kuvaa, taustassakin eroja.  Mutta saipahan Maaret taas paasata : D

Vierailija

Ihanan terve asenne! Tämä sai myös itseni ajattelemaan - itsestäni otetut kuvat ovat pääsääntöisesti kamalia. Näytän ryppyiseltä, kulahtaneelta ja jotenkin vain rumalta. Kuvakulmaa ja valaistusta muuttaessa näytän taas hyvältä, lähinnä kuitenkin kuvissa, jotka olen itse ottanut. Mutta sitten kuitenkin: Minä olen minä - kaikissa niissä kuvakulmissa, kaikissa niissä päivän valojen vaihteluissa ja ihmisten katseissa. En ole vain se kulma ja valaistus, jossa mielelläni kuvaan ja kuvautan itseni. Sinä näytät kauniilta kaikissa näissä kuvissa - omana itsenäsi kuvausolosuhteista riippumatta. Samoin minäkin haluan nähdä itseni! Kiitos ajatuksia herättäneestä kirjoituksesta.