Kirjoitukset avainsanalla Koti

Arkikuvassa vilahtikin jo palanen mun perjantai-illan asua, mutta tässäpä vielä nämä mustat kamppeet vielä kokonaisuudessaan. Kuvat napattu omassa olohuoneessa viskitastingin jälkeen, eli silmissä kiiltää kuusi nautittua annosta. :D Ilta jatkui tästä vielä Amorphiksen keikalle.

Junarosen läpikuultava pilkkupusero löytyi joulukuussa Joannan kirpputorikasasta ja hän ihana lahjoitti sen minulle. Olin sovitellut puseroa päälleni jo monta kertaa aiemminkin tätä perjantaita, mutta en saanut sitä toimimaan oikein minkään alaosan kanssa niin, että vatsaa tulisi esiin sopivasti valtavan vararengasnäyttelyn sijaan. Marks & Spenceriltä hetki sitten hankkimissani paksuissa legginsseissä oli kuitenkin vihdoin riittävän korkea ja muutenkin kauniisti asettuva vyötärö niin johan alkoi toimimaan! 

Kokomusta on alkanut tuntumaan minusta pukeutumisessa melko tylsältä ja raskaalta ja tuo läpikuultava yläosa auttoi kyllä paljon siihen ahdistukseen. Jos alle olisi pukenut topin, olisi kokonaisuus ollut paljon tukkoisempi. Ja siis sillä tavallahan mä pukeuduin vuositolkulla, että mustaa mustan kanssa ja vielä vähän mustaa siihen päälle.

Tällä hetkellä on kuitenkin menossa kausi, että aina kokonaan mustiin pukeutuessa mulle tulee jotenkin tosi valju ja ankea olo. Mutta esim. matkoille pakatessa mustaan turvautuminen nyt vaan on edelleen kätevää.

Läpikuultavan paidan alle sopii loistavasti Gorsenian Evita-liivit, joitka ovat täyskupin ansiosta samalla peittävät, mutta mesh-yksityiskohtien ja narujen asiosta myös semisti seksikkäät. Noita liivejä on muuten tullut lisää Lumingerien valikoimiin! Löydät ne täältä. 

Mitä kokoon tulee, niin itselläni on liiveistä koko 80J, kun aika monista merkeistä käytän kuppia G-H. Lumingeriellä onneksi osaavat tosi hyvin auttaa koon valinnassa, kun ottaa yhteyttä asiakaspalveluun ja kertoo pari esimerkkiä mitä kokoa käyttää miltäkin merkiltä. Omat ostokseni menneet heiltä aina ihan nappiin tuolla metodilla vaikka kyseessä onkin ollut itselle aiemmin tuntemattomia liivimerkkejä.

housut - Marks & Spencer / pusero - Junarose / takki - Marks & Spencer / kengät -Vagabond / huivi - Becksöndergaard / korvikset - Via Minnet (saatu) / laukku - Liebeskind

Karvatakilla kruunattu mustanpuhuva lookkini sopii hienosti yhteen taustalla lempitaulustani kurkistelevan variksen kanssa. Varis on 80-luvun alussa kuolleen sotkamolaisen taiteilijan Jaakko Leppäsen teos ja olen rakastanut sitä lapsesta saakka. Se on yhtä aikaa naivistinen, sympaattinen ja tyylikkään graafinen. 

Minulle on sisustuksessa etenkin kaikki lapsuuden kotoa mukana muuttaneet taulut todella tärkeitä, sillä ne ovat tuoneet tuttuuden tunnetta aina kodista toiseen muuttaessa. Tuota varista ja montaa muuta saman taiteilijan taulua olen katsellut seinillä niin kauan kuin muistan.

Taulut eivät välttämättä ole lainkaan sen näköisiä, mitä valitsisin itse, jos nyt ostaisin jonkun teoksen, mutta niihin liittyy niin paljon lämpöä, muistoja ja kodin tuntua, että ovat siksi juuri ne oikeat minun kotiini. Paitsi että tuo musta tirppa on kyllä ihan just sellainen, että se hurmaisi minut aivan täysin vaikka näkisin sen ensi kertaa vasta nyt. 

Mä alan mielestäni pikku hiljaa kehittymään noissa tukkahommissa, tuokin tötterö oli ihan yllättävän kiva! 

Kommentit (10)

Veera
Liittynyt2.9.2015

Nää on sellaista suht paksua ja napakkaa trikoota. Materiaalit viskoosi, polyamidi ja elastaani.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

Muistanko Veera oikein , että tuo varis olisi ollut Sarkun seinällä kun asuivat Rauramonpellolla ? Jotenkin vahva muistikuva , että olisin nähnyt sen keittiön ja olohuoneen välisellä seinällä 😮

Veera
Liittynyt2.9.2015

Joo, tää taulu oli ennen Sarkulla! Ja taisi tosiaan olla jo rauriksella. Mut mä halusin sen kovasti itselleni, joten pyysin äidiltä yhden toisen Leppäsen taulun, jolla sitten neuvottelin vaihtokaupat. :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Jonnajii

Voi että, olet kyllä niin tyylikäs nainen :) Ja ihana! Kauniita asukokonaisuuksia osaat valita. :)

Vierailija

En muistanut koko taulua, vaan nyt kun näin sen niin nyt muistan !! Voi ei, ihanaa että se on tallessa. Tuosta tulee kyllä niin kotoinen olo,vaikka rauramolle en ehtiny syntyäkään. Jossain seinällä se on minua silti katsellut, tai minä sitä.. Ihana !!

Saakeli, oon elänyt stressissä tän muuton takia jo viikkotolkulla, mutta ihan oikeasti päästään vasta tällä viikolla muuttamaan. Ja sehän tässä nyt stressaakin, kun tavallaan aikaa on ollut jo pari viikkoa, mutta kun on sata muutakin rautaa tulessa, niin aika ei oo vaan riittänyt. Alkuperäinen ajatus oli, että nyt menneenä viikonloppuna olis saatu kannettua kamoja uuteen kotiin, mutta saatiinkin vasta eilen siellä viimeistelyhommat, kuten listat ja pistorasiat sun muut paikoilleen ja siivottiin remppailuiden jäljet. 

Mä en ole moneen vuoteen itkenyt oikein ikinä mistään ja milloinkaan, mutta viime viikolla tuli kyllä tirautettua jokunen stressiväsymyskyynel, kun oon ollut ihan paniikissa, että missä helvetin välissä kaikki hommat oikein tehdään. Mä jotenkin ihan säikähdin, sitä, että mua alkoi oikeasti itkettää, koska se ei vaan ole aikoihin ollut mun tapa reagoida mihinkään.

Tommi on yrittänyt mua rauhoitella, että "moni ihminen muuttaa ihan yhdessä päivässä", mutta kun ongelma tässä on se, että ei ole sitä yhtä päivää, jolloin oltais molemmat vapaana. Ja on ihan helvetisti kamaa vielä pakkaamattakin. On niin sanotusti paletti levällään ja se aiheuttaa mulle kurkkua kuristavan stressin. Eikä tätä aikataulupaniikkia oikein helpota se, että mulla olis tällä viikolla keskiviikko ja torstai koulua Tampereella. Joudun lintsaamaan ainakin toisen päivän.

tutulta ostetut vanhat yöpöydät pääsi jo uuden kodin makkariin

Ja nyt mä mietin sitäkin, että pitääkö mun vaan unohtaa koko kesän ajan eniten odottamani juttu, ja myydä pois lauantain Amorphis-keikan lippu. Amot siis esiintyy Helsingin juhlaviikoilla ja olen ostanut lipun jo pari kuukautta sitten ennen kuin oli aavistustakaan tästä muutosta ja mä olen odottanut sitä kuin kuuta nousevaa, mutta nyt mä mietin pitääkö se kuitenkin jättää väliin. Tommi kyllä kannustaa mua menemään ja on ihan varma, että jostain tähän viikkoon ilmestyy tunteja jolloin tää paska lapioidaan. Osaisinpa olla yhtä rauhallinen kuin hän. Kun ei tässä varmaankaan oikeasti ole mitään hätää ja me ehditään ihan hyvin saada kaikki kuntoon, mutta mut vetää vaan kireelle kuin viulunkieli se, että samaan aikaan to do -listalla pyörii päivätöiden ohella tehtävät omat työt ja koulukin aiheuttaa harmaita hiuksia. Ja se, että mä kuvittelin että tässä vaiheessa kuuta meillä olis oikeestaan ollut toi muutto jo suurin piirtein hoidettuna. 

Eilen nautittiin eka yhteinen illallinen uudessa kodissa, kun siivoamisen ja viimeistelyhommien lomassa hotkittiin pizzaa. Muita ruokailuvälineitä ei paikalta vielä löytynyt kuin Tommin remppapuukko ja tapettien poistossa käyttämäni veitsi. :D

Pari viikkoa sitten ostettu sohva saatiin kasattua paikoilleen eilen

Tänään käytiin noutamassa Tori.fistä löytämäni upea 60-luvun kirjakaappi. 

Että vähän itkua ja hammasten kiristystä täällä siis, mutta huomisilta on pyhitetty tavaroiden pakkaamiselle, joten jospa siellä pian näkyy valoa tunnelin päässä. Reilu viikko enää, ja sitten on ohi muuton lisäksi myös kesäduuni ja luvassa on ehkpä jopa viikon loma. Sen voimalla eteenpäin.

PS. Sain tänään hullun ajatuksen.. Ajattelin, et jos ostaisin kesäasunnon! Pitänee varata aika pankkiin. Mut tää ajatus ja sen edistäminen saa kyllä nyt oottaa ensi viikkoa. 

PPS. Mä pahoittelen tätä jo toista kitinäpostausta vähälle aikaa, mutta ei nyt vaan irtoo iloisempaa ennen kuin tää kuristava stressi lakkaa

Kommentit (10)

hamsteri

Hei, itse oon aina muuttanu puolessa päivässä, tosin tavaraa on viimeisen muuton jälkeen tullut aika tavalla lisää... Mutta laatikoita onkin sitten ollut pari viikkoa siellä täällä...

Teillä kumminkin jo sohva paikallaan ja sen lisäksi sänky ja pöytä, niin kalustestressi on selätetty! Vaatteet voi nakella (henkareineen) mustiin jätesäkkeihin, niihin pikkuisen paksumpiin. Säkkejä on helppo siirrellä ja turha stressata pakkaamisesta sen enempää!

Itseni pitäisi hommata kakkosasunto työpaikkakunnalta, mutta ei vaan kiinnosta, ja varsinkin se tavaroiden roudaaminen ahdistaa! Jotenkin vaan siitä selviää ja humps, muuttopäivänä kaikki onkin jo tehty!

Tsemppiä!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Meillä kun on sitä kalustettakin pikkusen enmmän kuin vaan sohva, sänky ja pöytä.. Tosi paljon sellaisiakin, jotka ei tule uuteen kotiin saakka, joten niidenkin poiskuljettaminen ja hävittäminen vie oman osansa ajasta. :P Mutta joo, vaatteet tosiaan nakellaan vaan iisisti säkkeihin ja astiat on onneksi jo lähestulkoon pakattu (niitä olikin sitten kans aivan helvetisti...), joten jospa tää tästä!

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

EN

Onko Porissa ekotoria tai vastaavaa? Silloin kun äitini kuoli niin tyhjensin asuntoa ja soitin heille niin he tulivat hakemaan ne tavarat pois joista haluttiin päästä eroon. He ottivat ne heille ja he hakevat ilmaiseksi jos tavara on kunnollista ja he voivat myydä ne eteenpäin. Myös he ottavat kaatopaikalle menevät jutut mutta niistä joutuu heille maksamaan vähän. Äidilläni oli sohva ja kirjahylly etc joista he sanoivat että menee kaatopaikalle, siitä maksoin 30e jätemaksua.
Tuo on tosi kätevää ja säästää hermoja ja he kantavat tavarat autoonsa.

Veera
Liittynyt2.9.2015

SPR:n Kontti kyllä noutais huonekaluja ja siinä samalla muutakin tavaraa, mutta heillä oli jo noutoajat täysiä sille ainoalle päivälle kun mun on mahdollista olla päiväsaikaan kotona, joten se oljenkorsi meni siinä. :P

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

Meilläkin on muutto edessä tulevana viikonloppuna uudelle paikkakunnalle.meillä on aikalailla sama tilanne kuin teillä mutta meillä on myös vajaan vuoden ikäinen vauva joka nukkuu erittäin huonosti.samoin pakkaaminen on vaikeaa kun toisen pitää koko ajan vahtia vauvaa.ei voi tehdä muuttoa kovin tehokkaasti vaikka haluaisikin.väsyttää,ahdistaa ja toivoisi että koko ruljanssi olisi vain pian ohi.toivottavasti uudessa kämpässä helpottaa.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Auts, muuttaminen pienen vauvan kanssa lisää kyllä vaikeuskerrointa. Että uskon todella, että väsyttää ja ahdistaa. Tsemppiä teillekin muuttoon! Ensi viikolla ollaan molemmat jo uusissa kodeissa. :)

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

Tsemppiä!

Minähän en siis ole mikään blogin lukija saatika kommentoija, mutta tänne sinun blogiin tulin jotain kautta heinäkuussa ja on kyllä kivoja elämänmakuisia postauksia. Kiitos niistä!

Teidän sohva näyttää kivalta olkkarissa ja on jopa lamppu paikoillaan! Sä oot voiton puolella reilusti heti kun kaikki kamat on uudessa kämpässä, kyllä ne sitten aikanaan löytää paikkansa.

Mielettömän hieno vitriinikaappi (nim. meillä on samanlainen, ehkä hieman pienempi "Aukusti" keittiössä)!

Hemma bäst

Satunnainen kommentoija tässä terve!

Ihan ensimmäiseksi on pakko todeta, että asialliset muuttoaterimet on teillä kyllä :-D Ja voin samaistua.

Me muutettiin uuteen asuntoon rempan keskelle vappuna. Meitä on siis kaksi aikuista ja kaksi lasta, ja vapusta on kulunut aikaa, öööö.... 3,5 kuukautta. Yksi seinä on vielä maalaamatta ja jokunen huonekalu hankkimatta. Pahinta on kuitenkin edelleen nurkissa lojuvat banaanilaatikot, ja kaappeihin rempan keskellä paniikissa ängetyt tavarat. Joka viikonloppu tehdään jotain pientä, sillä eihän sitä töistä käsin mitään laiteta... Eikä yölläkään viitti rehkiä... Ja välillä pitää levätä... Ja onhan tässä koko loppuelämä aikaa...

Stressiä pukkaa, mutta sietokyky kasvaa. Jospa jouluksi homma kotiin, vai miten se nyt meni...?

Isolla kädellä tsemppiä!

Pellavasydämen Mervi

Niin tiedän miltä susta tuntuu. Itselläni alkaa olla pikku-burnout jo ohi. Mutta oli oikeesti kamala stressi, nimenomaan tekemättömistä ja päällekaatuvista töistä.  Ja siihen samaan saumaan vähän muutakin energiaa vievää. Kummasti ne vaan tuli hommat tehtyä ja nyt alkaa elämä voittaa. Kun vaan aloittaa yhdestä reunasta niin toinenkin reuna tulee vastaan ja sitten tuntuu hienolta, kun saa vetää rastit työlistan yli.

Kyllä se sieltä vielä normielämäkin tulee vastaan, koita jaksaa!

Vierailija

Minä vihaan muuttoa! Mutta. Se tunne, kun lopulta kaikki on valmista ja saat istahtaa ihastelemaan uutta kotiasi.

Huomenna alkaa Porispere ja mä olen saanut kolmen päivän lipun jo joululahjaksi, joten festareita on siis odotettu innolla. Just nyt mulla on kuitenkin sellainen olo, että mä en mitenkään ehtis mitään festaroimaan. Olis nääs pikkusen muutakin tekemistä näille harvoille vapaapäiville. 

Pidin tänään ylityövapaata ja päivä sujui kuvien mukaisissa merkeissä. Tai aloitettiin kyllä ensin pakkaamalla hieman astioita, mutta sitten siirryimme luottopakkini Annin kanssa uudelle asunnolle tapetitia nyppimään. Kannustimena meillä oli pullo frizzantea ja mahtava soittolista, joka sisälsi mm. sellaisia huippuartisteja kuin Bonnie Tyler, Neon 2 ja Ressu Redford. 

Huomenna hommat jatkuu tavaroiden lajittelulla täällä taakse jäävällä asunnolla, sillä lauantaiksi pitäisi saada kirppiskamat jotenkin järjestykseen. Ehkä mä sitten illalla maltan pyörähtää Kirjurissa katsomassa edes Maj Karman. 

Oletteko jo kaikki porilaiset lukijat muuten huomanneet Veeran ja Tommin Muuttokirppis-eventin FB:ssa? Lauantaina tosiaan kirppistellään täällä meillä, tarkemmat tiedot löytyy tuolta tapahtuma-sivulta.

Huomisen jos siis käyttäis tämän tavarahelvetin läpikäymiseen ja kirppiksen valmisteluun ja lauantaina keskittyis kirpputorin pitämisen jälkeen vähän festarointiin (Kaija Koo ja Ismo Alanko), niin sunnuntaina voiskin sitten mennä hoitaa tapetinpoistohommat loppuun ja palkita sen jälkeen itsensä menemällä kattoo Antti Tuiskun. :D Kaiken tuon lisäksi pitäis vielä tehdä vähän töitäkin palaverien ja koevedosten muodossa. Siinähän se onkin sitten ihan tehokas suunnitelma viikonlopun viettoon.

Just tällä hetkellä mä mietin, että miksi hemmetissä me ajateltiin muuton olevan jotenkin fiksu idea. Mut jospa se muistuu mieleen sitten muutaman viikon päästä, kun on vihdoin päästy tästä vanhasta kämpästä eroon ja kaikki on paikoillaan uudessa osoitteessa. Sitten voi istua rauhassa parvekkeella ilta-auringossa ja olla taas sitä mieltä, että tää muutto oli oikeesti hyvä juttu.

 

Muuton plussat

+ Sauna

+ Parveke

+ Hyvä tilaisuus karsia kamaa

+  Kiva päästä sisustamaan uutta kotia

+ Ei enää feissarien väistelyä välittömästi kotiovesta poistuessa

+ Keittiö ja olohuone on uudessa kodissa samassa tilassa. Voin siis helpommin pitää seuraa murulle, kun hän kokkaa! :D

 

Muuton miinukset

- No se itse muuttotouhu kaikkinensa

- Muutamien huonekalujen pakkovaihto erilaisten tilojen vuoksi

- Rahan meno. Mm. päällekkäiset vuokrakulut tältä kuulta.

- Uudessa asunnossa ei vaatehuonetta

 

Plussan puolella siis vahvasti! Kyllä tää tästä. We can do it! 

 

Kommentit (1)

Tarja L.

Kyllä se siitä, vaikka onhan se tosiasia, että muutot on syvältä... :D En tykkää yhtään! Karteltiin muuttoa mahdollisimman pitkään ja kun muutettiin nykyiseen asuntoon totesin, että seuraavan kerran muutetaan sitten vanhainkotiin... Tulevan putkirempan kun vielä kestäisi, niin sitten voisi alkaa odotella ihan rauhassa sitä vanhainkotiin menoa :D (sen muuton saa lapset hoitaa...)

Hyvää viikonloppua!!

Olen viime vuosina huomannut, että useimmiten ne ostokset, joiden kohdalla on kassalle mennessä miettinyt, että "raskinko mä nyt oikeesti ostaa tän" ja pankkikorttia höylätessä on hieman kirpaissut, ovat olleet juuri niitä parhaita ja täydellisimmiksi osoittautuneita hankintoja. Maaliskuussa äidin kanssa tehdyllä Tallinnan reissulla tuollaisia ostoksia tuli tehtyä parikin kappaletta. Toinen oli jo aiemmin esittelemäni AGL:n nilkkurit, joiden 180 € hinta oli kipurajani yläpäässä ja toinen on nämä ultimaattisen täydelliset ja ihanaakin ihanammat Zizin pellavalakanat.

Sorry, ei ole kuvaa täydellisesti ja viivasuorasti pedatusta sängystä mankeloiduin lakanoin, on vaan tää todellisuus. Meillä ei silitetä. Eikä kyllä usein pedatakaan. 

Mutta nuo pussilkanat ja tyynyliinat ostin siis Tallinnan vanhassa kaupungissa sijaitsevasta Zizistä. Bongasin tuon pellavatuotteita lähes kaikissa sateenkaaren väreissä valmistavan virolaismerkin Natan blogattua lakanaostoksistaan ja tiesin välittömästi, että Ziziin on seuraavalla Tallinnan reissulla riennettävä.

Osoitteessa Vene 12 sijaitseva Zizi on täynnä Virossa valmistettuja yksinkertaisia ja tyylikkäitä pellavatekstiilejä niin keittiöön, kylppäriin kuin makuuhuoneeseenkin. Värivalikoima on tuskaa tuottavan laaja, joten jokaiseen kotiin löytyy varmasti passelit sävyt. Mutta hiemanko meinasi olla vaikeaa valita kaikista ihanista ne omaan ostoskassiin päätyvät värit!

Olen aina rakastanut pellavalakanoita ja niitä käytettiinkin ahkerasti lapsuuden kodissani. Omaan kotiin en ollut kuitenkaan aiemmin raskinut niitä hankkia, vaan harvat lakanaostokset ovat olleet enemmänkin muutaman kympin puuvillasettejä. Ja totuushan on, että eipä ole tullut ylipäätäänkään paljoa lakanoita itse osteltua, kun edelleen on käytössä kotoa mukaan saadut ja ylppärilahjaksi tulleet Marimekot. Nyt sitten Ziziin suunnatessa päätin kerrankin ostaa päräyttää ihan itse just sellaiset lakanat joista olen aiemmin vain haaveillut.

Ja eihän nämä siis pellavavermeiksi olleet suinkaan pahan hintaisia vaan ennemminkin edullisia. Pussilakanat muistaakseni 70 €/kpl ja tyynyliinat 14-15 € kieppeillä. Mutta siihen nähden kun ei tosiaan ole kauheasti tullut lakanoihin itse tuhlailtua, niin kyllä se kassalle viemäni n. parin sadan euron setti (2 pussilakanaa + 4 tyynyliinaa) oli itselleni melkoinen satsaus. Mutta nyt lakanoissa nukuttuani koen kyllä käyttäneeni eurot erittäin hyvin ja voin sanoa, että seuraavalla Tallinnan reissulla hankin kyllä toisenkin setin. Hiiteen kaikki nuhjuiset ja paripuolet puuvillalakanat ja täydellisyyttä tilalle!

Koska en osannut päättää vain yhtä ihanaa väriä, päädyin tuollaiseen tyttö-poika -väritykseen ja paritin hempeää pinkkiä siniharmaan kanssa. Eipähän mene enää peitot ja tyynyt sekaisin. (Mun mielestä meillä on ihan samanlaiset peitot, mutta Tommi aina jotenkin huomaa, että kumpi on hänen peittonsa ja kumpi minun) 

Jos siis laadukkaat pellavatutteet kiinnostaa ja olet menossa Tallinnaan, niin suosittelen piipahtamaan Zizissä! Mikäli ei sinne päin ole asiaa, niin heillä toimii onneksi myös nettikauppa. 

 

Kommentit (6)

Elli

Pariskunnassa usein on se puoliso, joka ei erota mikä on kenenkin tyyny, sekä sitten se, joka ei halua jakaa omaa tyynyään ja on siksi oppinut erottamaan kahdesta näennäisesti samanlaisesta sen omansa.

Vierailija

Meillä liinavaatekaappi täynnä Zizin laatupellavaa. Pöytäliinat myös ihania! Suosittelen ja juurikin laadun vuoksi.