Mä oon kuullut vuoden 2014 alun jälkeen about 10 kertaa diagnoosin `pahasti tulehtunut korva`. Esikoisella niitä oli päivähoidon aloittamisen jälkeen viiden ensimmäisen kuukauden aikana viisi kappaletta, eli jokaisella kuukaudelle yks, jee! Viime syksynä sama rumba jatkui, muttei ihan tolla tahdilla. Luojan kiitos! Nyt on sitten tuo pikkusisko samalla tiellä. 6kk ikää ja toinen korvatulehdus plakkarissa. Lisäksi tällä kertaa oli myös muuta, joka vaati ihan osastohoitoa. Sairaanhoitajia voisin taas kehua loputtomiin. Lastenosastolla potilas voi olla aika pelokas, niin hoitajilta vaaditaan aika paljon kikkailutaitoja, ammattitaidon lisäksi. Meidän potilas ei onneksi edes vaikuttanut kipeältä, labrat vaan kertoi toista. Pikku-Tirppa nauratti sairaalan henkilökuntaa minkä kerkes. Me oltiin infektio-osastolla, jossa eläminen on tosi rajattua. Se oli jopa hieman ahdistavaa. Onneksi tulehdus saatiin kuriin hetimiten ja päästiin jatkamaan hoitoja kotiin. Meillä käy nyt sairaanhoitaja kotona kolmesti päivässä antamassa lääkettä. Kelatkaa mikä palvelu! Vaikka vanhemmille ei pystytä tarjoamaan järin häävejä yöpymisvälineitä osastolle, niin tää palvelu on kyllä yliveto! Kyllä taas mielelläni maksan veroja. 

Onnellisella veronmaksajalla on vaan sellainen kestoväsymys päällä nyt. Enhän mä ole käytännössä nukkunut kolmeen vuoteen täysiä öitä. Vaikka molemmat lapset ovat jättäneet yöruokailut pois jo hyvissä ajoin, niin silti mutsi heräilee pari kertaa yössä, tarkastamaan tilanteet. Tää väsymys eskaloitu siellä sairaalan kivilattialla nukutun yön jälkeen. Siellä minä heräsin oman lapseni tuhinaan, mutta tietty myös naapuripedin vauvan ruokailujen mukaan. Hyvä ettei alkanut maito nousta uudestaan itelläkin. Tietysti seurasin yönaikana tehtävät hoitotoimenpiteet silmät ristissä ja aamulla jo paljon ennen raksamiesten tontille tuloa, minä olin valmiina päivän toimiin. Kyllä äiti jaksaa! 

Jos vaan saisin, niin voisin toivoa, että tämä tauti olisi viimeinen tälle vuodelle. Pliis, pieni tauko nyt taas. Oon niin väsynyt nyt, että en edes muista mitä piti kirjoittaa. Hah! Mutta onneksi pääsen tänään kampaajalle, vaikka luultavasti nukahdan kesken kaiken, niin silti se on omalla tavallaan rentouttavaa. 

ps. olen kohta valmis itseoppinut kaikkitieteen tohtori, kun tätä tahtia ravaa lääkäreissä niin väkisinkin oppii aika paljon aiheesta. Eilen tytärtäni kävi katsomassa viisi lääketieteen opiskelijaa, he olivat päntänneet kolme vuotta, eli saman ajan kuin minä. Meissä oli vaan se ero, että mä tiesin jo kaiken :)

Maikku

Kommentit (0)

Seuraa 

Elämän mutkia ja äitiyden vaiheita. Tässä blogissa pohdiskellaan elämää sieltä ja täältä, tuu mukaan!

Hep! Löydät minut myös Facebookista; Tunteita ja Tuulihattuja, menkääs tykkäileen :)

contacts: maikku.y@gmail.com

Teemat

Blogiarkisto

Instagram