Meidän lapsille syntyi ensimmäinen serkku maanantaina ja voi pojat otti se synnytys koville mullakin. Valvoin yöllä ja lähes tunsin supistukset itsekin. Synnyttävä äiti pyöri mielessäni koko ajan, ja väkisinkin menin taas niin omiin vastaaviin kokemuksiini. Myös tyttäremme, jonka kummitäti serkun pyöräytti, koki selkeästi tuskat, koska itki sinä yönä pitkästä aikaa aivan vallottamasti. Ollaan me naiset erikoisia. 

Elämän kiertokulku pistää välillä miettimään enemmän sitä miksi täällä ollaan. Tämän viikkoista ilouutista ennen olimme juuri saaneet kuulla lähipiiristä suru-uutisia, kun yhden oli jälleen aika poistua keskuudestamme. Vaikka ymmärrän, että niin elämä jonain päivänä yllättäen päättyy kuin se yllättäen alkaakin, mutta silti tunnen epäoikeudenmukaisia tunteita. Ja ristiriitaisia tunteita. Joten olen siis (JÄLLEEN KERRAN) päättänyt elää täysillä jokaisena päivänä, nauttia kaikesta mitä on ja olla välittämättä pienistä. 

Varsinkin tästä nykyhetkestä minun pitäisi ottaa kaikki irit, tämä on niin ainutlaatuista. Saan nauttia kotonaolosta täysin (oikeesti erittäin tyhjin) rinnoin! Ja koska lapsetkin ovat jo sen ikäisiä, että moni arkinen juttu alkaa olla aika helppoa niin luulis rouvan pysyvän onnellisena, kun ei tarvitse koko ajan paahtaa. Meillä on perheessä muuttuneet kuviot hieman tässä lähiviikkoina ja mieheni on tehnyt nyt töitä kotoa. Tämä järjestely on maailman parasta silloin, kun minä haluan päästä yksin kauppaan tai urheilemaan, mutta maailman kamalinta silloin kun iskä ei voikaan leikkiä lasten kanssa silloin, kun he sitä haluavat ja silloin kun minä koen hänen olevan vain tielläni. Olen siis antanut deadlinen ulkopuolisen toimiston hankkimiseen. Kuitenkin tällaiset uudet järjestelytkin ovat ns. uuden syntyjä ja niitä tässä elämässä kaivataan, jotta mieli pysyy kirkkaana ja into korkealla. 

Olen siis itsekin hyvin vahvasti newbornhormoonien vallassa ja ajattelen kaiken vaaleanpunaisen pilvihattaran peitossa. Ja vaikka tämä tädin pikku murumakkara on vallan eri maassakin, niin silti sisäinen doulani on taas herännyt ja heruiskohan muutaman maitotippakin jos oikein nyhtäisi:) Ihanaa ja aurinkoista viikkoa kaikille!

Ens kerralla sitten taas vähän ruokahommia, jotka ovat nyt kokeneet muutoksen meillä, kun tuo viimeisinkin on päässyt `oikean`ruoan makuun..vai onko sittenkään.

Maikku

Kommentit (1)

Elli

Minä niin repesin sen täysin (tyhjin) rinnoin jutun kohdalla :D :D Niin totta...

Seuraa 

Elämän mutkia ja äitiyden vaiheita. Tässä blogissa pohdiskellaan elämää sieltä ja täältä, tuu mukaan!

Hep! Löydät minut myös Facebookista; Tunteita ja Tuulihattuja, menkääs tykkäileen :)

contacts: maikku.y@gmail.com

Teemat

Blogiarkisto

Instagram