Kirjoitukset avainsanalla Ruoka & Juoma

-Kaupallinen yhteistyö, Valkoinen Puu-

Voitteko kuvitella, että olen jo 35 vuotias, mutta en ole koskaan maistanut kahvia. Tämä on useimpien ihmisten mielestä aivan käsittämätöntä ja outoa. Mutta hyvin olen elämässäni pärjännyt ilman kyseistä tuotetta.

Kahvittomuudestani huolimatta minä kuitenkin rakastan kahviloita. Etenkin sellaisia persoonallisia ja viihtyisiä paikkoja, joiden vitriinit notkuvat itse valmistettuja kakkuja ja piiraita. Kun paikan tunnelma ja tuotteet ovat kohdallaan, on kahvilakäynti parhaimmillaan ihana paussi arjen hulinasta. Yksi motoistani kuuluukin, että "ei ole naista luotu elämään ilman kakkua!". :D

Kun alkuvuodesta olin työmatkalla Seinäjoella, sain somessa useammankin kehotuksen vierailla Valkoinen Puu -nimisessä kahvilassa ja enhän minä niiden kakkukehujen jälkeen voinut jättää menemättä. Nyt parin vierailun jälkeen voin sanoa, että paikka ja sen tuotteet ovat kehunsa todellakin ansainneet. Brita-kakku, mustikkainen valkosuklaakakku ja aivan uskomattoman täyteläinen Salaisen puutarhan suklaakakku ehtivät kaikki jättää jälkensä makumuistoihini.

Osa resepteistä on omistajapariskunnan, Kirsin ja Markin, suvuista perittyjä, osa itse kehiteltyjä. Spelttijauhot, marjat ja munat tulevat kaikki läheltä, mutta esimerkiksi Omenamurupiirakan resepti Amerikasta suoraan Markin papan ravintolasta. Ihana, kun yrityksellä on tarina ja historiaa

Koska Valkoinen Puu -kahviloita on toistaiseksi vain Seinäjoella ja kotipaikassaan Kauhajoella, en porilaisena ihan helposti pääse heidän kakuistaan nauttimaan. Paitsi että, heinäkuussa Valkoinen Puu saapuu Coffee Box -konttikahvilansa kanssa lähes tulkoon kotiovelleni!

Valkoinen Puu nimittäin lähtee kakkuinensa ja kahveinensa kesäfestarirundille, jotta muutkin kuin pohjalaiset pääsevät tutustumaan heidän herkkujaan maistelemaan. Kaukana ovat siis ne ajat, kun festarien ruokakojualueelta sai lähinnä makkaraperunoita ja haaleaa suodatinkahvia pumpputermarista.

Valkoinen Puu Summer Tour 2017 tuo kahvilan myös lähelle monia teitä.

 

Löydät Valkoinen Puu -konttikahvilan tänä kesänä seuraavista tapahtumista:

22.-24.6. Nummirock, Kauhajoki

29.6.-1.7. Provinssi, Seinäjoki

7.-9.7. Ruisrock, Turku

7.7.-16.7. Pori Jazz, (Jazzkatu ja Lokkilava)

21.-22.7. Tall Ship Races Music Festival, Turku

3.-6.8. Vauhtiajot, Seinäjoki

19.8. Kyröfest, Isokyrö

25.-26.8. Kokkolan Venetsialaiset

1.-3.9. Ruokamessut, Kauhajoki

 

Jos siis jokin noista tapahtumista on menokalenterissasi, niin kahvi- tai kakkuhampaan kolotuksen iskiessä suosittelen lämpimästi Valkoisen Puun Coffee Boxin paikantamista!

Itselläni on Pori Jazz viikolla töissä iltavuoroa ja työmatka vie minut Jazzkadun läpi, joten saatanpa päivänä tai parinakin hakea työmotivaatiota kakkuhetken kautta. :D

PS. Sekä minun että Valkoisen Puun instassa on mahdollisuus voittaa kahvi- ja kakkuhetki sinulle ja ystävällesi! Tsekkaa siis instassa sekä @vieruska että @valkoinenpuu

Kommentit (1)

Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

En ole ollut koskaan mikään oluen juoja ja pystyn lähes yhden käden sormilla laskemaan ne kerrat, kun olen kumonnut kurkustani kokonaisen tuopillisen/pullollisen olutta. Mieheni on intohimoinen olutharrastaja ja hänen rinnallaan on kyllä tullut juomia haisteltua ja vähemmän pelottavia myös varovasti kielenkärjellä maisteltua ja jos maku ei ole mielestäni ollut "yäk pahaa", niin juoma on ollut korkeintaan tasoa "no ei ihan sairaan pahaa".  

Asiassa on tähän mennessä ollut ihan vaan jokunen "no kyllä tätä just puoli mukia juomaan pystyy" -tasoinen poikkeus. Kyseessä on tuolloin ollut yleensä jokin lambic tai sour ale, jotka ovat molemmat aika happamia pintahiivaoluita, eikä niissä juurikaan maistu mallas. Mitä enemmän oluessa maistuu mallas, sitä enemmän mulle tulee mämmi mieleen. Ja mä nautin mämmini mieluiten lusikalla kerman kanssa pääsiäispöydässä. 

Olen siis ollut aika varma siitä, että oluet eivät ole mua varten ja pitänyt tiukasti kiinni lauseesta "oisko mitään siidereitä?". Viime perjantaina olin kuitenkin tilanteessa, jossa sain huomata maistaneeni monta olutta putkeen kera kommentin, "täähän on aika hyvää!" Tuli ihan sellainen olo kuin mua olis huijattu! Niidenhän kuului olla kaikkien ihan pahaa. Mitä on tapahtunut?

Vierailin siis perjantaina pikaisesti Helsinki Beer Festivaleilla, missä mieheni oli töissä veljensä panimon osastolla ja siellä minä tuoppi huulillani jouduin vihdoin nöyrtymään, että saattaa tässä sittenkin oppia ainakin joitakin oluttyyppejä juomaan. Nyt tuo Tommi ilmeisesti vihdoin pääsee sanomaan mulle, että "minähän sanoin, että saan sut vielä juomaan olutta". 

Millaisista oluista sitten huomasin pitäväni? No, lähinnä sellaisista joista tuli enemmin hedelmämehu kuin olut mieleen. Että ei taida mun mukista ihan heti vielä stoutia tai porteria kuitenkaan löytyä. :D Maistelujeni perusteella omalle "oikeestaan aika hyvää" -listalleni pääsivät seuraavat oluet.

- Sori Brewing Rasberry Punch - Vadelmalla maustettu raikas hapanolut. Tästä tuli olo, että olisin halunnut joukkoon jäitä. Eli kesäjuoma

- Sori Brewing Havana Gose Ginger and Pineapple - Inkivääristä ja ananaksesta makunsa saava happaman suolainen gose.

- Cool Head  Mango Sour - Huumavan hedelmäisellä tuoksulla varustettu sour ale.

- Cool Head Sour Head Maracujá - Tää oli niiiiin passionhedelmäpommi! Tämä berliner weisse ei todellakaan tuntunut oluelta. 

- Beer Hunter's Mufloni Raparperi Sour - Villihiivoilla avosammiossa käytetty maalaismainen hapan raparperimehu.

- Rocking Bear Brewers Skydive Mango APA - Mangolla maustettu todella hedelmäinen pale ale on ensimmäinen 'ei hapan' -olut, joka  sai mut toteamaan, että "tää on hyvää, voisin juoda ehkä koko pullon"

 

Aika selkeän kuvionhan nuo juomat piirtää. Minutkin saa juomaan olutta, kun laittaa siihen hedelmiä tai marjoja. 

Tommia alkoi nyt vähän pelottaa, että säilyykö hänen olutherkkunsa enää koskematta jääkaapissa. Saadaanko tästä kohta meille yhteinen harrastus? :D

PS. Meiltä Porista tulee paljon arvostettuja oluita, tsekkaa siis esim. Beer Hunter'sin, Rocking Bear Brewersin ja Ruosniemen Panimon tuotteet!

Kommentit (8)

Alina

Voin niin samaistua tähän "oisko siideriä"-lausahdukseen! Olut ja kahvi muodostavat minulle eräänlaisen oikean aikuisen rajan, jota en ole tähän päivään mennessä ylittänyt. Rajalla on tullut käytyä, eli sekä olutta että kahvia maisteltua. Radler ja inkivääriolut ovat hyviä ja kahvi kermalla, makusiirapilla ja suklaaleivoksella menee alas. Ehkä joskus olen oikea aikuinen. Tosin Kööpenhaminassa käytiin miekkosen kanssa Garlsbergin tehtaalla ja siellä maistamani Indian pale ale oli kyllä ihan hyvää!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Itsehän en ole kahvia vielä maistanut! Se on se viimeinen aikuisuuden kynnys. :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Tintsh

Onko Helsingissä sijaitseva putiikki Pien tuttu? Siellä myydään pienpanimo-oluita, sun pitää käydä sieltä ostamassa tuliaiset seuraavalla Helsingin-reissulla. ;) Sijaitsee Ateneuminkujalla!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Eipä ole tuttu. Mut kiitos vinkistä, käyn ehdottomasti tutustumassa! Olen aina ihan innoissani jos onnistun ostamaan miehelle jonkun oluen jota se ei vielä ole maistanut. :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Tintsh

Tiedän tunteen, oma mies on olutharrastajia myös. :) Pien on tosi kiva kauppa, voin oikein lämpimästi suositella!

Vierailija

Joo minullakin on suvussa intohimoisia oluenharrastajia, niitä kutsutaan meilläpäin ihan vaan juopoiksi:).

Tein eilen niin kivaa ruokaa, että haluan vinkata reseptin teillekin. (Ja tässä asiassahan siis huomionarvoista on ihan ylipäätään se, että minä tein meidän taloudessa ruokaa, kun yleensä on tuo avopuolisoni, joka meillä heiluu hellan edessä)

Eilisen ruoan ohje on kotoisin lemppari reseptisivustoltamme Soppa365:sta ja sitä on kokattu meillä joskus aiemmin Tommin toimesta. Ohje tuli mieleeni, kun kaupassa oli tarjouksessa sekä lehtikaali, kevätsipuli että pinaatti, jotka kaikki kuuluvat tähän ruokaan.

Pääkohdat ruoan valmistukseen näet tästä postauksesta, mutta tarkemman ohjeen löydät TÄÄLTÄ. Tärkeimmät ainesosat näet postauksen ekasta kuvasta. (kuvasta unohtui tomaattimurska)

Paista jauheliha, lisää sekaan sipuli, valkosipuli ja paprika ja jatka paistamista kunnes paprika pehmenee hieman.

Lisää pannulle lehtikaali. Näyttää ihan valtavalta kasalta, mutta kyllä se sinne uppoaa. Mä olen viime aikoina tykästynyt kovasti lehtikaaliin, sillä se toimii loistavasti lämpimissä ruoissa, koska lehtikaalista ei tule kypsentäessäkään ihan mössöä.

Vielä hirmuinen kasa pinaattia. Sen voi joutua lisäämään pannulle parissa osassa, jos tuntuu ettei kaikki oikein mahdu. Mutta sinne se "häviää" pikku hiljaa.

Kun lehtikaalit ja pinaatit on saatu upotettua jauhelihan ja muiden ainesten sekaan, lisätään joukkoon chilimaustettu tomaattimurska ja mausteet. (Voi käyttää valmista tacomausteseosta tai heitellä yksittäin juustokuminaa, korianterinsieminiä, oreganoa ja  paprikajauhetta).

Kun settiä on hauduteltu tomaattimurskan kanssa viitisen minuuttia, nakataan päälle vielä juustoraaste ja annetaan sen sulaa. Lopuksi koko komeus koristellaan vielä kevätsipulilla. Valmista! 

Tämän ihanan mössön voi syödä joko sellaisenaan, tai taikka tacokuoristatai kääriä sen tortillalettuun kuten me eilen teimme. 

Tämä voisi toimia myös niin, että jauheliha korvataan Härkiksellä!

Ohje kotoisin siis Soppa365-sivustolta.

Mulla on täällä blogissa aihetunniste Tommi kokkaa. En vissiin ole ajatellut, että sattuisin itse koskaan tekemään mitään postaamisen arvoista mättöä.  Menee siis tunnisteen Tommi kokkaa alle (koska sieltä löytyy jokunen muukin ruokajuttu), mutta vannon, että ihan ite tein! :D

Kommentit (0)

Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

Vasta kolmas viikko arkikuvaa ja alkoi jo mietityttää, että mikä kaikki oikein on arkea. Onko viikonlopun puuhat arkea? Onko vain työt ja kaikenlaiset tylsät kotihommat kuten siivous ja pyykkäys arkea ja kaikki kiva erityistä ja juhlaa? Oliko eilisiltainen viskitasting osa minun arkeani vai spesiaalimeno? Tekeekö jostain asiasta arkea vasta se, jos se on toistuvaa?

En tullut mihinkään selkeään vastaukseen, mutta päätin silti valita tämän viikon arkikuvaksi tämän Tommin ottaman kuvan minusta nuuhkimassa viskiä eilisessä Beer Hunter'sissa järjestetyssä Whisky Battlessa. 

Mies harrastaa noita tastingejä useamminkin, mutta itselläni edellisestä osallistumisesta oli jo pidemmän aikaa enkä muutenkaan ollut juonut viskiä ihan hetkeen. Vähän jännitinkin aluksi, että mitä jos tarjolla on vaan todella savuisia ja turpeisia makuja enkä pitäisi niistä yhtään. Pelkoni osoittautui aivan turhaksi, sillä päädyin tavalla tai toisella pitämään jokaisesta maistamastamme kuudesta juomasta. Jopa siitä todella turpeisesta Octomoresta.

Lempparikseni tastingin kuudesta viskistä nousi pitkän makustelun jälkeen rommitynnyreissä viimeistelty Balvenien 14 vuotias Caribbean Cask, jonka mausta löytyi runsaasti hedelmäisyyttä (ananas!) mutta myös rommia ja rusinaa. Mieheni mielestä viskin tuoksusta löytyi tuoretta tupakkaa kun minulle tuoksu toi mieleen jonkin juuston. :D Mutta joka tapauksessa todella pehmeä, mutta monitahoinen makuelämys. Tämä nousi ehdottomasti omalle viskien top-listalleni!

Tässä vielä kaikki tastingissä olleet viskit mun omassa paremmuusjärjestyksessä: 1. Balvenie 14 Caribbean Cask, 2. Bruichladdih Islay Barley 2007, 3. Glenfiddich XX, 4. Octomore 10 Second Edition, 5. Balvenie Double Wood, 6. Glenfiddich 15 Solera

Ja siis Balvenien Double Wood oli joskus vuosia sitten suosikkiviskini ja nyt se raukka jäi toiseksi viimeiseksi! Niin se maku muuttuu ja kehittyy. Pitänee alkaa käymään tastingeissä useamminkin. 

 

Kommentit (3)

n

Minä ryhdyin tälle vuodelle niin arki- kuin juhlakuvahaasteeseen. Hankalaa on kyllä tämä jako. Päätin, että juhlaa ovat kaikki ne hetket, jotka juhlaksi määrittelen. Vaikka sitten kotona villasukissa vietettynä. Arkikuviinkin on tullut laitettua kivoja menoja. Vielä on vuotta jäljellä, saa nähdä miten aiheet jakautuvat.