Kirjoitukset avainsanalla Ilmiöt

1. Kengät näkyviin

Muistelen aina nauraen yhtä monen vuoden takaista tilannetta, kun kaverin soitettua lähdin pikavauhtia tapaamaan häntä kaupungille. Mulla oli jalassa vuosia vanhat mustat suoralahkeiset farkut ja enempiä ajattelematta nappasin kenkätelineestä uudet mustat bikerbootsit. Olin ostanut kengät niiden varressa olevien näyttävien solkien ja niittiyksityiskohtien vuoksi. 

Pääsin ulos kotoa ja keskellä toria mä yhtäkkiä tajusin kammottavan virheeni. Housujen lahkeet peittivät kaikki kenkien koristukset, näytti ihan kuin mulla olis ollut jalassa ihan vaan tylsät mustat pyöreäkärkiset talvikengät ja ne pilkottivat tylsien mustien lahkeiden alta.

Suurin osa ihmisistä miettii, että mikä siinä nyt on niin kauheeta, mut mulle se oli jotakuinkin kammottavin pukeutusmivirhe, jonka mä voin tehdä. Oikeasti harkitsin kääntyväni takaisin kotiin vaihtamaan joko kengät tai housut. Kengät olisi voinut vaihtaa vaikka punaisiin maihareihin tai sitten housut pillilahkeisiin, jolloin nilkkureiden varret olisivat päässeet esiin.

Kenkien siis kuuluu erottua edes jollakin tavalla. Värillä, hauskalla yksityiskohdalla tai materiaalilla. Tai jos jalkineeni ovat todella yksinkertaiset, niin ainakin niille pitää antaa tilaa näkyä. Ei siis piilottelua lahkeiden alle, vaan puntit ylös! Talvella, kun ei halua nilkkoja paljaaksi, luotan kapeisiin, kengät esiin jättäviin lahkeisiin.

 

2. Nilkat ja ranteet esiin

Niin, se lahkeiden kääriminen liittyy osaksi tuohon kenkien esille tuomiseen, mutta näin kesäaikana myös ihan puhtaasti siihen, että tykkään paljaista nilkoista. Jotenkin vaan kintut näyttää mielestäni aina kaikinpuolin paremmilta, kun hieman kääntää housun lahkeita, jos ei housut ole jo valmiiksi vajaamittaiset. Ja esimerkiksi farkuissa ne itse käänteetkin on mielestäni tosi hyvän näköiset!

Toki poikkeuksiakin on, eihän mitään leveitä pitkiä hulmuavia housuja käännellä. Mutta sellaisten kanssa päästäänkin siihen vakavaan ongelmaan, että lahkeet peittää kengät. En kestä!!

Puseroiden, neuletakkien tai minkä tahansa sisävaatteiden hihoja pidän pitkinä oikeastaan vain ulkotakin alla. Heti takista luopuessani kiskaisen hihat ylös. Jos on mahdollista valita, niin mieluummin jo ostan puseroni 3/4 hihoilla mieluummin kuin täyspitkillä.

Mulla on vaan jotenkin tosi tunkkainen olo, jos hihat yltävät ranteisiin saakka. Paljaat ranteet tuovat yläosaan ilmavuutta. Hihat ovat mielestäni myös tiellä vaikkapa tietokoneella työskennellessä tai kuvatessa.

 

3. Maksipöksyt kunniaan

Mä en tiedä mitään hirveämmän tuntuista asiaa pukeutumisessa kuin vatsamakkaran alle rullautuvat alushousut. Sen harvan kerran, kun päälle on eksynyt sellaiset hirvitykset, olen nakannut pöksyt ekaan vastaantulevaan roskikseen. Tällaisia vahinkoja sattuu joskus, kun ostaa uusia ja itselle vieraita alkkareita, jotka näyttävät silmämääräisesti hyviltä, mutta niiden viheliäinen luonne paljastuu vasta istuuduttuasi ensimmäisen kerran.

Vannon siis korkeiden mummopöksyjen nimeen! Tarpeen tullen valitaan mummopöksyt lahkeilla.

Mun alushousuvertailu-postauksen voi lukea TÄÄLTÄ.

 

4. Pakolliset korvakorut

Mä en juurikaan poistu kotoa ilman korvakoruja kuin korkeintaan lähikauppaan tai urheilemaan. Muuten mun pukeutumiseen kuuluu aina jotkut killuttimet. Vaikka mulla olis työpäivänä miten tylsää rönttätrikoota päällä ja vaelluskengät jalassa, niin korvikset on silti oltava. Ne tuovat mulle sellaisen olon, etten ole aivan hunningolla, vaikken vaatteisiin olisi jaksanutkaankiinnittää huomiota. Pakkaan ihan parin päivän reissullekin aina vähintään 5-6 paria korvakoruja. 

 

Nämä siis mun päänsisäiset pukeutumissäännöt, joita tunnun noudattavan melko orjallisesti. Kertokaa te nyt omanne!

 

Kommentit (9)

Pellavasydämen Mervi

Kenkäjuttua en jaa kanssasi sillä inhoan kenkien säilyttämistä. Ostan vain minimimäärän millä just pärjään. Mut noi muut on myös mun juttuja ja lisäksi huulipuna. En meikkaa muuten arkisin mut huulilla täytyy olla väriä.

Sissu

Kokeilin eilen farkkujen lahkeiden kääntämistä. Tuntui oudolta, mutta oli mukavan kesäinen fiilis.
Olen aika laiska korvisten käyttäjä kotona, mutta muuten käytän ahkerasti. Jos on unohtunut laittaa niin ai että on alaston olo. Vähän mulla on pukeutumissääntöjä, mutta toinen on se etten pysty laittamaan tosi löysää ja pitkää t-paitaa löysien housujen kanssa. Jänniä nämä päänsisäiset jutut.

Alissa

Hahahaa, yhdyn täysin näihin kaikkiin!! Mummokalsareita myöten!! Mulla lisäksi hysteerinen värikoordinointipakko kengissä ja laukussa. Niiden on oltava samaa väriä tai niissä on oltava joitakin samoja värejä.

Ei-leen

Rakastan näyttäviä kenkiä, mutta jalkani ovat (mielestäni) niin isot ja reiteni paksut, että kapenevat puntit ovat minulle kauhistus. Mustia ja ruskeita kenkiä minulla ei moniakaan ole ja jos on, niissä on oltava joku juju.

Myös vaatteissani on melkein aina joku juju: väriä tai pitsiä tai muuta hörhelöä, ja se on välillä aikamoinen ongelma. Yksivärisiä, yksinkertaisia, klassisia vaatteita ei vaatekaapistani montaakaan löydy, joten vaatteiden yhdistäminen on välillä hirvittävän vaikeaa. Lisäksi minulla on kriteerinä, että takapuoli peittoon tai sitten selkeästi näkyviin ja vyötärö kunnolla esiin. Tämä lienee vastaava kuin sinun kengät ja lahkeet -fiksaatiosi. Peilin edessä kuluu välillä kiireessä luvattoman kauan aikaa, kun huomaan, etteivät yhdistelmäni toimi lainkaan. Joko paita on liian lyhyt tai liian pitkä alaosaan nähden, kokonaisuus ei toimi. Koskahan opin sovittamaan asuni edellisenä iltana valmiiksi?

Laukku minulla on aina vääränlainen ja usein tilanteeseen täysin sopimaton. Sitä en yritäkään sommitella värikoodiin kenkien kanssa sopivaksi vaan on talvilaukku ja kesälaukku, nykyään myös kolmas "joka kauden laukku". Yleensä se on liian iso joka tapauksessa.

DonnaHelk

Yhdyn teeseihisi! 😄👍
Ja sit mulla on vielä rannekorujuttu. Siis niitä on oltava, aina, paljon, ainakin toisessa kädessä, oli päällä sit uikkarit, remppavaattet tai juhlamekko.

nosis

Mummopikkarit on pop! Kuinka inhottavaa se onkaan, jos pikkarit menee peppuvakoon. Mä en todellakaan oo stringi-ihmisiä.

FunnyLady
Liittynyt31.7.2017

Tässä mun jutut:
Housujen pitää olla napakat pepusta ja reidestä. Siksi tykkäänkin kapealahkeisista farkuista😊niitähän saa monen värisinä. Mulla ei oikein muita housuja olekaan, paitsi mustat pellavahousut, joissa onkin ylhäältä asti leveät liehupuntit😊
Mekoissa ja hameissa helman pituus reilusti polven yläpuolelle tai sitten ihan nilkkaan asti. Ei mitään siltä väliltä.
Mä en kanssa ole koskaan tykännyt housuista jotka tulevat kenkien päälle. Siksi harrastan myös lahkeiden käärimistä😊
Mitä vielä...
Vaatteessa pitää olla joku juju😄kiva leikkaus tai esim t-paidassa vähän bling blingiä😊
Ennenkaikkea vaatteiden pitää tuntua oman tyylisiltä ja että niissä on kiva olla ja että itsellä on tunne että mä näytän hyvältä😊
Olen 58v ja mun vaatemaku on pysyny samanlaisena vissiin kai koko ikäni.
Vuosikymmenten aikana muoti on toki vaihdellut ja olen minäkin käynyt läpi kaikki olkatoppaus 😂ja röyhelöpuserovaiheet😊taisivat olla 80 ja 90 lukujen juttuja.
Meikeistä huulipuna on mun juttu. Ihana vetäistä pirtsakka puna huuliin vaikkei olis mitään muuta ehostusta. Mulla on oikeestaan huulipunaa aina, paitsi syödessä ja nukkuessa😄😂

Käyttäjä1278
Liittynyt13.10.2015

nosis kirjoitti:
Mummopikkarit on pop! Kuinka inhottavaa se onkaan, jos pikkarit menee peppuvakoon. Mä en todellakaan oo stringi-ihmisiä.

Sama täällä! Stringejä en voi ajatellakaan ja minulla jostain syystä ihan normaalitkin pikkarit tunkee persvakoon...olen normaalipainoinen, tiedä sitten onko tuo peräpää muotoutunut jotenkin erikoisesti. Mutta mikään ei ole niin raivostuttavaa kuin kiskoa pikkareita pitkin päivää sieltä vaosta😳Täytyy siis aina pöksyostoksilla tarkistaa, että takakappale on riittävän iso.

Sinikka - Cause to Wear

Tulin taas tosi pitkästä aikaa tänne lukemaan ja ihan mahtavia postauksia sulla edelleen. Osittain samat teesit täälläkin. Mua nauratti tuo kenkäjuttu, koska oon ihan samanlainen. Ja oon myös krooninen lahkeiden ja hihojen käärijä. Jos joku asu ei toimi niin ekana mietin, että pitäiskö jotain kääräistä :D Yllättävän usein se auttaakin. Mä en osaa noita korviksia ollenkaan vaikka oon koittanut opetella. Helminapit aina vaan... Ehkä mun täytyy hyväksyä tää mun sisällä elävä preppytyttönen, joka aina vaan puskee läpi. Jos ei muualta niin korvista. Ja mummopikkarien ostoon vissiin joutuu lähteen, kun vatsanahka ei ole entisensä kolmen lapsen jälkeen :O

Etenkin meistä naisista todella moni tuntuu pelkäävän kovasti kameraa. Itsestä ns. epäedullisen valokuvan näkeminen saattaa suistaa ihan raiteilta ja nostaa niin häpeän kuin itseinhonkin tunteita. Itse juuri tietystä kulmasta otetut selfiet kelpaavat, mutta muiden ottamissa kuvissa on joku vieras hirviö. 

Postasin viimeksi huhtikuussa "epäonnistuneita asukuvia" ja postaus oli tykätty, joten pistetääs toinen setti eetteriin. Nämä kuvaparit olkooon jälleen muistutuksena siitä, että me ihmiset olemme olemassa ihan jokaisesta kuvakulmasta. Haluaisin kannustaa kaikkia katselemaan ja hyväksymään itsestään myös muitakin kuvia kuin niitä yläviistoselfieitä tai peilistä nähdyn kuvajaisen.

Kun itsestään piirtää päähänsä pikku hiljaa realistisen kuvan irvistyksineen, kaksoisleukoineen, mahamakkaroineen kuin myös kauniine hymyineen, sädehtivine katseineen ja ryhdikkäine poseerauksineen, käy kuvien näkeminen kerta kerralta helpommaksi. 

Asiahan on nimittäin niin, että kellään muulla ei ole sinusta yhtä epärealistista käsitystä kuin sinulla itselläsi. Jos mietit mitä tahansa arjen tilanteita, niin kanssaihmiset vierelläsi katselevat sinua n. 95% ajasta todennäköisesti just niissä asennoissa ja ilmeissä joita me itse sitten valokuvissa kauhistumme jopa itkuun asti. 

Elämä ei pääasiassa ole ryhdikästä poseerausta ja peilin edessä opeteltua selfie-ilmettä. Elämä on puhumista, ilmeilyä, kumartelua, löhöämistä, istumista lysyssä, syömistä, silmien lurpsahtelua, meikkien leviämistä ja ihan vaikka mitä. Ja jos et ole lukkiutunut yksinäsi väestönsuojaan, niin muut ihmiset näkee sua pitkin päivää just kaikella muulla tavalla kuin sekunnin sadasosan kestäneessä harkitussa poseerauksessa.

Kerron sulle suuren salaisuuden. Sä et kuole tai sun elämä ei edes mene tippaakaan pilalle, jos et kaverin synttäreillä otetussa tilannekuvassa näytä missiltä. Se peilikuva ja kaksarin häivyttävä yläviistoselfie ei muutu epätodeksi vaikka toisessa silmänräpäyksessä eri kuvakulmasta sinulla näkyisikin rivi leukoja. 

Kun sä katsot kuvia kesäfestareilta, missä olitte kavereiden kanssa, niin ajatteletko sä lysyssä nurmikolla istuvasta ja täydestä sydämestään nauravasta ystävästä, että "ai kauhee, kun toi näyttää lihavalta mursulta ja sillä on ihan hirveet possuposket kun se nauraa"? Mä uskon ja toivon, että et. Sä varmaan mietit, että "vitsi miten mahtava viikonloppu meillä oli. Nää mimmit on ihan parhaita!" Mitä jos koittaisit katsoa itseäsi ihan samoin ajatuksin. 

Se miltä meistä kukakin kuvissa, tai ylipäätään elävässä elämässä kulloinkin näyttää, riippuu ihan hirveän monesta asiasta. Kunkin hetken ulkomuotoon vaikuttaa valon väri ja suunta, se mistä kuvakulmasta kamera tai ihminen kohdetta katselee, asento, liikkeet, ilmeet, eleet ja sata muuta asiaa. Kun nuo monet fysiikan lakienkin mukaiset realiteetit hyväksyy osaksi elämää ja sen taltioimista säästyy monelta itseinhon ja ahdistuksen hetkeltä.

Ihminen ehtii yhden sekunnin sisällä näyttää sekä kaunottarelta että hirviöltä.

Mä tiedän tarkastelevani tätä asiaa työni kautta myös sieltä kameran toiselta puolelta. Toisinaan lehteen kuvattavat ihmiset yrittävät saada kuvat nähtäväkseen ennen julkaisua voidakseen itse valita mitä ruutuja hyväksyvät, mutta sille linjalle ei päivittäisessä uutistyössä voida mitenkään lähteä. Lehtikuvaajana en tieten tahtoen yritä esittää ketään rumana tai erityisen epäedullisen näköisenä, mutta ei myöskään ole mahdollista kuvata ihmistä juuri sen näköisenä kuin hän itse mieluiten itsensä näkee.

Muotokuvaus on sitten taas oma lajinsa, ja olen vuosien aikana päässyt näkemään miten hyvät ajatuksella ja taidolla otetut muotokuvat voivat toimia itsetunnon kohottajana. Kuvilla on siis suuri voima ja kannustan toki metstästämään itsestä niitä kuvia joissa kokee näyttävänsä tyrmäävältä. Siihen huippuotokseen on terapeuttista palata "rumapäivänä".

Samaan aikaan suosittelen lämpimästi katselemaan kauhistelematta myös niitä muka kamalampia ruutuja. Sinä olet sinä niissä kaikissa. Sinä olet sisältä ihan sama ihana ihminen riippumatta siitä millä kohtaa ilmeitäsi ja liikehdintääsi ikuistuit kuvatiedostoksi. Sinä olet ihana.

 

Ja se aiempi postaus samasta aiheesta löytyi siis TÄÄLTÄ.

 

Kommentit (16)

EmiliaMaria

Kirjoitat asiaa. Silti se oma ilme näyttää joka kerta tyhmältä valokuvissa. Oon jopa mennyt niin pitkälle asian kans että olen lakannut käymästä erään harrasteryhmän jutuissa, kun joka jumalan rissaus pitää laittaa internettiin kaiken kansan nähtäville. Sitten harmittaa kun niitä "olen hikinen ja näytän tyhmältä" kuvia on pitkin ja poikin, vaikka tiedostankin että se on ainoastaan mun omassa päässä se ongelma. 

Kummat on sun mielestä helpommin kuvattavia lehtikuvatyössäsi, miehet vai naiset? 

Veera
Liittynyt2.9.2015

Mun näkökulmasta molempia on ihan yhtä helppo kuvata, mutta naisilla on paljon enempi se "mä näytän aina kamalalta kuvissa" -ahdistus. Miehet ei ainakaan sano sitä niin paljoa ääneen eivätkä muutenkaan näytä niin paljon olevansa asiasta huolissaan.

Ja mitä muuten tulee tuohon harrasteryhmän kuvien julkaisemisessa, niin kyllähän sellaisessa on ihmisellä oikeus sanoa, että ei halua olla julkaistavissa kuvissa. Harmi jos tuollaisen asian takia jää kiva harrastus.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

Uskon, että tämä digikuvaus on armottomampaa vrt. filmikuvaukseen vielä parikymmentä vuotta sitten. Huomaa kun katsoo vanhoja albumikuvia. Silloin löytyi kaikenlaisia naamoja ja asentoja kuvista, koska koko filmi teetetettiin ja se maksoi ja piti ne vähemmän hyvät kuvatkin säilyttää. Nykyään hiotaan ja hiotaan naamaa ja asentoa varsinkin omakuvissa, huonommat helposti deletoidaan. Kuinkahan paljon sitä aitoa elämisen"kuvaa" nykyään tuhotaan kun halutaan mahtua johonkin ihanteeseen kuvissa? Jotenkin myös valokuvaus blogeissa, instassa tms. on usein liikaa täydellisyyttä/trendimaneereita tavoittelevaa verrattuna esim. IRC-Gallerian aitouteen. Voe aikoja!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Haha, toi on kyllä totta! Ne 24 paperikuvaa vaikka festareilta olivat kultaakin kalliimpia vaikka olivat huonosti valottuneita ja tyypeillä oli huonot ilmeet. :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

nainen melkein 40v.

viikko viikolta kuukausi kuukaudelta vuosi vuodelta käyn itselleni armollisemmaksi. niim vaikeaa kun se onkin mutta ehkä ajan kans opin hyväksymään itseni sellaisena kun olen. mieheni hyväksyy minut miksen siis itsekin hyväksyisi. minusta ei tule sen parempaaa ihmistä vaikka laihtuisin ihannemittoihin. sun tekstit ja kuvat saa inspiroitumaan ja ymmärtämään että mritä maailmaan mahtuu paljon erilaisia ihmisiä ja yksi niistä olen myös minä. en missinmitoissa mutta rakastettu ja hyväksytty

Veera
Liittynyt2.9.2015

Se on kyllä ihanaa miten ikä on tuonut itsellekin armollisuutta ja lempeyttä. En yhtään haikaile takaisin parikymppiseksi epävarmaksi itsekseni.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Jenna M

Olin juuri ollut kuvaamassa yhtä tapahtumaa ja kuvia jakaessani yksi tyttö pyysi poistamaan hänestä otetun kuvan, koska oli omasta mielestään siinä ruma. Itse en millään nähnyt häntä kuvassa rumana. Hän näytti itseltään ja oli selvästi tapahtuman tunnelmassa mukana. No kuitenkin poistin kuvan näkyvistä, mutta mietin silti, että miksi kaikkien kuvien pitäisi olla poseerattuja, muokattuja ja siloiteltuja, että olisi kuvassa kaunis. Olen itse opetellut ajattelemaan, että minun ei tarvitse olla aina täydellisen näköinen irl tai kuvissa, että olisin hyvännäköinen. Kuvan hassu ilme ei tee minusta rumaa (edes siinä kuvassa). Se tekee kuvasta vain ilmeikkään.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Niin, ihmiset on aina  itse itseään kohtaan kriittisimpiä. 

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Haidi

Veera, sinäkin olet ihana ☀️ Tämän kirjoituksen olisi hyvä kaikkien teini-iässä kamppailevien lukea läpi...armollisuus itseään kohtaan, siinä se ydin on ❤️ Arvostan, kun otat tärkeitä aiheita blogissasi esille! Aurinkoista kesänjatkoa sinulle!

Ei-Leen

Ihania kuvia. Ensin alkuun en edes tajunnut katsoa sillä silmällä, mitä eroa kuvissa on. Harva varmasti siis edes katsoo kuvia sillä silmällä, että kiinnittäisi huomiota "huonoon" ilmeeseen. Kuva kokonaisuudessaan on merkittävämpi. Mutta kun rupesin tarkastelemaan kuvaparikavalkadiasi, löysin tarkoittamasi erot. Todella hauska ja samalla ajattelemisen aihetta meille kaikille antava juttu!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Näinhän se just on, että toiset katsoo ihan eri asioita kuin itse omista kuvista. Noi esimerkkikuvat nyt vaan oli tuollaisia mitä aika perinteisesti ihmiset itsestään tuomitsisi huonoiksi ilmeen tai vaikka asennon vuoksi.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

Hyvin kirjoitettu ja antoi ajattelemisen aihetta. Susta saa valokuvaajana tosi ammattimaisen mielikuvan :).

Ankri

Kiitos Veera tästä postauksesta, kyllä se on kummallista, miten kriittisesti sitä omiin kuviinsa suhtautuu, muka koskaan ei ole itsensä näköinen, punainen naama, kummallinen irvistys, jne. Pitäisi pikku hiljaa opetella armollisuutta otseään kohtaan, ei ne nuorena otetut kuvatkaan silloin olleet kummoisia, mutta näin jälkikäteen katsottuna ihan kelvolliselta ne kuitenkin näyttävät.

Mä saan valokuvaajana kuulla etenkin naisten suusta tosi usein, että "ei musta saa hyviä kuvia" ja "mä AINA epäonnistun valokuvissa". Se on mun mielestä ihan pa**apuhetta, yhtään ihmistä ei ole vielä mun 10 vuoden uran aikana vastaan tullut, josta ei olisi onnistunutta kuvaa saatu. Mutta niin se vaan on, että kun kuvia otetaan, niin osassa sitä näyttää urpommalta kuin toisissa.

Mutta kaikissa sitä näyttää omalta itseltään, just siltä kun on jonkun sadasosasekunnin verran näyttänyt. Eikä niihin vähemmän imarteleviinkaan ruutuihin kuole ja niitä nähdessään on ihan turha itseään haukkua ja soimata, että "hyiiiii, kun mä oon ruma!". Ne on vaan pieniä poimintoja ohikiitävistä hetkistä niin ne ns. hyvät kuin ne huonommaksikin koetut kuvat. Ei sitä livenäkään ole ihmisellä koko ajan joka suuntaan se imartelevin ja upein kuvakulma ja fotogeenisin hymy. 

Blogiin sitä toki valitsee askuvista ne tietynnäköiset hymyruudut, mutta se on vain osa totuutta. Tämän postauksen kuvat edustaa just niitä toisia silmänräpäyksiä. Molemmat "tyylit" ovat yhtä totta ja niiden kauniimpien   kuvien ja näiden urpoimpien ilmeiden ja kuutosleukakuvien väliin mahtuu vielä vaikka mitä. Näistä kuvista voi vapun kunniaksi poimia vaikka ideoita sitä tilannetta ajatellen, että jäi vappunaamari kotiin. Omankin naaman saa väänneltyä vaikka minkä näköiseksi!

Näin huikeita kuvia saat....

Kun mietit, et mitähän järkeä tässä koko hommassa on

Kun mietit, että ei yhtään jaksais poseerata.

Kun puhut ihan taukoamatta kuvien oton ajan

Kun nostelet raivokkaasti rintsikan olkaimia sulkimen laulaessa

Kun kaivat hanuria ja nostelet hihoja kesken kuvauksen.

Kun tsekkaat välillä, että näkyykö boobsit

Kun ärsyynnyt kiukuttelevaan kameran wifi-toimintoon

Kun sun nenää kaivava mies photobombaa, just kun itse poseeraat tosi coolisti

Kun kärsivällisyys poseeraamiseen loppuu kesken sarjatulen

Kun oot juonut kaverin kanssa skumppapullon puoliksi

Huikeeta ja kuplivaa vappua kaikille! 

Kommentit (10)

Kirppisluuta

Aivan huippuja. Samaistuin kyllä siihen, että musta ei ikinä tuu hyviä kuvia. Nämä kuvat kuitenkin todisti, että yksikään noista ei ole epäonnistunut. Kuvat saivat hymyn huulille ja noihin on helppo samaistua. Jotenkin armahtaa meidät naiset siitä käsityksestä, että meidän ( itse nelikymppinen) täytyisi näyttää kuvissa huippumalleilta. Tällaiset "epäonnistuneet" täydelliset kuvat kunniaan.

valokuvaaja myös

Mun "suosikki"palaute kuvattavilta on kyllä "Hyi, kun on kauhee kuva!" Tekisi mieli aina vastata, että en mäkään tuu sun työn jälkeä arvostelemaan :DDD

Sariska

Piristi edes vähän mun vappua, jota vietän sängynpohjalla järkyttävän kohta 2 viikkoa kestäneen kurkku-ja korvakivun sekä vaihtelevan lämmön/kuumeen kourissa.

Fani58

:D :D :D piristävä päivän aloitus. Kuulosti tai näytti niin tutulta ... Iloista Vappua !
Ps. ne glitterit silmäkulmassa - tykkäsin

biloba

Tunnistan niin tuon rintsikoiden kiskomiskuvan. Ja ei, musta ei saa hyvää kuvaa tai sitten luulen olevani paremman näköinen kuin olenkaan, hah.

Oliskohan se ollut just viime viikolla, kun tuumasin kaverille, että "kyllä ton bomberin kans Martensit olis jo vähän too much". No, nopeestipa takki kääntyi, tai siis maiharit sujahtivat kinttuihin, kun ei tänään oikein mitkään muutkaan kengät tuntuneet passaavan asuun. Mut onhan tää nyt vähän siinä ja siinä, että onko tässä jo liian skinhead-vibat. (ja viittaan just rasisti-skineihin) Tommin arvio oli, että farkkuminihame pelastaa paljon. Vaaleat farkut sen tilalla olisivat kuulema olleet liikaa. 

Vaikka kuinka joku sanoisi, ettei viestitä pukeutumisellaan yhtään mitään, niin ihan tahtomattaankin sitä lähettää valinnoillaan jonkinlaista viestiä. Vaikka asu olisi sinulle itsellesi vain jotkut yhdentekevät rätit, niin sinut näkevät ihmiset katsovat niitä omien tietojensa ja tunteidensa värittämien lasien läpi. Tällaisissa tapauksissa, kun jotkut vaatteet ja niiden yhdistelmät ovat leimaantuneet erityisesti tiettyjen ryhmien ja aatesuuntien edustajien "univormuksi" on tahattomien viestien lähettäminen enemmän kuin todennäköistä. 

Itselleni henkilökohtaisesti tämä asu on vain kiva kokonaisuus, kun nyt satun tykkäämään sen kaikista osista ja siitä miltä ne näyttävät yhdessä. Muoti lainaa koko ajan eri alakulttuureista ja sen myötä moni aiemmin pienen piirin pukeutumisjuttu on levinnyt myös muiden käyttöön. Vaatteet voivat olla jossain tilanteessa vain ja ainoastaan vaatteet, mutta toisessa paikassa, tilanteessa ja kontekstissa ne saavat suuremman merkityksen.

En siis pukisi tätä asua päälleni, jos minut vietäisiin aikakoneella 90-luvun Joensuuhun. Eikä pilotti+maiharit ehkä herättäisi kovasti luottamusta myöskään Helsingin Rautatintorilla. Tämän hetkisen valtavirtamuodin keskellä ei asuvalintani kuitenkaan ihan normaalina arkipäivänä Porissa tunnu kovinkaan "vaaralliselta". Mutta huolimatta omasta "nämä on vain vaatteita, ei aatteita" -ajatuksestani huolimatta on asioiden taustat ja laajasti olemassa olevat mielleyhtymät hyvä tiedostaa. 

Vaikka kuinka haluaisi, ettei kukaan/ketkään omisi jotain tiettyjä vaatteita ja niiden yhdistelmiä oman negatiivisen agendansa tunnusmerkeiksi, niin sitä vain tapahtuu. Miettikääpä vaikka Kiitos-huppareita. Niin paljon kuin itsekin olen kovin kiitollinen sotiemme veteraaneille, niin kyseistä asiaa julistavat vaatteet ovat hyvin vahvasti profiloituneet sellaisten kansalaisten kamppeiksi, joiden muihin ajatuksiin en todellakaan voi yhtyä. 

On näitä omia pukeutumisvalintoja siis hyvä tällaisissa tilanteissa pohtia. Että ainakin tekee valintansa ihan tietoisena siitä, mitä joku erilaisella kokemuksella ja historialla varustettu ihminen voi ajatella nähdessään sinut ja asusi. 

hame - Junarose (saatu) / t-paita - KappAhl / takki - KappAhl XLNT (saatu) / kengät - Dr. Martens / laukku - Diesel / aurinkolasit - Lindex

 

Eli tämä oli kivan näköinen, mutta ainakin itselle ajatuksia herättänyt asu.

Jos muuten tuo Junarosen farkkuhame kiinnostaa, niin sitä löytyy just nyt heidän verkkokaupasta! Koot 42-54, mulla kuvassa koko 44. 

Kommentit (12)

Veera
Liittynyt2.9.2015

Totta, on niissä eri fiilis kuin matta maihareissa!

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Mulla raukalla sattuu tällaisia mokia, kun mulle ei oo vielä kukaan opettanut miten 35 vuotiaana pitäis pukeutua. Ehkä sä kerrot mulle?

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Maarit U

Hmm...muutoin kyllä tykkään blogistasi oikein kovastikin, mutta nyt vähän särähti tuo diagnoosi kiitos- huppareista. Noin niinkun meillä on niitä 4kpl, ostettu aina kun paikallinen moottoripyöräkerho niitä on myynyt. Rahat menneet suoraan veteraaneille ja kaikilla hyvä mieli. Oma ajatusmaailmani on todella avoin, suvaitsevainen ja ei millään tavalla ole ollut, eikä tule olemaan lokeroiva tahi rasistinen. Päinvastoin. Ylipäätään...millään asialla lokeroiminen on huonompi juttu. Toki, jokaisessa kulkijakunnassa on laidasta laitaan mielipiteitä ja toki tiettyjä kledjuja käyttävät profiloituvat helpommin...parempi sana ehken näkyvämmin. Kyllä tiettyjä ajatuksia on niillä kiitos-hupparityypeillä ja sitten niissä on niitäkin, jotka haluavat vain auttaa. Samoin kun ns. paremmin & fiksummin pukeutuvat, molempia suuntia myös heissä. Oh well...tämä oli vain oma näkemykseni. Homma taitaa riippua aina henkilöstä, joka vaatetta kantaa...

Veera
Liittynyt2.9.2015

Niin mut just siitähän tässä koko tekstissä oli kyse, että jokainen tulkitsee oman kokemus ja ajatusmaailmansa kautta. Ja siitä, että joidenkin perseilijöiden vuoksi jotkut vaatteet ns leimaantuu. Valitettavasti mun päässä ne kiitos-vaatteet ovat saaneet sellaisen "rajat kiinni"-leiman. Ei se tarkoita ettenkö tajuaisi kyseisen vaatteen kantajissa olevan vaikka minkälaisia ihmisiä, mutta silti joku vaate voi leimautua stereotypisesti ja negatiivisesti ihmisten päässä. Ja kuten sanoin jokainen tulkitsee oman kokemusmaailmansa kautta.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

RK

Tartuit asiaa, joka on mietityttänyt itseänikin pidemmän aikaa. Jotkut ryhmittymät ovat omineet joitakin vaatteita tai koruja univormukseen ja jos joku tulee niitä kantaen vastaan, niin valitettavasti itsekin leimaan kyseisen henkilön  "aatteen" kannattajaksi. Eniten minua surettaa Suomen leijonan kantajien leimautuminen. Mielelläni itsekin kyseistä korua käyttäisin, mutta en halua leimautua rasistiksi. Valitettavasti näin tapahtuisi, jos sellaisen kaulaani ripustaisin.

Vierailija

On tosiaan harmi, että jotkut vaatteet leimataan tiettyihin ajatusmalleihin, mutta niin se vain on.

Ja sekin on totta, että moni asuvalinnoillaan haluaa kertoa ajatusmaailmastaan ja asenteistaan. 

Ikä taas ei estä pukeutumasta jollain tietyllä tavalla. Jos joku vaate on mauton, niin se on mauton ihan minkä ikäisellä tahansa.

atomi

Mutta ilman "mauttomia" yhdistelmiä pukeutuminen olisi miljoona kertaa tylsempää. Kaikki normista poikkeava on pukeutumisessa niin piristävää, eikös :D

*jossu*

Juurikin siellä 90-luvun Joensuussa nuoruuteni viettäneenä en osaa suhtautua tähän pilottitakki-ilmiöön ihan neutraalisti (vaikka yritän muistaa, ettei iso osa nykyisistä pilotin käyttäjistä ollut edes syntynyt silloin eikä edes tiedä mitä se silloin edusti :D). Mulle siis pelkkä pilotti jo ilman maihateita on too much. Harmi sinänsä, ilman näitä värittyneitä laseja asusi olisi kyllä ihan kiva :)

Kissankello

Onko Junarosen hame minkälaista kangasta, joustaako/jäykkää/paksuhkoa vai mukavan pehmeähköä?

Veera
Liittynyt2.9.2015

Sellaistq suht pehmeää farkkua, mut ei se juurikaan jousta

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!