Kirjoitukset avainsanalla Uinti

 

Terkkuja Ylläkseltä! Ollaan täällä Re:fashion -blogiportaalimme työreissulla kuvaamassa video- ja kuvamateriaalia erästä yhteistyökamppanjaa varten. Saavuttiin lauantaina aamulla ja ollaan jo reilussa vuorokaudessa ehditty kokea vaikka mitä mahtavaa.

Itse ainakin olin eilen nukkumaan mennessä ihan fiiliksissä, sillä järjettömän siistillä Husky-ajelulla alkanut päivä päättyi ei enempään eikä vähempään kuin elämäni ensimmäiseen avantoreissuun!

avannossa

 

Olin etukäteen ihan varma, etten uskaltautuisi veteen. Ei minua niinkään kylmyys kammottanut, vaan pimeä tuntematon vesi. Saunomispaikkamme avanto oli kuitenkin onneksi paljon vähemmän pelottava kuin pikkuinen pimeä reikä mielikuvissani. Portaita pitkin pääsi pitkälle veteen, paikka oli kivasti valaistu eikä vesi ollut laiturin päässä uhkaavan syvää. Joten sinne minäkin sitten itseni kampesin enkä edes vain yhtä tai kahta kertaa, vaan kävimme Jonnan kanssa lillumassa hyytävässä vedessä loppujen lopuksi jopa kuusi tai seitsemän kertaa.

Sehän oli ihanaa!!! Eikä vesi ollut lainkaan niin kylmää kuin olin kuvitellut. Hyvänolontunne avannossa käymisen jälkeen oli aivan uskomaton. Tunsi olevansa jotenkin erityisen elossa. Tätähän joutuu varmaan tekemään mahdollisuuksien mukaan useamminkin!

Otin tänne mukaan ihan lenkkikamatkin ajatuksenani ehtiä tekemään juoksukoulun harjoitukset aikatulun mukaisesti. Mutta saa kyllä nähdä onnistunko tavoitteessani sillä ohjelmaa riittää. Vaikka mitään varsinaisia urheilulajeja ei suunnitelmissa olekaan (siis hiihtoa tai vaikka laskettelua), niin melko sporttista on meno kuitenkin. Eilinen Husky-reen ajaminen esimerkiksi oli ainakin ensikertalaiselle sen verran kovaa kokovartalohommaa, että tänä aamuna herätessa kyllä tunsi joka ikisen lihaksensa olemassaolon.

Seuraavaksi vuorossa pulkkailua ja ensi yö vietetään jäähotellissa. Sekin voi olla melko jännää!

 

-Saunan ja avannon tarjosi Ylläksen Yöpuu-

Kommentit (1)

Johanna

Jee! Avantouinti rules! Kotikonnuillasi pääset maauimalassa kylmän veden nautintoja harrastamaan ma, ke ja pe. SItten suosittelen Laitakarissa käymään joku sunnuntai kun aurinko paistaa. Hohtavat hanget kruunaisi kokemuksen, mutta ehkä ensi talvena sekin onnistuu!

En oo varmaan ikinä tuntenut itseäni niin viehättäväksi kuin näitä kuvia ottaessani. Nainen on ehdottomasti parhaimmillaan uimalakissa ja laseissa. Siellä uimahallissa sitä ei onneksi tarvitse katsella itseään, vaan voi tuijotella altaan kaakeleita ja edessä kauhovan eläkeläispapan perää. (en mä mikään pervo tirkistelijä oo, mut pakko sitä on välillä vilkuilla, ettei tuu kolari!)

Viikon sporttiostos nro. 1 oli urheiluliivit ja tänään kävin höyläämässä pankkikorttia vajaan kympin verran viikon sporttiostos numero kakkosen vuoksi. Tekniikkakurssin  uiskentelin ilman lakkia, mutta esim. rintauinnissa joka ikisellä kerralla henkeä pinnalla vetäessä tuli tukka silmille ja samalla se valutti vettä suuhun ja se vaikeutti hengittämistä ja sitten meni hermo.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänään uimahalliin matkatessa olikin sitten ensimmäinen pysähdyspaikka Top Sport, mistä kävin nappaamassa tuon kauniin päähineen. Kauhea valinnanvaikeus vaan meinas tulla hyllyllä, kun en heti osannut päättää pinkin, oranssin ja punaisen välillä Tää punainen on silleen monikäyttöisempi kuin vaikka pinkki, että voin sama lätsä päässä lähteä sit syksyllä vaikka hirvimetsälle!

Mutta lakista ja ulkonäöstä viis, mä olen ihan hirmu iloinen, sillä kävin tässä illalla veivaamassa uima-altaassa kilometrin verran. 800 m verran vuorottelin rinta- ja selkäuintia ja 200 m hinkkasin vesijuoksun muodossa.

Aluksi uiminen takkuili ihan täysin ja aattelin jo, että ei tästä tuu yhtään mitään. Hengityshommat ei ottanut ollenkaan sujuakseen ja aina muutaman vedon jälkeen piti taas hetki uida pää pinnalla pysyen. Tappelin aina 50 m altaanmitan rintaa ja sitten seuraavat 50 m levon vuoksi selkää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta ai että sitä riemun tunnetta, kun se alkoi pikkuhiljaa kulkemaan! Tajusin rauhoittaa tahtia kaikin tavoin. Keskityin pidempään liukuun ja hoksasin, että pienempikin haukkaus happea pinnalla riittää. Muutama altaanmitta olisi jo mennyt keskeytyksettä, mutta sain huomata olevani montaa mammaa ja pappaa sen verran nopeampi, että rytmi aina hieman katkesi, kun peräänajo lähestyi, eikä ohikaan heti päässyt vastaantulevan liikenteen vuoksi.  Mutta vihoviimeisellä 50 metrillä vihdoin onnistuin tekemään ns. puhtaan suorituksen ja kauhomaan koko altaanmitan yhtäjaksoisesti hengityshommien osuessa ihan nappiin.

Olin tästä suorituksestani niin lapsellisen innoissani ja onnessani, että sitä oli pakko heti altaanpäässä mainostaa siellä pulssiaan tasanneelle papparaiselle. "Tää oli mun eka kokonainen altaanmitta rintauintia oikein!!" Sain papalta isot kehut ja hymyn. Itse hymyilin koko matkan altaasta pukuhuoneeseen, ja pyörällä himaan. Ai että.

Oliks tää nyt sitä liikunnan riemua?

Kommentit (13)

Johanna

Se on sitä liikunnan riemua! ja onnistumista! Tuli niin hyvä mieli, kun luki sun postausta. täälläkin hymyilyttää. Go Veera GO!

Kyllä! Onnistuminen ja itsensä ylittäminen on ihan parasta! Siitä se nälkä kasvaa ja on mentävä aina vaan pidemmälle ja pidemmälle, enemmän ja enemmän ;)

Susu

mä tykkään uimisesta mutta kilsoja en ole uinut pitkään aikaan kun jossain 600metrin kohdalla alkaa vetää suonta toisesta jalkapohjasta. Se vasta viheliäistä! Tiedätkö sinä, mitä pitää syödä ettei tulis..?

Löysin juuri tänne sun toisenkin blogin pariin, jään seuraamaan mielenkiinnolla!

Uiminen on kyllä mahtavaa, olen itsekin juuri vastikään innostunut siitä. Osaan kyllä uida (ts. pysyn pinnalla ja pääsen eteenpäin), mutta en ymmärrä uintitekniikoista yhtään mitään. Aikuisten uimakoulu on haaveissa! :)

Tunnistan riemun! :) Kävin itekin uinnin tekniikkakurssin öö... pari vuotta sitten ja se tunne kun tajusi että ei se ollutkaan tähtitiedettä se ns.oikein uiminen! Kun yhtäkkiä ei menekään vettä nenään (ja nieluun ja...) ja löytyy jopa joku rytmi siihen hengittämiseen. Ja varsinkin se että väkisinkin joutuu niitä pappojen perseitä tölläämään, kun menis nopeempaa kun ne! :)

Tiu

Ikävä tuottaa pettymys, mutta hirvenmetsästyksessä "vaatteesta tai päähineestä kaksi kolmannesta pitää olla oranssia" ensi syksystä alkaen. Punainen väri vaihdetaan siis punavihersokeiden vuoksi oranssiksi. Mä tiedän, että tää tuntuu pahalta ;) Sen sijaan pienellä fiksauksella voit syksyn tullen leikkiä vaikka kärpässientä ;D
Tsemppiä jatkoon! Ehkä mäkin joku päivä uskaltaudun altaaseen.

"Napa ylös!" "Muista pitää  eskivartalo tiukkana pakettina!" Mm. tällaisia ohjeita huutelivat uimaopettajat eilen altaan laidalta minun ja 11 muun aikuisen harjoitellessa selkäuintia. Potkuistani sain jopa kehuja, mutta tätä keskivartaloa ei kyllä nähdä tiukkana pakettina muuta kuin superkireän läskinkuristusmekon muovailemana.

Reilu puolitoistatuntia altaassa koko ajan uiden ja uutta opetellen oli oikeasti aika rankka homma. Olen joskus sanonut, että uiminen on siitä kiva laji, kun siinä ei tuu hiki, mutta eilen tuntui kyllä ihan urheilusuoritukselta. Jos ei nyt edelleenkään siellä vedessä  tuntenut hien valuvan, niin hengästymisen taso kertoi, että tuli tehtyä ihan tosissaan.

Tämä uintitekniikkakurssi oli siitä erityinen liikuntatuokio, että minä ihan odotin sitä etukäteen. Kurssi alkoi illalla vasta kahdeksalta ja olinkin alkuillan jo ihan täpinöissäni, että pääsis jo altaaseen. Olin hallillakin innoissani melkein puoli tuntia ennen kahvioon sovittua tapaamista.
uimahalli1

Ensimmäisenä tutustuttiin kroolipotkuun ja siitä sainkin ilokseni jo heti aluksi peukkua opettajilta. Ja täytyy sanoa, että kummasti se vaan ilahduttaa tuollainen positiivinen palaute ja sen voimalla sitten sisukkaasti koitin treenata käsiäkin kuntoon, vaikka se välillä ihan hurjan hankalalta tuntuikin. Selkäuinnissa ongelmana oli liian aikasin, jo ennen veteenmenoa koukistuva käsi ja liiaksi rintaan painuva leuka. Kroolissa puolestaan leukaa olisi kuulunut nimenomaan viedä lähemmäksi rintaa, mutta minulle se pyrkii nousemaan liiaksi.

Mutta se on nyt hienoa, että jo tuon ensimmäisen vajaan parin tunnin opetuksen jälkeen, minä tiedän mihin asioihin kiinnittää uidessa huomiota. Täytyy perjantain tunnille muistaa ottaa eilen kotiin unohtuneet uimalasitkin mukaan, niin saa yhden häiriötekijän poissa ja pystyy ehkä paremmin keskittymään siihen oikean hengitystekniikan harjoitteluun.

Muistan muuten ikuisesti sen, kun joskus alle kouluikäisenä silloin liikunnanohjaajaksi opiskellut isosiskoni koitti opettaa saunassa minua laittamaan kasvot veteen ja puhaltamaan. "Sinua pienemmätkin tytöt uskalsi tehdä niin." Ai että nuo sanat viilsivät minua vesipelkoita kuin tikari. :D Eilen meni kuitenkin kroolin hengitysharjoitukset ihan hyvin. Ongelmat alkoivat vasta kun piti yhdistää kaikki liikkuvat osat. Miten se voikin olla niin hankalaa käyttää yhtä aikaa sekä käsiä, että jalkoja ja vielä hengittääkin?!?

Perjantaina siis luvassa kurssin toinen osa. Silloin kerrataan eilisen oppeja ja opetellaan vielä rintauinnin tekniikkaa. Homma oli siinä määrin mukavaa ja uuden oppiminen niin palkitsevaa, että haluan ehdottomasti käydä kurssin jälkeen pian itsekseni uimassa. Jos tasaisin väliajoin kävisi altaassa kauhomassa, niin luulisi sen tekniikan pikkuhiljaa paranevan.

uimari

Tässä vielä onnellinen uimari opetuksen jälkeen. Olikohan tässä nyt sitten mukana ripaus sitä kuuluisaa liikunnan riemua? Ainakin mä odotan perjantain oppitunteja jälleen innoissani.

Tänään on just mukavasti koko kropassa tuntunut se, että on eilen tehnyt jotakin. Ei mitään suuria lihaskipuja, mutta sellainen kokovartalo "harrastin liikuntaa!" -fiilis. Eli ainakin tämän tunteen perusteella uinti on aivan loistavaa koko vartalon treeniä.

Tänä iltana olis suunnitelmissa Zumba. Toteutumisesta en oo vielä yhtään varma. Lorvikatarrin iskeminen kun on myös varsin mahdollista.

Kommentit (13)

Parasta siinä hengityksen, vetojen ja potkujen yhdistelyssä kroolissa (ainakin henk.koht.) on kun joku noista menee pieleen ja alkaa naurattaa koska "ei voi olla näin vaikeeta muistaa vetää/potkia/hengittää". Hihitysyskänkohtaukset keskellä allasta <3

N

Hei. Voisiko tää blogi mitenkään näkyä readerissa sillai kokonaan? Kun nyt näkyy vaan alkupätkä ja aina pitää avata erikseen tää sivu, että saa luettua. Muuten ei siis mitään, mutta kännykällä raivostuttavaa. Että jos sulla ois siellä ylläpidossa joku sellainen taikanappi.. Mutta jos ei ole, niin sitten availen vaan ahkerasti. Koska muuten blogi on kyllä huippukiva :)

Luen tätä blogia innolla ja odotan inspiraation heräävän täälläkin, oon kyllä mestari keksiin tekosyitä... Hyväksytäänkö viiden työyön putki niin että saa pitää taukoa salilta:)

syyt ja tekosyyt on jokaisen itse punnittava. Näihin juttuihin ei taida olla vastauksia kuin vain oman pään sisällä. :)

Jonna

Ite voin kyllä suositella uintia ihan kympillä! Toki mä olen viime syksynä käyny vaan pari kertaa ja tälle vuotta vielä kertaakaan..... Viime talvi meni aika hyvin vähintään kerta kaks viikkoon uidessa :) Ite oon pysytelly tutun ja turvallisen rintauinnin puitteissa ku muissa tekniikka vähän hakusessa :) Tossa ois kyllä itelleki ideaa, siis toi uintitekniikka kurssi vois olla aika hyvä :)

Kuvasta tosiaan oikein näkee, että olet innostunut ja iloinen. :) Oliskohan täällä meilläkin päin uintitekniikkakursseja...?

Uintikurssi vaikuttaa hyvältä. Olin sinne tuota miestäni työntämässä, mutta noi hengitystekniikat alkaa kiinnostaa minuakin. Olis varmaan parannettavaa jokaisella. Veera, sinä innostat siskosi nyt uimatekniikkakurssille. Sulla on asenne kohdillaan, pikkukisko :) I love you!!!