Kirjoitukset avainsanalla Matkailu

Yövyin viime viikolla työmatkalla niin hurmaavassa hotellissa, että siitä on aivan välttämätöntä vinkata teillekin. Jos vaikka jonkun teidän kesälomareissulal sattuisi Jyväskylä kohdalle, niin tämä todella viihtyisä ja aivan omanlaistaan tunnelmaa henkivä Boutique Hotel Yöpuu kannattaa ehdottomasti pitää mielessä. 26 huonetta sisällään pitävä Yöpuu on täysin uniikki ja ketjuihin kuulumaton hotelli. Nykyisella omistajapariskunnallaan Yöpuu on ollut vuodesta 2006, mutta hotelli on alunperin perustettu 1988. Hotellin yhteydessä toimii myös ravintola Pöllöwaari.

Itse saavuin Jyväskylään junalla, joten Yöpuu sijaitsi ainakin siihen nähden todella näppärällä paikalla, vain reilun puolen kilometrin päässä matkakeskuksesta. (Hotellin osoite: Yliopistonkatu 23). En hotelliin mennessäni tiennyt yhtään millaista paikkaa odottaa. Olin varannut heiltä kokoustilan käyttöön koulutusta varten ja yöpyminen varattiin sitten vasta myöhemmin, enkä ollut mitenkään tutustunut, että millaisesta yöpaikasta on kyse. Melkoisen monta ketjuhotellien ihan kivaa, mutta persoonatonta huonetta nähneenä oli yllätys melkoisen positiivinen, kun avasin oman huoneeni nro 310 oven. Vastaanottovirkailija kyllä mainitsi avainta antaessaan, että minulle on laitettu huone nimeltä "minun Afrikkani", mutta en vielä sen kuultuani älynnyt mistä on kysymys.

Mutta siis miten ihana huone! Tykkäsin etenkin siitä, että huone oli kahden ikkunan ansiosta todella  valoisa, myös sängyn kulmittainen asettelu toi huoneeseen ihan muista hotellihuoneista poikkeavan fiiliksen. Huone huokui heti kutsuvaa ja kodikasta tunnelmaa. Toki myös sisustus oli mieleeni, etenkin upea seepratalja lattialla.

Mikään Afrikka-teemainen hotelli Yöpuu ei kuitenkaan ole, vaikka minun yösijani tuolta näyttikin. Tässä hotellissa nimittäin jokainen huone on yksilöllinen ja uniikki. Löytyy Marimekko-huone, Aalto-teemalla sisustetut yhden ja kahden hengen huoneet, Haiti, Hemingway, Aurinkopaikka ja monta muuta.   Pyysin ennen lähtöäni muutaman sillä hetkellä tyhjillään olleen huoneen avaimia lainaksi ja kävin nappaamassa kuvia.

Hotellin kahdesta sviitistä toisessa on rauhallinen tunnelma sinisen sävyineen ja kristallikruunuineen

Rappukäytävän suuren peilin avulla ikuistui matkustuspäivän vaatteet

Aamiaista nautin ravintola Pöllöwaarissa ja tarjoilut saavat kyllä täydet pisteet. Tämä hotelliaamiinen oli jälleen kerran loistava todiste siitä, että tarjolla ei tarvitse olla sataa sorttia, kun valitaan mukaan vain parasta. Söin samalla viikolla aamiaista myös eräässä suuren ketjun hotellissa, missä valikoiman laajuus oli varmasti viisinkertainen Yöpuun tarjoiluihin verrattuna, mutta kyllä vaan mun maha oli täydempi tämän viimeksi mainitun majapaikan aamiaispöydästä lähtiessä kuin sieltä toisesta.

Herkulliset lähileipomon karjalanpiirakat (söin enemmän kuin kuvassa näkyvän yhden), rucola-mozzarella -salaatti ja juustoleipä hotellin omalla lakkahillolla hakkaavat kuus-nolla ketjuhotellien eineslihapullat ja pakasteesta kiskotut cocktailpiirakat. Omenamehukin oli jotain ihan muuta kuin se hotelleissa yleensä tarjoiltava automaattikama. Mikäli maha olisi vielä vetänyt, niin aamiaiskokki olisi valmistanut tilauskesta vaikkapa munakkaan. Ei siis mitään jauheesta tehtyä pitkään pakissa muhinutta kokkelia, vaan ihan fressi munakas tilauksesta. Se tuntuu jo ihan luksukselta hotelliaamiaisista puhuttaessa. Eli vähemmän on enemmän, kun kaikki on tuoretta ja rakkaudella valittua.

Yhden hengen huone Pikku-aalto on nimensä mukaan sisustettu Aallon klassikkohuonekaluilla

Vuonna 1928 valmistuneessa rakennuksessa on edelleen vanhan ajan tunnelmaa

Suomen ensimmäisen naisarkkitehti Wiwi Lönnin mukaan nimetty kahden hengen huone on hempeä ja romanttinen

Yövyn työmatkoilla hotelleissa aika tiheään ja suurin viehätys siitä on tietenkin jo kadonnut, vaikka edelleenkin toki nautin siitä fiiliksestä, kun hotellihuoneessa saa vaan olla ilman että kuulee tiski- ja pyykkivuoren syyllistävät huokailut. Parhaimmillaan yksi työn lomassa vietetty hotelliyö voi kuitenkin tuntua ihanalta minilomalta ja Yöpuussa todellakin tavoitti tuon olon. Minua harmitti kovasti että olin varannut lipun jo kymmenen aikaan lähtevään junaan, olisi ollut niin ihana viettää vielä pari lisätuntia hotellin rauhallisesta tunnelmasta.

Mä niin vannon, että kun syksyllä taas Olympus-koulutuksia lähden tekemään, niin Jyväskylässä ei tarvitse muita paikkoja miettiäkään. Yöpuu toimi loistavasti niin koulutuksen pitopaikkana kuin kouluttajan virkistävänä ja rentouttavana majapaikkanakin. Ehkäpä seuraavalla reissulla buukkan yhden ylimääräisen yön ihan vaan lomailuun!

 

Kommentit (5)

Vierailija

Kananmuna oli ärsyttävästi vinossa tuossa munakupissa, mutta muuten näyttää kohtuullisen siistiltä.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Suuret pahoittelut huolimattomasta munan käsittelystä. My fault.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

vieläkin hymyilyttää

Sain nauruhepulin  munavastauksesta suoraan sanomiseen suora vastus..oli kyllä  päivän paras juttu:))! Hotellihuoneet ovat ihanat  loistavia..tulikin lemppari blogi joku  vaan osaa käyttää sanaa että saa muut hyvälle  tuulelle.:)!kiitti..

AdaR

Voin myös suositella ravintola Pöllöwaaria ihan illallisravintolana, loistavaa suomalaisista raaka-aineista pieteetillä tehtyä ruokaa. 

Marin silmin

Entisenä jyväskyläläisenä piti tulla vain ilmoittamaan että Pöllöwaari on yksi kaupungin parhaista, jollei paras, illallisravintola. Ja tuo hotelli on kyllä ihana myös.

Ja nyt tuli ikävä Jyväskylää.

Unelmien kenkien lisäksi Tallinnasta tuli shoppailtua hieman muutakin. Keskityimme äidin kanssa ostoksissamme erityisesti vanhan kaupungin pieniin virolaisia tuotteita myyviin käsityö- ja designputiikkeihin joista moni osoittautui kaltaiseni korvakorukeräilijän aarreaitaksi. Kolme paria sieltä sitten löytyi. 

Ekan kuvan pinkit korvikset: Katariina Ehted, ostopaikka Namarie

Epäsymmetriset kullanväriset hartsikorvikset: NYX by Marge, ostopaikka Krunnipea Butik

Keltaiset graafiset korvikset: Kirju, ostopaikka Oma Asi Design Store

Tukkatikku: TG Tislerid, ostopaikka Krunnipea Butik

Korujen lisäksi mukaan tarttui myös pihlajapuinen tukkatikku , vai miksi tuota nyt kutsuitsi. Sillä saa sellaisen Kivisten ja Sorasten Sirumaisen kampauksen. :D On vielä vähän opettelua sen käyttö, äiti sai sen laitettua minulle paljon paremmin kuin minä itse. Mutta tämähän nyt ei minua tukkatumpeloa yllättänyt.

Alla vielä muutamia kuvia Krunnipea Butikin ja Oma Asi Design Storen ihanista valikoimista. Krunnipea Butikin valikoima keskittyy enimmäkseen koruihin ja asusteisiin, mutta myös kodintavaraa ja kosmetiikka löytyy. Oma Asi Design Shopista puolestaan löytyy etenkin kodin sisustustuotteita ja koruja, mutta lisäksi myös esimerkiksi lasten vaatteita. Ehdottomasti vierailemisen arvoisia putiikkeja molemmat ja sijaitsevat ihan Vanhan kaupungin keskeisillä paikoilla.

 

Krunnipea Butik, Muurivahe 28

 

Oma Asi Design Store, Viru 21

Kommentit (1)

Köpiksen reissusta on jo pian kolme viikkoa, mutta pari postausta mulla sieltä vielä olisi. Yksi suosikki paikka, jossa matkalla kävimme oli ehdottomasti kauppahalli (tai tarkemmin ottaen -hallit, rakennuksia oli kaksi) eli Torvehallerne, jonka tunnelma ja tarjonta hurmasivat meidät molemmat. Mikäli kaikki syötävä ja juotava kiinnostavat (ketä muka ei kiinnostaisi!?), niin tämä on kyllä vierailun arvoinen mesta.

Osoitteessa Frederiksborggade 21 (lähin asema Nørreport) sijaitseva Torvehallerne ei vastaa perinteistä mielikuvaa kauppahallista. Vanhan tiilirakennuksen sijaan vierailijaa odottaa kaksi modernia ja valoisaa lasiseinäistä hallia. 

Kaksi vierekkäistä hallia ovat täynnä kojuja joissa myydään niin ruokatarvikkeita, ruoanlaittovälineitä kuin myös valmista syötävää. Toisessa hallissa on enemmän kaikkea ihanaa makeaa ja muita jälkkäriherkkuja kuten käsintehtyä suklaata, konditoriatuotteita, erikoiskahveja, likööreitä jne. kun taas toisen hallin notkuvilta tiskeiltä löytyvät liha- ja kalakauppiaat, juustotiskit ja muut "raskaammat" raaka-aineet.

Hallien väliseltä piha-alueelta löytyy pitkiä pöytiä, joten porukalla liikkeellä ollessa voi vaikka jokainen hakea ruokansa eri myyjiltä kokoontuen yhdessä pihalle syömään. Tämä tietenkin kesällä astetta miellyttävämää kuin maaliskuun viimassa. Pikkuruisia pöytiä ja tiskipaikkoja löytyy toki jonkin verran myyntipisteiden yhteydestä sisältäkin, mutta ainakin lauantaina oli ryysis melkoinen ja paikan saaminen tuuripeliä.

Syömistä tältä monipuoliselta ruokatorilta löytyy varmasti jokaiseen makuun. On pizzaa, simpukoita, salaatteja, fish'n chipsejä ja tietenkin niitä kuuluisia smörrebrödejä. Sellaiset nappasimme itsekin lounaaksi Hallernesilta. 

Kuvassa jono on varsin maltillinen, mutta suurimman osan ajasta väkeä oli jonossa huomattavasti enemmän. Homma skulasi kuitenkin sen verran joutuisasti, ettei jonossa ehtinyt tuskastua. Leipien hinnat pyörivät n 7-8 € kieppeillä, mutta niissä oli kyllä tavaraa koko rahan edestä ja ainakin itselleni yksi lihapullaleipä riitti oikein hyvin lounaaksi.

Torvehallerbesta löytyy myös oluen ystävien must paikka, Mikkeller & Friends -kauppa. Mies pyöri hyllyillä hartaana tovin jos toisenkin. Vaikka reissu olis hyvin pärjätty pelkillä käsimatkatavaroilla, maksoin yhden laukun ruumaan ihan siitä syystä, että Tommi voisi ostaa oluita kotiin viemisiksi. Hirmuista kuormaa ei kuitenkaan voinut ottaa, joten oli se kuulkaa melkoista valinnan vaikeutta herralla, kun hyllyt notkuivat herkkuja joita ei ole Suomeen saakka saapunut.

Monessa kojussa muuten silmääni pisti myös henkilökunnan pukeutuminen. Alla maustepuodin miehet ovat pukeutuneet täydellisesti liikkensä sisustukseen sopiviin vanhanaikaisiin työtakkeihin. Keittiöveitsimyymälän henkilökunta puolestaan teroitti veitsiä upeat nahkaessut päällään. Pukeutuminen ei vaikuta ruoan makuun, mutta kyllä nuokin jutut vaan olivat iso osa paikan tunnelmaa.

Ihana paikka kaikin puolin, suosittelen lämpimästi!

 

 

 

Kommentit (1)

Anno

Jos kesäaikaan menet Köpikseen, niin nappaa halleilta eväät ja jatka sillan yli poispäin kaupungista muutama kortteli. Tulet Assistens Kirkegårdille eli hautasmaalle - se on loistava, vaikkakin ehkä omituinen, piknikpuisto! 

Sunnuntaille osui matkamme huonoin sää ja aamupäivällä hotellilta lähtiessä naamalle roiski taivaalta ihan rehellistä räntää. Ei annettu kämäisen sään kuitenkaan suurempia masentaa, vaan suunnattiin kulkumme Gammel Strandille, mistä olimme aiemmin ohikävellessämme bonganneet kanaaliristeilypaattien lähtöpaikan. Noin tunnin kierros katetulla veneellä tuntui juuri sopivalta tavalta bongailla nähtävyyksiä pysyen samalla kuivana. 

Tunnin kanaalikierros maksoi 80 DKK (n 11 €)/ per lärvi ja se kiersi reitin, jonka varrella bongattiin monia nähtävyyksiä. Vesiltä käsin nähtiin mm. kuuluisa Nyhavn, Pieni Merenneito perspuolelta (oli nimensä mukaiseti pieni!), pari linnaa (Christianborg, Amalienborg), armeijan aluksia, Musta Timantti aka kuninkaallinen kirjasto ja paljon paljon muuta. Tuollainen opastettu kierros on just kiva tapa nähdä paljon kaupungin tärkeitä monumentteja vaivattomasti. Kyytiin voi Gammel Strandin lisäksi hypätä vaihtoehtoisesti myös Nyhavnista. 

Kanaaliveneilyn jälkeen pyöriskelimme hetken aikaa Strøgetin ympäristössä, mutta ei oikein laajasta tarjonnasta huolimatta innostanut mitkään shoppailuhommat. Sisustusbloggaajien vähän väliä hehkuttaman HAY:n liikkeessä piipahdimme, mutta totesin siellä vain, että en tajuu ja ei oo minun juttu. Mutta trendejä seuraavat sisustusintoilijat viihtyvät varmasti Köpiksessä ja löytävät sieltä vaikka mitä, sen verran paljon siellä näytti tanskalaista/skandinaavista tyyliä edustavia sisustusputiikkeja löytyvän. HAY House, jossa me kävimme, löytyy osoitteesta Østergade 61.

Yhdellä käviksellä (Købmagergade 52) bongasimme opiskelijatalon, jossa oli meneillään kirpputori ja pitihän se käydä kiertämässä. Myyjiä oli kahdessa kerroksessa varmaan lähemmäs sata ja pääasiallisesti nuoria naisia (myymään pääsee vain opiskelijat), joten mynnissä oli enimmäkseen vaatteita ja asusteita, mutta satunnaisesti toki muutakin. Kuten esimerkiksi vuoden 1975 Euroviisu-voittaja Teach Inin levy viidellä kruunulla! Oli pakko Googlettaa toi ja heidän biisinsä on ollut nimeltään Ding-a-Dong, mutta ei kyllä soittanut minun kellojani. Olis varmaan pitänyt ostaa levy ja tutustua. :D

Tsekkasin tuolta Studenterhusetin sivuilta, että kirppis järjestetään aina kuukauden ekana sunnuntaina! 

Pistäydyttiin myös jo edellispäivänä meitä ihastuttaneessa kauppahallissa, Torvhallernessa ostamassa pari suklaista tuliaista ja nauttimassa hieman lauantaipäivää rauhallisemmasta tunnelmasta. Kuvailin tuolta niin paljon kuvia, että teen paikasta ihan oman postauksensa, sillä se on todella tutustumisen arvoinen mesta!

Illemmalla otettiin sitten suunnaksi ihan Vesterbrossa sijainneen hotellimme lähistöltä löytyvälle Kodbyenin alue, jota myös Meatpacking Districtiksi kutsutaan. Oltiin tsekkailtu muutamia mahdollisia ravintoloita, mutta useampikin syöttölä oli suljettuna sunnuntaisin, (Sama homma myös parin listallamme olleen olutravintolan kanssa, joihin olisimme hinkuneet päivemmällä) vastaan tuli kuitenkin lähes ensimmäisessä kadunkulmassa herkullisista gourmet-pizzoistaan tunnettu Mother. Olin törmännyt kyseisen raflan nimeen lähes jokaisessa Köpiksen ravintoloita käsittelevässä blogipostauksessa ja lehtijutussa, jotka olin ennen matkaa lukenut, joten paikka vaikutti varsin lupaavalta ja änkesimme sisään.

Yhtään pöytää ei ollut tyhjänä sunnuntai-iltana puoli kahdeksan aikaan, mutta tarjoilija otti meidät sydämellisesti vastaan, kertoi pöydän vapautuvan n. vartissa ja ohjasi meidät pienen baarin puolelle odottelemaan. Ei ehditty kuin siemaista alkudrinkkejämme, kun herra tulikin jo huutelemaan nimeäni ja ohjasi meidät pöytään, ja emme olleet edes ainoat jonossa. Eli jos joskus suuntaat Motheriin, ei kannata pelästyä ja perääntyä vaikka ravintola olisi täynnä, pöydän voi saada silti hyvinkin nopeasti.

Kuten ikkunoista kurkkimisen perusteella moni muukin Kødbyenin valkoisen alueen (muut alueet ovat harmaa ja ruskea, nimet viittaavat rakennusten ilmeeseen ja alueet ovat eri aikakausilla rakennettu) ravintoloista myös Motherissa luotettiin valkoiseen kaakeliin. Tilojen historia liha-, kala- jne. -kauppoina siis näkyy. Sisutuksessa oman huomioni kuitenkin herätti erityisesti nuo hauskat Campari Soda  -pulloista kootut lamput, jotka toimivat pöydissä olevien tuoreiden yrttien lisäksi paikan ainoina väripilkkuina.

Mother kertoo maahantuovansa ison osan käyttämistään raaka-aineista itse suoraan Italiasta ja panostavansa valikoimassa aina kulloisenkin kauden ajankohtaisiin tuotteisiin. Itse päädyin tilamaan Burning Love -nimisen pizzan, ihan vain siksi, että täytteenä oli mm. perunaa enkä muista aiemmin sellaista pizzaa testanneeni. Ei pottu nyt ehkä ihan mun pizzatäytteiden top-listalle noussut, mutta kokonaisuutena lätty oli kyllä varsin herkullinen. Molemmat olimme ravintolavalintaamme varsin tyytyväisiä.

Vaikka paikka olikin mennessämme aivan ääriään myöten täynnä, emme joutuneet odottelemaan ruokaa kuin parikymmentä minuuttia. Kiire ei näkynyt tarjoilijoiden naamalta tippaakaan, vaan palvelu oli ystävällistä ja rentoa. Tämä sama kokemus palvelusta minulle tuli kyllä lähes jokaisesta paikasta, jossa matkalla kävimme.

Itse nappasin listalta vielä jälkkäriksi appelsiininkuorella kuorrutetun pannacotan ja se todellakin vei kielen mennessään! 

Jos hintataso kiinnostaa, niin tsekkasin just tilitiedoista, että pari pizzaa, kuoharidrinkki, olut, lasi viiniä, pannacotta ja latte maksoivat Motherissa yhteensä n. 75 €. 

Ihana sunnuntai-iltamme jatkui vielä parissa olutravintolassa, mutta niistä lisää omassa postauksessaan!

Kommentit (1)

n

Näköjään pitää vaan käydä hihkumassa, että pari vuotta sitten kävin minäkin Köpiksen matkalla herkullisen pitsan Motherissa vetäisemässä. No niin, kanaaliristeilynkin tein.