Eilen oli ihan karmee päivä. Kirjotin postauksen tänne ja juuri, kun olin saanut sen valmiiksi niin painoin jotain ja teksti hävisi. Otti sitten raikkaasti päähän! No se ei päivästä kuitenkaan tehnyt karmeaa, vaan oma olotila + kolme veen oikuttelut ja kaikki nää yhdessä.  Olemme miehen kanssa juuri hetki sitten tajunneet, että pahin uhma on takana ja elämä on huomattavasti helpompaa, kun kaikista asioista ei tarvi tapella esikoisen kanssa. Mutta eilen ei ollut niin. Aamusta lähtien kaikki keskustelut päättyi ikkunoita särkevään kiljaisuun ja itkuun. Puistoreissu kavereiden kanssa meni niin kivasti, että kotipihassa tuli vanha kunnon maahan heittäytyminen. Kannoin väkipakolla vetelän miehen sisälle ja jätin eteisen lattialle makaamaan. Annoin olla niin kauan kuin pystyin (eli jonkun minuutin), kunnes korotin hienoisesti ääntäni ja kehoitin riisumaan haalarit. Päivän aikatauluttaminen gone bad, joten tämä päättyi maailmansotaan sängyssä, mutta sitten, mietin mielessäni, että nukahtais nyt sitten heti, JA SE NUKAHTI. Maailmankaikkeus ei olekaan minua vastaan. JEEE! Olin niin onnellinen, että paistoin muutaman lätyn itselleni, koska tilanne vaati just niitä.  Sitten menin pikkulikan kanssa meidän sänkyyn ja otettiin yhdessä pienet päiväunet. Aaah! 

Heräsin hieman paremmalla tuulella, mutta kuitenkin joku vielä tökki. Mä mietin, että mikä tähän fiilikseen on nyt syynä. Onko tää joku imetyksenlopetushormonientulva? Olisin voinut hakata päätäni kallioon. Mulla oli ollut hyvät suunnitelmat juhlien järkkäilyyn, mutta ne oli nyt just yhtä hyvällä mallilla, ku Suomen talous. Illalla sain sitten raivoisan siivouskohtauksen ja jumankauta se autto. Mua siis varmaan pänni se, etten ollut saanut mitään aikaiseksi. Ajatelkaa nyt miten erikoinen nainen voi olla. Jynssäsin lattiaa niin lujaa, että lähti varmaan yks muovikerros laminaatista irti. Mutta niitä ikkunoita en sentään alkanut pesemään. 

Tänä aamuna sitten klo 7.45 tein jo ensimmäistä kakkupohjaa ja nyt olo on ihanan seesteinen. Hahah! Ja lapseni eiliseen käytökseen löytyi myös selitys--> flunssa iski. Toivotaan vaan ettei sankariin iske kova tauti, että juhlat saadaan pidettyä.

Kirjoittelen huomenna enemmän juhlista, koska vielä ei ole muuta kuin noi kakkupohjat valmiina. Tänään aion mennä retkelle viiden ruuhkassa markettiin ja viettää siellä ihanat pari tuntia. On sitten hardcore-leipuri heti huomenna aamulla tikissä. 

Tehokasta torstaita kaikille!:)

Kommentit (0)

Seuraa 

Elämän mutkia ja äitiyden vaiheita. Tässä blogissa pohdiskellaan elämää sieltä ja täältä, tuu mukaan!

Hep! Löydät minut myös Facebookista; Tunteita ja Tuulihattuja, menkääs tykkäileen :)

contacts: maikku.y@gmail.com

Teemat

Blogiarkisto

Instagram