Minä kirjotin Naiset-nimisessä postauksessa, että olisi ihana tehdä henkilökuvaus minun ystävistä. Yksi heistä tarttui haasteeseen ja tässä se nyt on. 

Mä kävin läpi mielessäni hänen elämäntilannettaan ja mietin, että minkälaista kirjallisuutta hakisin kirjastosta tukemaan tätä kirjoitustani. Halusin nimittäin, että tässä olisi päähenkilön lisäksi muutakin sisältöä, ja ikäänkuin ammattilaisen näkemystä myös. Minun keittiöpsykologin tutkinto ei meinaan riitä tiettyä pidemmälle. Kirjastossa hiippailin pitkin hyllyjä ja päädyin, luonnollisesti psykologiselle käytävälle. Ensimmäisenä silmäni osui teokseen nimeltä  `Oikea kumppani`. Kirjan takana mainitaan `koskaan ei ole liian myöhäistä`, JES se oli just hyvä. Otin muutaman muunkin samaan aiheeseen liittyvän kirjan mukaani ja hieman häpeillen menin ne lainaamaan. Siis oikeasti, kun kädessä on pino kirjoja jotka huutaa rakkautta etsimässä, niin tulee epäonnistunut olo. Olin kirjastossa lapseni kanssa ja mietin, että katsookohan kaikki, että voi voi tota yh-äitiä. En tiedä kokeeko sinkut ja yh:t epäonnistuneensa, mutta jos, niin minä pystyin samaistumaan heidän elämään vain pienellä jutulla. Kotiin tullessani mietin, miten tyhmää oli `häpeillä` asiaa. Eihän kenenkään kuuluisi hävetä elämäänsä, eikä kokea epäonnistuneensa. Ei ainakaan sinkkujen tai yh-vanhempien.  Ehkä se oli siis vain minun keskenkasvuinen ajatusmalli ja nyt olen sen jättänyt taakseni. 

No, haluan siis kertoa teille ihmisestä, henkilöstä jolla on paljon annettavaa tälle maailmalle. Hän on avoin, iloinen, rakastava ja herkkä nainen. Hän on myös valikoiva, tarkka, joskus ehkä liiankin tarkka, siisti, huoliteltu ja tunnollinen. Itseään hän kuvaili varautuneeksi, joka saattaa antaa kylmän ensivaikutelman, lojaaliksi ja uusista asioista innostuvaksi. En tiedä, ehkä hän näkee itsensä turhan negatiiviseksi välillä. Hän on kyllä joutunut tekemään töitä itsensä kanssa, muuttamaan itseään avoimemmaksi uusille asioille. Tunnen hänet n. 15 vuoden takaa ja tänä päivänä hän on eri versio itsestään, kuin tutustuessamme. Hän myöntää sen itsekin, ja on päättäny, että  `kaikkea pitää kokeille` vasta nyt  kolmenkympin hujakoilla. Ja hänen kohdalla toi kaikkea, ei tarkoita oikeasti kaikkea, vaan kaikkea korrektia. Hän kertoo, että on saanut itseluottamusta lisää iän myötä. Minä olen ehkä kuitenkin kokenut hänet aina itsevarmaksi ja sellaiseksi kunnon kansalaiseksi.

Not really

Kun nyt keskustelemme kahvikupposten ääressä ja kysyn kuulumisia, niin ensimmäisenä saan päivityksen mahdollisesta uudesta ja tulevasta sutinasta. Silmät loistaen hän kertoo miehestä. Minunkin mieleni kirkastuu. Voi, kuinka toivon hänen tapaavan jonkun, ei vähempää, kuin täydellisen miehen.  Hän on viettänyt nyt tovin sinkkuelämää, oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässään ja se tuntuu hänestä raastavalta. Hän on joutunut pettymään rakkauden saralla muutaman kerran, saanut vastaukseksi `not really`. Isoilta sydänsuruilta hän on kuitenkin säästynyt, mikä on hyvä saavutus ikäänsä nähden. Saattaa kuitenkin olla niin, että mitä vanhempana ne kokee, sen pahemmalta ne tuntuu. 

Jos kymmenen vuotta sitten, joku olisi veikannut, että kuka meistä kavereista ensimmäisenä perustaa perheen, niin tämä flikka olisi ollut varmasti kaikkien ensimmäinen veikkaus ja minä viimeinen. Hän siis seurusteli koko nuoruusiän, kun minä paahdoin Senssin 10-tiistailla. Hänen poikaystävät tietyllä tavalla yllätti joka kerta, siis yllätti positiivisesti. He olivat erilaisia kuin hän. Hän on kokenut monenlaista, monenlaisten miestensä kanssa, mutta kukaan heistä ei kuitenkaan ollut se pysyvä ratkaisu. Tänä päivänä hän etsii, voinko sanoa, todenteolla, elämänsä miestä. Ja se on ihan fine!

 

Rakkaus ja toimivat ihmissuhteet ovat ihmiselämän keskeisimpiä asioita. On elintärkeää löytää joku, jota rakastaa, ja tuntea itsensä rakastetuksi ja kunnioitetuksi. Silti se on monien mielestä vaikeaa. Monet syyttävät itseään, leimaavat itsensä kelvottomiksi, tylsiksi, liian valikoiviksi, mahdottomiksi rakastaa. Tällainen itsensä soimaaminen on pahasta: monet joutuvat sen myötä kielteisen ajattelun kierteeseen. Tästä lähtien voit yrittää ajatella, että oletkin salapoliisi: utelias tutkija, joka lähtee matkalle hakemaan uutta tietoa ja taitoja ihmissuhteisiin. –Eva Rusz, psykologi ja kognitiivinen psykoterapeutti

Tunteet vai järki

Ei tarvitse olla keittiöpsykologia viisaampi, että ymmärtää ettei negatiivinen ajattelu vie sinua positiiviseen lopputulokseen. Kuitenkin kirjasta luettuna, se upposi minuun paremmin kuin kuultuna omasta suustani. Suhtaudun muutenkin varauksella omiin juttuihini. Negatiivinen ajattelu tulisi siis jättää pois, vallan. 

Olen kirjoittanut tästä aiheesta ennenkin, että mistä sitten löytää sen täydellisen puolison itselleen. Tänä päivänä some helpoittaa meitä kumppanin etsinnässä. Tinder laulaa ja Facebookissa komeilee paras kuva itsestään. Se on tätä päivää, mutta silti ei osu kaikille. Tämä minun ystävä uskoo enemmän kohtaamisiin, mutta pohtii, että missä sen kohtaamisen voi kokea. Mietin, että voisiko hän olla avarakatseisempi, vaikka avoin onkin. Mikä olisi hulluinta mitä hän voisi tehdä rakkautta etsiessään?

Hän kertoo, kuinka välillä ahdistuu ostaessaan sinkkupaketin leipää kaupasta. Voisiko sen ajatella kuitenkin myös mahdollisuutena, ehkä jonain päivänä kassajonossa on joku toinenkin pienten pakettien ostaja. Silmät pitää olla auki, koko ajan. Hän pelkää, että jonain hetkenä on vain valmis `tyytymään johonkin` ja kokee, ettei enää ole aikaa kokeiluille. Luulen, että hän ja varmasti aika moni muukin pelkää rakastuvansa tunteeseen, että joku rakastaa sinua, ei siis siihen rakastavaan henkilöön. Tunteet vai järki, kumpi edelle sitä nyt mennään.

Tunneperäinen sitoutuminen toiseen ihmiseen on kyllä vaikeaa, mutta yksin oleminen on mahdotonta –Stephen Sondheim

Tämän naisen elämä on ulkopuolisen silmin TÄYDELLISTÄ. Hänellä on kaunis oma asunto. Hän on mahdottoman kaunis itsekin. Hänellä on kauniita vaatteita ja merkkilaukkuja. Hän matkustaa monta kertaa vuodessa, eikä hänellä ole univelkaa tai rehottavia kulmakarvoja. Minä kadehdin välillä häntä, kovasti. Ymmärrän kuitenkin, että hän ei jaksa enää kuunnella `nauti nyt` kommentteja. Vähän sama, kun pariskunnilta udellaan `koskas teille tulee lapsia`. Raastavaa!! Hän ymmärtää elävänsä onnellista elämää ja toteaa, että kaikki on kuitenkin ihan hyvin. Hänen unelmansa silti on oma perhe ja romanttiset matkat puolison kanssa. Ymmärrän. Ja jumaliste, pääni pistän pantiksi, että hän kaiken haluamansa vielä saakin. Mutta ystävä hyvä, jos kuitenkin eläisit vapaata, sinkkuelämää lopun elämäsi, kaikki olisi edelleen hyvin. Sinulla on ystäviä. Ystäviä ja perhe joka sinua rakastaa. Sinä olet kaikessa tarkkaavaisuudessasi ihastuttava nainen, joka on tuki ja turva monelle. Olet aina sädehtivä, sisältä ja ulkoa. Olet täydellinen nainen! 

Lopulta leikittiin hieman ja pyysin häntä valitsemaan kahden vaihtoehdon välillä, eli esim. Selänne vai Koivu. Vein leikin vastaukset vähän pidemmälle, ehkä turhankin pitkälle ja analysoin vastauksia yhden kirjan kanssa, jonka lainasin tätä juttua varten. Ja tämä kirjallisuuden laji on ehkä hieman epäeettinen, varsinkin vakavasti otettavassa ihmistä koskevassa analyysissä ja seuraava onkin täysin mielivaltainen tulkinta:

Rakas ystävä, kun vastasit VESI, se symbolisoi puhdistavansa sinua, mutta koska mielestäni et tarvitse puhdistusta, niin valitsen tähän sen toisen symboolisen asian, eli onnen. Kirkas vesi siis viittaa onneen ja samea epäonneen. Ja koska kysyin maito vai vesi, niin mielessäsi ajattelit kirkasta vettä, eli onnea on luvassa.  Valintana KELLO viittaa pelkoon, että elämä kulkee ohi liian nopeasti. Eikö totta? Valintasi AUTO kertoo itsesi hallittavuudesta, ja koen ettei kukaan muu hallitse omaa elämään paremmin kuin sinä. Väreistä valitsit SINISEN, se tarkoittaa sielullista ja henkista ylivoimaisuutta. Sininen tulkitaan aina myönteisesti. Eikä olekin hienoa?Et tainnut arvatakaan minkälaiseen analyysin joudut kanssani, eli Kiitos sinulle ystäväni. Olit rohkea ja avoin,  suuret aplodit sinulle!  

"Päästäksemme lähemmäs rakkautta, meidän on joskus etäännyttävä siitä"

Maikku

Kommentit (0)

Seuraa 

Elämän mutkia ja äitiyden vaiheita. Tässä blogissa pohdiskellaan elämää sieltä ja täältä, tuu mukaan!

Hep! Löydät minut myös Facebookista; Tunteita ja Tuulihattuja, menkääs tykkäileen :)

contacts: maikku.y@gmail.com

Teemat

Blogiarkisto

Instagram